Aamulla käytin Jomia lenkuralla tumput kädessä, heitin puuron hetulaan ja lähdin kävelemään isosten kanssa. Silloin ei enää tarvinnut lapasia kun alkoi kesäinen päivä ottaa voittoa viileästä yöstä.
 
Parin tunnin päästä oltiin perillä. Juotin isoset ennen halliin menoa. Hallissa laitoin ne häkkiin ja menin tutustumaan rataan. Pujottelu et –> istu, yhdessä tiivis käännös vasemmalle, istu –> 360 v –> hitaasti –> normivauhti –> 270 o –> käännös v –> istu, maa, kierrä koira –> istu kyltin jälkeen, yhdessä askel oikeelle, istu –> peruuttava askelsarja –> 270 o –> maali. Tämmöstä oli tarjolla tällä kertaa.
 
Mietin, että kummankohan kanssa menisin ensin. Periaatteessa sen olisi pitänyt olla Sonyn, mutta mieluummin tsemppaisin Sonya ensin ennen rataa, enkä ihan kylmiltään häkistä sitä sinne veisi. Ja kun ei löytynyt vapaaehtoisia, niin kouluttaja kysyi, että meenkö mä ensin. Se sopi mulle ja sitten se oli Ticon vuoro. Ticoa ei tartte tsempata vaan pikemminkin himmailla.
 
Ticon rata meni innokkaasti häntä heiluen. Askelsarjassa Tico yritti tehdä sitä meidän niin paljon treenittyä juttua. Se huvitti mua. Kouluttaja ihaili Ticon innokkuutta.
 
Ticon suorituksen jälkeen otin Sonyn ulos häkistä ja kokeilin, että meneekö se 360 v ja miten sujuu peruuttava askelsarja. Tämähän olisi ollut Sonyn yksilökerta, joten huvitti ajatella, että taas sattui olemaan juuri ne Sonyn kompastuskivet :D Ne menivät ihan hyvin.
 
Ja niin menivät radallakin. Peruuttavan askelsarjan viimeinen askel jäi lyhyeksi. Noi askelsarjat on mulle vaikeita kun pelkään, että otan liikaa askelia. Yllättävän vaikeeta on pysyä laskuissa! Niin ja se askelen pituudestakin huolehtiminen on oma harmaa hiuksensa. Sony teki hienosti, että ehkä nämä kaksi kylttiä on taas ok blondiliinin mielestä. Alussa Sony otti häiriötä kun jotkut kävelivät portaissa just silloin kun oltiin lähtökyltillä. Mutta ihan kivasti ukkeli lähti liikkeelle ja annoin siitä hyvästä namin.
 
Hallilta ei suunnistettu kotiin vaan Ravattulan sittariin. Tuona aikana tapahtui jotain, joka NOLOTTAA!!! Äh, tekis mieli kaivautua jonnekin maankoloon. Sittarin jälkeen suunnistettiin kotiin, jossa odotteli intoa puhkuva Jomsku.
 
Ulkoilun jälkeenkään Jomi ei meinannut jättää väsyneitä isosia rauhaan. Tico lähti peuhaamiseen mukaan. Sony lähinnä yritti kertoa, että nyt ei jaksa, mutta pieni vaan tarttui kiinni korvasta tai turkista. Mä käskin Jomin lopettaa, että Sony sai rauhassa lepäillä.
 
Olipa kivaa kun välillä saivat isoset vähän ekstraa kun Jomi nyt on ollut niin paljon framilla. Nyt sulattelemaan ehkä kaikkien aikojen mokausta. Voi kökkö! :(