Nyt täytyy ihan ensimmäiseksi hieman hehkuttaa. Viimeaikoina ohitukset ovat sujuneet pääasiassa hiljaisesti ja hyvässä tai välttävässä kontaktissa. On tullut vastaan useampi sellainen tilanne, joissa Sony olisi normaalisti haukkunut, mutta nyt on ollut hiljaa.
 
Eilen aamulla oli oikein upea olo aamulenkin jälkeen. Esinnäkin näin lähellä kotia kahden tutun uroksen tulevan. Otin pojat kontaktiin. Hienosti meni ja hiljaa olivat toiset koirat huomattuaankin! Jäätiin vähän juttelemaan. Koirien omistaja kyseli multa siitä kauko-ohjattavasta pannasta kun oli nähnyt Sonylla sellaisen. Sanoin Sonyn rauhoittuneen viime aikoina ja suosittelin pantaa, vaikken edes tiedä varmasti onko tämä jokin ohimenevä vaihe ja jos ei, niin MIKÄ on saanut Sonyn rauhoittumaan? Panta? Ikä? Kouluissa ja mätsäreissä juokseminen? Vai kaikki yhteensä?
 
Anyway, kun siinä juteltiin, meidän takaa meni lyhyen ajan sisällä kaksi koiraa ja Sony oli hiljaa!!! Tico tietty myös. Että olin ylpeä pienestä!
 
Ja kun oltiin aikaisin aamulla metsässä, niin jalkakäytävällä tuli yllättäen kauempana meitä kohti koira. Harvoin siihen aikaan toisiin koiriin törmää, mutta ei se mitään kun pojat olivat hiljaa!!! Itseasiassa ne huomasivat koiran jo paljon ennen mua ja silti Sony oli hiljaa!!! Ja oli ihan pimeää kun säästösyistä siihen aikaan ei pidetä katuvaloja päällä. Itse koiraa ei koskaan ohitettu, koska käännyimme ennen kohtaamista kotipihalle. Mutta vitsi, kun se silti meni hienosti!!!
 
Ihan täysin hiljaa Sony ei ole ollut, mutta ne rähähdykset joita on ollut, on olleet tavallisuudesta poikkeavia tilanteita.
 
Eilen oltiin taas koirakoulussa. Matkalla kouluun Sony oli tavallista hiljaisempi poika linja-autossa. Yhdeltä pysäkiltä tuli noin 10- vuotias poika. Ensin jo luulinkin sitä siksi aitauspojaksi, mutta ei se ollut. Se kysyi reippaasti saako silittää, nimeä ja ikää. Sony sitten sai silityksiä ja välillä niistä nautittiin massu kattoa kohden.
 
Sitten tuli äiti rattaineen. Kun Sonyn läheisyys näytti olevan ok äidille, niin päästin Sonyn nuuskuttamaan. Sony tutki häntä heiluen rattaissa istuvaa lasta ja antoi välillä pusuja naamaan. Kyllä herran kelpasi kun oli kaksi silittäjää tarjolla ja välillä sai rapsuja lapsen äidiltäkin.
 
Koulussa mentiin ympyrää, pujottelua, kerran kolmio, kerran edestakaisin, kerran parin kanssa edestakaisin ja sitten sellaista, että liikuttiin ja sitten pysähdyttiin ja sitten taas liikuttiin jne. Pari kertaa tutkittiin ja ne eivät menneet hyvin.
 
Pujottelu takkusi. Ja välillä takkusi ympyrän juokseminen kun Sonylla oli kiikarissa toinen koira. Edestakaisin parin kanssa meni muuten hyvin, paitsi ne liikkeelle lähdöt. Ne on jotenkin Sonylle vaikeita. Heti on herra ärripurri. Se, mikä oli todella ilahduttavaa huomata, oli se, että Sony meni maate muutaman kerran! Ei se siellä kauaa malttanut olla, mutta kuitenkin kykeni sen verran rentoutumaan.
 
Kerran oli niin, että olisi pitänyt vaihtaa koiraa jonkun kanssa. En uskaltanut antaa Sonya kenellekään. Se on vieläkin niin viittä vaille ärripurri. Tietty voi olla, että se olisi ollut vieraasta niin mielissään, ettei olisi välittänyt muista koirista?
 
Matkalla keskustaan eräs lehtiä haravoiva nainen silitteli hetken Sonya. Luuli Sonya lapinkoiraksi.
 
Pysäkille tuli nainen, joka sanoi heti Sonya nätiksi ja harmitteli, ettei ollut mitään annettavaa. Siinä sitten juteltiin lemmikkien merkityksestä ja tietenkin Sonyn rodusta. Nainen luuli Sonya sekarotuiseksi kun sanoi, että Sonyssa on ainakin samojedia. Kerroin Sonyn rodun ja tähdensin, että tämä nyt sattui olemaan tämän näköinen rotunsa edustaja. Siinä kun juteltiin, kadun toisella puolella meni koira. Sony ei rähjännyt. Puhisi, mutten sanoisi, että se välttämättä johtui siitä koirasta. Herra kun oli harrastanut sitä jo ennen koiraa ja harrasti koiran jälkeen. Mitään ei missään ollut ja Sony oli vaan "puff, puff, puff...." Se tekee tuon sellaisella hiljaisella äänellä. Koko koira hytkyy kun Sony juttelee itekseen. Ja se nainen toisteli useaan otteeseen, että Sony on tosi nätti.
 
Linja-autossa makoili suurimman osan matkasta. Kehuin Sonya joka kerta kun se oli maate.
 
Sitten herra sai treenata yksinoloa kun lähdin Ticon kanssa ulos. Alkumielenosoituksia lukuunottamatta Sonylla oli mennyt hiljaisesti. Hienoa!
 
Harjasin Ticon ja vähän tokoiltiin. Ei ollut Ticon päivä tokoilussa...
 
Tänä aamuna töiden jälkeen käytin pojat pikku pissalenkillä. Kunnollisemmalle lenkille lähdettiin hieman myöhemmin. Halusin tehdä testin koiralla, jolle Sony on aina rähjännyt sen nähdessään. Se näyttää ulkoilevan niin säännöllisesti, että ajattelin kokeilla miten käy.
 
Toivomani koira tuli vastaan. Sony tuijotti sitä. Suihkaus ja ei enää tuijottanut. Mitään Sony ei sanonut! Ennenhän se oli niin, että riitti sen koiran näkeminen mekkalan nostoon. Jotain on tainnut pojassa muuttua.
 

Sonylla on hyvä muisti mitä tulee ruokaan. Mulla usein tippuu muutama nappula kun laitain Ticolle nappuloita. Sony ei syö niitä heti (elleivät ole ihan näkösällä). Sitten kun Sony on syönyt oman ruokansa, se menee suoraan etsimään / syömään niitä pudonneita nappuloita.