Alunperin aikomus oli ilmota vain Sony Röykän rally-tokokisaan (kyllähän kisaamista tarttee testata ennen kesäkuuta). Ennen ilmon tekoa kyselin, että mahtaisivatko osata sanoa mitään aikatauluista ja kerroin, etten omista autoa. Noh, tietenkään sitä ei oikein osannut sanoa juuta taikka jaata aikatauluista, mutta sain vinkkiä linja-autosta, jolla pääsisi lähelle kisapaikkaa.
 
Loimaan kisan jälkeen mua masensi. Olo oli kuin luuserilla. Harmitti, että oli pitänyt odottaa yli kaksi tuntia seuraavaa junaa. Tuntui tyhmältä tehdä mitään suunnitelmia kun niiden toteuttaminen oli niin hankalaa. Mua pänni niin paljon, että miltei päätin, etten jaksa ilmoittaa ketään minnekään lammasjuttuihin. Onneksi kuitenkin sain aikaiseksi väännettyä sen ilmoittautumisen, sillä tiedän, että olisi harmittanut ihan sikana poisjäänti.
 
Röykkäänkin tuntui olevan vaikeaa päästä, joten taas mieli mustui. Mahdollista se näytti olevan, jos vaan aikataulut mätsää, siispä kyselyä järjestäjille. Vastaus tuntui siltä, kuin aurinko olisi alkanut paistamaan risukasaan. Linja-autovinkin lisäksi mun ilmoaikaa vähän venytettiin sen verran, että ensin odotettiin ne aikataulut ja vasta sitten oli maksun aika. Siis näille järjestäjille kasa ruusuja moisesta ihanuudesta!
 
Googlettelin erilaisia aikatauluja ja tein suunnitelmaa Ticon kisojen perusteella. Näytti, että todella aikaisin piti lähteä liikenteeseen. Soitin äipälle ja kysyin, että voisiko se käydä päästämässä Ticoa ja Jomia ulos sillä välin kun olisin Röykässä. Kuultaan koko mun pläänin äippä tarjoutui lähtemään kuskiksi! Kiitin kovin, sillä olihan se noin kaikin puolin helpompaa.
 
Kun nyt Röykkä oli varmistunut, niin aloin funtsia, että pitäisikö Jomikin ilmoittaa sinne? Kyllähän se jo osasi alon kyltit ja siinä säästäisi aikaa ja rahaa kun saisi kisata kahden koiran kanssa samalla reissulla. Kysyin äipältä, että oliko se ok, jos Jomikin lähtee mukaan. Oli. Ok se oli myös kisajärjestäjillekin, joten pentunen messiin myös.
 
Koko kisaa edeltävä viikko oli ollut sateinen. Sadetta kuuntelin kisaa edeltävänä yönäkin. Oli luvattu aurinkoista päivää, mutta kun ränni lauloi vielä kello kolmeltakin aamulla, niin usko moiseen alkoi hiipua. Tuo samainen ränni huuhtoi Ticolle suunnitellun pyörälenkin pois aamusuunnitelmista. Laitoin kellon uudelleen soittamaan tunnin päähän. En kuitenkaan saanut enää unta, joten jonkin aikaa kuunneltuani rännin rätinää, nousin ylös.
 
Yleensä käytän koirat ulkona ihan ekana, mutta nyt tein muut jutut, ennen lenkitystä. Kun oli kökkö sää, niin piti koittaa sada se lenkki mahdollisimman lähelle lähtöä. Lenkille laitoin Sonylle ja Jomille turvavyövaljaat (taas yllätyin, että Jomille meni Ticon valjaat ilman säätöjen muuttelua) ja puvut. Ne saivat olla poikien päällä lenkin jälkeenkin. Sade loppui ennen lenkkiä, joka oli kyllä ihan kiva juttu.
 
Kun kaikki oli valmista, niin suuntasin karvapallojen ja häkin kanssa postilaatikoille. Kotitiellä oli yksi mäki, josta en osannut sanoa, että oliko se jäässä vaiko ei. Äippä oli jo ehtinyt vaihtamaan kesärenkaat.
 
Navigaattorit on mahtavia kun ne toimivat oikein, mutta taas nähtiin, ettei niihin kannata luottaa sokeasti. Alkuun meitä yritettiin käännyttää tielle, josta ei pääse yhtään minnekään (eikä ollut eka kerta). Sen jälkeen en tiedä, että mistä se olisi meitä kierrättänyt, sillä meistä oli kaikkein loogisinta suunnistaa moottoritielle eikä päinvastaiseen suuntaan. Me mentiin moottoritielle ja navin oli vaan kiltisti laskettava uusi reitti.
 
Sony nukkui pitkän aikaa alkumatkasta. Jomi ei nukkunut yhtään. Mä olin karvapallojen kanssa takana kun äipän tytsi oli sidottu eteen.
 
Perille löydettiin ongelmitta. Oli hyvää aikaa ettiä häkille paikka ja viritellä se pystyyn. Sitten laitoin Jomin sinne. Sonyn sidoin kiinni puuhun. En laittanut sitä häkkiin kun se on aika pieni häkki. Kyllähän sinne kaksi koiraa mahtuisi, mutta se olisi vaan ollut hirveä härdelli koittaa saada sieltä vain yksi koira ulos. Helpompaa oli laittaa Sony kiinni puuhun häkin viereen. Niin ja kun Sony oli toisena radalla, niin jo senkin takia oli hyvä, että se näki muutakin maailmaa hyvissä ajoin.
 
Hyvä ja hyvä... Jessus mitä mekkalaa Sony piti! Oli kyllä todella huono esme pennulle. Siis oikeesti äijjä! Sony kyllä näki mut koko ajan kun kävin ilmoittautumassa, mutta silti piti huutaa kuin mikäkin idiootti. Miten tuo muka on joskus makoillut kuono kiinni? Sitä oli vaikeeta uskoa moisen show:n jälkeen.
 
Ilmoittautumisen jälkeen vein ensin Jomin mitattavaksi. Ihan ookoo Jomin sai mitattua. Tulos oli 42 cm. Jotain tollasta olin saanut kotimittauksissakin. Kirjaan ei laitettu tuota kokoa vaan <50 cm. Ja ihan hyvä on, ettei laitettu, sillä Sonyn mittaus meni kyllä ihan metikköön. Syy ei ollut mun näyttelytähdessä. Hän seisoi kuin patsas. Mittaajakin sanoi, että Sony oli eka noin helppo mitattava. Siispä kun tulos oli “vähän yli 40 cm”, niin ihmettelen, että miten sitä mittaa oli oikein pidetty??? Ei kyl tod. Sony oo noin matala! :D 43 senttiseksi se on muutaman kerran mitattu ja sitä uskon enemmän. Tämän mittailun perusteella Jomi olisi korkeampi kuin Sony. Camooon xD
 
Mittailun jälkeen lähdin kävelyttämään Sonya. Ratakaavion olin jo nähnyt ja oli ihan kiva huomata, ettei siellä ollut askelsarjaa pakilla. Rata vaikutti ihan ookoolta. Treenin Sonyn kanssa paria juttua ja sitten odoteltiin vuoroamme.
 
Jomille ei sopinut lainkaan se, että toinen pääsi, mutta hän ei. Se mökäsi jonkin verran ja sitten järjesteli “kivaa ylläriä”. Kerran sivusilmällä näin, että se yritti rikkoa häkin muovipohjaa. En kuitenkaan uskonut, että se sitä saisi rikki. Vaan kuinkas sitten kävikään?
 
Sony suoritti radan, jossa oli seuraavat kyltit: istu, koiran kierto –> 360v –> spiraali v –> istu –> pujottelu –> eteen, perusasento –> juoksuun –> käännös o –> normivauhti –> sakukäännös –> käännös v –> 360 o –> 270 o –> liikkeestä maahan –> maali. Ja hienosti suorittikin, sillä alkutahmeuden jälkeen äijyli meni tosi hyvin ja tunne ei ollut väärä, sillä pojoja tuli 95. Siis äijä oli ihan ässä (olkoon se Sonyn vastine Ticon ticomiitille. Sonyhan on s-pentueestakin, joten hyvin sopii ;) ). Aika oli 1.44.09. Kommentteina oli, että hieno yhteistyö ja talutinkäsi alemmas. Talutinvirheitä tuli siitä alkutahmeudesta. Ja näköjään oli onnistuttu kaatamaan kylttikin! Ei sitä kaikkea aina huomaa :D
 
Häkillä odotti rikottu muovipohja. Voi nyt kettu tuon yhden kanssa! Terminaattori ulos häkistä ja Sony sinne. Oli todella ihanteellisesti väliä pojilla: Sony oli numero 2 ja Jomi 22. Hyvin oli aikaa lenkittää Jomia ja vähän treeniä. Vähän Jomin keskittyminen oli kateissa kun ympärillä oli niin paljon uusia kavereita.
 
Siinä missä Sony leikki äipän tytsin kanssa, Jomin mielestä sillä neidillä oli vain takapää. Voi huoh, mikä casanova... Mun pentunen on inhottava irstas äijä. Ei sovi yhtään sen imagoon ;D
 
Koirakoita oli 28, joista yksi oli poissa. Osallistujat oli jaettu kahteen ryhmään ja menin siihen toiseenkin rataantutustumiseen verestämään muistia.
 
Jomi otti häiriötä jonkin verran ja kun tassujen alla oli ihan uutta maata, niin tokihan sitä piti koittaa kartoittaa nenän kanssa. Hetkittäin Jomi meni todella hyvin, mutta sitten se huomasi kentän laidalla koiran ja sen jälkeen sitä sai tsempata, että taas saatiin herran mielikin radalle. Pujottelussa kuono painoi taas alas ja mä menin vähän sekaisin Jomin tsemppaamisesta. Seuraavalle kyltille tullessani piti hetken miettiä, että mitäs tässä pitikään tehdä (eteen, perusasento). Että tämmöstä sähellystä :D Kyllähän Jomi olisi pystynyt parempaankin, mutta oon kyllä ihan tyytyväinen 85 pojoon, sillä Jomi on vielä nuori, oli uusi paikka, hajut ja koirat, jotka kovin kiinnostivat pientä. Väitän, että Jomi olisi tehnyt tuon radan paljon paremmin muutama kk takaperin. Nyt pojusta on tullut sellainen koko maailmaa syleilevä hömppä, että toisaalta se on tosi ihanaa ja hellyyttävää ja toisaalta taas ottaa kupoliin.
 
Niinh, aika oli 1.49.53 Pisteitä lähti talutinvirheistä (en yllättynyt tällä kertaa). Pujottelun alussa Jomi yritti nuuskia kylttiä. Ja yhdessä kohtaa lähti 10 puutteellisesta yhteistyöstä. Jomin seuruuta ja (toisinaan) kontaktiyhteistyötä kehuttiin :) Tästä on hyvä jatkaa!
 
Tuomarina oli Heikki Palosaari. Vaikutti mukavalta tyypiltä. Ohjeisti kilpailijoita hyvin sen suhteen, että mitä ite painottaa eniten ja missä sitten taas ei ole ihan niin tarkka.
 
Huh huh ja puh huh. Selvisin kahden handlaamisesta ihan ok. Mitenköhän sitten kesäkuussa onnistuu kolmen kanssa? Tuskin saan yhtä ruhtinaalisia välejä poikien välille kuin nyt oli. Noh, kai se jonkun täytyy huvittaa yleisöäkin ;D
 
Jomin radan jälkeen lähdettiin kävelyttämään koiria (blondiliini oli ihan nätisti ja paljon paljon hiljaisemmin häkissä kuin puussa). Sen jälkeen Sony laitettiin autoon vöihin ja häkki kasaan. Jomia ei todellakaan jätetty autoon vaan menin sen kanssa venaamaan kisakirjojen jakoa, jonka jälkeen päästiinkin suunnistamaan kohti kotia.
 
Alkumatkasta karvapallot nukkuivat. Sitten tuntui joku puristavan tassua eikä enää nukuttu. Sony on aina ennen ollut apukuskin takana. Liekö herra sitten halusi omalle paikalleen vai mitä, kun ei viihtynyt kuskin takana. Lopulta Sony ja Jomi vaihtoivat paikkaa. Sony sitten oli keskellä mun vieressä ja Jomi kuskin takana. Ihan ihmetytti, että miten vähän pojat nukkuivat paluumatkalla. Sony oli saattanut koisia häkissä, mutta Jomi ei kyllä ollut.
 
Sää suosi meitä ja se sitten oli aurinkoinen, kuten oli luvattu. Tuuli oli aika vilpoinen. Navi taas näytti sen huonomman puolensa käskemällä motarilta väärältä rampilta ylös. Kohta oltiinkin “yleinen tie päättyy” –kyltin edessä. Miksi näin, ei voi kuin ihmetellä...
 
Kotona laiskana hyppäsin pyöränsatulaan ja tein Ticon kanssa parin tunnin lenkin. Pyöräilyn jälkeen tein Ticon turkille kevään ensimmäiset furmisvedot. Se on taas tätä aikaa. Sitten pojat olivatkin hissuksiin aina siihen asti, kunnes pesin Jomin tassut, massun ja rinnan. Jomi alkoi vähän hepuloida ja meni kiehnäämään sille samalle patjalle kuin aiemminkin. Yksin ei tarvinnut kiehnätä kun pian patjalle hyppäsi pari muutakin kiehnäämään. Se oli suloinen ja hauska näky. Pojat olivat yhdessä mytyssä siinä patjalla ja kaikilla näytti olevan kivaa. Oli kyllä varsinainen sillisalaatti, mutta ehdottomasti maailman suloisin sellainen. Juuh, kyl, tuli videoitua tuota söpöilyä & höpöilyä. Alla sitä on nähtävissä