Herätys oli kolmelta. Noin kymmenisen minsaa ennen kellon soimista heräsin ja mietin, että nousisiko sitä heti vai odottaisiko äänimerkkiä. Mua ei väsyttänyt, mutta tuntui, että tehtävää oli niin vähän, ettei tarvinnut nousta yhtään aikaisemmin ylös.
Enkä noussut. Aamuvalmistelut ja repun pakkaus ennen isosten lenkitystä. Olisin halunnut käydä metässä niiden kanssa, mutta jälleen kerran mun ilta venähti aiottua pidemmäksi. Joutuivat tyytymään tunnin lenkkiin. Pientä hyvitystä yritin isosille antaa laittamalla molemmat fleksiin. Olipa ihan lomaa lenkittää ei vetäviä koiria! Sony nautti ekstrametreistä juoksemalla suurimman osan matkasta. Oli pimeää ja vilpoista. Oli jopa niin ihanan vilpoista, että en olisi kieltäytynyt jos joku olisi tarjonnut mulle lapasia.
Kävellessä tuli lämmin, joten uskaltauduin laittamaan edustuspaidan päälleni. Saloon en uskaltanut sitä laittaa kun lenkillä ennen lähtöä oli tuntunut sen verran vilpoisalta, että pitkähihainen oli pitänyt laittaa. Liiotteluahan se oli, samoin kuin teltan pukeminen päälle. Mutta kun taivaalla oli tuolloin myös tummia pilviä ;D
Päivä alkoi sarastamaan kun lähdin Jomin kanssa kiireellä kohti vakkea. En tajua mihin sain kulumaan niin paljon aikaa, että tuli kiire. Se kymmenen minsaa olisi sittenkin pitänyt käyttää hyödyksi. Kosteutta oli sen verran, että verhosin Jomin pukuun vaikka vähän mietin, että onko siinä mitään suojeltavaa. Karvat kun on jossain muualla kuin itse koirassa. Jomin karvattomuus aiheutti jo illalla päänvaivaa. Mun mielestä koirassa ei ollut mitään pestävää, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Olihan Jomi pitkäkarvainen ja vaalea väriltään. Runkoa en ollut pessyt kun vasta viime viikkoina siihen on alkanut ilmestyä jotain, mitä tuuli voi heiluttaa. Aiemmin on tullut pestyä Jomin vaaleat osat, massu & tassut + häntä & housut. Eli yrittänyt luoda illuusiota puhtaasta koirasta pienellä pesulla. Nyt sai todellakin unohtaa housut, kun niitähän ei ole muutamaa hassua karvaa enempää. Pallit vaan vilkkuu kun Jomi kävelee. Musta aika irstas näky. Hännästä lähtee myös karvaa, joten oli parempi jättää sen puunaus karstan varaan. Tiedä, vaikka koko häntä olisi mennyt viemäriin sen siliän tien :D Loppujen lopuksi pesin kauluksen ja tassut & massun. Sitten tuntui itestäkin siltä, että ainakin olin yrittänyt huomioida sen, että Jomi oli taas menossa näytille. Siellä tuskin niin hirveesti on painoarvoa sillä jos omistaja on käynyt parturissa edellisenä päivänä ;D
Juna lähti seiskalta ja lauantaina busseja menee aiemmin, joten ei tarvinnut vaivata äippää. Jomi oli aikamoinen huomiomagneetti ennen junaa. Bussiin tuli vaunu ja me oltiin siinä keskellä. Vaunujen kanssa ollut nainen alkoi kysellä Jomista ja Jomi sai silityksiä. Asemalla eräs vanha pariskunta tuli kysymään Jomin rotua ja penkille mun viereen tuli ripari-ikäinen tyttö, joka myöskin oli kiinnittänyt Jomiin huomiota. Hassu sattuma oli, että se tyttökin oli menossa Toijalaan! Ei hän kuitenkaan tullut lemmikkivaunuun.
Meille oli myyty ikkunapaikka (!) eikä vaunussa ollut muita. Kun oli tullut kiireinen lähtö kävin kattomassa vessanpeilistä, että millaisena mörkönä olikaan tullut lähdettyä liikenteeseen. Jomi odotteli ihan hiljaa.
Toijalaan tyssäsi meitin reissu noin puoleksitoista tunniksi. Se oli ihan tietoinen valinta. Kehän oli ilmoitettu olevan klo 11.45, mutta ysin juna olisi ollut liian knafti, joten seiskan juna oli sitten ainoa vaihtoehto. Tai no ainoa ja ainoa, sillä kasilta olisi mennyt bussi Hämeenlinnaan, mutta mieluummin meen junalla kuin bussilla. Jotenkin vaan en täysin luota siihen, että koira aina pääsisi bussiin. Junassa taas on ihan oma paikka lemmikeille, joten koira on aina tervetullut mukaan. Mutta, mikäs mulla odotellessa, meinaan onhan asiaa tullut jo treenittyä muutaman ryhmäkehän verran ;)
Kävelytin Jomia hieman ennen kuin parkkeerasin aseman penkille. Sidoin Jomin hihnan penkin jalkaan ja sitten vaan oltiin. Oli vähän vilu, mutta muuten ei ollut mitään syytä valittaa. Puoli kympin aikaan evästin mukana olleet leivät. Juuri tuolloin tkamu sattui soittamaan ja ilmoitti olevansa lähdössä. Leipien jälkeen lähdin kävelyttämään Jomia ja pieni tyhjentyi tarvittavasti.
Jomi pääsi tkamun koirien häkin viereen. Siinä oli ihan sopiva kolo pikku pojulle. Vielä kun viritti Jomin turvavyön lenksun häkin kaltereihin, niin sitten ei ollut pelkoa, että ukkeli olisi yllättäen tullut moikkaamaan meitä. Tosi kätevä tuo turvavyö.
Tkamu haki itelleen aamupalan ennen näyttelypaikalle menoa. Rokotuksia ei tarkistettu ja pian jo kuljeskeltiin pitkin isoa nurmikenttää ettimässä meitin kehää. Kehän löydyttyä parkkeerattiin kehän vieressä olevaan tyhjään koloon. Omaan arvioituun aikaan oli noin tunti. Tkamu lähti kävelyttämään koiria ja mä yritin seurata kehää. Olin kuullut juttua, että tuomari ei pitäisi mustasta väristä koiralla ja tämän takia kiinnosti katella miten trikki-sheltit pärjäisivät kehässä. Loppujen lopuksi kehää tuli seurattua aika vähän. Onnistuin näkemään, että kyllä trikeillekin jaettiin ERIä ja joskus jopa sijoitettiin, mutta ei näin vähällä kokemuksella kyllä osaa sanoa juuta taikka jaata tuosta väriasiasta.
Jomi oli sen verran rauhallisesti, että päätin vaihtaa sille näyttelyhihnan. No, eikös juuri kun hihna oli vaihdettu, paikalle tulleet pari muuta kehään menevää islistä. Tätä en ollut osannut huomioida. Ei aina kaikkea muista ajatella :D
Jomilla oli seuraa kehässä. Männä viikolla olin nähnyt painajaista, että Jomi vaan veti tuon mustan pojan perässä (tiesin jo etukäteen, että se oli tulossa) eikä liikkunut yhtään nätisti. Kai tuo johtui siitä, että kun lenkillä Jomi on sellainen pösilö, että tuntuu ihan hassulta olettaa, että se kehässä liikkuisi nätimmin. Karjaata lukuun ottamatta Jomin liikkeitä on kehuttu (karjaalla se taisi pomppia nakinpalojen innostamana), mutta siitä huolimatta mä pelkään, että vielä se siirtää vetämisen kehään. Anyway, painajainen ei päässyt toteutumaan kun mitään yhteiskiekkaa ei ollut. Heti oli yksilöarvostelu. Eli tuomari tuli koiran luo, kysyi ikää, tutkiskeli ja katteli hampaat. Sitten et ja ympäri. Jomi sai ERIn ja oli luokkansa voittaja saman tien kun se toinen junnu oli saanut EH:n. SA-ruusuke viestitti, että vielä ei ollut Jomin osuus ohi.
Sitten oli komean jättiksen vuoro ja sille annettiin tarvittavat kirjaimet paras uroskehään. PU-kehässä siis olivat Jomi ja jättis. Nakupelle & pehkopoika. Pieni & iso. Kierros ympäri ja pieni nakupelle oli paras uros!?!? Jomille napsahti kymmenes serti. Onneksi jättis sai ekan ceensä, joten eivät ihan tyhjin käsin joutuneet kehästä poistumaan. Niin ja vara-sertikin heille tuli kotiin viemisiksi. Onnittelut tätäkin kautta ekasta ceestä! :) Sijoituksen jälkeen tuomari sanoi, että ihanne olisi ollut Jomin & jättiksen välissä.
Seuraavana kehässä hurmasi erkkarin roppi-tyttö, joka sai “kaiken mahdollisen” ja pääsi kisaamaan ropista. Jomi the Casanova ei voinut olla huomaamatta ihanaa tyttöä takanaan ja vähän se taas yritti kinata siitä, että kumpaan suuntaan kuonon pitää olla. Onneksi liikkeelle lähdettiin pian ja vieläpä sopivasti silleen, että Jomin kuono oli oikeaan suuntaan tuolloin. Tahtoisinpa tietää, että miksi tuomari halusi lähettää kehään hienossa turkissa olevan tytön sijaan nakupellen, jolla vaan pallit vilkkuu... Niin kuitenkin kävi, että Jomi oli rotunsa paras! :o “Vihreä ja valkoinen, värit ovat vapauden..” erästä tunnettua biisiä siteeraten mielipide VSP-ruusukkeesta ;) Onnea nätille VSP:lle jos sattuu näkemään tämän :)
Palkintopöytä notkui erilaisia pystejä. Oli pystiä vaikka mille ruusukkeelle, mutta miksei ollut CACIBille omaa pystiä? Kummallista. SERTille & ROPille oli omat pystit, mutta jos olisi aiemmin tajunnut, että ovat kokoa lukuun ottamatta samanlaiset, niin sitten olisin ottanut SERTin M&M:n lahjakorttina. Kaksi samanlaista on mielikuvituksetonta. Olisivat olleet edes eriväriset.
Edessä oli päivän odotetuin hetki, reissun kruunu ja ties mitä muuta mukavaa! Tervakoskella asuu yksi kolmen islistytön omistaja ja sinne suuntasivat kaikki kehässä olleet islikset + tkamun toinen koiruus + yksi pieni tyttönen + yksi narttu + myöhemmin yksi aussi. Tarjolla oli iiiiiiso aidattu piha, jossa koirat saivat temmeltää vapaasti. Vähänkö ihanaa ja siistiä! Oli aivvan ykköstä saada nähdä livenä koiria, joita oli nähnyt vain kuvissa. Parhaimmillaan pihassa pyöri kymmenen islistä! Oijoijoijoiiiii <3 <3 <3
Tuon kolmen tytön omistajan kolmas koiruus on vasta pieni pentunen, joka haettiin kesällä Islannista. On todella miellyttävän ja iloisen oloinen tytteli. Toisesta tyttöpennusta tuli sellainen olo, että se olisi vähän kovempaa tekoa. Leikkiessään tuon toisen pennun kanssa piti hirrrrveetä ärinää.
Pihassa oli iso hiekkakasa, joka oli tarkoitettu koirien käyttöön. Kiva idea! Pihassa oli myös joku altaan tapainen ja Jomia piti koittaa pitää silmällä, ettei se menisi sinne lotraamaan. Hyvin se uskoi jos joku kielsi, mutta muutaman kerran sen onnistui livahtaa altaaseen ja kerran johonkin kuraojaan. Onneksi oli mukava ja aurinkoinen päivä, niin herra naku ehti kuivahtaa ja puhdistua ennen ryhmiä. 2,5 tuntia hurahti liian nopeaan jutellessa ja koiria zoomaillessa. Vähän harmitti, että piti lähteä pois, mutta en vaan osaa skipata ryhmäkehiä, vaikka mielelläni niin tekisinkin. Vielä vähemmän viehätti ajatus kun kehään piti raahata muiden kanssa peuhannut herra turkiton.
Miellyttävä hymytyttö <3
Islannista Suomeen tulleet sulostuttajat <3
Äidin & pojan yhdennäköisyys on huomattava ;)
Sorry, mutta nyt oon laiska enkä jaksa laittaa enempää kuvia. Halukkaat saavat kattella niitä täältä. Näköjään taas yksi vilkkukuvakin tuli joukkoon...
Aamulla tulleen kiireen vuoksi en ollut ehtinyt ladata nameja mukaan niin paljoa kuin olin aikonut. Mukana oli vain juustopaloja, joka ei ollut kovin hyvä idea lämpimällä säällä. Varmaan paloja olisi riittänyt ryhmäkehäänkin, mutta ne olivat sulaneet yhdeksi isoksi möykyksi. Tkamulta sain kanakierrepussin, joka pelasti meitin päivän. Kehään olin menossa syöttämään Jomia, treenimään ja ehkä tsemppaamaan ukkelia jos se taas alkaisi roikottamaan häntäänsä.
Kehien oli arvioitu alkavan 15.30. Eivät alkaneet kun tipsukehä oli vielä kesken. Ehkäpä järjestäjät hetken palaveerasivat kun jonkin ajan kuluttua tuli kuulutus, että vaikka yksi kehä oli vielä kesken, niin silti ykköset voivat mennä jo esiarvosteluun. Oltiin tkamun kanssa sitä mieltä, että veto oli todella fiksu! Eikä se fiksuus tuohon loppunut vaan kohta ilmoitettiin, että kun ykkösiä on niin paljon ja niiden esiarvostelussa menee paljon aikaa, niin neloset kutsuttiin esiarvosteluun. Neloset myöskin menivät isoon kehään ennen ykkösiä ja viitoset pääsivät nelosten paikalle esiarvosteluun :) Näin sen pitäisi aina olla, että suunnitelmia voi tarvittaessa muuttaa, että ei aina vaan mennä siinä oikeassa järjestyksessä, vaikka se tuntuisi huonolta vaihtoehdolta. Tervakosken näyttelyn järjestäjille iso käsi ja iso kimppu ruusuja siitä, että noin vartin myöhässä alkaneet ryhmäkehät saatiin lopulta pyörimään todella sujuvasti pienillä muutoksilla. Ei tullut turhaa odottelua. Tällainen toiminta jätti näyttelystä todella mukavan mielen :) Ai niin, oma kehäkin oli ihan aikataulussa. Tuomari ehti pitää vartin tauon ennen isliksiä.
Ryhmäkehän arvosteli Leni Finne. Jomilla näytti olevan hyvä meininki vaikka olikin peuhannut muiden kanssa. Vastoin odotuksiani ukkeli oli kehässä häntä kippuralla ja varsin terhakkana. Ei olisi heti uskonut, että takana oli pitkä päivä. Meillä oli kivaa kehässä. Tuomari tutki Jomia ja hampaatkin kattoi. Sitten pyysi menemään kolmion. Isossa kehässä seisotin Jomia kun tuomari näytti jatkoon menijät. Ihan... ihan kuin se olisi näyttänyt meidätkin? Ei kai... En liikkunut, joten tuomari näytti uudestaan! No, voi mahoton, että vielä jatkoon herra turkittoman kanssa!??? Alkoi taas jännittämään. Olikohan jatkossa 8 koiraa? No, mutta Jomi oli yksi niistä... Tuomari vähän silmäili yksilöllisesti valitsemiaan koiria, ennen kuin halusi koirakon menevän et ja sitten ympäri kehää muiden perään. Sitten seisotusta ja jännittämistä, että kenet tuomari sijoittaa. Ei sijoittanut Jomia, mutta olin todella iloinen Jomin käytöksestä kun toinen jaksoi niin hyvin pitkästä päivästä huolimatta <3 Liikkuikin ihan kivasti kun huomioi, että kentällä oli monessa kohtaa linnunsulkia. Ne Jomi bongasi. Olisihan se ollut ihan hassua, että tuollainen nakupelle olisi sijoittunut ryhmässä, mutta liki kyllä liippasi, huhheijakkaa!
Ihanimman ikinä olleen näyttelypäivän resepti oli: kehä ajoissa, miitti ennen ryhmäkehää, loistavasti pyörivät ryhmäkehät, suosiollinen sää, joka aurinkoisuudesta huolimatta ei ollut tukalan kuuma. Ehkäpä siksi Jomikin oli niin terhakkana ryhmäkehässä? Jo toisen kerran Jomi valittiin jatkoon. Mitä ihmettä mä oikein sieltä Islannista toin? ;D Johan on ollut biletystä Jomin junnuluokka! Mutta tähän loppui junnu-ura ja saas nähdä jatkuuko party-meininki nuortenkin luokassa. Mielenkiintoista! Nuortenluokan avauskin on jo tiedossa, ehkä. Jomi on ilmottu Vantaalle (kiitos tästä tkamulle), mutta huomasin tänä aamuna, että rabies vanhenee 5.9.! Näyttely on 8.9. Päivystyksen kautta sain varattua ajan rokotukseen huomiselle, mutta mahtaakohan Jomi kelvata kehään kun varoaika jää päivää vaille? Periaatteessa rabies ei ehdi vanheta, että ehkä sittenkin saadaan arvostelu Vantaalta? Se olisi meidän kolmas tkamun avustama näyttelyreissu (niin, että jättiskin on kehässä) ja olisi kivaa jos jättis vaihteeksi voittaisi Jomin. Kun näitä reissuja suunniteltiin, niin en olisi ikinä uskonut, että Jomi voisi voittaa jättiksen. Eikä se ajatus mua haitannut. Se oli vaan kivaa päästä mukaan näkemään muita ja hakemaan yhden tuomarin mielipide :) KIIIIIIIIITOOOOOOSSS sinä ihana ihminen! <3 :)
Tältä ihanuudelta saatiin kyyti takaisin Toijalaan, jossa venattiin noin tunti junaa. Jomi teki jotain kummallista kun oltiin menossa vaunuun. Sehän menee eestaas itekseen rautaportaatkin. Avasin oven ja kehotin Jomia hyppäämään sisälle. Jostain syystä Jomi hyppäsi vaunujen väliin. Näin sen aikeen ja yritin houkutella sitä menemään oikeasta kohdasta, mutta silti se pomppasi sinne? Liekö tästä sitten vähän pelästyneenä pientä jänskätti tulla junasta ulos kun oltiin Turussa. Iso helpotus oli, että äippä tuli hakemaan asemalta. Kiitokset hänellekin. Äipän näkeminen hieman järkytti. Hän oli ollut pyöräkolarissa viikolla ja kaikkien muiden ruhjeiden lisäksi leukaan oli pitänyt laittaa viisi tikkiä. Aij kamala sentäns! Vaikka hän järkyttävältä näyttikin, niin silti kai voinee sanoa, että “hyvin kävi”. Pahemminkin olisi voinut käydä. Syy ei ollut äipän ja tuo toinen törkimys oli vaan liuennut paikalta! Sille ei kai ollut käynyt kuinkaan. Toivotaan, että äippä saa jotain korvauksia työpaikan vakuutuksen kautta, sillä siltä liukkaalta luikulta ei pysty mitään vaatimaan. Onnettomuus tapahtui työmatkalla, joten kyseessä on työtapaturma.
Tämäkin aamu valkeni raikkaana ja lapasia oli vähän ikävä aamulenkillä puoli kuuden jälkeen. Mulla oli ajatuksena, että olisin yrittänyt ottaa litsin laiturilla Jomista posekuvaa usvainen järvi takanaan. Mutta kun taas se kävely oli mitä oli, niin eihän sillä vauhdilla sormet lämpene. Päinvastoin, joten pysähdyin koululla ja kuvan napsaisin koulun nurtsilla. Kuvaan piti tunkea sertikin kun laskujeni mukaan se oli kymmenes. Seuraavan kerran serti näkyy kuvassa jos niitä kertyy 15. Vantaan jälkeen mulla ei oo mitään kehiä suunniteltuna, että voipi olla, ettei sertejä enää näy. Ja vaikka noihin loppuvuoden kehiin pääsisikin, niin niissä on sen verran mukavasti sakkia (yleensä), että tuskin mun pieni-sievä arvostelua kummempaa saisi. Loppujen lopuksihan Jomin näyttelyura koostuu pääasiassa pienistä kehistä.
Mitäpä sitä sitten muuta kuin junnuluokan päätöstodistus julki Tapio Eerolan sanoin ;)
“1 v erinomainen tyyppi, oikealinjainen riittävän urosmainen pää, silmät, korvat, purenta ok, erinomaiset rintakehä ja kulmaukset, hyvä turkki ja häntä, liikkuu hyvin.”
Pistetäänpä tähän vielä muutama vertailukuva Jomista.
Maaliskuu 2013
Toukokuu 2013
Elokuu 2013
Kommentit