Tänä vkl Turussa onkin tavallista enemmän koiria kun messarissa on Top Dog Show. Vähän olin funtsinut, että jättäisin tämän kehän väliin. Osin tuomarin vuoksi, mutta oli siinä vähän muitakin syitä. Tämä tuomari oli nähnyt Jomin heinäkuussa 2013 ja rankannut Jomin ERIn arvoiseksi. Tuomari toivoi Jomille voimakkaampaa päätä, lisää maskuliinisuutta olemukseen ja enemmän kokoa. Pystyin hyvin yhtymään “puutelistaan”. Mikään ei jäänyt kaivelemaan, mutta ajan myötä mulle oli muodostunut tuomarista sellainen kuva, että hän haluaa valmiita koiria, tyyliin komistus. Vaikka Jomin pää olikin nyt voimistunut ja maskuliinisuutta oli tullut lisää, niin arvelin, ettei se silti olisi tarpeeksi tuomarin mieleen. Jomi ei ole enkä usko, että koskaan tulee olemaan komistuksen kaltainen koiruus.Toisaalta tuntui hassulta ajatukselta jäädä pois kotikehästä. Mutta, niin kuin jo sanoin, niin tuomari ei ollut ainoa syy.
 
Helsingin messarissa Jomista kiinnostunut kasvattaja pyysi mua vielä miettimään Turkua. Noh, mietinnän tuloksena päätin, että mennään nyt välillä hakemaan EH, jottei pääse nousemaan pissa päähän ; ) En tiedä, että olisinko ilmonnut Jomia jos Turkuun ei olisi ollut tulossa iso jii ja Jomin kennelikaveri. Noilla kahdella koiralla oli päätökseen iso vaikutus.
 
Ilmon pistin menemään paperilla. Jätin luokan rastittamatta ja laitoin mukaan lapun, jossa kerroin, etten ollut ihan varma mihin luokkaan koirani kuuluisi. Jonkin ajan päästä sain sähkäriin tiedon, että Jomi pystyi olla kummassa luokassa tahansa. Totesin, että turha sitä on laittaa avoimeen kun ei saa enää kerätä sinivalkoista väriä. Herra olisi siellä vain hämmentämässä kehäsihteeriä.
 
Jomin joulukuinen karvanlähtö oli loppunut kuin seinään. Nyt mulla olisi ollut mahis pestä koiruus, mutta en pessyt. Ei näyttänyt likaiselta ja muutenkin turkki oli hyvännäköinen. Jomin myötä oon oppinut, että jos koira ei ole ihan blondi, niin ei sitä välttis tartte pestä aina.
 
Näyttelyä edeltävä viikko oli kivan talvinen. Oli pientä pakkasta ja hentoista lumisadetta saatiin. To & pe lunta tuli enemmänkin <3 Kiva, kun koira pysyi puhtaana säänkin puolesta. Kun pe tuli lisää lunta, niin pesin Jomin valkoiset osat, massut, tassut, pöksyt ja hännän ennen töihin lähtöä. Turha sitä oli jättää iltaan, jolloin muutenkin aika oli kortilla. Puhtaassa lumessa koiruuskin pysyi puhtaana vaikka vähän aiemmin sen pesinkin.
 
Herätyksen olin virittänyt neljäksi, mutta unet loppuivat jo kahdelta. Siis neljään tuntiin riitti nukkiksen unihiekka-annos tällä kertaa. Hetken yritin saada uutta annosta, mutta tunsin miten piristyin enemmän hetki hetkeltä. Eipä siinä sitten muuta kuin ylös ulos ja lenkille. Sinänsä ihan kiva, että nyt pojat saivat tunnin lenkuran sijasta kahden tunnin köpöttelyn. Etenkin isosten kannalta loistojuttu.
 
Kun vielä oli aikaa, niin menin peiton alle. Ensin laitoin herätyksen puolen tunnin päähän. Kun piipitys käski nousta, niin siirsin herätystä puolella tunnilla. Sen jälkeen vielä vartin lämmittelin peiton alla. Oli vähän vilu ja jo senkin takia en olisi halunnut nousta. Ja nyt olisi ollut tarjolla makoisat unet. Ihan väärin meni aamun suunnitelmat.
 
Eipä siinä ollut enää paljoa tehtävänä ennen lähtöä. Päästin isoset puoleksi tunniksi pihalle. Herätyksen siirtelystä huolimatta lähtö tapahtui puoli seiska, kuten olin suunnitellut.
 
Bussin lähtöön oli noin 45 minsaa ja suunnilleen puolessa tunnissa kävelee pysäkille. Mutta kun piti vedellä häkkihökötystä + muutama kohta arvelutti (että miten liukasta on ja näin), niin lähdin liikkeelle ajoissa. Tosin mun tapa on muutenkin liikkua väljällä aikataululla.
 
Pysäkillä odotellessamme Jomi bongasi pari koiraa. En tiedä oliko molemmat narttuja vai halusiko herra muuten vain päästä tekemään tuttavuutta, mutta vinku-vonguksi meni Jomin odottelut. Koirat tassuttelivat useamman kymmenen metrin päässä ja Jomin ja koirien välissä oli bussin läpinäkyvä katosrakennelma. Voisiko se muka niin kaukaa esteen takaa haistaa mahdollisen nartun? Mutta kun herra huomasi ekan koiran, alkoi hännän vipitys ja vinkuminen. Hieman myöhemmin meni toinen koira ja sama juttu. Eikä kinumisesta meinannut tulla loppua vaikka koirat olivat hävinneet näköpiiristä.
 
Keskustassa oli bussin vaihto. Mulla ei ollut mitään hajua, että koska satku lähti. Aikataulukirjaan ei ollut laitettu aikataulua vaan nettiosoite. Jaah, sen takia mä en jaksanut alkaa surffailla bittiaalloilla. Jotenkin ärsyttävää tommonen...
 
Satku oli pysäkillä ja kävellessäni sitä kohti toivoin, ettei se lähtisi. Ehdittiin bussiin ja oltiin bussin ainoat matkustajat aina messariin asti.
 
Oltiin ekat kehällä (yllätys, yllätys ; )  ), joten valitsin parhaan paikan. Tosi hyvän paikan sainkin. Häkki pystyyn, koiruus sinne ja kun veski näytti olevan lähellä, niin piipahdin siellä varmuuden vuoksi. Takaisin tullessani kehän viereen oli ilmestynyt pari islistä.
 
Sitten selvitin, että millä kannattaa kuvata. En vissiin ole kertonut, että jo jokin aika sitten lankesin uuteen objektiiviin. Netissä notkuessani jotenkin törmäsin johonkin poistomyyntiin. Menin kattelemaan tarjontaa. Pian ruudun alalaitaan ilmestyi laatikko, jossa joku äijä tervehti ja kysyi miten voi auttaa. Jotenkin mua ärsytti se, että mua “kyylättiin”. Ei saa notkua rauhassa netissä. Ignoorasin aikani lootaa, mutta kun en ollut täysin varma, että millaista putkea kannatti katella, päätin kysyä “lootalta”. Loota onnistui vakuuttamaan mut, että tartten just tiettyä putkea + muistutti, että nyt se on tosi edullinen kun on poistuva tuote. Semiputkeahan mä olin jo aikani vinkunut ja Islannin isliskehää kuvatessani kaipasin todella toisenlaista putkea, joka mulla silloin oli. Loota vakuutti, että juuri ehdotettu putki oli sellainen, jota käytettiin paljon koiranäyttelyissä kuvattaessa.
 
Yli kuukauden päivät sain odotella putkea. Näppärää oli, että sen pystyi tilaamaan tiettyyn kameraliikkeeseen + maksaakin pystyi vasta hakiessaan jos halusi. Eikä tullut lisäkuluja!
 
Putkea piti tietty heti testata kun ohjeet oli päällisin puolin luettu. Olin ihan tyytyväinen kuviin. En kyllä tiedä, että olisiko tulos ollut eri mun vakiputkella. Innolla aloin odottamaan messarin kehiä. Siellä sitä pääsisi testaamaan tositoimissa. Alla testikerran kuvia.
 
 
             tds192.jpg
 
 
 
             tds193.jpg
 
 
 
             tds194.jpg
 
 
 
             tds195.jpg
 
 
 
             tds198.jpg
 
 
 
             tds196.jpg
 
 
 
             tds199.jpg
 
 
 
             tds197.jpg
 
 
 
             tds200.jpg
 
 
Ei ollut kovin mieltä ylentävä ensikerta. Zoomausmatka oli lyhentynyt puolella ja koirat jäivät vähän turhan pieniksi. Sen olisin vielä kestänyt jos kuvat eivät olisi kellertäneet. Sunnuntaina mulla olikin mukana messarissa vakkari ja tuolloin tuli parempia kuvia. Olin pettynyt mun ostokseen.
 
Pettymyksen vuoksi piti nyt raahata Turun kehään mun kaikki kolme putkea. Lyhyt siltä varalta jos sitä tarvittaisiin, kun kuvailisin pari kaverikuvasettiä. Muuten olisin jättänyt sen kotiin. Kamerassa oli kiinni uusi putki ja vakkari repussa jos taas oli tarjolla keltaisia kuvia. Testasin zoomimatkan ja se oli riittävä. Kiikaroin liikkuvia ja pönöttäviä koiria, jotta sain testattua millaista värimaailmaa oli tarjolla. Hyvältä näytti eikä merkkiäkään keltaisuudesta. Siis valintani oli uusi putki. Alla on esme, että tällä kertaa ei kellertänyt kuvissa. Mun pää voikin olla eri juttu kun noin upean kuvan onnistuin nappaamaan ;D Uuhuuh, koiruushan tulee kuvasta ihan iholle! Osaattekos arvata kumpi jii on todella elävän näköisenä kuvassa?*
 
 
             tds92.jpg
 
 
Joskus sitä miettii, että miten kevyt olisi reissata jos ei olisi pakkomiellettä raahata kameraa mukana. Vie repusta suurimman osan. Mutta en mä osaa olla kuvaamatta näitä ihania koiria. Se on kivaa.
 
Kun putki oli valittu, niin sitten hömpötille käyttäytymisnaru ja vähän kehään pyörimään. Sen jälkeen piipahdettiin ulkona.
 
Pikku hiljaa tuli lisää koiruuksia. Isliksiä oli ilmottu 15. Mun arvelut mahdollisista paikallaolijoista meni kyllä mettään niin, että rytisi. En tunnistanut montaakaan koiraa. Olipa kivaa nähdä uusia turrikoita : ) Ja vanhoja tuttuja tietty myös : ) Yksi niistä oli pikku-komistus.
 
Ensin kehään meni pari junnua (yksi oli poissa). Sitten oli ison jiin ja pikku-komistuksen vuoro nuorten luokassa. Iso jii voitti, mutta pk oli kehässä tosi nätisti ja se oli sen omistajalle varmasti riemun aihe. Oli vähän jännännyt, että mitenköhän herra mahtaa mennä. Hienosti meni. Vasta seisotuksessa alkoi herraa kyllästyttää ja se piti kertoa. Ehkei sitten kuitenkaan tartte odottaa veteraani-ikään asti ; )
 
Yksi avo-uros ennen Jomia. Valioissa oli meidän lisäksi komistus. Oli jotenkin hämmentävää, ettei Jomi ollut viimeinen. Yleensä on ollut näin kun ässä on aakkosten loppupäässä. Jotenkin vaan automaattisesti oletin, että komistus olisi ennen meitä.
 
Yhteisympyrä ja sitten jompula tuomarin tutkittavaksi. Et ja seisotus. ERI tuli! Sama tulos komistukselle ja sitten taas yhdessä kiertämään. Komistus voitti, eikä ihme. Molemmille SA. Ajatella, että Jomi sai SA:n, vaikka kilpakaverina oli komistus. Todella hyvin siis meni : )
 
Pikaisesti räpsin vetsku-uroon kameran muistikortille, ennen kuin piti mennä PU-kehään. Siellä oli viisi urosta. Kolme oli jäänyt tämän kehän ulkopuolelle. Yhdessä ympäri vähän uudelleen järjestelyä ja taas menoksi. Jomi oli PU4. Olen todella tyytyväinen tulokseen, sillä kyseessä oli todella tiukka tuomari. Enpä sitten saanut nesteenpoistoa vaan kävi päinvastoin ; ) Iso jii oli hienosti PU3 : ) Komistus voitti urokset, onnea! Ja onnea muillekin, jotka olivat tulokseensa tyytyväisiä : )
 
Yksi junnu, nuori, avo ja valio ennen vetskuja. Vetkuissa oli Jomin kennelikaveri. Hienosti meni, sillä se voitti kilpakaverinsa : ) Jihhuu!
 
Komistus oli roppi ja vespinä hyvännäköinen lyhkäri. Oli kyllä piristävää, että tuomari sijoitti lyhkäreitäkin. Meinaan PN1 & PN2 olivat lyhkäreitä (PN2 Jomin kennelikaveri : )  ). Pointsit siitä tuomarille! Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille neitokaisille omistajineen : )
 
Sitten piipahdettiin Jomista kiinnostuneen kasvattajan kanssa kahvilla. Tai no, meikähän ei kaffeeta juo ja mun ostos olikin pillimehu. Siinä sitten vierähtikin tovi kun juteltiin...
 
Tokihan sitä piti päivittää kaksosten yhteiskuva ja vihdoinkin ottaa yhteiskuva Islannista tulleista. Siispä kamoja kasaan, yksi koiruus autoon venaamaan, ja sitten sille nurtsialueelle, jolla olin kuvailemassa Jomia vuosi sitten kun oli ollut Turussa roppi.
 
Vähän mietitytti, että miten Jomi malttaa istua tytön vieressä, mutta hyvinhän se siinä istui. “Pitkän” tovin kesti hienosti tytön läheisyyttä, vaikka varmasti pieni casanova olisi halunnut kertoa tytölle asioita, joista tyttö ei ollut pätkääkään kiinnostunut. Tyttö ei ollut yhtä kokenut linssilude kuin Jomi, joten vähän kesti, että saatiin kuvattua kaksikko.
 
 
             tds182.jpg
                                        Islannista Suomeen tulleet.
 
 
            tds181.jpg
                             "Koska on mun vuoro?" (näkyvä kuono)
 
 
Seuraavaksi oli kaksosten vuoro. Nyt ovat pojat taas paljon toistensa näköisiä kun iso jii oli tummunut sitten viime näkemän. On nuo kyllä niin hauska parivaljakko kun ovat niin samiksia. Ja on ollut todella mahtavaa, että on ollut tilaisuus seurata ison jiin kehitystä. Näissä pojissa on paljon samaa. Ihanuuksia ovat <3
 
 
             tds185.jpg
                                                         <3
 
 
            tds188.jpg
                                    Kylki kyljessä ja nou roopleem : )
 
 
Ihan tyytyväinen olen kuviin, vaikka laatu kärsikin kun piti käyttää omia säätöjä. Sisällä olisi saanut laadullisesti parempia kuvia, mutta ulkona oli rauhallisempaa.
 
Yritin houkutella sen Jomin näköisen nartun omistajan Turkuun, niin sitten olisi voinut kuvata kaikki samikset. Ei tärpännyt tällä kertaa. Toivottavasti tulee vielä uusi mahis. Meikä on ehdottamasti se heikoin lenkki kuvan onnistumista ajatellen (en pääse minne vain ja milloin vain).
 
Kuvien laadusta... Tällä kertaa kävi näköjään niin, että Picasa huononsi kuvien laatua. Yleensä on tehnyt kuvista pikkuisen parempia kuin originaalit. Miksei kuvat voi latautua sinne niin kuin ne on? Ilman sirkustemppuja. Laadun huonontamisen lisäksi tuli taas pari liikekuvaa ja yhdestä kuvasta Picasa väkersi mustavalkoisen version. En ymmärrä miksi se tekee tuollaista. Ärsyttävää >:(
 
Alla on linkki tämän kertaisiin kehäkuviin. Ehkä joidenkin koirien kohdalla tuli vedettyä vähän överiksi ;) Olin laiska karsimaan + koirien omistajilla on mahis valkata mieleisensä. Ei kaikki kattele kuvia mun näkövinkkelistä ;) Mutta, siis, ehdoin TripleTan, olkaatte niin hyvät
 
 
Mun seuraavat askeleet veivät bussipysäkille. Sitä saikin odottaa yllättävän kauan. Yleensä vakken bussit ovat siinä maineessa, että niitä menee tiuhaan. Matkan aikana selvisi syy. Kuulin yhdestä puhelinkeskustelusta, että bussi oli myöhässä. Yhdellä pysäkillä viereen ajoi toinen bussi ja sen jälkeen meidän bussi ei enää ottanut kyytiin matkustajia. Se toinen bussi poimi matkustajat.
 
Kun mentiin bussiin, niin meidän seuraavan bussin lähtöön oli noin 20 minsaa. Jännäsin, että ehdinkö vaihtaa bussia, sillä seuraava lähti vasta tunnin päästä. Sitten olisi kannattanut mennä suoraan vakkelle.
 
Se, ettei bussi enää ottanut matkustajia varmasti vaikutti siihen, että me ehdittiin vaihtamaan bussia. Sattui hauskasti kun vaihtobussiin tuli työkaveri. Oli sitten Lausteelle asti juttuseuraa.
 
Onneksi ehdittiin vaihtamaan bussia, niin selvittiin puolen tunnin kävelyllä kotiin.
 
Päästin isoset pihalle ja laitoin kuvat koneelle heti. Halusin nähdä, että millaisia kaverikuvista tuli + oli hyvä aloittaa kuvien lataaminen heti, jottei se jäänyt hamaan tulevaisuuteen.
 
Kunhan jompu oli saanut hengähtää hetken, niin sitten saivat pojat pistää poroa poskeen. Viikolla hain säkin nappuja ja samalla kattelin ukoille jotain jyrsittävää. Sillä hetkellä tarjonta oli vähän vajaa, joten pojat saivat maistettavaksi poronluita.
 
Jes jes. Vaikkei tällä kertaa tullut kotiin muuta vietävää kuin paperilappu, niin oon kyllä tyytyväinen, että sittenkin menin Turun kehään. Sai nähdä isliksiä ja jutskata niiden omistajien kanssa. Sai nähdä ison jiin ja Jomin kennelikaverin + ottaa niistä yhteiskuvia. Oli kyllä kiva päivä : )
 
Tiukka tuomari Paula Heikkinen-Lehkonen sanoi Jomista näin:
 
“Ryhdikäs hyvärakenteinen uros. Hieman kevyt kuono ja luusto voisi olla hivenen järeämpi. Kaunis ylälinja. Korkealle kiinnittynyt hyväasentoinen häntä. Erinomaiset raajojen kulmaukset. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu hyvin. Esiintyy reippaasti.” 
 
Eipä tuosta arvostelusta voi muuta sanoa kuin, että “that´s my Jomi” : )
 
Ja näin Paula tuumaili heinäkuussa 2013:
 
Oikeat mittasuhteet, vielä hieman kevyt kokonaisuus. Erinom. ryhti & ylälinja. Luusto voisi olla hieman järeämpi & pää voimakkaampi. Oikein sijoittuneet korvat. Tummat silmät. Erinom. raajojen kulmaukset & vakaat, yhdensuuntaiset liikkeet. Pienet kaksoiskannukset. Hyväasentoinen häntä. Toivottavasti kasvaa vielä hieman lisää kokoa & vankistuu kauttaaltaan. Miellyttävä käytös & hyvin opetettu. Kesäturkissa.”
 
 
 
Peeeässs Siinä kuvassa on on iso jii, mutta jos en tietäisi menisi kyllä jompulastakin. Tarkemmalla tiirauksella alkaa löytää pieniä eroja, kuten vaikkapa, että Jomi on nukkunut huonommin (tummemmat silmänympärykset) ja kauluksen valkoisuus on Jomilla yhtenäinen.
 
 
---
 
 
Ympätään tähän nyt muutakin höpinää. Ollaan treenitty niin ohjauksella kuin itsenäisestikin.
 
Tiistaina 13.1. oli agitreenit. Pääosassa tällä kertaa hinkattiin kontakteja. Rata oli ohjauksellisesti helppo. Rataan tutustuessani hieman mietin yhtä kohtaa, että pitikö siinä tehdä jotain agipiruetteja vai oliko se tosiaan ns. koiran vastuulla. Kouluttajalta sain vahvistuksen, että tarkoitus oli, että koira hoksaa ite seuraavan esteen. Tai no ite ja ite, mutta anyway.
 
Menin hallille jo hyvissä ajoin, jotta sain otettua vähän keppejä. Viimeiseen väliin laitoin ohjurit (nyt tiedän liuskojen nimet). Hyvin meni. Sitten treenittiin vähän korkeampaa hyppyä. Ei me kumpikaan niistä tykätä, mutta kai sekin paska pitää opetella :/ Kyllä Jomi pääsee yli, MUTTA...
 
No, mutta, takas treeneihin. Radalla maksikorkeudet ja kepeissä ohjurit kaikille koirille. Ekana hyppy, sitten puomi, hyppy, putki, kepit, hyppy, putki, keinu, aa, hyppy, muuri. Rata meni aikalailla ympyrää vastapäivään. Kepeiltä käännyttiin vasemmalla olevalle hypylle, josta koiran piti mennä putkeen. Putken suu ja hyppy olivat vierekkäin. Loppu sitten taas helppoa juoksemista.
 
Ehkä ohjasin jotenkin väärin, mutta puomin jälkeisen hypyn jälkeen olevan putken jälkeen jompula syöksyi toiseen putkeen. Ei kyllä ollut ihan hollilla, mutta sinne meni : D Toisella kertaa meni kepeille ja vauhdikkaasti pujotteli – paitsi vika väli. Silloin hömpylä teki nopean ohjurin alituksen kiirehtiessään namilautaselle, jota kouluttaja piteli. Vaan eipä tullut herkkua, kiitos kouluttajan nopeiden refleksien. Laskin viimeisen välin ohjuria hieman, mutta nyt ukkeli hyppäsi sen yli : D Kolmannella kerralla herra malttoi mennä loppuun asti ilman sirkustemppuja. Otettiin uusiksi ja hyvin meni.
 
Sitten oli kohta, jonka sujumista olin vähän funtsinut, mutta ei kun vaan kokeilemaan! Käskin hömpyä hypätä, sitten kiinnitin koiruuden huomion, näytin kädellä putken suuta samalla kun sanoin “putki!”. Sinne meni. Pimeestä kulmasta meni eikä ollut ongelmia, jei! : )
 
Mulle tuli pieni blackoutti enkä hetkeen muistanut seuraavaa estettä. Jomin rymytessä putkea läpi ehdin taas muistaa radan kulun ja sitten mentiin keinulle. Aalla pysäytin koiruuden kontaktille palkaten sitä. Sitten vielä hyppy ja muuri. Muurilta ukkeli pudotti palikat. Taisi olla kiire namilautaselle. Ahmatti mahmatti.
 
Se oli hyvä rata meidän molempien mielestä. Kouluttaja kehui Jomin vauhtia (on kuulemma nopein näkemänsä rodun edustaja. En tajunnut kysyä, että montakos islistä on nähnyt) ja menoa muutenkin radalla. Kouluttaja oli ollut valmiudessa purkin kanssa, mutta ei Jomi edes yrittänyt livistää. Koiruus oli hallussa tälläkin kertaa : )
 
Radan jälkeen kouluttaja halusi nähdä, että miten mennään aa. Näytin ja sitten kouluttaja ehdotti, että voisin alkaa palkata Jomia olemalla sen sivulla kun se on kontaktilla. Nyt se on tottunut siihen, että palkka tulee edestä. Kas, kun en ollut osannut ajatella ite moista. Mutta, tuo siis treenilistalle.
 
Sitten mun piti pysäyttää Jomi puomin kontaktille ja mennä vähän matkan päähän seisomaan selin koiraan. Hetken kuluttua piti sanoa se, mitä sitten sanookin kun on aikomus jatkaa eteenpäin. Sanoin “tule” (en tehnyt muuta elettä) ja Jomi tuli mun luo. Harjoitus meni kuulemma niin kuin pitikin. Jäi kyllä avoimeksi, että mikä itu siinä oli. “Reagoi ääneen”, oli kouluttajan kommentti. Ääneen reagoiminen oli oikein.
 
Yksi ryhmäläinen kehui meidän menoa ja lisäsi, että vielä kun saataisiin karkailu kuriin. Hänellä on mun mielestä unelma-agikoira: rauhallinen menijä, jonka ohjaamista ehtii vähän miettiäkin. Hänellä on narttu ja sitä Jomi yritti kovin liehitellä. Ei auttanut, vaikka olikin pieni välimatka tyttöön. Herra venkuloi ja yritti päästä ihanuuden luo. Ei auttanut, vaikka tyttö ilmaisi, ettei Jomin aikeet olleet sen mieleen. Jomi yritti omistajaa mielistelemällä päästä tytön suosioon. Ei auttanut.
 
Siinä kun Jomi yritti päästä tytön suosioon, me omistajat kritisoitiin sitä, ettei TSAU:lla ole aidattu ulkokenttiä. Pyyntöihin on kuulemma suhtauduttu nuivasti. Kuulin nartun omistajalta, että ATT on aidannut ulkokenttänsä. ATT on siis aina TSAU:ta edellä. ATT:llä on vissiin aina ollut tekonurtsi ja lämmin halli, ja nyt aidatut ulkokentät. Kun aloin hakea alkeiskurssille mulla ei ollut väliä kumpaan seuraan päätyisin. Nyt haluaisin ehdottomasti ATT:n riveihin aidatun ulkokentän takia. Tokoon mennessäni tsekkasin ja tosiaan aitaa oli ulkokentän ympärillä.
 
Toisella radalla Jomi lipesi puomilta. En sitten tiedä, että ohjasinko jotenkin hölmösti. Nousuosiolta ukkeli putosi. Ei vaan kun uudestaan puomille. Ilman ongelmia meni. Kaikki meni hyvin aina keinulle asti. En ole varma, että hyppäsikö Jomi vai lipesikö, mutta alas sieltä tuli. Jäikö sittenkin puomilta joku pieni trauma? Otin namin käteen ja ohjasin pienen keinulle. Hyvin meni.
 
Aalla yritin palkata koiruutta sivusta, mutta ei se onnistunut. Koiruus ei pysynyt kontaktilla vaan kääntyi mua kohti. Eipä se mitään. Tätä pitää vaan harjootella. Nyt pysyi muurin palikat paikoillaan kun poju hyppäsi palkkaamaan itteään. Aihetta olikin, sillä koiruus oli ollut tositositosi hieno! Oli tehnyt esteet hienosti ja ennen kaikkea pysynyt radalla : ) Kouluttaja suitsutti meidän menoa ja kehui yhteistyötä. Hyväähän se oli. Ja tosiaan etenkin aalla sen näki, että Jomi on tottunut siihen, että palkka tulee edestä.
 
Sitten ei ollut kiirettä vaan jäin kattelemaan muiden suorituksia ja muutenkin vähän hengailemaan kun ei oltu menossa kotiin vaan tokoon.
 
Kouluttaja oli tupakalla kun tultiin hallille. Juteltiin Jomista. Kerroin hyvin menneistä agitreeneistä. Kouluttaja kysyi, että oltiinko ehditty ottaa yhtään tokoa. Joo, siinä ennen treenien alkua olin ottanut makoilua ja liikkeestä seisomista. Kerroin Jomin autonjahtausinnosta, jonka havaitsin Keflavíkin lentokentällä, ja josta pääsin nopeasti eroon liina + peltotreenillä. Kouluttaja oli laittanut merkille, että Jomi on tosi kivan oloinen koira. “Ei vaan kun katot sille sopivan nartun, ellei se sitten ole jonkun kasvattajan Suomeen tuoma.” Ei oo ei...
 
Kun mentiin sisälle, niin paikalla ei ollut muita, vaikka klo oli jo miltei seiska. Puhuttiin Islannin isliksistä ja islisten “alkuajoista”. Vaikka kouluttaja olikin hyvin kiinnostuneen oloinen, niin en usko, että aikoo vaihtaa beussia isliksiin ; ) Kivaa se kuitenkin oli jutskata.
 
Sitten alkoi tulla muitakin. Hyvä niin. Tuli kolme koirakkoa meidän lisäksi. Ekana treenittiin  tuomarille ilmoittaumista. Jokainen vuorollaan laittoi koiransa kiinni johonkin ja meni sitten seisomaan keskelle koirakoita. Jokainen koirakko vuorollaan meni “tuomarin” luo ja sitten käteltiin ja tervehdittiin. Koiran piti istua sivulla nätisti. Sai namittaa jos halusi. Ekalla kerralla Jomi ei malttanut pysyä sivussa tervehtimisrituaalista, mutta sen jälkeen meni hyvin. Tosi hyvää malttitreeniä hömpötille : )
 
Sitten kouluttaja asetteli törppöjä sinne tänne. Tarkoitus oli seuruuttaa eka väli. Oikealle kääntymisen jälkeen koira liikkeestä maahan. Omistaja kävi tekemässä pysähtyvän käännöksen ja sitten jatkettiin matkaa suoraan hetki ennen vasemmalle kääntymistä. Seuraavan törppövälin lopussa täyskäännös ja sen jälkeisellä suoralla koira liikkeestä seisomaan. Pysähtyvän käännöksen jälkeen koiran sai vapauttaa. Kuvio meni hyvin : )
 
Makoilua pienellä twistillä oli menyyssä seuraavaksi. Kun muut makoili, niin yksi teki luoksaria. Luoksari tehtiin makoilevien koirien “edessä” hyvän matkan päässä. Halutessaan koiran sai laittaa kiinni seinään. Alkuun kaikki laittoivat. “Kun ohjaaja kutsuu koiraansa, niin menkää palkkaamaan oma koira”, kouluttaja ohjeisti.
 
Jomi pysyi hyvin maassa : ) Omalla vuorolla kouluttaja kysyi, että halusinko liinan vai kokeilla ilman. Päätin kokeilla ilman. Kaksi luoksaria meni hyvin : ) Toisessa tosin oli nähtävissä valmiutta varaslähtöön. Voi olla, että jos olisin kutsunut vähän myöhemmin, niin koiruus olisi kutsunut ite ittensä. Mutta luo tuli ilman epäröintiä.
 
Kun oman luoksarin jälkeen ukkeli makoili, niin nyt se reagoi seuraavan ohjaajan luoksetulokutsuun. Ei enää toisella kerralla. Treenin aikana koiran makoilupaikka muuttui oman luoksarin jälkeen. Jomi pääsi makoilemaan juuri juoksunsa lopettaneen nartun paikalle. Nenään tuli pientä painoa...
 
Kivaa oli taas! Kun pakkailin kamoja, kouluttaja kysyi, että tarttenko kyytiä. Ennen kuin ehdin vastata se kerran mut kotiin heittänyt sanoi, että hän tietää missä mä asun. Oli myös valmis kyyditsemään. Olin huvittuneen hämmentynyt tilanteesta: kaksi kyytiä tarjolla! Kouluttaja totesi, että “heitä sä tällä kertaa”.
 
Niin jompula sitten istui mun jaloissa kun saatiin kyyti kotiin ihanalta ihmiseltä. Puhuttiin koirista, kuinkas muuten. Postilaatikot tulivat liian nopsaan, sillä juttu piti katkaista kuin leikaten. Kotitie oli niin kamalassa kunnossa, että jäin pois postilaatikoilla.
 
Omia treenejä oli tuossa vkl eräänä. Molempina päivinä mentiin hallille. Olisin halunnut treeniä sitä persjättöä, joka oli aiheena edellisellä agikerralla, mutta esteet eivät olleet optimaalisesti sitä varten. Yritin silmäillä, että saisinko sovellettua sitä jossakin, mutta en löytänyt sellaista. En enää oikein muista, että mitä siellä hallilla tehtiin. Ainakin Sony oppi menemään keinun niin, ettei mun tarvinnut enää pitää koiruuden pannasta kiinni : )
 
Ja omia treenejä oli myös männä viikolla ke & pe. Jomilla oli pääosassa kontaktit niin, että voin palkata koiruutta sivulta. Keppejä myöskin otettiin. Sitten oli jonkinlaista rataakin. Ke aamuna koettiin ylläri kun kasin jälkeen halliin tuli väkeä. Ei ole ikinä käynyt niin. Mulla oli silloin Sony. Onneksi oltiin jo ehditty tehdä jotain. Pallukka alkoi kommentoida tulijoita.
 
Se oli oiva tilaisuus kouluttaa hömpöttiä. Kyllä se jänskätti, että mitä jos ukkeli ei pysykään omassa karsinassaan. Ei lähtenyt livohkaan, mutta jonkin verran otti häiriötä tulijoista kun piti niitä silmällä. Mutta, olin kyllä tyytyväinen, että Jomi pysyi omalla puolella.
 
Pe menin hallille aikaisemmin kun oli niin paljon muuta ohjelmaa päivälle. Talvella päivät tosiaan ovat lyhyempiä. Helposti mun päivästä häviää 1-2 tuntia kun työ- ja kauppamatkojen aika tuplaantuu tien kunnon ja jäätyneiden vaihteiden vuoksi. Se oli hauska kun oltiin tulossa kotiin ja meidän ohi meni hälyauto. Sony alkoi ulvoa ja pian myös Tico. Jomi haukkui hetken ja mielessä jo kävi, että eikö se osaa ulvoa. Haukku muuttui ulvonnaksi ja siinä pojat ulvoivat kuorossa hetken aikaa. Hitsi, kun olisi ollut edes luuri mukana. Oli kyllä hupaisa näky : D
 
Jätin pojat kotiin ja polkaisin kauppaan. Kaupan jälkeen manikyyrit, tunti pihailua ja Jomin pesu. Sitten saikin jo valmistautua töihin.
 
Illalla taas pakkailua sun muuta ja sitten ympyrä sulkeutuukin kun ollaan lauantai-aamussa, josta teksti alkoi.
 
 
 
 
 
Pakko vielä kertoa kun jätin lottoa edellisellä kerralla. Ojensin kupongin tädille ja kumarruin ottamaan repusta jotain. Kuulin tädin sanovan jotain papereista. Ajattelin sen liittyvän jotenkin lottoon kun olemassa joku lottokortti tai jotain.
“Onko sulla papereita?”, toisti täti.
“? Mitä papereita sä haluat?”, kysyin hämmästyneenä.
“Henkilöllisyystodistuksen”
Olin ihan luulla päähän lyöty kun kaivoin lompsasta korttia. “Ai, tässäkin tarvitaan papereita!”
“Kyllä.”
Olipa ylläri. En todellakaan tiennyt, että loton jättämisessä voi tarvita papereita! Onko se joku vuoden alussa voimaan tullut uudistus, sillä koskaan aiemmin ei oo kysytty, eikä tästä ollut puhetta kun olin kaupassa hommissa. Enkä ymmärrä, että miksei tietyn ikäinen voi lotota. Mikä ikinä sitten onkaan se ikäraja. Ei niin mitään hajua. Sen ymmärrän, ettei niitä pelikoneita voi takoa kuka tahansa, mutta mitä harmia on jos jättää lottokupongin? Siispä, muistakaa pitää henkkaria mukana kun jätätte lottonne : D
 
No, tämä hupaisa loton jättökerta poiki kympin lottovoiton. Olin kyllä ihan varma, että nyt oli jäänyt muutama nolla pois. Toivoin, että virhe olisi korjaantunut tänä vkl, mutta en saanut puuttuvia nollia ;D