Se, että tuohon kehään päädyin on oikeastaan tkamun syytä / ansiota. Ihan miten vaan, heh. En ollut katellut näyttelylistoja sitten alkuvuoden ja hän sitten sai mut kattelemaan. Huomasin, että Turussa olisi näyttely, siis lähellä. Tai no, lähellä ja lähellä. Maantieteellisesti kyllä, mutta pari tuntia sai reissaamiseen laskea. Mutta... eihän sitä voinut Turun näyttelystä pois olla. Ticolla oli ja on edelleen pientä tuppoilua, joten oli tehtävä valinta karvapallojen kesken. Päädyin Sonyyn. Tosin en tiedä mikä olisi ollut lopputulos jos olisin ilmohetkellä muistanut tuomarin oikein. Jotenkin sekoitin tuon tuomarin Jussi Liimataiseen ja kun jompula oli sillä ollut suht lyhyen ajan sisällä, niin sitten oli kermiksen vuoro käydä tuolla tuomarilla. Vasta myöhemmin tajusin, että ei hitto, tuohan olikin yksi toinen tuomari : D
Sinänsä sillä ei ollut väliä, sillä ei mulla ole mitään mustaa listaa tuomareista. Kaikille voin ihan hyvin viedä kenet vain noista. Mutta nyt kun kuvittelin tuon tuomarin jo nähneen Jomin, niin vaikea on sanoa, että olisiko lopputulos toinen jos olisin ollut kartalla heti. Toisaalta olisi se ollut tavallaan vähän tylsää jos taas Jomi olisi päässyt reissaamaan. Kyseinen tuomari oli nähnyt Sonyn kun herranen oli vasta junnu, että ihan mielenkiintoista oli nähdä vieläkö tuomari tykkäsi kermiksestä. Roppihan tuo oli silloin. Kehä oli Salossa ja mulla oli mukana molemmat ukot. Ymmärtääkseni se oli sille tuomarille eka kerta kun näki isliksiä.
Enemmän vähemmän ylpeänä paljastan, että sain aikaiseksi pestyä pallukan vasta maanantaina. Alunperin olin suunnitellut, että perjantaina. Kun päivä koitti, siirsin sitä lauantaihin ja siitä sunnuntaihin kun totesin, että hyvin voi pestä vielä silloinkin. Ala-arvoista laiskuutta. Eihän se pesu ollut edes vaivalloinen juttu, että en tajua miten onnistuin pyörittämään siitä noinkin ison taakan.
Sony on niin ihana pestävä. Se vaan seisoo nätisti paikoillaan <3 Niin iisi biisi. Ei Jomikaan mitenkään vaikea ole pestä, mutta jompu ei hehku samanlaista rauhallisuutta kuin mun kermis. Kunhan olin hyvän tovin valuttanut vettä, että se läpäisi säänkestävän turkin, niin sitten sampoota runkoon ja täts it. Olipa taas vaikeeta... Kannoin pallukan pyyhkeen sisällä ulos, jotta sai ravistella siellä ja pysyi sisätilat vähän kuivempina.
Perjantaina kävin turkin läpi perusteellisesti kammalla & karstalla. Ei siihen mennyt paljoa aikaa. Turkki oli lähes takuton. Ainoa on tuo kaulan- ja hännänseutu, jotka tuppaavat takkuuntua. Muutoin on kyllä tosi helppohoitoinen turkki. Ja voi, miten poju nautti lääppimisestä. Silmät kiinni naatiskeli kun häntä silitettiin. Ukkelilla on ainainen hali- & rapsupula. Lössykkä <3
Perjantaina pakkasin repun pöydälle. Viime tingassa päätin pestä hiukset ennen unia. Ei ne kuitenkaan olisi ehtineet kuivua aamulla ennen lähtöä. Piti vain toivoa, ettei ihan järkyttäviä antenneja pääsisi muodostumaan yön aikana.
8.8. aamulla heräsin noin tuntia ennen kellon soimista. Liikaa asioita mielessä, oli varmasti yksi syy siihen. Hetken yritin saada unta, mutta en onnistunut siinä. Ja toisaalta on ihan parasta jos herää ilman kelloa. Ei tietty sitten jos herää liian aikaisin, mutta tässä tapauksessa tunti sinne tai tänne oli se ja sama.
Sulloin pallukan pukuun, sillä viime aikoina on ollut kosteita öitä enkä nyt niin hirveesti hurrannut ajatukselle, että illalla pestyt tassut, massu ja pöksyt olisivat likaantuneet. Mahtoi olla tuskallinen tunnin köpöttely. Oli tosi hiostavaa. Mulla oli takin alla toppi ja sillä tarkeni ihan hyvin. Takin olisi voinut hyvin jättää kotiin. Yllättäen ei ollut niin kosteaa kuin olin kuvitellut.
Lenkin jälkeen tankkausta, yms. Pöydälle esipakattu sisältö oli helppo raapaista reppuun. Torstaina lehti oli ennustanut sadetta lauantaille. Pe yritin selvittää netistä, että millaista säätä oli tiedossa. Kahdesta paikasta kävin kattomassa ja ei ennustettu sadetta. Sitten aamulla ratiossa sanottiin “sadekuuroja koko maahan”. Jaah, noh, päätin olla ignooraamatta tuon tiedon ja uhmakkaasti jätin sadevermeet kotiin. Sateenvarjon otin mukaan, mutta lähinnä siksi, että Sony saisi tarvittaessa varjoa sen avulla. Islisreppu oli ikävästi täyteen ahdetun näköinen. Vähän on alkanut huolettamaan tuon repun kestävyys enkä enää ole käyttänyt sitä treeneissä. Tuo on niin paras reppu! Harmi, että se toinen islisreppu on jonkin verran pienempi.
Bussi lähti 06.13. Ja kehä oli kaiketi joskus 11 aikoihin. Miksi siis lähdettiin liikkeelle niin aikaisin? Ehkä jotkut lukijat osaavat arvata sen. Sony on ainakin joskus ollut sellainen, että tarttee aikaa tutustua paikkaan. Toki oli mahdotonta sanoa, että oliko edelleenkin niin, mutta sen tiedon perusteella piti mennä, joka oli olemassa. Olisin halunnut olla paikalla ysin aikoihin, mutta bussit eivät natsanneet. Yllätys... Jos oltaisiin lähdetty tuntia myöhemmin oli pieni tsäänssi ehtiä seuraavaan kasilta lähtevään bussiin. Mutta myöskin oli tsäänssi, että ei ja se olisi tiennyt tunnin odottelua. Silloin oltais oltu ihan liian myöhään paikalla.
Olin kuvitellut, että kosteus lisääntyisi päivän valjettua, mutta ei. Puku oli ihan turha. Latisti vaan hienon ja ilmavan turkin.
Vaihto aiheutti pientä sydämentykytystä. Muistelin, että bussit 14 ja 15 olisivat sellaiset, että niillä pääsisi Metsämäkeen. Toki tarkistin asian linjakartasta. Bussiin mennessäni vielä kysyin, että menikö se Metsämäen ohi. Kuskina oli huonosti suomea osaava nainen, joka sanoi ei... Olin kysymysmerkkinä. Päästin takana olleen sisään bussiin kun pohdin mitä tehdä. Sony oli tassut kohti taivasta kun yksi mies silitteli sitä. Onneksi maa oli kuiva. Päätin mennä bussiin.
Sonya silitellyt mies paljastui bussikuskiksi. Luulin, että oli kuskinvaihto, mutta ei. Mies tuli mun luo ja sanoi, ettei bussi mennyt Metsämäen ohi. Kysyin, että mikä bussi menisi. Mies harmitteli, ettei hänellä ollut mukana aikataulua, jossa oli linjakartta. Mulla oli ja kaivoin sen repusta. Kartan nähdessään mies sanoi, että olipa huono kartta. Tosi ylimalkainen se olikin ja helposti sai kuvan, että 14 ja 15 menisivät. Niin ei kuitenkaan ollut. Kysyin, että pääsikö edes lähelle metsistä. Joo, mutta se tiesi noin parin kilsan kävelyä. Sanoin, ettei se ollut ollenkaan paha juttu. Kunhan osaisin jäädä pois oikeassa kohtaa, niin pari kilsaa olisi hyvänpituinen vessailulenkki koirulille. Mies yritti neuvoa mua. Kysyin, että oliko hän menossa sinne asti. Ei ollut. Mies sanoi kuskille, että jättää mut tiettyyn kohtaan ja neuvoi sitten helponkuuloiset kävelyohjeet.
Kuski pysäytti yhteen risteykseen ja siitä sitten lähdin ohjeiden mukaisesti kävelemään. Vähän jänskätti, että oltiinko sittenkään menossa oikeaan suuntaan kun mun suunnistustaito on miinusmerkkinen.
Oikeaan osui ja perille löydettiin ilman ongelmia, huh. Näyttelypaikalla oltiin joskus kasin jälkeen. Kehän löydyttyä ja siellä vähän treenittyä mentiin varjoon kyseisen kehän tuomarinteltan taakse. Jonkin ajan päästä taivas peittyi pilvistä. Oli kylmännäköistä, mutta kylmä ei ollut. Mulla oli se ihan paras T-paita (loksins!) ja eräänlaiset yli polven olevat farkut.
Sonyn lisäksi oli ilmottu kaksi islistä. Olin koittanut funtsia, että keitä nuo kaksi muuta olisivat. Joitakin vaihtoehtoja tuli mieleen, mutta myöhemmin kävi ilmi, että pieleen meni. Olivat mulle ihan uusia islistuttavuuksia. Eihän niillä ollut ikääkään paljoa, mutta vanhaan kunnon palsta-aikaan olisin saattanut ne ainakin jotenkin tietää. Hauskasti olivat siskopuolia. Toisistaan tietämättä oli neidit ilmottu. Toinen asui ihan lähellä näyttelypaikkaa ja toinen ei niinkään.
Mä muuten väitän, että Sony erottaa islikset muista koirista. Niissä on pakko olla joku ominaishaju tai jotain. Kun kävelin pojun kanssa muiden keskellä, niin tosi hyvin meni. Ei ollut mitään ongelmaa ja toisia koiria nähdessään kermis alkoi tuijottaa mua namin toivossa. Niin ihanaa oli kävellä ukon kanssa <3 Hihnakin oli ihan löysällä koko ajan!
Okei, nämä kaksi muuta islistä olivat tyttöjä, mutta tuskin kuitenkaan olivat ainoat tytöt koko alueella. Meinaan nuo nähdessään Sony ei ollut pysyä nahoissaan. Oli ihan pakkopakkopakko päästä tyttöjen luo. Muihin koiriin ei reagoinut, mutta noihin kahteen kyllä. Aika jännä juttu. Ja kyllähän poju pääsi moikkaamaan tyttöjä. Leikiksi olisi pitänyt saada laittaa, mutta vähän oli huono aika ja paikka.
Neidit olivat yhden mua kovin kiinnostavan uroksen jälkeläisiä. Tuo uros on kuin yllättäen tyhjästä putkahtanut kehiä valloittamaan ja ikääkin on jo muutama vuosi. Olen ihmetellyt, että missä se on ollut aikaisemmat vuodet kun nyt vasta hiljattain oon tuon uroon bongannut? Okei, en enää ole niin “updated” näissä jutuissa, mutta silloin vielä kun ahkerammin kiersin kehiä, niin en tuohon nimeen törmännyt kertaakaan. En vielä paljasta, että MIKSI tuo uros kiinnostaa kovin...
Kehä oli jonkin verran myöhässä. Toisen neidin omistajan mielestä paljon, mun mielestä ei. 10.15 oli ennen isliksiä ilmoitettu aika. Siis ei islisten aika vaan jonkinlainen aika, josta pystyi vähän koittaa laskea, että milloin olisi oma vuoro. Ennen isliksiä oli 11 koiraa. Laskeskelin, että niihin menisin noin tunti. Me oltiin kehässä noin puoli 12 aikoihin, joten mun laskelmien mukaan kehä ei ollut paljon myöhässä. Odottavan aika on pitkä ja siksi kaiketi toisen neidin omistajan mielestä kehä tuntui olevan paljon myöhässä.
Pieni seisotus ennen ympyrää. Tuomari kysyi Sonyn kokoa lähestyessään mittatikku kädessään. Sanoin, että varmaan joku 43 cm. Sony seisoi kuin patsas kun tuomari asetti tikun sään kohdalle. Tikku oli säädetty ihannekorkeuteen ja tuomari totesi, että vähän jää alle sen. Näinhän se on. Joku ehkä muistaa mun kokokompleksin? ;D Mutta ei ne puuttuvat sentit ole paljoa tuon näyttelymenestykseen vaikuttaneet. Enemmänkin väri. Jollekin on ollut liian vaalea, peräti kahdesti ; ) Ja yhdessä erkkarissa tuomari olisi halunnut kermikselle mustan nenän...
Sitten tuomari kysyi Sonyn ikää. Ei hitsi, kohta seittemän. Miten niin voi olla!?! Ja sitten seurasi tutkinta. Mun pönöttäjämestari vaan seisoi kun tuomari kattoi hampaat, tunnusteli rungon, kivekset ja tutki perusteellisesti kannusten laadun. Voi kun olin pienestä ylpeä! Siinä vaan seisoi vaikka tuntematon mies koplasi, niisk <3 Ainoastaan yksi etutassu liikahti ja sen takia vähän korjasin Sonyn seisontaa tutkimisen jälkeen. Askel taaksepäin ja laatupönötystä oli taas tarjolla.
Seisotus oli aika pitkä, mutta seisominenhan on tuon vahvuus. Vähän alkoi pää jo nuokkua, mutta kun vähän jutteli pojulle, niin jaksoi taas pönöttää. Jaksoi, vaikka arska paistoi, kuulitko Jomi? Tuossa ajassa Jomi olisi varmaankin jo vähintään pudottanut häntänsä, ellei jopa ryhtinsäkin kun arktinen pystis olisi ollut taas sulamassa. Kun arvostelu oli saneltu oli aika mennä et ja ympäri. Liikkuminenkin oli niin upeaa, että! <3 Oli kyllä ihan RYP1-meininkiä : ) ERISAlla ukkeli palkittiin.
Junnuneiti ja nuorten luokan neiti eivät saaneet tarvittavia tuloksia päätyäkseen PN-kehään, joten mun pallukka oli ROP. Kehää oli seuraamassa vanhempi pariskunta. Niillä oli kotona islis. Nimi on tuttu, mutta en saanut koiraa päähän. Vanha neiti jo. Kehän jälkeen tulivat onnittelemaan ja kehumaan Sonyn esiintymistä. Kehää odotellessa Sony oli saanut rapsuja tuolta mieheltä. Ihan parkkeerasi kyykyssä olevan miehen eteen : D
Toisen neidin omistaja häipyi nopsaan paikalta. Toisella ei näyttänyt olevan kiire, joten kysäisin, että oliko hänellä kiire. Ei ollut, joten mun uusi kysymys oli, että voisiko hän pitää hetken aikaa Sonya. Silloin oli helpompaa hakea palkinto. Sisälle koiria ei saanut viedä. Se sopi hänelle ja nopsasti kipaisin palkinnoilla. Tarjolla oli pari Marimekon pyyhettä ja yksi poksu. Poksu oli sellainen, jota mulla ei ollut, mutta oli jotenkin tylsännäköinen + mulla on tila vähissä pystien suhteen. Pyyhkeet olivat sini- ja harmaaoranssiraidallisia. Valitsin tietenkin sinisen kun kyseessä oli pojan voitto ; )
Ihan mahtavaa, että hän piti Sonya, niin ei tarvinnut sitoa poikaa minnekään siksi aikaa kun olisin piipahtanut palkinnoilla : )
Mulla oli mukana pokkari. Ei alunperin isliksiä varten, mutta tuli yritettyä napsia kuvia niistäkin. Paino sanalla yritettyä, sillä pokkari ei taida olla mun juttu. En nähnyt ruudusta juuri mitään kun kuvasin, lisäksi käsi (yhdellä kädellä kuvasin kun toisessa oli hihna) heilui ja sitä heilumista pahensi pieni tuuli. Ihan järkkyä jälkeä ja astetta fiksumpi ei laittaisi tänne kuvan kuvaa, mutta mäpä en ookaan fiksu ; ) Neitien lisäksi kuvasin yhden lapparin. Oli tosi erikoisen värinen. Ei jotenkaan sellainen peruslappari. Kun sen ekan kerran näin, niin funtsin, että olikohan se islis. Ehkä tuo poikkeava väri hämäsi. Mun mielestä oli kyllä vähän pidempi rungoltaan ja matalampi raajoiltaan kuin muut lapparit. Seliseli kun ei omaa rotuaan tunne tarpeeksi hyvin ;D
En ollut tajunnut kysyä, että mihin aikaan olivat loppukehät. Päättelin, että kai joskus 15 –16 aikoihin. Niin se on yleensä ollut. Oli siis nelisen tuntia tyhjää aikaa... Kotona ei ehtinyt käymään, pöh. Lähinäyttely just joo... Noh, etsittiin paikka varjosta ja parkkeerattiin sinne. Paikka oli rauhallinen. Joitakin koiria näkyi välillä, mutta enimmäkseen oltiin kahdestaan. Oltiin sen ison rakennuksen toisella puolella. Näyttelyhulina ja –vilinä oli poissa kuvioista. Kolme tuntia siinä oltiin. Sony otti mikrounia.
Puoli kolmen aikoihin alettiin valua näyttelyn puolelle. En vaan jaksanut enää istua. Käveltiin pieni lenkki. Tuo on kyllä tosi hyvä ja tilava näyttelypaikka. Tyksin isosti! Kävelyn jälkeen mentiin notkumaan ison kehän lähelle makkaraa mutustellen. Luulin, ettei tuolla myydä muuta kuin jäätelöä ja se ei napannut. Lisäksi oli törkeesti ylihinnoiteltua: pehmis 3,5 euroa. Mulla ei ollut mitään syötävää. Eväsbansku oli mennyt jo aikaa sitten. Pari ploa sl-juomaa oli, mutta ei niitä voinut paljoa juoda, jottei tullut tarvetta vessaan. Makkara oli ihan ok vaihtoehto, paitsi, että sekin ylihinnoiteltua. 2,5 euroa eikä edes mausteita tarjottu! Eipä sillä, en olisi niitä ottanutkaan, kun yksin en makkaraa syönyt. Mutta aina ennen on kysytty, että otanko mausteita.
Jonkin ajan päästä tunsin muutamia pisaroita. Niitä tuli harvakseltaan. Kun tiheys vähän kasvoi, päätin mennä suojaan. Sieltä näki hyvin ison kehän ja kellon. Kuulutuksetkin kuuluivat sinne hyvin, joten mikäs meillä. Näin muutamia sateenvarjoja, mutta tuskin oli kova sade, sillä asfaltti ei muuttanut väriä.
Puoli neljän jälkeen alkoivat ryhmikset. Vihdoinkin! Ekana oli kymppi ja kolmonen. Sitten viitoset. Esiarvostelu oli hauskasti samassa kehässä, jossa oli rotuarvostelu. Lisäksi tuomari oli sama : D Tuo tuomari ei halunnut tutkia sen tarkemmin koiria, jotka oli jo arvostellut. Muut menivät et, me vaan seistiin ja odotettiin. Niin ja Sony sai syötävää. Vettä ripsutteli jonkin verran, mutta ei se juuri kastellut. Isoon kehään mennessä sade oli jo lakannut.
Sony oli tosi hienosti. Paremmin ei enää olisi voinut olla, joten vaikka kehästä ei tullut muuta kuin yksi kokemus lisää, niin olin tosi iloinen mun pojuun. Hän oli niin upea, mahtava ja hieno koko päivän! <3 Turkki oli tosi hienon näköinen ja poika oikein hohkasi kermanväriä. En muista, että koska viimeksi olisi noin hyvin näkynyt kerma-alueet. Yritin ottaa kuvaa, mutta kökkö pokkari on kökkö pokkari ; )
Pysäkillä tsekkasin aikataulun ja oli siinä ja siinä, että oliko bussi jo mennyt. Ilmeisesti Fölin tultua kuvioihin, oli 14 ja 15 reitit muuttuneet ja nyt metsisksen läheltä meni muut numerot. 402 oli se, johon toivoin meidän pääsevän. Toivoin, ettei se olisi ollut hieman etuajassa ja jo ohittanut pysäkkiä. Jos, niin se olisi tiennyt liki tunnin odotusta...
Ei ollut mennyt, huh. Bussissa kattelin, että miten jatko matka sujuisi. Eääh, miksi aina on niin, ettei päästä kotiin lähemmäs menevällä bussilla? Miksi aina pitää kävellä kauempaa? Voi nyyhky.
Kauppatorilla oli paljon populaa. Hetken raksuttelun jälkeen muistin, että oli se mielenosoituspäivä. Joku nainen huuteli megafoniin juttuja ja ihmiset hurrasivat. Poliisi näkyi vahvasti katukuvassa.
12 vakkelle ja sitten vielä noin tunnin tuskien taival lämpimässä pilvipoudassa. Kahden raadon kotiutuessa vastassa oli kaksi intoa ja energiaa puhkuvaa pakkausta. Aina ei käy tasan onnenlahjat. Karvasammakot nuuskivat niin, että nenut upposivat Sonyn turkkiin. Mahtoi olla kiinnostavia uutisia turkki pullollaan. Parin tytön hajut ainakin.
Reppua purin sen verran, ettei sinne jäänyt muhimaan sadepuku ja pyyhe. Sitten tsekkasin uutiset ja söin jäätelöä. Olin odottanut tuota hetkeä koko päivän ja sitten se jäde olikin pettymys. Tänä vkl sai Ben & Jerry´s jädejä tosi halvalla. Tuo jäätelöjen aatelia, jonka syöminen hipoi lähes syntiä, oli tyrkyllä. Tämä kala tarttui koukkuun. Ei oo tullut ostettua noita jädejä aikoihin. Yksi syy on hinta ja toinen huono valikoima. Sen jälkeen kun joukosta poistui se, jossa oli suklaisia kaloja, en ole ostanut noita purnukoita. Kerran testasin kreikkalaisen version, mutta ilmeisesti näyttää olevan, että se mitä kreikkalaisen “nimen” yhteydessä kaupitellaan, ei ole aitoa, hpmh. Se saadaan kuulostamaan paremmalta kuin on.
Vietin tovin pakastealtaalla kun pohdin mitä purkkeja ottaisin. Kolme piti valita, jotta tarjous toteutuisi. Ei oikein mikään napannut. Pähkinäiset versiot eivät ole mua varten, kuin myös toffee saa tuotteen jäämään kauppaan. Suomalaiset ovat kuulemma hulluina noihin, mutta ehkäpä mä en olekaan suomalainen ; ) Just ja just onnistuin saada itteni innostumaan kahdesta mausta. Siis vain kahdesta. Yhtä piti ottaa kaksi. Jälkiviisaana voin todeta, että ei olisi pitänyt ottaa. Kumpikaan noista mauista ei ollut enää syöden tehtyä syntiä. Pikemminkin lusikallinen toisensa jälkeen vakuutti mut, että enää ei tartte noihin rahaa tuhlata. Yök, sanon mä nyt.
Pysyin hereillä noin tunnin ja sitten oli pakko mennä nukkumaan. Puolentoista tunnin jälkeen soi puhelin. Se oil äippä. Puhelun jälkeen otin hetken lukua miettien, että oliko mun oikeesti pakko nousta ja lähteä pyöräilemään? Mitä jospa se olikin vain painajaista? Ei ollut ei. Koirat piipahtamaan pihalle ja kämppä lähtökuntoon. Tuntui, että silmäpussit roikkuivat maassa. Mutta äippä tartti apua.
Yhteen aikaan hän tuppasi unohtamaan avaimensa tosi usein kotiin. Sen takia mulla on hänen avain. Viimeistä talkkarointireissusta on kyllä jo aikaa ja nyt oli käynyt niin, että läpiveto oli ehtinyt paiskata oven kiinni, ennen kuin äippä ehti tarkistaa avaimen mukanaolon. Siis avainta kiikuttamaan kera haukotuksen, joka miltei sai leuat sijoiltaan. Että tämmönen pieni ylläri vielä tuohon päivään.
Tuomarina oli Juha Putkonen. Ja näin hän saneli mun kermapojusta.
“Ihannekokoa pienempi. Erinomaiset rungon mittasuhteet & luuston vahvuus. Vahva, kaunispiirteinen urosmainen pää. Hyvät korvat. Silmien väri sointuu turkin sävyyn. Hyvä purenta. Kaunis ylälinja. Hyvä tiivis runko. Hyvin kehittynyt eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvin kehittyneet kaksoiskannukset takaraajoissa. Erinomainen karvanlaatu. Hyvä hännänasento. Kevyet vaivattomat liikkeet.”
Juha tosiaan näki Sonyn 7.5.2010. Alla pieni pätkä tuosta näyttelykokemuksesta kun tuskin kaikki nykyiset lukijat silloin edes tiesivät tästä blogista.
“Kehä alkoi puolisen tuntia myöhässä. Ensimmäisenä tuomari kysyi, että onko Sonya koskaan mitattu. Sanoin, että on sitä joskus pentuna yritetty mitata. Tuomari otti mitan ja laittoi sen ihannekoon kohdalle. Ajattelin, että nyt tuli miinusta koosta. Tuomari totesi, että Sony on ihannekoon alapuolella ja oli kiinnostunut tietämään mikä Sonyn säkä on. Yrityksen jälkeen tuomari sanoi noin arvion: 43 cm. Sitten kierrettiin kehä ja seistiin. Kiertäminen meni kai ihan hyvin, mutta Sonyn takuuvarma seisonta oli tipotiessään. Pientä haukuntaa lähes koko ajan (nolottaa...) Seisomisen jälkeen mentiin edestakaisin. Käännekohdassa odotetusti kuului "hau". Sitten vielä ympäri ja taas seisomaan. Seisominen oli tälläkin kertaa ihan kaameeta! Tutkiminen meni ihan ok, kai... En mä muista apuaaaa! Olipa sitten suuri yllätys kun tuomari ojensi mulle punaisen ja vaaleanpunaisen nauhan!!! Tuomarikin näki mun yllättyneen ilmeen.
Ticoa ei mitattu. Pirulainen haukkui kun kierrettiin kehää. Seisominen oli sitä sun tätä. Edestakaisesta en muista mitään ja ympärimeno taas äänekästä. Niin ja se loppuseisominen (saanko itkeä?)... Tutkiminen meni hyvin (jee...). Kaksi punaista nauhaa. Enpä ollut yllättynyt. Mokomakin sirkuspelle!
Sonyn kanssa uudelleen kehään. Tuomari vielä tarkisti Sonyn kannukset ja sitten ojensi ROPin. Yllättynyt ilmeeni sai tuomarin kysymään olinko yllättynyt. "Kyllä". "Miksi?" "No, kun tää oli tälläistä sirkusta". Tuomari kysyi oliko Sony ollut aiemmin näyttelyssä. Sanoin että oli, mutta paremmalla käytöksellä. Sony sai hyviä uutisia tuomarilta: lisää ruokaa. On kuulemma laihassa kunnossa ja tällä kertaa tuomari antoi sen anteeksi. Sanoi, että lisää ruokaa, niin koira näyttää entistä upeammalta.
Pidin tuomarista. Hän oli hyvin perusteellinen toimessaan ja mukavaa oli kun hän kertoi mikä koirassa oli hyvää ja mikä huonoa sanallisestikin. Tykkäsi siitä, että Sonyn silmät sointuvat hyvin turkin väriin. Jes, eipä sanottu valkoiseksi, siispä sää suosi, vaikkei oikein mikään muu suosinut. Aina välillä sataa tihutti, mutta ei ollut kaatosadetta.”
Ihan kuin muistin, se oli sirkuskehä : D Kehän kulku oli tuolloin samanlainen kuin nyt. Taitaa Juhan kehissä olla aina samat kuviot? Tuota en muistanutkaan, että Sonylla olisi ollut tapana haukahtaa kääntyessään takaisinpäin eeteessä. Ja Sony olikin tuolloin nuorten luokassa eikä junnu. Ja sitten vielä mun sirkuspellejen arvostelut.
TICO
Ihannekokoa pienempi. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pään sivuprofiili. Hyväasentoiset korvat. Hyvä purenta. OK mallinen rintakehä. Sopiva eturinta. Riittävästi kulmautuneet raajat. Hyväasentoinen häntä. Ulkokierrettä takaraajoissa. Rodunomaiset kaksoiskannukset. Lyhyt töpöttävä taka-askel. Saisi esiintyä kehässä hillitymmin. EH1
Ticoa ei edes mitattu... Ja kahdesti se on mitattu 46 cm korkeaksi. Eipä tuossa nyt mitään muuta kinattavaa ole. Ja etenkin tuosta viimeisestä kohdasta oon niiiiin samaa mieltä.
SONY
Ihannekokoa pienempi. Ryhdillisesti (en ole varma tuosta sanasta) esiintyvä. Hyväluustoinen. Mittasuhteet oikeat. Oikeanmallinen pää. Hyväasentoiset korvat. Oikea asentoiset silmät turkin väriin sointuen (sitten sana, josta en saa selvää). Hyvä purenta. Kaunis ylälinja. Hyväasentoinen häntä. Hyvänmallinen rintakehä, johon toivoisin enemmän lihasmassaa ympärille. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvä karvanlaatu. Esiintyy ryhdikkäästi. Erinomaiset liikkeet. Rodunomaiset kaksoiskannukset. NUO ERI NUK1 PU1 SERT ROP (meniköhän tuo litania edes sinnepäinkään?)
Tästä voisi sanoa, että nyt valutettiin kerman päälle hunajaa (kaikesta huolimatta) ;)
Mitäpä muuta tästä enää puuttuu kuin kermiksen palkintopose? Mielenkiinnosta piti kaivaa esille tuo Salon palkintokuva. Aika järkky..., mutta kylläpä pallukka on kehittynyt noista ajoista! Jotenkin on tuntunut koko ajan, että tuo on sellainen muhku ollut aina, vaan näin ei ole. Joskus kermiskin on ollut kakaramaisempi ulkomuodoltaan mitä on nyt.
Peeeässs Vielä on pakko kertoa, että sain taas viime viikolla tehdä 10 tuntisia päiviä! : ) Tarkoitus oli jo heti ma kysyä asiasta, mutta en löytänyt pomoa. Myöhemmin kävi ilmi, että miksi näin. Illalla pidettiin yllätysinfo. Puljussa alkaa uudet yyteet niiden kesken, jotka eivät ole vielä saaneet kengänkuvaa persuuksiin. Irtisanomisia ei näillä näkymin ole tiedossa, mutta lomautuksia kyllä. Ilmeisesti tästä syystä pomot olivat olleet töissä tavallista aiemmin. Samapa tuo. Mä olin oma-aloitteinen ja tein 10 tuntisen maanantain. Omaa hommaa riitti vain muutamaksi tunniksi, mutta sitten piti auttaa kääminnässä ja siellä on nyt hommaa.
Tiistaina sitten löysin pomon ja kysyin lupaa tehdä 10 tuntisia päiviä. Se sopi, joten hyvä kun olin ollut jo ma 10 tuntia. Hommaa riitti, mutta ilman Viron avustusta ei todellakaan olisi ollut hommaa kahdelle käämijälle. Nyt pystyin avustamaan aamuvuorolaista. Ilman tuota, en tiedä, miten olisin saanut ajan kulumaan. Ti ja ke ei ollut mitään omaa hommaa. To en edes jaksanut käydä kattomassa vaan menin suoraan käämimään. Mitä turhaa käydä toteamassa, että ei oo? Pääsis jo pois tuolta...
Kommentit