Sunnuntai alkoi puoli kuusi. Satoi vettä isolla volyymilla. Tuulikin puhalsi reippaasti. Skippasin aamulenkin. Koiruudet saivat tyytyä pihailuun. Mä avasin koneen ja kattelin näkyikö uutisia junista, jotka eivät kulje. Ei näkynyt. Eikä näkynyt myrskytuhoista ylipäätään, joten eipä se tuuli sitten kai kovin kummoinen ollut. Myrsky-nimitys ihan turha.
 
Äipän kanssa olin sopinut, että tulee pihaan niin, että lähdetään täältä semmonen 8.15. Vielä ennen tuota pääsivät karvapallot pihailemaan ja saivat sapuskaa. Tapansa mukaan äippä tuli hyvissä ajoin. Tico matkusti etupenkin jalkatilassa takki päällä. Takki oli tarpeen, sillä edelleenkin satoi ja ennen junaan menoa herra sai vessailla. Mulla oli sadevarustuksena vain kumitakki ja sekin repun takia.
 
Tico hyödynsi vessailumahdollisuuden ja sitten mentiin sisälle junaan. Häkin laitoin pantilliseen lokeroon. Sitten aloin odottamaan seuraa. Tkamu ei tullut sunnuntaille, mutta neiti vekkulin omistaja tuli ja edellisenä iltana oli päättänyt tulla junassa. Alunperin hänen oli pitänyt mennä kyydillä, mutta kun kyyti lähti niin aikaisin, hän päätti tulla meidän seuraksi : ) Sinänsä kävi hyvin kehän alkamisen suhteen, että pystyi menemään junalla. Se on helpompaa kuin bussi + joku raidevempele. Ja nopeampaakin se on. Mutta nykyään eka juna lähtee ysiltä (siis viikonloppuisin). Tosi kökköä. Voin hyvin unohtaa kuvitelmat, että pääsisin junalla ajoissa paikkoihin, joihin joskus oon päässyt. Ei enää ole mitään toivoa mennä junalla rally-kisoihin. Ellei sitten oma vuoro ole tosi myöhään, mutta eipä sitä ilmoittautumishetkellä tiedä. Tampereen näyttelykin poistui mahdollisten luettelosta kun tosiaan eka juna lähtee vasta ysiltä. VR näyttää tietävän miten karkottaa matkustajia. Turha valittaa, että matkustajien määrä vähenee. Ja viikko sitten sama pulju ilmoitti listan lakkautettavista lipunmyyntipisteistä. Sitä automaattia en osaa käyttää ja junasta ostettuna lippu on jonkin verran kalliimpi.
 
Mutta nyt päästiin “ovelta ovelle”. Vähän myöhässä oltiin, sillä jossain vaiheessa juna ajoi tavallista hiljempää. En muista sanottiinko syytä. Hitaammasta vauhdista kyllä informoitiin. Mutta meillä oli ihan riittävästi aikaa, vaikka noin 20 minsaa juna olikin myöhässä.
 
Onneksi ei satanut kaatamalla vaan tihutuksessa suunnistettiin messariin. Tico fiksuna poikana vielä vessaili siinä matkalla, joten ei tarvinnut miettiä sitä asiaa enää. Ja tauko kuin tauko oli mulle tervetullut, sillä häkin kantaminen alkoi ottaa olkapäihin.
 
Kehän löydettyämme olivat häkkipaikat taas kortilla. Johonkin rakoon saatiin häkit mahtumaan, mutta vähän turhan kauas kehästä. Häkkihän oli mulla mukana siksi, että saisin Ticon pois käsistä kun sen vuoro oli ohi. En oikeestaan muuhun sitä tartte.
 
Kehä oli jopa etuajassa. Meidän rodun kohdalla oli ihan kellonaika, joten ennen sitä kehää ei saanut aloittaa, mutta joskus on kuitenkin aloitettu. Siksi tuli vähän “kiire” puunata Ticoa. Taas karstasin tupot pois ja siinä se.
 
Edellisen päivän kuvapettymyksen vuoksi kävin kokeilemassa toista putkea. Cairneista näytti tulevan ihan ookoo kuvia. Päätin kokeilla eri putkea.
 
Oli käynyt niin hassusti, että Tico oli jäänyt pois sunnuntailta. Jostain syystä näin oli päässyt käymään, vaikka ilmot olivat samassa kuoressa. Piti sitten erikseen kysellä numerolapun perään. Luetteloon Ticon tiedot eivät enää ehtineet, mutta ei se haitannut yhtään.
 
Isliksillä oli vaihtunut tuomari. Kun ensin näin, että keneen oli vaihtunut, olin vaan, että “oho, että ihan Eerolalle Tico!”. Mulla on tuosta tuomarista sellainen mielikuva, että “iso nimi” ja silleen. Jompun se on kerran arvostellut ja silloin ukkeli oli roppi. Sitten muistin, että joku oli mulle joskus jopa suositellut Ticon viemistä Eerolalle. Ticolla kun on ahtaat takaliikkeet ja usein viimeinen serti oli siitä kiinni. Eerola ei kuulemma välittänyt ahtaista takaliikkeistä. Se kuulosti mun mielestä oudolta, sillä se ei sopinut yhteen mielikuvan kanssa, joka mulla oli tuomarista. Mutta, nythän se sitten tulisi selviämään kun Tico oli menossa Eerolalle.
 
Oli jotenkin outoa kun en nähnyt muita islisihmisiä. Pari olin nähnyt ohimennen ja siinä kaikki ennen kehää. Tosi outoa kun lauantaina olin nähnyt muutkin. Noh, muiden leirit olivat sitten jossain muualla. Islisihmisten lisäksi yritin bongata yhtä naista, joka oli tulossa messariin ilman koiraa. Oltiin sovittu, että miitataan messarissa. Häntäkään en nähnyt.
 
Kun cairnit loppuivat, menin kehänlaidalle, vaikka vielä ei ollut se ilmoitettu aika. Kehäsihteeri huusi ekaa islistä kehään, mutta ketään ei tullut, joten tuomari & kumppanit pitivät tauon. Mutta ilmeisesti kehä olisi voitu aloittaa aikaisemminkin...
 
Tämän tuomarin linja ei ollut yhtä tiukka kuin eilisen. Tältä tuomarilta saatiin junnu Voittaja-tittelit molempiin sukupuoliin. Kehän kulku oli sikäli poikkeuksellinen, että ensin seisotettiin ja sitten et + ympäri. Tänään Tico oli ihan hiljaa ja muutenkin esiintyi hienosti. EH tuli tällekin päivälle.
 
En ehtinyt viedä Ticoa pois, joten taistelu kameran ja Ticon kanssa jatkui. Oli kyllä tuskaista yrittää kuvata Ticon kanssa. Vaikka sainkin sen pois käsistä sitomalla hihnan penkkiin, niin en siltikään voinut keskittyä pelkästään kuvaamiseen. Olisin halunnut, että Ticon kuono olisi ollut kohti kehää eikä kohti kaikkia niitä koiria ja ihmisiä, jotka kulkivat takanani. Vaikka aina välillä käänsin koiruuden, niin eihän se siinä pysynyt kauaa. Ja aina välillä piti vähän haukkua kun oli ihan tyhmää olla vaan siinä. Tuskailin puolivitsillä ääneen, että “miksen mä ottanut Jomia?”. Yksi islisihminen totesi siihen, että “nii-i, mikset sä ottanut Jomia.” Jomi olisi kyllä ollut helpompi kuvauskaveri. Jomin olisin voinut vaikka antaa sen naisen pidettäväksi, joka mun piti messarissa tavata (istui kehän ajan mun vieressä). Ticoa en antanut, sillä kun sitä eilen piteli komistuksen omistaja, niin voi sitä mökän määrää. Sellaista en todellakaan halunnut kehän äärelle, joten oli parempi koittaa pärjätä ite.
 
Nii, miksen mä ottanut Jomia? Ei se ollut helppoa jättää Jomia pois, mutta se on ollut niin paljon framilla ja sillä on jopa kaksi omaa koulutusta, joissa käy, niin pitihän sitä muitakin muistaa. Kaikki koiruudet on mulle tärkeitä. Tietty olisin voinut kattoa Ticolle jotain muuta reissua, mutta tähän nyt päädyin. Kehässä Tico oli hienosti, mutta kehänlaidalla... Kyllä sitä osaa taas arvostaa isolla aalla Jomin helppoutta. On se vaan niin... <3 Enkä tiedä olisiko Jomi pärjännyt sen paremmin kuin Tico kun jompu on sellainen somistus komistusten joukossa.
 
Sunnuntain tittelimagneetit olivat samat koirat kuin lauantaina, mutta sen verran eroa tuli tulokseen, että roppi ja vespi vaihtoivat paikkaa. Siis narttu oli roppi ja uros vespi. Onnea molemmille! : ) Ehdinkin onnitella heitä kehän jälkeen ennen kuin taas hävisivät jonnekin.
 
Sille naiselle sain annettua joulukortin ja oli kyllä kivaa nähdä häntäkin pitkästä aikaa : ) Ehkäpä näemme kohtapuolin uudestaan...?
 
Kehän jälkeen kävin käännättämässä lauantain arvostelun. Sitten kamat kasaan ja kohti juna-asemaa. Ei satanut, mutta enää sillä ei ollut väliä. Oli ihanan vapauttavaa kun ei tarvinnut miettiä miten paljon karvaa sade irrotti! Takkia en Ticolle enää laittanut.
 
Asemalla huomattiin, että junan lähtöön oli semmonen 40 minsaa. Ei tiedetty, että vieläkö Pasilassa oli olemassa lipunmyynti. Se oli lakkautettavien listalla, mutta en muistanut, että koska lakkautukset astuivat voimaan. Mulla oli kääshiä, mutta reissukaverilla ei ollut tarpeeksi ja korttinakin oli electron. Tehtiin sellainen sotasuunnitelma, että hän höylää meille sapuskaa ja mä autan junalipun kanssa. Suunnistettiin taas Heseen. Ja ajoitus meni taas nappiin, sillä ei mennyt kauaakaan kun jonosta tuli ihan mieletön. Sillä välin kun kaveri jonotti sapuskaa, huomasin, että lipunmyynti oli auki. Meillä oli mennyt “hyvä tovi” siihen, että yritettiin ottaa yhteiskuvaa koiruuksista. Alkuun Tico oli intsinä ja korvat pystyssä, mutta kun vaan kesti ja kesti, niin se sai päälleen moodin “kuvaaminen on arsiista”. Eli kun toinen koira oli vihdoinkin valmis kuvaa varten, Ticon korvat olivat jossain. Lopulta koiruuksista saatiin kuva (ei mun luurilla). Siispä kun vihdoinkin sapuskaa oli haettu, aikaa oli jäljellä noin vartti. Lipunmyynnissä ei näyttänyt olevan ruuhkaa, joten mentiin hakemaan liput. Vaihtuvan vuoronumeron äänikello sai Ticon haukkumaan. Taisi luulla sitä ovikelloksi, sillä alkoi haukkua kun lipunmyynnistä lähtiessämme myös kuuli tuon äänen. Mutta taas oltiin oltu hyvissä ajoin, sillä taas hyvin pian ihmisiä oli enemmän.
 
Komistuksen omistaja oli Hesen kilometrijonossa. Aikaa oli sen verran vähän, että ei ehditty mennä juttelemaan. Huiskuteltiin vain ja sitten kohti laituria numero 6. Kun sinne päästiin, mä söin mun kerroshampparin. Ranskikset ja kokis jäi junaan.
 
Vaunussa oli paljon porukkaa, mutta silti saatiin pitää molemmat ihan omat tuplapenkit. Kun vihdoinkin liput oli tarkistettu, söin loput kerrosateriasta. Sen jälkeen kaivoin rahaa, sillä olin velkaa reissukaverille. Meidän hieno suunnitelma oli heittänyt kuperkeikkaa kun lipunmyynti olikin auki : D
 
Matka meni mukavasti jutellen. On se huomattavasti mukavampaa reissata jonkun kanssa kuin yksin. Äippä oli Kupittaalla vastassa ja siitä sitten kotiin.
 
Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva vkl! Ei harmita, että Tico sai vaan EH:t näissä reissuissa on usein paljon muutakin kivaa kuin hyvät näyttelytulokset – siis jos vaan kehässä on muitakin isliksiä, kuten messarissa aina on. Enemmän koiria olisin halunnut nähdä, mutta tietty tämä määrä oli tyhjää parempi. Ehkäpä ensi vuonna tulee enemmän isliksiä? Jos siis mä meen messariin. Poisjääntiin voi olla syy jos toinenkin... Koskaan ei tiedä ; )
 
Sunnuntain kuvat oon saanut koneelle laitettua, mutta sen kummemmin en oo ehtinyt niitä katella. Tuo ihana biisi on vienyt kaiken mun kapasiteetin. Nytkin se on soinut koko ajan päässäni, että on ollut vaikeaa kirjoittaa tätä tekstiä. Haluan vaan saada tämän äkkiä pois alta ja sitten alkaa ripiittaamaan ihanaa joululaulua : D Että, ehkä sitten joskus kuvia...
 
Sunnuntain kirjoituksesta taitaa enää puuttua Ticon arvostelu, jonka saneli Tapio Eerola.
 
“9v. hyvä tyyppi. Hyvä pää, silmät, korvat, purenta. Sopiva rintakehän vahvuus. Hyvät kulmaukset edessä, niukat takana. Pysty lantio. Hyvä turkki + häntä. Jäykät, tehottomat takaliikkeet + melko lyhyet askeleet.”