Tämän lääkärireissun juuret juontavat reilun viikon takaisiin tapahtumiin. Silloin sain viestin jossa tiedusteltiin nukuinko. Kun en nukkunut, soitin viestinlähettäjälle. Puhelun jälkeen soitin eläinlääkäriin ja varasin ajan sanoilla "mahdollisimman pian". Yllätyksekseni se aika menikin reilun viikon päähän. Liekö pyhät vaikuttaneet asiaan?
 
Lähdin lenkille. Poikkeuksellisesti mulla oli luuri mukana, sillä tiesin odotella soittoa. Pitkälle ei ehditty kävellä kun se soitto tuli. Siinä kun olin puhelimessa, niin pojat päättivät alkaa leikkiä hihnassa. Ja toki siellä syrjätiellä juuri silloin tuli vastaan ihminenkin, josta pojat tietenkin kertoivat mulle... Puhelu jäi kesken kun akku loppui, mutta pääasiat olivat jo selvillä. Sormet olivat jäässä ja mietin jätänkö suunnitellun parin tunnin lenkin väliin ja menen kotiin lataamaan luuria ja lämmittelemään sormia. Ilma oli kuitenkin sen verran kiva, että tein sen parin tunnin lenkin, ennen lataamista ja viestin laittamista. Ja, ihan niinkuin olin ajatellutkin, niin ne sormet lämpenivät melko nopeasti kävellessä.
 
Viimeinkin tuli se odotettu päivä. Sää suosi, sillä pakkasta oli vain reilut kuusi astetta ja päästiin kävellen lääkäriin. Ei se ole kuin noin tunnin suuntaansa, eli ei ollenkaan paha lenkki. Alunperinhän lääkäriin lähdettiin yllättäen Ticon takia, mutta ajattelin Sonyn menevän siinä samalla. Eipähän tarvinnut jättää äijää yksin.
 
Poikien käytöksellä lääkärissä en suuremmin kehuskelisi. Mekkalaa riitti. Enimmäkseen Sonylta. Ne muut koirat... Odotellessani punnasin pojat. Oliko vaaka rikki kun molemmille se näytti 13 kg!? Siinä tapauksessa Ticoa tarttee lihottaa. Musta sille hyvä paino on noin 15 kg. Aikaisemmin se onkin sen painanut, mutta liekö tullut liikuttua enemmän?
 
Tico tutkittiin ensin. Sonylla oli mielipide siitä, että Tico nostettiin pöydälle. Lääkärikin totesi, että Sony on puhelias kaveri. Sony olisi kuulemma hyvä poliitikko. Aikansa Sony jakeli kommenttejaan, kunnes hiljeni. Sonyn ei voinut antaa mennä ympäriinsä, sillä se olisi häirinnyt Ticon tutkimista, joten hihna jalan alle. Lääkäriltä tippui stetoskooppi ja Sony oli heti sen kimpussa. Tico antoi tutkia itsensä nätisti.
 
Pöydällä Sony oli nätisti eikä tutkimisessakaan ollut ongelmia. Rokotukset sujahtivat Sonyn niskaan vaivattomasti. Sony näytti niin eleettömältä, että mahtoiko edes huomata koko asiaa? Pystyisinpä ite samaan...
 
Pidin Sonya pöydällä kun siellä se oli niin nätisti. Papereiden allekirjoittaminen tuotti vähän vaikeuksia kun Sony olisi halunnut osallistua siihen myös. Lääkäri totesi Sonyn olevan sellainen, joka huomaa kaiken.
 
Alunperin ajatuksena oli varata samalla aika lonkka-, kyynär- ja polvitutkimuksiin. Mutta se piti tehdä jälkikäteen puhelimella, sillä maksamisen aikana oli sellaista häslinkiä, että unohdin koko asian. Nyt sen sai jo ensi viikon keskiviikoksi. Ja vieläpä tosi hyvä aika: klo 8.15.
 
Nyt taisi olla sama lääkäri, joka tutki Ticon aikoinaan. Se kyseli montako islistä on Suomessa ja vähän muutakin rodusta. Rokotuksen uusimisesta tulee kuulemma muistutus kotiin. Luulin ensin sitä vitsiksi (tuli ilmi vähän sellaisessa yhteydessä), mutta ei. Sieltä sitten tosiaan tulee lappu noin parin vuoden päästä.
 
Reissuun lähdettiin seitsemän aikaan ja kotona oltiin puoli yhdentoista aikaan. Käväisin ohimennen kaupassa, josta tuli hieman ekstra-askelia. Ihan kiva aamulenkki.
 
Molemmilla tulokset olivat parhaat mahdolliset ja se on aina kiva juttu! Varsinkin Sonyn terveet silmät. Sen äidillä kun on distchiasis.
 
Kyllä on uskomatonta, että näin kävi taas! Siis noihin tutkimuksiin lähdettiin päivittämään Ticon sydän- ja silmätuloksia, sillä sitä pyydettiin uudelleen isukiksi! Eikä ole ollenkaan huono tyttö tarjolla Ticolle. Tyttö on kuulemma aikas valikoiva, että saapa nähdä kelpaako sille Tico... Uskoisin Ticon olevan ainakin yritteliäs. Huh huh! Ei tätä oikein vieläkään tahdo uskoa! Niin ja tytöllä on juuri eilen alkanut juoksu!
 
Kerrotaanpa tässä samalla vähän muitakin kuulumisia. Viime viikolla aloitin jälleen kerran yksinoloharjoitukset. Edelleen haaveilen, että poikia voisi lenkittää ja touhuta muuta niiden kanssa erikseenkin. Olen kyllä erittäin tyytyväinen tuloksiin. Sony oli todella kiltisti yksin. Haukahdus taisi tulla joka kerta, mutta muuten oli hiljaa! Onko nyt vihdoinkin löytynyt "se jokin", jolla saa Sonyn huomion pois kamalasta yksinolosta? Siinä tapauksessa: jee, pikkukinkku! Tänään taas meni kymmenen minuuttia tosi hyvin. Ei inahdustakaan kuulunut! Mielenkiinnolla odotan miten muut päivät menevät...
 
Sonysta on lisääkin hyvää kerrottavaa: me ollaan leikitty vetoleikkiä! Huomasin, että Sonya kiinnostaa mun kaulahuivi, joten aina ennen lenkkiä leikittiin sillä hetki. Viis siitä kestäisikö liina sen vaiko ei. Uusia saa aina.
 
Sitten kun Tico "harjoitteli" yksinoloa, niin me leikittiin Sonyn kanssa pienen lenkin ajan! Välillä äijä veti ihan kunnolla! Olisi se kyllä kivaa jos Sony leikkisi. Se on toisinaan jotenkin niin hirmusen vakavan oloinen. Toisin kuin Tico, joka tuntuu innostuvan jo pelkästään katseestakin. Liekö tämä sitten jotenkin perinnöllistä kun Sonyn velikään ei ole mikään kovin innokas lelupalkasta... Mutta tänään taas me vedettiin kaulahuivin raatoa.
 
Ja voi, kun mun sydän tahtoo aina välillä särkyä Sonyn kömpelyyden vuoksi. Se tekee usein laskuvirheitä sohvalle mennessään ja hypyt jäävät puolitiehen. Sonylla on vielä sekin, että sitten se jää siihen paikkaan heiluttamaan häntäänsä. Nolottaako sitä? Siltä se ainakin näyttää. Yksi aikas hauskanen juttu oli kun Sony hyppäsi sohvalta katsomaan mitä kädessä oli. Liukas lattia kellautti toisen selälleen ja siihen toinen myös jäi häntää heiluttaen. Näky oli samalla hellyttävä ja huvittava. Mattoja en ole vielä uskaltanut laittaa kun Sony raateli sitä islisovimattoakin. Mutta kyllä niitä täytyy nyt alkaa kattella, ettei liukas lattia vaikeuta hommia...
 
Sonylla näyttäisi olevan hyvä muisti. Kun ollaan leikitty ulkona, niin tokihan se lelu on mennyt lumiseksi. Sen olen jättänyt eteiseen kuivumaan ja heittänyt kaappiin kun olen mennyt lenkille, ettei sillä lelulla silloin alettaisi leikkimään tai muutakaan. Ja joka kerta kun avaan sen kaapin, niin Sony menee suoraan ottamaan lelua. Näin on vielä päivienkin jälkeen!
 
Äijät on pesty näyttelyä varten. Sonysta lähti taas ihan kiitettävästi karvaa. Harvoin sitä odottaa, että pääsee imuroimaan. Tällä kertaa odotin, sillä alkoi jo ahistaa (joo, tiedetään, että tähän sanaan kuuluu d-kirjain) karvoissa oleminen. Sitä todellakin oli kaikkialla! Herättyäni vein äijät ulos ja sitten imuroin. Johan helpotti ahistus! Olisin imuroinut aiemmin, ellei mulla olisi naapuria. Ei sitä oikein yöllä viitti alkaa imuroimaan...