Semmonen on nyt edessä. Tuolla töissä on yks mun vanha työkaveri. Sen kanssa ollaan vertailtu työpaikkoja, ja naureskeltu, että kohta pitää hommata uudet kokoa isommat vaatteet. Miksikö? Ainakin toistaiseksi uusi homma on ollut fyysisesti paaaaaaaaaaaljooooooooooon kevyempää kuin ennen. Lisäksi työmatka on lyhyempi ja kevyempi kun kaikki kunnon mäet jäivät kokonaan pois. Ja kirsikkana kakun päällä on työpaikan tarjoama mahdollisuus ostaa kunnon aterioita. Joka viikolle on oma ruokalista, josta voi nähdä mitä minäkin päivänä on tarjolla. Ruokien perässä on hinnat. Tarjolla on yleensä neljä erilaista vaihtoehtoa. Tokihan mä oon hyödyntänyt tuon upean mahdollisuuden saada kunnon ruokaa. Se on ollut harvinaista meikäläiselle. Vaikka nuo annokset toki tulevat kalliimmiksi kuin omat eväät, niin silti mun viikkobudjetti ei ylity, sillä aamuviikolla kotona ei tartte enää paljoa syödä. Eli kevyempi työ, kevyempi työmatka, ja paremmat syömiset, niin mitenkäs muuten siinä voisi käydä, kuin lennättää housunnappia joku kaunis päivä? ;D Jollakin systeemillä on mahdollista tilata päivän ruokaa iltavuoroon, mutta luulempa, että on ihan hyvä pitää aina välillä dieettiviikko ; ) Annokset eivät ole pieniä vaan lautasen saa aina kukkuralleen + on mahdollisuus ottaa salaattia niin paljon kuin vaan haluaa. Tästä viikosta on jäänyt mieleen lohikeitto ja perjantain hamppari. Ja sitten ne kaikki ihanat leivät ja sämpylät... Jos / kun joskus tuolta tulee lähtö, jään kyllä ikävöimään paikan ruokaa. Iltaviikko saa nyt uuden nimen: dieettiviikko. Ja se on sitä myös mun lompsalle, sillä aamuviikkoa varten ei juuri tartte kaupasta mitään kotiin raahata.
 
Toinen viikko takana ja hyvin oon viihtynyt. Oli pari eri opettajaa ja molemmat olivat mukavia. Ainakin toistaiseksi en ole törmännyt ikävämpiin ihmisiin. Niitähän on joka työpaikalla, joten pakko tuollakin on olla (?). En tiedä mitä oon tehnyt kun en tiedä (tai muista, sillä kyllähän ne sanotaan...) asioille nimiä, mutta oon tehnyt sen mitä mulle on näytetty. Ainakin toistaiseksi jopa tämä vanha bitsi on oppinut asiat nopeasti. Niin nopeasti, että välillä mieleen on hiipinyt epäilys, että oonko varmasti muistanut kaiken? Kääminnän opettelu oli paljonpaljon vaikeampaa. Työhaastattelussakin sanoin, että oon hidas oppimaan kun haluan tehdä asiat kunnolla alusta asti. Vauhti sitten tulee ajan myötä. Mutta nyt on ollut niin helppoa, että vauhtia on voinut nopeuttaa jo muutaman laitteen (tai mitä lie ovat) jälkeen. En vieläkään oo varma, että onko tuo nyt sitten sitä mitä mun on tarkoitus tuolla tehdä, mutta väliäkös sillä niin kauan kuin jotain tekemistä riittää.
 
Tiistaiaamuna mua tervehti reipas tuuli kera +17 asteen. Oli kyllä ihana tuuli! <3 Ei se mun mielestä ollut mitenkään “järkyttävän” kova, siis sellainen, että olisi osannut odottaa sähkökatkoksia. Silti työpaikan sähköt olivat menneet poikki. Ilmeisesti klo 4.20 aikoihin, sillä silloin olivat kellot pysähtyneet. Siinä sitten oltiin pimeässä tehtaassa ja ihmeteltiin mitä tuleman pitää. Jos olisi ollut pimeämpi vuodenaika, niin olisi ollut todella pimeää eikä ilman taskulamppua olisi pärjännyt. Nyt aamuisin on vielä sen verran valoisaa, että ikkunoista sisään tuleva valo valaisi niin, että pystyi näkemään ihan hyvin. Seiskalta tulivat sähköt takaisin. Sen jälkeen meni vielä jonkin aikaa ennen kuin koneet olivat toimintakunnossa, ja sen jälkeenkin tekninen tuki oli helisemässä ongelmien takia. Kyllä ne asiat sitten siitä päivän myötä lähtivät rullaamaan.
 
Sää mahdollisti isosten mukaan ottamisen kun lähdettiin agiin. Oli pilvistä ja vähän ennen hallia tuli muutama tippa vettä. Siinä kaikki vesisade : D
 
Hyppy, putki, hyppy x 3 (ei peräkkäin), putki, hyppy, putki, hyppy x 2 (ei...) kepit, rengas, hyppy x 2 (ei..) putki, putki ja hyppy. Siinä meitin tiistainen piruettiharjoitus. Radalla oli pari vaikeampaa putkikulmaa (esteet 2 ja 15).
 
Jätin pikku-ukon lähtöön ja menin putken lähelle. Yritys oli tehdä pakkovalssi, mutta piparkakuksi meni. Jomi kiersi hypyn ja lähti kiertämään putkea. Silti se ei tehnyt väärin, sillä kouluttajan mukaan olin ohjannut Jomia niin. Se siis teki mitä mä olin käskenyt, vaikken tietoisesti sitä tehnytkään. Taas todiste, että jompun kanssa pitäisi olla tarkkana kropan kielestä...  Toisella yrityksellä ukko hyppäsi ja meni putkeen, mutta mitvit? Mä pysähdyin, sillä ukko haukkui. Eihän se kolmosesteelle lähettäminen sitten tietenkään onnistunut. Jatkettiin siitä sitten loppuun, jonne selvittiin ilman isompia söhläyksiä. Radan jälkeen kouluttaja ihmetteli mun pysähtymistä. Sanoin, että äijä haukkui. Kouluttaja intti, että eikä haukkunut, johon mä intin takaisin. Miten voi olla, että haukkuminen meni ohi? : D Sanoin kouluttajalle, että en halua Jomista mitään mölyapinaa, että se on ollut kivaa, että herra on ollut hiljaa radalla. Kouluttaja sanoi, että ei Jomista mitään mölyapinaa enää voi tulla vaan se olisi jo tapahtunut. En ole asiasta niin varma. Jomi kun tuntuu tietyllä tavalla kehittyvän hitaasti vaikka muuten nokkela onkin. Pidän sitä hyvin mahdollisena, että Jomi voi alkaa haukkua agissa. Ainakin ekan radan ajan, sillä paineiden purkamista tuo mölyäminen on. Mutta mä en mölyä halua, joten jatkossakin aion ottaa pienen aikalisän, jos herra louskuttaa. Muutamaa kohtaa piti hinkata ennen kuin eka vuoro oli ohi.
 
Mitenkäs se toinen vuoro meni? Hmmm... Taisi taas olla ongelmia tuon toka putken kanssa. Asento, jossa mun pitää olla, on jotenkin epälooginen. Ei tulisi ikinä mun mieleen. Kepit herra pujotteli urisemalla, että taas oli jotain äänitehostetta matkassa. Urina on ok. Kouluttajaa vaan huvitti Jomin uriseminen. Sen mielestä oli vaan kivaa, että toisella oli ytyä. Ytyä olikin, sillä herra mitoitti hypyn renkaalla väärin, ja hyppäsi liian korkealle, jolloin rengas halkesi. Maksi rengas ei olisi ollut ongelma. Toisellekin radalle riitti oikein hyvin i-enegiaa ; ) Ehkä mun täytyy alkaa juoksuttamaan Jomia agin merkeissä ennen treenien alkamista? Jos sitten saisin turhat mölynalkeet pois.
 
Tuulta saatiin myös ke. Tosin vähän hillitymmin kuin ti, mutta silti puut huojuivat kivasti. Vähän satelikin, mutta onnistuin välttämään kastumisen. Tuulinen meininki jatkui myös to. Tuulen lisäksi esiintyi todella yllättäviä sadekuuroja. Sää saattoi olla aurinkoinen, ja silti ihan yhtäkkiä satoi kaatamalla vettä. Siinä sitten oli työpäivä aikaa miettiä, että meenkö kauppaan töiden jälkeen. Kun sää oli aurinkoinen, päätin ottaa riskin. Vähän ennen skanssia alkoi satamaan. Ollessani kassajonossa näin, että ulkona satoi kaatamalla. Kun sitten pääsin ulos, ei satanut, eikä satanut kotimatkalla, joten näppärästi onnistuin pujottelemaan sateiden välistä.
 
Sitä piti vähän pohtia, että millä vaatetuksella lähteä tokoon. Kun ei satanut ja paistoi aurinko, en varustautunut sateeseen. Hyvin kävi, sillä kuivina päästiin hallille.
 
Aloitettiin seuraamisella. Kouluttaja laittoi maahan tötsiä. Ne merkkasivat kohtia, joissa piti koiran kanssa pysähtyä, sanoa seuraamiskäsky, vetää henkeä, ja lähteä liikkeelle. Säästääkseni fileen inflaatiolta, näytin Jomille vain nappuja ennen sen vuoroa. Silti vire oli taas sitä, että koira pysyi juuri ja juuri turkissaan. Se on jotenkin niin huvittavaa miten tosissaan tuo tuossa tilassa näyttää olevan : D
 
“Rata” meni muuten hyvin, mutten muistanut pitää pientä taukoa seuraamiskäskyn jälkeen. Jomi seurasi niin hyvin, että sai pienen palan filettä...
 
Rata pysyi samana, ja sitä maustettiin parilla ihmisellä. Toinen istui radan lähellä ja toinen makasi. Nyt keskityin siihen, että muistaisin pitää sen pienen tauon. Kun tein sen ekan kerran, niin paineistunut ja hämmentynyt koirapoika haukahti kun ei heti lähdettykään liikkeelle. Tämän jälkeen meni hyvin. On tuota joskus treenitty, mutta siitä on aaaaaaaiiiiiiiiiikaaaaaaaa. Ihmisistä hömpsis-pömpsis ei välittänyt yhtään.
 
Seuraavaksi oli käskyn kuuntelutreeni. Koiran piti olla joko sivulla tai edessä. Siinä sitten käskytettiin koiraa samantapaisilla sanoilla kuin omat käskysanat. Esmes mulla oli makkara (maa) ja sipuli (sivu). Jomihan reagoi noihin sanoihin kuin salama. Sain sen lopulta olla reagoimatta noihin sanoihin. Jälkeenpäin oon miettinyt, että jos koiran käskysanat ovat lyhyitä, kuten mulla (maa, ii, stop...), ja jos koiralla on tapana reagoida heti, niin onko oikein vaatia sitä olemaan reagoimatta sanoihin, joiden alku on samanlainen? Miksi sen pitäisi malttaa kuunnella koko “pitkä” makkara, jos se on oppinut reagoimaan heti, kun kuulee “maan” ekat tavut? Jotenkin jäi ilmaan roikkumaan tämän treenin tarkoitus.
 
Luoksaria läpi “houkutuskujan”. Kuja oli muodostettu herkkulautasesta (herkku peitetty kupilla), isosta ruokasäkistä, parista lelusta, pienestä ruokapussista, tokohypystä, tötsästä, ja kouluttajasta istumassa tuolilla peiliä pidellen. Jomi ei houkutuksiin haksahtanut vaan tuli vauhdilla sivulle kera loppuhypyn. Tehtiin tuo kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla jätin ukon maahan. Tosin tässä oli vähän takkua, sillä herra ei mennyt heti ekalla maahan. Mahtoiko olettaa, että taas treenittiin “vääriä sanoja”?
 
Ja tulipa tokossa nähtyä, että olipa vesikuppi missä vaan, Jomi eksyy sinne. Ikinä en onnistu laittamaan kuppia niin, etteikö joku osa koiruudesta olisi vesikupissa. Omassa kupissaan uitti häntäänsä kun istui miltei kuppiin, joka oli tuolin alla. Ja sitten herra istui jonkun toisen kuppiin kun odotettiin eri paikassa omaa vuoroa. Tuo on kyllä käsittämätöntä. Onko Jomilla joku vesimagneetti vai miten se aina osaa uittaa itteään kupissa? : D Viimeisimmissä rallyn epiksissä mulla oli mukana kaksi häkkiä, jotka olivat suht lähekkäin. Vesikuppi oli häkkien välissä, ja kyllä sinne kuppiin eksyi Jomin tassu kun herran oli ihan pakko kävellä häkkien välistä vaikka väli oli ahdas...
 
Viime viikosta sen verran, että kävi hyvin treenien kanssa: sekä agi että toko peruttiin. Ei siis menetetty mitään iltaviikosta huolimatta : )
 
Tänään käytiin aamulla hallilla treenimässä. Sadetta oli ennustettu, mutta kun aamulla ei satanut, niin lähdettiin kohti hallia. Hallilla oli vaikeuksia virittää ruutua, sillä reipas tuuli muokkasi sitä : D Eikä auttanut vaikka kiinnitin nauhat tötsiin. Sitä teen tosi harvoin. Yleensä vaan laitan nauhat tötsien alle. Vaikkei ruutu pysynyt kuosissaan, niin kokeilin silti treenimistä. Nauhat olivat vähän miten sattuivat kun lähetin pikku-ukon. Silti meni ruutuun! Oho! Kokeilin lähettämistä vastakkaiselta suunnalta, pidemmällä matkalla. Nyt oli ongelmia löytää oikea maatumispaikka. Eli ilmeisesti ukkeli käyttää nauhoja suunnistaessaan ruutuun. Treenin aikana aina välillä ripsutteli vettä, mutta jatkoin silti.
 
Otettiin myös jääviä. Näitä on vissiin tullut treenittyä liikaa, sillä ukko teki omia pysähdyksiä kun ilmeisesti oletti, että kohta tulee jotain. Pitäisi vaan tehdä pelkkää kävelyäkin.
 
Ticon kanssa kokeilin tokoa ja hyvin meni : )
 
Sonyn kanssa tehtiin rally-juttuja. Tuo 360 v on kyllä hankala kun kermis lähtee niin vauhdilla tekemään sitä. Mä ehdin kääntää itteäni vain vähän kun blondi on jo miltei tehnyt koko ympyrän. Lisäksi se on koko ajan kiinni mun jalassa. Mahtaakohan tuo haitata? Tehtiin myös muitakin rally-juttuja, ja sen jälkeen kokeilin keppejä. Molempiin suuntiin tosi hienot kepit. Tämän jälkeen alkoi oikealla puolella kepittely sakkaamaan, mutta vasurissa ei. Mutta blondi taitaa vihdoinkin alkaa oivaltamaan keppien idean : )
 
Sitten menin jompun kanssa halliin. Siellä on miltei toko-hypyn näköinen hyppy. Ainakin paljon enemmän kuin mun lastauslavan palanen : D Otettiin hyppyä ja hyvin meni. Ihan vähän riipaistiin agia kun kävelin kohti hotelli helpotusta. Siellä ollessani kuulin kun hallinkattoon kohisi sade. Tuli kiire, sillä naput olivat ulkona tuolilla. Onneksi tuossa kohtaa oli katos, joten naput eivät olleet ehtineet kastua. Pakkasin kamat reppuun ja istuin odottamaan sateen loppumista. Koiruudet olivat kopissa. Kohta piti vaihtaa paikkaa kun tuulen mukana tuli aina välillä sadeosumia. Nyt olin koppien takana, joka oli varsin suojaisa paikka. Siellä ei juuri kastunut kuin kovemman sateen aikana, jolloin kastuminen tapahtui koppien katon kautta pisaroiden hyppiessä sinne tänne. Tuon takia vaihdoin vielä vähän paikkaa. Siinä olin ajan x, sillä luuria en ollut ottanut mukaan – kastumisen välttämiseksi. Ei ollut mitään käsitystä, että miten kauan siinä istuin ennen kuin meni yhteen koppiin istumaan. Siellä olin vielä paremmassa suojassa sateelta. Sade ei näyttänyt loppuvan. Mua ei innostanut ajatus, että olisi pitänyt kastua. Pelkästä ajattelustakin tuli kylmä. Eniten mua jarrutti kotimatkan aloittamisessa Jomin kastuminen. Sitä en olisi halunnut kun herra nyt viskoo turkkiaan.
 
Mutta vähitellen oli vaan lämmettävä ajatukselle, että kastuminen oli nyt edessä. Kävin vielä hallin puolella, ja samalla näin, että olin odottanut sateen loppumista 2,5 tuntia. Joo, kai se piti vaan suostua kastumaan. Loppujen lopuksi kastuminen ei tuntunut niin pahalta kuin olin kuvitellut. Ei tullut kylmä. Kun oltiin koulun lähellä, sade hiljeni, ja jonkin ajan päästä lähes loppui. Niinpä, mutta sitähän ei voi tietää, että mikä oli silloin tilanne hallilla.
 
Kotona oltiin puoli 11 aikoihin, eli se oli kuuden tunnin reissu. Karvapallot piti pestä. Ticoliinille riitti kuivaaminen.
 
Kun lähdettiin, niin asteita oli +17, että siksi kai ei tullut kylmä kun sade alkoi mennä vaatteiden läpi. Eri asia olisi ollut jos olisi ollut +5, kuten oli pe aamuna. Oli kyllä ihanan vilpoista! Lapaset olisivat olleet ihan ok, mutta jätin ne kotiin töihin lähtiessäni. Matka on niin lyhyt eikä niitä kuitenkaan tarvittu enää töistä tullessa, joten en ottanut niitä.
 
Vkl tuli taas korkattua kera Skyrin ja ohjelman. Tällä kertaa makuna oli vaahterasiirappi. Ei kuulostanut kovin hyvältä, eikä oikeestaan sitä ollutkaan. Maku oli jotenkin kahvimainen, yök. Mutta jokaista makua pitää maistaa ainakin kerran. Mä odotan, että koska tulee markkinoille puolukka-Skyr. Siinä saattaa olla maku, johon voisin haksahtaa kunnolla. Mutta ens viikolla vkl alkaa taas tyrnillä. Se on tällä hetkellä the maku. On muuten vähän kökköä, että herra islantilainen on nyt parina viikkona soittanut osaksi jonkun toisen miehen musaa. On ilmeisesti islantilaisen oman musafirman listoilla. Se vaan, että mun korvat eivät tykkää tuon toisen miehen äänestä. Ei oo yhtään mun makuun. Jos multa kysytään, niin sillä ei oo lauluääntä lainkaan ; D