Luulenpa, että kohta mua kutsuu kupittaa, ja nyt tarkoitan sitä pehmustettua versiota. Arvailu ja kyttäily Ticon voinnin suhteen saa välillä tuntemaan, että alkaa pikkuhiljaa tulla hulluksi. Juttelin asiasta su tkamun kanssa ja hän lohdutti sanomalla, että niin siinä käy ; ) Tkamulla on omakohtaista kokemusta asiasta.
 
Viime lauantaina sää oli suht samanlainen kuin perjantaina, mutta Tico ei tärissyt ulkona. Mielenkiintoista... Mutta koiruus vaikutti muuten vähän vaisulta, joten jonkin aikaa harkittuani annoin Ticolle puolikkaan kipulääkkeen. En osaa sanoa, että vaikuttiko se jotenkin herran olemukseen. Annoin sille toisen puolikkaan myöhemmin illalla.
 
La tein myös testin. Silloin, kun Ticon piti olla levossa ja treenin karvapallojen kanssa, Ticon osuudet olivat nappujen syömistä maaten. Ja kun syötin ukkelia, se meni sammakoksi – joka kerta. Lavastin tilanteen nähdäkseni, että vieläkö Tico menisi sammakoksi. Tassut yrittivät levitä sivuille, mutta näytti siltä kuin Tico ei olisi antanut niiden tehdä sitä. Mitenkään koiraan koskematta sain ohjattua Ticon sammakoksi, mutta Tico korjasi asennon nopeasti. Laittoi tassut silleen mahan alle. Tuosta tuli taas fiilis, että mahassa olisi jotain... :/ Vaan arvatkaapa mitä!? Jotta tämä kotidiagnoosien tekijä ei pääsisi liian helpolla, sunnuntaina yllätin Ticon nukkumassa sammakkona! Että, ei kai sitten(kään) mahassa ole mitään... ? Tuon jälkeen en ole nähnyt Ticoa sammakkona. Tuosta nykyään harvinaisesta tapahtumasta piti ottaa kuva.
 
 
                              f1.jpg
 
            
Sunnuntaina karvapallot pääsivät lammastelemaan. Tico ei päässyt kun lammastelu on aika kiihdyttävää puuhaa ja on parempi selvittää ensin haima-arvot ennen kuin tätä voi harkita uudestaan. En ottanut Ticoa edes turistiksi vaan se joutui jäämään kotivahdiksi. Onneksi Tico on helppo kotiin jätettävä; ei tartte tehdä mitään ylimääräistä. Kunhan laittaa pari ovea kiinni ja siinä se. Jomin kanssa on sama juttu, mutta Sonyn takia pitää tehdä järjestelyitä ennen lähtöä – vieläkin. Jos jätän koirat keskenään, ne ovat keittiössä, jolloin pitää ottaa matto pois ja estää pääsy olkkariin. Tosin nykyään oon ollut laiska asian suhteen ja laittanut pallukan yksin eteiseen jos oon lähtenyt jonnekin. Nykyisin mun poissaolot on sen verran lyhyitä, että kyllä se siellä muutaman tunnin pärjää – eikä mun tartte tehdä niin paljon valmisteluita. Herra on sellainen tarra, magneetti, takiainen ja varjo, että on kai lähes maailmanloppu jäädä yksin kahden koiran kanssa. Lenkin jälkeenhän otus kyttää mua tarkkaan, kun taas kaksi muuta menevät juomaan vettä. Sony seuraa mitä mä teen ja vasta kun oon ottanut ulkovaatteet pois, se menee juomaan vettä.
 
Aikamoinen hattarapää olin kun lähdin lammastelemaan. Meinasin unohtaa kameran. Kun se oli laitettu reppuun, viime metreillä muistin, että kamerassa ei ollut akkua. Ja se rc:n moska meinasi myös jäädä kotiin.
 
Lammastelussa oli tällä kertaa mukana yksi uusi islis. Tai no, uusi ja uusi. Olin mä sen kerran aiemmin nähnyt yhdessä paimennustestissä. Muutaman kerran jo aiemmin oltiin yritetty yhteistreeniä, mutta syystä tai toisesta se ei onnistunut. Nyt vihdoinkin sain nähdä tuon koiruuden livenä. 8-vuotias koiraherra omistajineen odotti meitä lammasnaisen pihassa kun sinne saavuimme. Sony käy tosi kierroksilla kun se tulee ulos autosta (tai häkistä), joten se oli reissannut etupenkin jalkatilassa, jotta se pääsee mahdollisimman nopeasti laskemaan kierroksia. Mutta kohta ukko joutui takaisin autoon, sillä suunnitelma oli, että ainakin pari koiraa yhteispaimentaa lauman laitumelle. Sony ei todellakaan kykene siihen toisen uroksen kanssa, joten se oli Jomin juttu. Tkamu ajoi auton laitumen lähelle, sillä autoa tartti koirien säilytykseen. Yksi puu ei oikein riittänyt siihen.
 
Veteraani oli sopuisan tuntuinen uros ja alkuun antoi Jomin nuuskutella sitä. Vähän ennen kuin lähdettiin liikkeelle, veteraani rähähti Jomille. Jomi kai alkoi liian tuttavalliseksi? No, mutta ei tuosta aiheutunut mitään ongelmia poikien välille. Ihan sovussa kulkivat lampaiden ja parin vuohen perässä : )
 
 
             l17.jpg
 
 
Tkamu aloitti vanhimman koiransa kanssa. Mä olin olettanut, että sitten olisi veteraanin vuoro vaan ei. Olikin mun vuoro. Näin jälkeenpäin ajateltuna mun olisi pitänyt ottaa ensin Jomi. Sonylle tilanne tuli liian nopeasti vastaan ja tsiisus miten kierroksilla se kävi tullessaan autosta ulos. Eikä kierroksia todellakaan laskenut veteraanin näkeminen. Sonylla oli turvavyövaljaat, joten se oli vaikeampi saada hallintaan. Pannan kanssa show:lle olisi saanut nopeammin pisteen. Voi JOMI, kun sä oot niin ihanan helppo! <3
 
Koiruudet kävivät vuorotellen treenimässä ja sitten jompu ja jättis saivat kävellä lauman takana kun ne palasivat kotipihaansa. Tämän lisäksi pojat pääsivät vapaiksi juoksemaan sarloosin kanssa ja Jomi juoksikin. Ei pojille tullut mitään kinaa vaan ihan sopuisasti pystyivät olemaan. Hienoja jätkiä : )
 
Kotimatkalla tehtiin mutka sittarin kautta. Kävin ostamassa kalkkunaleikkelettä Ticoa varten. Mulla kun ei ollut kaapissa mitään leikkelettä. Lähinnä säästösyistä... Mutta nyt täytyy pitää huolta, että on jotain Ticolle soveltuvaa siltä varalta, että tarttee antaa kipulääkettä. Tunnustan, että la annoin lääkkeen piilotettuna pienen pienen juustopalan sisälle. Ei hyvä juttu, mutta parempi kuin kurkkuun tunkeminen – ainakin mun mielestä.
 
Otin kuvia, tai siis yritin. Niistä tuli turhan vaaleita, joka oli mulle ylläri, sillä kuvaushetkellä mietin kuvaamista astetta vaaleammalla. Oon huomannut, että jos ei ole täysin pilvistä, niin mä en osaa arvioida valotusaikaa oikein. Ei auta vaikka koittaisin varjostaa kameranruutua katellessani otettuja kuvia. Luulen, että nassusta lähtevä rasva jotenkin vääristää tuota. Noh, seuraavaksi vaan pitäisi vetää rohkeasti astetta tummemmalle sitten kun ruudussa on näyttänyt hyvältä. Tosin vähän tylsältä tuntuu näiden treenien kuvaaminen kun kohteet jäävät niin pieniksi tuon putken kanssa. Senpä takia otin muutan videon, mutta niiden näkymisestä en  päätä mä vaan kuvatut kohteet. Linkin kuvat ovat picasassa vain x aikaa. Tkamulle kiitos karvapallojen kuvista!
 
 
             p1.jpg
 
 
 
             p2.jpg
 
 
 
             p3.jpg
 
 
 
 
Ma & ti treenin poikien kanssa ruutua. En vissiin ke. Eilen kävin jompun kanssa kaupassa. Jomi alkoi itekeä heti kun näki mun ottavan pyörän vajasta. Alkuun meno oli hullun hurjaa. Tullessa malttoi ravatakin. Tällä kertaa ei kiehnännyt paljon lähellä pyörää, mutta mahtoikohan se johtua siitä kun menomatkalla kerran työnsin jalalla ukon pois mun läheltä? Pyöräillessä ei tartte olla lähellä jalkaa. Pyöräily ei ole seuraamista, koittaisit ymmärtää jo oman turvallisuutesikin vuoksi. Tällä kertaa jompu oli paljon puhtaampi kun päästiin kotiin. Pesulle joutui kyllä silti.
 
Agia eikä tokoa ollut tällä viikolla, joten tämän kertaiset höpinät taisivat olla tässä. Ai niin... jompun röyhelö on kutistunut viikossa huomattavasti. Jotenkin jännä kun ei se ole ikinä aloittanut pölinäkautta röyhelöstä. Yleensä pöksyt on lähteneet ensin.
 
Mä oon ihan sekaisin päivistä, mutta kyllä vissiin se pääsiäinen on jo alkanut, joten iloista ja hyvää pääsiäistä! : )
 
 
             pa29.jpg
 
 
Yllä oleva kuva on vanha, mutta lampaat sopivat pääsiäiseen : )