Pian Salon rally-episten jälkeen kuulin toisista epiksistä, jotka olisivat Turussa. Näissä epiksissä oli sellainen kiva juttu, että saman koiran pystyi ilmoomaan kahteen luokkaan. Päässäni alkoi raksuttamaan, ja laitoin järjestäjälle sähkäriä, jossa kysyin mahtuiko aloon ja avoon kolme islistä : D Mahtui. Sitten piti vielä varmistaa, että saisin epiksiin kyydin, ja kun pääseminen paikalle oli mahdollista, ilmoitin pojat aloon ja avoon. Hinnat eivät olleet pahoja: 8 e / koira, 14 e / kaksi rataa. Musta oli kiva juttu sekin, ettei ilmoa tarvinnut maksaa ennakkoon, vaan sen pystyi maksamaan paikan päällä : )
Miksi sitten ilmosin kaikki kahteen luokkaan? Koska halusin kokeilla kaikkien kanssa aloa. Halusin myös kokeilla Jomin kanssa uudestaan avoa, ja halusin kokeilla, että pysyisivätkö isoset radalla ilman hihnaa. Ticolla kun tuppaa välillä kierrokset nousemaan liikaa sen jälkeen, kun hihna on otettu pois. Vaikka sitä käskee pysymään sivulla, niin punainen pöhkö ei innoltaan aina siihen kykene. Ja kun vielä muistaa sen yhden tokon mölli-kisan, jossa herra juoksenteli jonkin verran, ja tietty haukkui...
Eilen aamulla neljän aikoihin heräsin sen verran, että päästin pojat piipahtamaan pihalla, ja annoin niille vähän ruokaa. Sitten takaisin zetaa vetelemään puoli ysiin asti.
Semmonen varttia vaille kymmenen lähdettiin liikenteeseen. Tkamun kanssa oli sovittu, että hän tulee mutkaan puoli 11. Halusin varata reilusti aikaa, sillä mulla oli pienempi häkki raahattavana. Kolme pientä taukoa piti pitää ennen kuin oltiin mutkassa, johon jätin häkin ja kassin. Sitten lähdettiin vähän kävelemään.
Perille löydettiin ilman ongelmia. Tosin ite ainakin koin hämmästyksen tuntemuksia kun yhtäkkiä ok-alueen jälkeen tuli “koirille luvallinen paikka”. Kisakirjeestä olin ymmärtänyt, että parkkikset olisivat kortilla, mutta ihan hyvään paikkaan ja aika lähelle saatiin auto.
Sitten alkoi tavaroiden roudaaminen. Ensin kermis, pienempi häkki, ja kassi. Häkille löytyi hyvä paikka, ja kun häkki oli pystyssä, kermis sisään + peittoa näkösuojaksi. Ilman peittoa herra ei osaa olla hiljaa. Seuraavaksi oli vuoro hakea karvasammakot ja isompi häkki. Tkamu tuli jeesimään. Kun koirat oli häkitetty ja peitetty, oli aika käydä ilmoittautumassa. Mulla oli olevinaan tasaraha, mutta olin laskenut pari euroa pieleen. Onneksi olin varautunut tähän pienellä ekstrasummalla.
Ratakaavioita ja lähtölistoja olin vilkaissut nopeasti roudaamisen yhteydessä. Ilmoittautumisen jälkeen tutustuin noihin lappuihin paremmin. Sähkäriin ei ollut tullut ennakkoon lähtölistoja, joten vasta paikan päällä näin missä järjestyksessä, ja millaisilla väleillä pojat olivat. En ollut pyytänyt mitään tiettyä järjestystä koirilleni, kuten en ollut tehnyt Salossakaan. Molemmissa epiksissä koirat oli laitettu siinä järjestyksessä, jossa olin luetellut niiden nimet. Passasi kyllä. Ja kun mulla oli kolme koiraa, oli varsin todennäköistä, että joutuisin menemään ekana.
Ensin seurasin nami-aloa sen verran, että näin kukan suorituksen. Se olikin luokan viimeinen koira. Jo tuon luokan aikana olin katellut, että onpas kylteillä pienet välit! Eivätkä ne välit siitä kasvaneet alossa. Miksi lie oli haluttu tehdä noin tiivis postimerkkirata? Tilaa olisi ollut isommallekin radalle.
Tkamu piteli kermistä sen aikaa kun tutustuin rataan. Kyllä sai tarkkana olla. Kylttien välit olivat keskimäärin noin 2-3 metriä. Peruuttava askelsarja oli haasteellinen, sillä mulla on tapana ottaa pitkiä askeleita (entinen rally-ope huomautti niin usein liian lyhyistä askelista : D). Nyt sellaista ei mahtunut tekemään. Tosin tuomari sanoi, että tässä tapauksessa ei haittaa jos menee nauhan yli. Alkuun rataan tutustuminen oli tahmeaa, etenkin tuossa kohtaa, kun kaikki halusivat koittaa sovittaa askeleet nauhan sisäpuolelle. Pikku hiljaa porukka väheni ja lopulta rataa pystyi tekemään niin kuin ajattelisi tekevän koiran kanssa. Koirakoita tässä luokassa oli 21 (tai voi olla, että vielä muutama päälle. En oo varma jälki-ilmoittautuiko sinne porukkaa...).
Sony oli eka. Ehkä kuusi kisaa on liikaa, sillä radan muistaminen on vaikeaa, saatika muistaa sitten se, että miten kermiksellä meni. Tkamu kuvasi meidän radat, joten niistä sain elvytettyä jo unohdettuja asioita. Tosin videolta rata näyttää erilaiselta kuin sitä tehdessä tuntuu. Radan jälkeen ei ollut mitenkään erityisen “vau-fiilis”. Tuntui, että sieltä tuli kerättyä miinuksia ainakin jonkin verran. Ja sen askelsarjan pituus & määrä ahdisti. En ollut varma, että olinko ottanut oikean määrän sopivan pitkiä askeleita. Nauhojen sisäpuolelle oltiin mahduttu.
Videolta tarkistettuna alon rata meni näin: koira eteen, vasemmalle sivulle, liikkeelle istumatta –> liikkeestä maahan –> sakukäännös –> 270 v –> askelsarja peruuttaen –> 360 v –> juoksuun –> käännös v –> pujottelu –> normivauhti –> maali. Videolta myös näin, että häntä heilui koko ajan : )
Sonylle pannanvaihto, ja herra häkkiin. Tico ulos häkistä ja vähän kokeilemaan muutamaa kylttiä. Tico oli numero 6. Ticon radasta jäi sellainen fiilis, että vetsku oli vähän perässä vedettävä. Siitä sitten vissiin tuli joitakin miinuksia? Nehän ne olisivatkin olleet pieniä miinuksia verrattuna ylläriin, joka odotti isomman häkin päällä. Voi kökkö! Siinä oli panta, jonka olin aikonut laittaa Ticolle ennen radalle menoa. En ollut muistanut vaihtaa puolikurkkaria solkipantaan. Siis saatiin hylätty? Täytyy vielä mainita, että kun Tico meni liikkeestä maahan, hihna jäi sen toisen tassun alle, mutta tästä onneksi selvittiin ilman isompia ongelmia. Videolta sitten näin, ettei Ticon meno ollutkaan niin tahmean näköistä kuin olin kuvitellut. Ja häntä heilui koko ajan : )
Jomilla jo olikin solkipanta valmiina, kun olin saanut tkamulta lainaksi solkipannan. Ei sitten tarvinnut venkslata vain yhden pannan kanssa. Ennen kuin lähdin Jomin kanssa kokeilemaan juttuja, laitoin Sonylle valmiiksi solkipannan. Virheistä pitää koittaa oppia. Aika hyvin, etten ole aiemmin onnistunut tekemään tuota virhettä, sillä ei tuo ollut eka kerta, kun piti vaihdella pantoja. Helpointa olisi, jos kaikilla olisi solkipannat, mutta kun ei ole.
Jomi oli numero 14. Askelsarjassa jäin selkeesti kehänauhan sisäpuolelle, joten mietin, että olinkohan ottanut tarpeeksi askeleita. 360 v:ssa oli takkua. Muistin uusimisen, mutten uusinut, kun tuntui, että askelsarjassa oli jo mokattu. Jomi on niin totinen tokoilija, ettei se heiluttele häntää kuin satunnaisesti ; )
Jomin radan jälkeen lähdin vähän kävelyttämään poikia. Tsiisus, kun alkulenkki oli kamalaa vetoa! Kyllä siinä sitten kinattiin, että millä vauhdilla mentiin. Onneksi meno rauhoittui jonkin ajan päästä ja takaisin tullessa kävelivät suht nätisti.
Olin just saanut karvasammakot häkkiin kun ilmoitettiin, että alkoi alon “todistusten jako” ; ) Jomi sai lappunsa melko pian. Aina ei sanota ääneen pisteitä. Näissä epiksissä sanottiin. En ollut uskoa, että Jomin lappuun oli kirjattu 96 pistettä! Oho! Olin odottanut siitä 360 v -10, mutta ilmeisesti näissä epiksissä oli löperö arvostelu (tai tuomarina toiminut opetteli tuomarointia?). Siitä oli mennyt vain –3... Jomin aika oli 1:00:72. Tuomarin kommenttina: “taitava koirakko!”.
Ja sain yllättyä uudestaan, sillä isoset olivat saaneet 100 pistettä per kuono! Aika ratkaisi voittajaksi Sonyn (0:53:68). Tico tuli toiseksi (1:00:03). Pantaa joko ei ollut huomattu tai siitä ei välitetty. Sonyn lappuun tuomari oli kommentoinut: “todella hieno vasen 360. Iloista menoa, hyvä suoritus!” Ticolle: “hieno 360 vasempaan. Iloinen rata!”.
Avon radan rajoja venytettiin vähän, mutta silti rata oli edelleen postimerkki. Avossa oli 9 koirakkoa, eli oli enemmän tilaa pyöriä radalla tutustumisen aikana. Tarkistin tuomarilta, että saiko koira tulla lähtökohtaan asti kytkettynä. Sai. Houkutuksesta oli tehty varsin houkutteleva. Tykkäsin, että oli haasteellisempi kuin Salon epiksissä. Eka kyltti oli liikkeestä maahan, ja toka houkutus. Liikkeestä maahan oli suora yhteys ihanaan pehmonalleen. Se oli todella tyrkyllä. Toisena oli joku namipurkki. 360 o –> istu, yhdessä täyskäännös vasempaan, istu, liikkeelle –> käännös oikeaan –> pyörähdys –> istu, seiso, kierrä koira –> juoksuun –> käännös v –> spiraali o –> normivauhti –> istu, maa, istu –> maali. Houkutus kiusasi vielä maalin jälkeenkin. Se pehmonalle jäi koiran vasemmalle puolelle, ja vieläpä aika lähelle kun maali oli ohitettu ja käveltiin kohti ulosmenoa. Radan vielä muistin, mutta sitten olikin vaikeaa muistaa tarkkaan miten radat muuten menivät.
Alunperin Sony oli laitettu ekaksi, mutta joku jälki-ilmoittautunut aloitti avon. Kermis oli siis toka. Lähtöpaikalle, hihna pois, ja menoksi. Radan jälkeen olin iloinen, ettei kermapallo ollut juurikaan noteerannut houkutuksia, ja oli pysynyt radalla : ) Video paljasti, että häntä oli heilunut taas : )
Kun otin Sonylta pois solkipannan, laitoin sen suuhun, jotta varmasti muistin vaihtaa sen Ticolle. Tico oli numero 5. Ticon kanssa sain iloita samoista asioista: ei ollut langennut houkutuksiin, ja ukkeli oli pysynyt radalla : ) Isosten kanssa voi siis jatkaa rallya alon jälkeen. Veikeän veteraanin vieterihäntä oli taas vauhdissa ; ) <3
Jomi taisi olla numero 7. Jomi noteerasi houkutukset, mutta jätti tutustumatta niihin. Eikä onneksi palkinnut maalin jälkeen itteään pienellä leikillä pehmonallen kanssa ; ) Jomin radasta jäi sellainen fiilis, että se ei nyt oikein keskittynyt. Salon avossa oli paremmin mukana.
Jomin radan jälkeen tokaisin tkamulle, että nyt loppui meitsi & islikset show ; D Ihanaa, ettei ollut enempää ratoja! Nyt saatoin evästää banskun.
Jomi sai 98 pistettä. Tuomari sanoi mulle tuosta liikkeestä maahan kumartelusta, että siitä kannattaisi hankkiutua eroon, sillä siitä tulee miinuksia. Sanoin, että se käsiapu on lähinnä mua varten : D Eli kumarruksesta –1 ja 4. kyltillä –1 vinoudesta. Jomin aika oli 01:12:97. Kommenttina: “todella taitava koirakko!”
Isosilla taas aika oli ratkaiseva tekijä sijoituksissa. Molemmat saivat 99 pistettä. Piste oli lähtenyt sen kumartelun vuoksi. Poika (01:11:31) oli taas ollut hieman nopeampi kuin isänsä (01:16:78), joten kermis oli kakkonen, ja ticoli kolmonen. Kermiksen kommenttina: Todella taitava koirakko, hieno 4. kyltti!” Ticon: “loistomenoa! Koiran häntä heiluu koko ajan! : )”
Kun tkamun voi-rata oli seurattu ja kuvattu, aloin kasaamaan kamoja, ja kiikuttamaan niitä kohti autoa. Tkamun saatua lappunsa, oltiinkin jo valmiita lähtemään. Ei menty tkamun kyytiin vaan kukan om. Karvasammakot menivät taakse ja Sony eteen. Kukka tuli pihailemaan : )
Tarjosin kukan om jäätelöä ja kokista. Epiksissä oli vierähtänyt useampi tunti. Oltiin menty sinne 11 aikoihin, ja lähdettiin pois puoli neljän aikoihin. Mahassa siis saattoi olla reikä. Toki epiksissä oli buffa, mutta siltikin. Lisäksi sää oli ollut taas sellainen tosi hiostava. Pilviä oli ollut paksulti taivaalla, mutta silti tuli hiki kun pyöritin omaa pikku sirkustani. Itelle ainakin maistui joku viileä kun pääsin kotiin.
Alkuun koirat painelivat pitkin pihaa, mutta sitten kun olisin ollut valmis kuvaamaan, niin meno oli aika laimeaa. Hetkellisiä pyrähdyksiä oli, mutta koiruudet olivat väsähtäneitä. Kukka ja om olivat joku pari tuntia meidän pihalla.
Tällä kertaa en lisännyt montaa kuvaa siihen albumiin, joten en jaksa sitä nyt linkittää.
Koirilla on kyky saada iloa aikaan pienistä asioista.
Hauska irvistys : D
Sää tuntui optimaaliselta ja kamerakin oli valmiina, joten ennen sisälle menoa isoset saivat posettaa palkintokuvassa. Tico varmaan tykkäsi... Kuva kuitenkin saatiin. Mun mielestä palkinnot olivat ihan hyvät. Saatiin nameja ja kakkapusseja, joille löytyy kyllä käyttöä. Sonyn alon 1. palkinnossa oli pyyhe ja jotain hammasjauhetta (?) koirille + sampoota. Hämmentäviä palkintoja olivat ihmisille tarkoitetut hiustuotteet, mutta kai niidenkin pitää olla edustavimmillaan koiratouhuissa ; ) Lahjakortteja oli useampaakin sorttia: oli hierontaan, kyseiseen koirakouluun ja tarjosipa yksi kortti ilmaisen, kaiverretun nimilaatan lemmikille. Sen kanssa pitää olla nopea, sillä se on voimassa vain 31.7. asti. Kiva on, että ruusukkeissa on, että mistä ja milloin ne on saatu. Tykkään, jos palkinto on jotenkin “personoitu”.
Alon 1. & avon 2., ja alon 2. & avon 3.
Kiitokset tkamulle ja kukan om kyydeistä ja kivasta päivästä : ) <3
Loppuun vielä totean, että jos ilmoo kolme koiraa kahteen luokkaan, niin päälle ei voi laittaa muuta paitaa kuin: “I was normal 3 Icelandic Sheepdogs ago” ; D
Videoita tulee sitten joskus...
Kommentit