Eilen aamulenkin jälkeen aloin lämmittämään saunaa. Pojat laitoin aitaukseen ja siellä ne olivat yli tunnin. Sitten otin ne autotallin puolelle. Saunan lämmittämisen ohessa keksin alkaa sahata noin pari kuukautta sitten autotalliin raahattuja oksia. Aiemmin oon koittanut polttaa niitä saunan lämmityksen yhteydessä, mutta todennut sen hankalaksi kun oksat eivät vielä kunnolla katkea. Nyt laitan ne isoihin saaveihin ja siitä niitä onkin helppoa polttaa. Kumma juttu, vaikka tarjolla olisi ollut muitakin oksia, niin koiria kiinnosti juuri se, jota mä käsittelin :D Ja välillä oksia ryöstettiin saavista. Noh, ei sen nyt niin pitänyt mennä. Ai, muka seurallinen rotu? Kui niin? ;)
 
Kun saunominen alkoi, pojat päättivät jättää sen väliin. Jos kävin saunan oven toisella puolella, niin Sony kipitti kiireesti mun mukana saunaan ja kohta se istui ovella sen näköisenä, että “ei tää oo kivaa”. Ticolle riitti nuuhkaisu ovella liiallisen lämmön toteamiseen ja sitten laittoi pakin päälle. Kyllä on mahtanut pojilla olla tukalaa viime kesänä!
 
Saunan jälkeen päästin pojat aitaukseen siltä varalta, että jos haluavat nostaa koipeaan. Koipi ei noussut kertaakaan. Sen sijaan äijät kaahasivat hurjaa takaa-ajoleikkiä. Välillä ne vetivät vanhaa pyörän sisuskumia, jonka oon todennut olevan ihan älyn kiva lelu! Se on saanut olla mukana monessa veto- ja jahtileikissä ja välillä sillä on leikkinyt jompikumpi yksin. Laitan loppuun kuvia, jotka eivät ole ihan uusia. Kuvien laittoon innosti seuraava: pojat vetivät kumia ja se meni poikki. Sitten alkoi hirmuinen takaa-ajoleikki, jota johti Tico. Tätä leikkiä oli tavallista hauskempaa seurata: molemmilla oli kumin pätkä suussa ja silti juostiin peräkanaa :D Pojat vetivät monta kertaa ympäri (Sonylla oli äänitehosteena murina), ennen kuin Ticolta tippui oma kuminpala. Kovin se koitti napata sen maasta vauhdissa, mutta ei onnistunut kun piti paeta Sonya. Kyllä vähän harmitti, ettei ollut sillä hetkellä kameraa. Se olisi kyllä ollut kuvaamisen arvoinen näky! En ollut sulkenut aitausta mitenkään kun aikomus ei ollut pitää poikia siellä kauaa. Ja olinhan ite siinä suuaukolla vahdissa. Sonylla meni aitauksen ulkopuolelle meno ja se lähti vähän pidemmälle kirmaamaan. Tuli takaisin kutsuin. Mentiin sisälle. Sisällä pesin pyykit ja ruokin äijät. Netissä notkuin pyykin pesun ajan. Tai siis, niin mun piti... vähän venähti aikomus ja nukkumaan maltoin mennä puoli neljän aikaan.
 
Herättyäni käytiin lenkillä ja sitten laitoin äijät aitaukseen. Aitailu alkaa aina hirmuisella jahtileikillä – niin nytkin. Ite menin autotalliin jatkamaan sahailuprojektia. Vähän se “pelotti” mennä kun ei tiennyt törmääkö siellä iltamyöhällä siimahäntiin. Pari tuntia sahailin, mutta en nähnyt muuta kuin kaksi hullua koiraa. Olisin jaksanut sahata pidempääkin, mutta alkoi yskittää se kuivista lehdistä tuleva pöly. Poikia pidin koko ajan silmällä. Se oli helppoa kun oli autotallin ovi auki. Jos niitä ei näkynyt aidan vieressä, niin sitten kävin katsomassa missä mennään. Siellähän ne touhusivat ja leikkivät. En voi olla ihmettelemättä, että miten ne jaksaa häslätä niin paljon! Tico on muutoin Sonya hiljaisempi, paitsi leikkiessä se on äänekkäämpi. Sitä saikin välillä komentaa kun ei sitä tartte haukkua ilta yhdentoista aikaan.
 
Sisällä laitoin tulen keittiönhellaan. Siinä kun varmistelin, että tuli oli syttynyt kunnolla, niin Sony tuli viereen rapsutettavaksi. Se on oikea rapsuvauva. Rapsutuksesta ja silityksistä sain palkaksi nuolemista. Tico oli siirtynyt olohuoneeseen hampaitaan pesemään, eli söi puruluuta.
 
Alkuviikko olikin kylmä kun pakkanen pysytteli –20 tuntumassa. Keskiviikkona oli kylmintä. Silloin petti mun hyväksi havaittu keino säästää nenä paleltumiselta. Viime vuonnahan talvilenkkejä lyhensi pakkanen kun nenä ei kestänyt. Se jäätyi melko nopeasti kun pakkasta alkoi olla –15. Monesti se olikin punainen ja kosketusarka ennen kuoriutumista. Edes 5 minsan työmatkasta se ei selviytynyt kunnialla! Sattumalta taisin keksiä ratkaisun ongelmaani. Kun olin kipeä lunta pyrytti ja tuuli kovin. 38 asteen kuumessa ulosmeno ei houkutellut, joten vaatetta päälle kunnolla. Niihin aikoihin täällä oli myös ne ekat kovemmat pakkaset. Mulla oli päässä pipon sijasta lippis & huppu yhdistelmä. Kiinnitin huomiota, ettei pakkanen tuntunut nenässä lainkaan! Silloin alkoi itää ajatus, että johtuuko se lippiksestä? Kyllä se lippa taitaa suojata nenää sen verran, ettei se ole paleltunut edes 45 minsan pakkaslenkillä. Keskiviikon –22 oli kuitenkin liikaa nenälle lippiksestä huolimatta ja nyt se punoittaa. Toivottavasti Petteri Punakuono ei suutu kilpailijasta ;) Ja oli kyllä hassua kun illalla oli noin kylmä ja aamulla pakkanen oli lauhtunut –10 asteen tuntumaan! Mutta joo, on kivaa kun voi lenkkeillä pakkasellakin ihan kivasti ilman nenän paleltumista. Jos jollakin on tämä ongelma, niin kannattaa kokeilla tätä.
 
Joulu on ihan käsittämättömän lähellä. Sain asian suhteen ihan herätyksen viikolla kun veli kyseli aionko laittaa jotain isälle. Vilkaisin kalenteriin ja hämmästelin, että onko aattoon enää reilu viikko! Tässä on ollut niin jännityksessä noiden kiertopalkintojen suhteen, ettei ole koko joulua edes ajatellut. Nyt sen asian voi unohtaa kun pisteet riittivät antamaan palkinnoille kodin noin vuodeksi. Tässä yhteydessä voinkin kertoa kun hain pojille ruokaa torstaina. Yhdistin hakumatkan kauppareissuun. Kauppa ja M&M on liki toisiaan. Harmi vaan kun se aukeaa niin myöhään: klo 10. Ajattelin, että olisi kiva jos se aukeaisi aikaisemmin. Noh, odottelin sopivaa lähtöaikaa. Kävin ensin kaupassa ja sitten menin M&M:iin. Ilokseni huomasin, että se olikin auennut jo ysiltä. Kysyin asiasta kassalla ollessani ja kuulin, että se on joku puolen vuoden kokeilu. Toivottavasti jää pysyväksi, sillä kiva olisi jos se aukeaisi jatkossa aina ysiltä. Mun on jotenkin helpompi lähteä ostoksille ennen unia kuin sen jälkeen. Jos nukun ensin, niin sitten käy helposti niin, että siirrän asian seuraavaan päivään. Mutta se, miksi piti tälläkin kauppareissulla pidentää tätä kirjoitusta, johtuu siitä kun on tehnyt jo jonkin aikaa mieli ostaa Sonylle jotain kivaa kun se on ollut niin mahottoman hieno äijä. Eihän sillä ole hajuakaan mitä se on saanut aikaiseksi kunhan vaan olla möllöttää. Enemmänkin tää juttu on mun päässä. Anyway, ostin sellaisen kumisen “verkkopallon”. Sellaisen näin kerran Sonyn veljen blogissa ja aattelin, että tuo olisi kiva lelu pojille. Nyt niillä sitten on sellainen. Heti sillä leikittiinkin. Sen jälkeen se on saanut olla ihan rauhassa, mutta ei sinänsä ihme kun äijät viipottaa aitauksessa niin, että sisällä keskittyvät enemmän tuohon latautumispuoleen. Jos sää sallii, niin tarkoitus on mennä myöhemmin tänään aitaukseen sen pallon ja kameran kanssa. Saapa nähdä onko sillä kivaa leikkiä ulkona...
 
Jos sitä nyt lopettaisi löpinät ja laittaisi niitä kuvia. Ihan itteänikin yllättää näiden kirjoitusten pituus :D Voi Hundur lukija-parkoja kun mun pitää kirjoittaa seuraavaan lehteen jotain Sonysta ;)

                   Tico pitää hauskaa sen sisuskumin kanssa.

 

  Unohtuiko jotain, Tico? :D

 

  Nyt on Sony vauhdissa.

 

 

Sisuskumi koetuksella Ticon persoonallisen vetotyylin kera. Ja Tico saa kepin kanto apua.

On mulla kyllä kaksi varsinaista koomikkoa :D