Tässä on ollut parit agi- ja tokotreenit. Aiempien päivämäärää en enää muista, mutta viimeisimmät kumpaakin olivat viime tiistaina ja hauskaa oli!
Jees, nyt sitten on saatu agihalli rempattua. Halli on nyt valoisampi, lämpimämpi eikä enää kuulu lintujen ääniä, niin ja hiekkapohja vaihtui tekonurmeen. Viimeiset hiekkatreenit ja samalla ekat sisätreenit olivat joskus kaiketi marraskuun lopussa. Menin halliin jo hyvissä ajoin ja hämmästyin kun laitoin valot päälle. Niin kirkasta aiempaan verrattuna, ja hiljaista + lämmintä.
Menin halliin aikaisemmin, sillä halusin kokeilla, että vieläkö jompula osasi kepit. Muutaman kerran jälkeen sujui kuin niissä videoissa. Usean kk:n treenitauosta huolimatta taito oli vielä tallella. Samaa ei voi sanoa omistajasta.
En enää muista paljoa itse treeneistä. Jompula karkaili ja tähän kokeiltiin kolinatölkkiä. Muutaman kerran jälkeen koiruus alkoi pitää kouluttajaa silmällä, että koskas se sen purkin heittää. Radalla oli kepit ja niissä oli ne muoviliuskat. Joko ne hämmensivät Jomia sen verran, ettei kepeistä sen takia meinannut tulla yhtään mitään. Ensin kokeilin ohjausta oikealta puolelta, sillä se oli loogisinta radalla. Kun se takkusi, niin kouluttaja tuumasi, että ehkä Jomi ei vielä osaa keppejä. Eihän se... Luulen, ettei se oikein keskittynyt ja / tai muoviliuskat hämmensivät sitä.
16.12. oli meitin ekat treenit nurmipohjalla. Kun mentiin halliin, niin jompula nuuskutteli kovin ihmeellistä mattoa ja yritti kieriskellä sen päällä. Olin tavallista tarkempi, sillä saattoi olla, että uusi ihmeellinen pohja pitäisi kuitata koiramaisittain. Kun pohjana oli hiekka ei ollut pissasakkoa. Nyt se on suolaiset 10 e! Jomi ei tehnyt mitään sakon arvoista, mutta yksi narttu teki. Luulikohan se olevansa nurtsilla ja näin ollen luvallisella vessapaikalla?
Kun joulu oli jo aika lähellä, niin ne olivat ns. pikkujoulutreenit. Ensin oli tekniikkaosio. Jokainen sai vetää tonttulakista lapun, jossa oli joku tekniikka. Siitä sitten piti näyttää esimerkki koiran kanssa. Voi herranen aika! Enhän mä enää mitään tekniikoita muistanut. Lapussani ollut takaaleikkaus / persjättö kuulosti hämärästi tutulta, mutta en osannut keksiä miten sen tekisin. Kouluttajan piti näyttää se mulle. Alunperin oli suunniteltu, että koirakoiden toimintaa pisteytetään, mutta kun osoittautui, että tekniikat olivat vähän kaikilla hakusessa, niin pisteistä luovuttiin.
Toinen osio oli hauska. Oli 10 esteen rata, joka oli ohjauksellisesti ihan helppo. Radalta otettiin aika. Jippona oli sellainen pieni mauste, että jos koira jätti esteen suorittamatta, niin ohjaajan oli tehtävä se. Radalla piti mennä putki kahdesti ja eniten toivoin, ettei mun tarttis mennä putkeen. Tuntui, etten mahtuisi sinne. Ajatus putkesta ahdisti ihan vähän.
Ensin oli hyppy, rengas ja hyppy ihan peräkkäin. Toisen hypyn jälkeen Jomilta katosivat korvat. Se oli huomannut koiran ja sinne oli päästävä no matter what! Rata oli aidattu, mutta astetta pienempi islispoika käytti törkeästi hyväkseen kokoaan ja survoi ittensä aidan ali! Ei se väli ollut kovin iso, mutta siitä tuo otus meni nuuskuttelemaan uroslapparia. Häntä vispaten Jomi nuuskutteli koiraa kun kävin hakemassa puukorvani pois. Kysyin kouluttajalta, että meenkö samantien kaikki loput esteet. Ei ollut kovin isoa luottoa, etteikö ukko uusisi temppuaan.
Seuraavana oli kepit. Yllätyin, että Jomi lähti menemään ne hyvin. Viimeinen väli jäi tekemättä, joten mä menin kepit : D Kun pujottelin keppejä, Jomi käveli mun perässä. Se oli hupaisaa.
Sitten hyppy, puomi ja putki. Kaikki menivät mallikkaasti ja huh, että Jomi meni putkeen! Putken jälkeen oli pöytä. Tässäkin oli pieni lisämauste. Koiran ollessa pöydällä omistajan piti kävellä maassa olevat tikkaat. Suoritustyyli oli vapaa, kunhan kaikkiin rakoihin astui. Jos koira ei pysynyt pöydällä, niin homma alusta. Mutta jos koira poistui pöydältä useasti, niin sitten omistaja sai jatkaa siitä mihin oli jäänyt laitettuaan koiran uudestaan pöydälle. Jomi pysyi hienosti kun hipsin tikkaat.
Sama putki toiseen suuntaan. Kiitos Jomi, että menit! Vielä hyppy ja sitten oli rata suoritettu. Jihhuu! kouluttaja sanoi, että meillä olisi ollut tosi nopea aika, ellei... Sanoin kouluttajalle, että musta tuntui, että tuollaiset vauhtisuorat ovat Jomille kaikkein vaikeimpia. Kun se lukitsee jonkun koiran, niin sinne se menee eikä kuule tai näe muuta. Loppurata, jotka oli mutkittelevampi, niin silloin Jomi ei edes yrittänyt lähteä minnekään.
Mutta kaikesta huolimatta treeni oli kiva. Kivaa oli sekin, että kouluttajatkin suorittavat radat. Jep, meillä on kaksi kouluttajaa. Oon ollut niin vähän treeneissä, etten ole oikein hoksannut, että miten monta viikkoa yksi kouluttaa kerrallaan. Musta on ihan kiva ajatus, että on kaksi kouluttajaa : )
Agista suunnistettiin tokoon. Treenit loppuivat jo kuuden aikoihin, joten ei ollut kiire. Mentiin tokoon kiertotietä. Aamulla maa oli ollut märkä ja yllättäen päivän aikana oli kylmennyt sen verran, että sai polkea kotiin kieli keskellä suuta. Samalla metodilla sai köpsytellä agiin, sillä tiet olivat liukkaat. Suurimman osan matkasta kävelin nurtsilla. Mutta eipä tarvinnut sulloa pikkupoikaa pukuun.
Kiertotiestä huolimatta oltiin tokohallilla jo hyvissä ajoin. Oli ihan mukava sää, joten hyvin saattoi odotella ulkona ja treeniä rauhoittumista. Koitan opettaa Jomia makoilemaan pää alhaalla. Jospa se sitten malttaisi pitää pienen kuononsa paremmin kurissa.
Jonkin ajan päästä kouluttaja tuli sanomaan, että voidaan tulla hallin varastopuolelle odottamaan, niin ei tartte ulkona palella. Ei mulle ollut ehtinyt vielä tulla kylmä, mutta hyväksyin tarjouksen. Etenkin kun samalla oli mahdollisuus seurata telmiviä puppelssoneja. Oli menossa pentutunti. Jomikin kurkki pentuja ison verkkorullan takaa. Ukko olisi mahtunut siitä pienestä raosta pentupuolelle, jos vaan olisin antanut sen mennä. Uskomattoman pienistä väleistä tuo mahtuu. Onko sillä jotku kumiset luut? Muutama rohkea pentu tuli pikaisesti nuuskaisemaan Jomia.
Kun pennut oli otettu kiinni, niin me saatiin mennä koulutushallin puolelle. Parin pennun omistajaa kysyivät Jomin rotua ja sanoivat Jomia kauniiksi.
Tokossa oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa. Ensin oli sivullaoloa. Koiraa palkkailtiin sivulla istumisesta. Kun se sujui, niin sitten vähän “huijattiin”. Eli sanottiin seuraamiskäsky, muttei lähdetty minnekään. Kun se sujui, niin sitten max kolmen askeleen seuruupätkiä. Jomilla sujui ihan hyvin ja otettiin noita muutaman askeleen seuruita. Paitsi, kun kouluttaja tuli kattomaan, niin sitten, niin mikä lie sitten tuli. Kun huijasin Jomia, niin se joko “marssi” paikoillaan tai liikahti vähän sivulle. Noista kumpaakaan ei tehnyt kun kouluttaja ei ollut näkemässä. Hassu. Kouluttaja neuvoi palkkaamaan heti huijauskäskyn jälkeen jos koira pysyi paikoillaan.
Seuraavaksi oli varsin mielenkiintoinen treeni. Oli kaksi pömpeliä vierekkäin hyvällä välillä. Tarkoitus oli saada koira kiertämään molemmat pömpelit takaa ennen kuin koira sai palata ohjaajan luo. Tekniikka, sanat, käskyt saivat olla mitä vain. Pääasia oli, että koira kiertää pömpelit ja ohjaaja pysyttelee rajan takana. Jep, koira piti lähettää työskentelemään itsenäisesti. Ohjaaja oli noin parin metrin päässä.
Jopas kouluttaja oli jutun keksinyt! Mietin, että voisikos tässä soveltaa agin kierrä –käskyä. Kun en keksinyt muuta, niin käytin sitä. Hömpylä oli liinassa. Kierrä käskyllä ukkeli lähti kiertämään ekaa pömpeliä ja yritti palata pömpeleiden välistä. Kesti pienen hetken ennen kuin koiruus hoksasi mitä mä siltä halusin ja sitten se kiersi toisenkin. Otettiin uusiksi ja hyvin meni. Yllätyin, että niinkin nopsaan Jomi hoksasi idean.
Kouluttaja lisäsi vaikeusastetta. Nyt piti koittaa saada koira kiertämään pömpelit kasin muodossa ennen palkkausta. Pömpelit oli asetettu silleen jonoon tällä kertaa. Kysyin kouluttajalta, että mahtaako liina vetää pömpelit mukanaan. Kouluttaja tuumasi, että ei.
Ekan pömpelin Jomi kiersi vaivatta. Sitten piti saada koiruus vielä kauemmas musta kiertämään toinen pömpeli toisesta suunnasta. Vähän Jomi hötkyili ihmetellen, että mitä se ihminen oikein häneltä halusi. Kun keksin sanoa “mene, mene”, niin sitten sain pojan kiertämään toisenkin pömpelin ja loppu oli helppoa. Uusinnassa Jomi lähti ekan pömpelin jälkeen kiertämään toista pömpeliä väärästä suunnasta. Teki kasin toisinpäin ja samalla kiskaisi toisen pömpelin mukaansa. Sittenkin liina oli vähän hankala tässä tehtävässä. Ei vaan kuin nopeasti uutta yritystä, ettei jäänyt mitään traumoja kaatuvista pömpeleistä. Vähän Jomi hätkähti kaatuvaa metallipömpeliä, mutta reippaasti lähti yrittämään uudestaan. Nyt ukkeli kiersi kasin oikein päin : ) On se vaan nokkela poika : )
Pömpelitreenin tarkoituksena oli saada koira työskentelemään itsenäisesti ja samalla se joutui kuuntelemaan ohjaajaansa. Oli kiva treeni!
Viimeiseksi oli makoilua. Se meni aikalailla pohjaa hipoen. Jomin kohdassa oli joku ihan vastustamaton haju ja herra askarteli omiaan. Lopulta se nousi hajun lumoissa. Kun laitoin pienen casanovan makoilemaan uudestaan, niin herran alaleuka vaan väpätti. Vai niin. Siinä kohtaa oli ollut aussineito aiemmin. Siis kun oli ollut sitä sivutreeniä. Neidolla saattoi olla juoksu tulossa. Jomin mukaan ainakin näytti siltä hyvin vahvasti.
Koulutuksen jälkeen kouluttaja kysyi, että missäpäin mä asuin. Se koulu on hyvä maamerkki ja käytän aina sitä kun multa kysytään moista. Kouluttaja sanoi, että pääsisin hänen kyydissään ainakin koululle asti! Keskusteluun yhtyi aussin omistaja tarjoten omaa kyytiään. Voe mahoton, kaksi kyytiä tarjolla! Aussin omistaja asuu noin puolen tunnin kävelyn päässä meistä, joten mentiin sitten hänen kyytiin. Jomin harmiksi neito meni takaosaan ja herra ite mun jalkoihin etupenkillä.
Matkalla puhuttiin mistäpä muusta kuin koirista. Tuli ilmi, että nainen oli joskus harkinnut islistä, mutta oli sitten päätynyt aussiin. Nainen silitteli useaan otteeseen Jomia ja sanoi sitä kauniiksi. Koulun kohdalla sanoin, että voin jäädä siinä pois. Nainen alkoi kysellä, että minne päin lähden siitä ja, että oliko pitkä matka. Vastauksen jälkeen hän sanoi, että kyllä hän voi heittää ihan kotiinkin asti. Ei ollut iso vaiva. Opastin ja kun oltiin perillä kiitin sydämeni pohjasta. Oli kyllä tosi hienoa päästä kotiin niin nopsaan. Nainen oli mulle ihan tuntematon. Ekaa kertaa oltiin samoissa treeneissä. Ei olla aiemmin tokoiltu tiistaina. Voi että, oli kyllä kaikin puolin ihana juttu <3
Jomin charmi teki taas kepposiaan. Kun oltiin mun pihassa, nainen sanoi, että kyllä Jomi voisi heillekin tulla. Jomista se taisi olla hyvä idea, sillä kun oli jo mennyt ulos autosta, niin herra yllättäen hyppäsi kuskin viereiselle penkille. Kyllä olisi varmaan ollut pieni casanova onnessaan kun olisi voinut vikitellä tyttöä läkähtymiseen asti.
Ja se toinen aiemmin ollut tokoilu... Ainakin siinä oli sellaista, että palkka vietiin vasemmalle sivulle. Otettiin yksi seuruuaskel ja jos se sujui, niin koira vapautettiin palkalle. Tämän jälkeen kolme ja sitten yhdelle viivalle asti. Jomi seurasi hienosti joka kerta, myös viivalle asti. Kun sitten viivalla vapautin sen, herra bongasi jonkun kivan hajun eikä mennyt suoraan lelulle. Lopuksi vielä yhden askeleen seuruu. Yllätyin, että tällä kertaa lelu kelpasi. Kouluttajaa huvitti kun Jomi oikein hyppäsi lelun kimppuun. Oli kuin kissa konsanaan. Jomi toi lelun mulle ja me leikittiin sen kanssa. Se oli kivaa.
En muista oliko välissä jotain ennen hyppyä. Nytkin käytin lelua, mutta lelu ei ollut enää in. Muutenkin Jomiin näyttää ohjelmoituneen hypyn kaavio vähän turhankin hyvin. Vaikka vein hypyn jälkeen palkan, niin herra jäi pönöttämään kun oli hypännyt. Ilman käskyä...
Enpä muista muuta tuosta treenikerrasta.
Nyt kun taas halli on käytössä, niin kai se täytyy alkaa rampata siellä. Olin suunnitellut, että la aamuna menisin sinne, mutta oli sen verran kuraista, että jätin väliin. Yksi huono puoli uudessa hienossa nurtsimatossa on se, että nyt tarttee huomoida enemmän säätä kun menee itekseen treenimään. Hiekkapohjassa ei ollut väliä, että onko koira kurainen vaiko ei. Nyt en kehtaa viedä kolmea kurakallea uutuuttaan hohkaavalle matolle.
Sunnuntaina oli kuivempi aamu ja me päästiin lähtemään kohti hallia. Netin mukaan lauantaina olisi pitänyt tulla lunta, mutta maa oli lumeton kun lähdettiin lamspimaan kohti hallia. Lunta oli odotettavissa sunnuntaillekin.
Otin ihan helppoa rataa. Kunhan vaan pidettiin hauskaa. Alkuun Jomia sai taas muistutella keppien viimeisestä välistä. Kaiken muun meni hyvin. Keinunkin kuin vanha tekijä piiiiiiiitkän tauon jälkeen. Jonkin verran hinkutettiin kontakteja ja ihan lopussa putkeiltiin. Kolme putkea muodosti sellaisen hauskan treeninaiheen.
Tico ei pysynyt turkissaan kun tuli ekan kerran sen vuoro. Vaikka alkuun se pysyikin mun sivulla, niin sitten ei herran maltti enää riittänyt vaan punainen pöhkö lähti suorittamaan itsenäisesti muutaman esteen. Ticonkin kanssa otin sitä putkisuoraa.
Sonykin sai mennä rataa. Hypyt oli ihan matalalla. Kepit meni ihan kivasti kun ohjasi kädellä. Keinua en ottanut. Sitten kun tuli putkisuora aika, niin pallukan sai melkein tunkea putkeen. Miten niin irtoaa huonosti? ;D
Kun mentiin ulos hallista, saatiin kohdata luontoäipän järkkäämä ylläri: maassa oli sentti, pari lunta! Lisää ei satanut, mutta jo sekin pieni määrä ilahdutti. Reissuun meni kolmisen tuntia ja kun ruoka oli tarjoiltu ukkelit retkottivat lattialla kyljellään.
Koko sunnuntain odotin lisää lunta, mutta eipä tullut. Alkoi harmittamaan kun huomasin nettiuutisen hehkuttavan, että maanantaina tulee oikein lumipyry. Niinpä niin. Sellainen oli lauantainakin, kuten uutinen väitti. Ja pah!
Eikä satanut lunta kun maanantaihin heräsin. Olin suunnitellut käyväni ukkosten kanssa sittarissa, joten vähän piti funtsia, että mitä laitan päälleni. Tähdillä täplitetty taivas oli aika pilvetön. Ei näyttänyt siltä, että lunta olisi ihan heti tulossa. Toisaalta eipä se kauaa vie, että tähdet peittyy pilvien taa.
Lähdin sittariin yhden uutisen innoittamana tsekkailemaan iltapäivälehtiä. Tältä osin turha reissu. Tuossa jokin aika sitten sain tietää, että Noah on kuvattu Islannissa. Sen takia eksyin devareita kattelemaan. Löysin Shrek 3 ja “4”. Hinta vain muutaman euron. Lopulta löysin Noah –leffankin. Hinta 9,90, vaikka leffa on tosi uusi. Onhan se kivaa, että saa halvalla, mutta toisaalta se on myös surullista. Tähän on siis tultu tänä nettiaikana...
Kotona pystyin hyvällä omiksella alkaa kattelemaan ostoksiani. Sipsit oli tarjouksessa, joten niitä rouskuttelin katellessani. Jaah, mitäpä tuosta leffasta sitten sanoisi? Tiesin, ettei leffa ole varsinaisesti mun suosikkigenreä, mutta kun se on “filmed in Iceland”, niin se on pakko nähdä. Ajoittain leffa oli mielenkiintoinen. Toisinaan ontui kerronnaltaan. Kyyyllä sen voisi uudestaankin kattoa, mutta ei ihan heti. Ja silmäruokaa oli paljon tarjolla <3 Niisk... Seuraavaksi metsästän Interstellarin, jahka se tulee myyntiin. Taitaa vielä pyöriä teattereissa? Mutta eiköhän muutaman kuukauden päästä sekin stoori pistetä lätyksi ja myyntiin. Ja, já, sekin on “fimed in Iceland”, joten on hyvä syy ostaa leffa ;D
Alunperin olin ajatellut kattovani Noahin jälkeen Shrek 3. Mutta Noahin maisemat olivat herkistäneet mua sen verran, etten kyennyt. Shrek 3 kun muistuttaa siitä, kun olin Islannissa. Islanti on niin herkkä kohta, että varmaan olisin vollannut jos olisin kattonut kolmosen perään. Siispä suoraan viimeiseen osaan. Vähän olin skeptinen leffan laadusta, sillä usein näissä “jatkoleffoissa” tuppaa käymään niin, että joko juttu alkaa toistamaan itteään tai juoni on muuten vain kökkö. Mutta, leffa oli positiivinen yllätys. Oli kiinnostava loppuun asti ja mielestäni leffasta oli onnistuttu tekemään varsin freesi ollakseen jo neljäs leffa samoilla hahmoilla.
Otin pienet tirsat ja herättyäni kipitin kattomaan ikkunasta. Lumipeite oli kasvanut ja lisää tuli! Miten ihanaa! Vahvasti näytti siltä, että saisimme kunnolla valkean joulun <3
Ja tiistaina tuo näytti entistä varmemmalta. Jäi yöunet lyhyiksi. Heräsin jo kolmen tunnin jälkeen. Kun odottelusta huolimatta lisää unihiekkaa ei tippunut, niin lähdin lenkille. Aurat tekivät lumitöitä. Oli ihanan talvista ja hiljaksiin sateli lisää lunta. Oli kyllä ihana parin tunnin lenkura.
Kun koiruudet oli täytetty napuilla, menin uudestaan nukkumaan. Parin tunnin päästä oli noustava ylös, sillä edessä oli visiitti mummin luo. Siellä sitten olinkin muutaman tunnin ja kotiin tultuani koitin kuvata ukkosia pihalla. Joo, kyllä mä sen tiesin, ettei kolmen pintaan enää ole valoa tarpeeksi, mutta piti silti yrittää. Vaikkei mulla olekaan kivaa kun kattelen alla olevien kuvien laatua, niin pojilla oli kivaa ja sen näkee kuvista. Mun viirupäät <3
Sukulointi on raskasta (vaikka ihan mieluista) ja piti ottaa puolen tunnin tirsat. Sitten neljän pintaan lähdin Jomin kanssa kohti agihallia. Ohjattuja treenejä ei ollut, mutta kun tokoa oli, niin samalla vaivalla saattoi pistäytyä hallin kautta pienemmällä syyllisyydellä siitä, että olin jättänyt isoset kotiin.
Oltiin just ohitettu koulu kun luuri haukkui merkiksi saapuneesta viestistä. Toko-ope ilmoitti, että muut olivat peruneet tulonsa, joten treenit oli peruttu. Voi rähmä. Tein uukkarin enkä sitten mennyt edes agihallille. Koti oli lähempänä kuin halli ja oli kiire palata isosten luo.
Kommentit