Eilinen aamulenkki sujahti siinä samassa yhteydessä kun käveltiin treenipaikalle, kätevää! Taas oli aika juoksuttaa dopsua. Ehdin juottaa pojat ja hetken odotella ennen kuin systeri ilmestyi paikalle. Tällä kertaa olin sitonut isoset samaan paikkaan. Aattelin kokeilla, että millainen hässäkkä siitä sitten syntyy vai ovatko ne kenties jotain oppineet? Autosta ulostulothan on sujuneet mallikkaasti. Tosin mä oon varmistanut sitä kylvämällä herkkuja maahan, että voivat keskittyä siihen haukkumisen sijaan ja se on toiminut :)
 
Noh, kun auto tuli näkyviin isoset olivat HILJAA!!! Ensimmäinen, jonka oli pakko haukahtaa, oli yllättäen Jomi. Jomi on ainakin vielä helppo vaientaa eikä se enää sen jälkeen mölynnyt. Eivätkä mölynneet isosetkaan :) Vasta kun lähdin viemään Jomia autoon, niin sitten alkoi mekkala “älä jätä meitä tänne keskelle suurta ja pelottavaa erämaata!” ;)
 
Dopsulla on ollut vähän vaikeuksia lähteä siskon luota mun luo, joka on ihan ymmärrettävää. Nyt sitten helpotettiin treeniä lyhentämällä matkaa ja paremmin meni. Alussa oli aina yksi kunniakierros ja sitten herra lähti kohti mua vaikka mä olin hiljaa :) Hienosti siis meni.
 
Siskolla oli ylläri. Se oli tehnyt mun koirille lelun! Hänkin osaa tehdä semmoisia naruleluja ja oli tehnyt vahvan punoksen, jonka päähän oli laittanut pallon (näkisittepä vaan miten hienon naruperhosen hän on tehnyt. Sekin on sellaista vahvaa punosta.). Leluahan piti heti testata, että mitä koiruudet siitä meinasivat.
 
Jomi syttyi lelusta, mutta ei kuitenkaan ollut ihan täysin oma ittensä – heti. Hetki kun oli kulunut, niin Jomin ujostelu hälveni ja siitä tuli se islanninidiootti, joka ei varo mitään hyppiessään kita auki. Ja tuominenkin onnistui ihan hyvin.
 
Sonykin saatiin innostumaan lelusta ja tuominenkin onnistui :) Tosin vähän siinä oli neiteilyä. Sony juoksi hakemaan heitettyä lelua. Päästyään lelulle alkoi kaivamaan sitä silleen pakin kanssa. Neitiä vähän inhotti ottaa hieman hiekkaista lelua suuhun. Enpä olisi uskonut Sonya moiseksi neidiksi ;)
 
Ticoa ei hiekkamurut haitanneet ja intoa vauhtia piisasi. Tico syttyi lelusta heti (yllätys?) ja pinkoi hakemaan sitä sellaisella vauhdilla, että huh huh. Lelussa roikuttiin ärrierin tarmolla niin kauan kunnes sanoin “irti”. Mä pystyin pyörimään ympyrää ja Tico oli kiinni lelussa lentämässä. Käskystä ote irtosi heti ja sitten herra oli valmiina hakemaan lelua uudelleen. Kun Tico on tässä niin hyvä, niin otin Ticolle vähän hallintaa, eli otin sen sivulle ja siinä herran piti istua vaikka lelu lensi. Vasta luvan kanssa sai taas syöksyä lelun perään. Tico ei tehnyt varaslähtöjä :)
 
Sittenpä taas suuntima oli kohti mun pihaa. Isoset ulos autosta mallikkaasti ja sisälle möksään. Jomi ja dopsu saivat taas painella. Tosin tällä kertaa roopermanni oli vähän niin kuin sivuosassa ja ihmetteli Jomin isoa vesikuppia ;)
 
Mä päätin täyttää sen altaan. Ensin ajattelin tehdä sen ämpärimeiningillä. Kasassa ollut allas, jonka pohjalla oli vain tilkka vettä, oli likainen, joten sitä tartti huuhtasta. Piti sittenkin ottaa letku. Mä en sitä olisi kovin mielelläni tehnyt kun oon niin laiska. Mitenkö laiskuus tähän liittyy? No, hitto, onhan se hirrrveeen työlästä laittaa seinään kiinni sellainen painava rautamötikkä, jonka ympärille letku on kiedottu. Ja sitten se vielä pitäisi ottaa pois ennen talvea. Ja ämpäreillä täyttäminen ei sitten oo työlästä vai...?
 
Yritin saada tehtyä homman niin, ettei olisi tarvinnut koko letkukerää avata, mutta mutta, loppujen lopuksi letku ei enää ollut sen mötikän ympärillä. Ääh, kukas sen sitten haluaa laittaa siihen takas ennen talvea? ;D Ei vaan kyllä se jälkeenpäin ajateltuna oli ihan letkun paikka. Ämpäreillä tuskin olisin saanut täytettyä allasta. Ja hyvä oli, että systeri oli paikalla jakelemassa niksejä kuin Pelle Peloton konsanaan. Kuvittelin, että altaan reunat alkaisivat pysyä paremmin pystyssä jahka siinä on enemmän vettä. Eipä ollut asia niin. Sisko keksi, että täytetään ämpäreitä vedellä ja niillä tuetaan reunoja. Loistavaa! Loistavaa oli sekin, miten hänen ideastaan vapauduin kameran taakse kuvailemaan samalla kun allas täyttyi itekseen. Vähän kun viritteli letkua ämpärin avulla, niin voooiiilaaa!
 
Aluksi siinä letkussa oli kiinni sellainen suihkusuutin. Kun hana oli avattu, sihtasin Jomia sillä letkulla. Jomi yritti näykkiä vettä ja haukkui. Mölinä loppui aikas pian, mutta kiinnostus letkusta tulevaan veteen ei. Jomi viihtyi altaassa sen täyttyessä. Vähän se koitti jahdata letkusta tulevaa vettä. Dopsu ei enää tällä kertaa mennyt altaaseen vaan pysytteli visusti kuivalla maalla ihmetellen pöhköä kamuaan.
 
 
  allas3-normal.jpg    allas19-normal.jpg
 
  allas2-normal.jpg    allas15-normal.jpg
 
 
Jomissa riitti vauhtia kun se suhasi altaan ja lelun heittäjän väliä. Välillä lelua heitti mun sisko ja välillä hänen tytär. Jomin innokkaan hyppimisen seurauksena tiedän, että kahdella tassulla ollessaan Jomi on lähes saman kokoinen kuin siskontyttö. Ja ne tavat olivat missä, Jomi? ;)
 
 
 allas29-normal.jpg    allas42-normal.jpg
 
 allas10-normal.jpg    allas35-normal.jpg
 
 
Jomi siis viihtyi altaassa varsin hyvin. Välillä se yritti kaivaa altaassa olevia astioita tyhjiksi. Siskolla oli mukana ihan vesilelu ja siitäkös pieni innostui. Jos joku heitti sen altaaseen, niin Jomi molskahti hakemaan sen ja yritti saada kahdenkeskistä aikaa lelun kanssa. Sitä Jomille ei saa antaa, sillä Jomin “laatuaika” = lelun rikkomista. Lelun täytyy olla koko ajan liikkeessä, niin se pysyy paremmin ehjänä. Mokoma termiitti.
 
Dopsuun saatiin vauhtia kun sisko nappasi sen syliin ja laski altaaseen. Sen jälkeen se alkoi juosta ja Jomi juoksi perässä. Jomi ei saa hepulia kun on märkä. Kummallinen koira... Hyvä, että dopsu sai, sillä sitten saatiin pojat leikkimään keskenäänkin eikä koko aika mennyt siihen kun Jomi pomppasi altaassa kaverin ihmetellessä vierestä.
 
 
 allas52-normal.jpg    allas55-normal.jpg
 
 allas56-normal.jpg    allas59-normal.jpg
 
 
Siskon mentyä päästin isosetkin pihalle. Pitihän sitä kattoa, että mitä ne meinasivat altaasta. Sonysta allas oli ihan ok. Ei se sinne mennyt ilman houkutinta, mutta ei se ollut vastenmielinenkään paikka. Heitin altaaseen nakinpaloja, mutta eihän ne kelluneet. Sony kuitenkin haistoi, että missä niitä oli ja tunki päänsä veden alle. Nakinpalat jäivät saamatta, joten uusi yritys ja taas yritys vielä senkin jälkeen. Mun teki pahaa kattoa miten Sonyn koko pää oli veden alla, joten poimin nakinpalat ja annoin ne ukkelille.
 
Ticokin meni ruuan perässä altaaseen, mutta ensin piti vähän empiä, että viittiskö tuota hienoa pitsistä alushametta kastella. Neeeiitiii ;)
 
Vippasin sen siskon tekemän lelun altaaseen ja karvapallot olivat valmiita hakemaan sen sieltä. Jomi sen taisi useimmiten napata, sillä Sony vähän empi ja siinä meni hukkaan kallista saalistusaikaa. Jomi tietää, että vain nopeat leikkivät.
 
Tuo kiva lelu sai poikiin vauhtia kun se oli yhden suussa ja kaikki halusivat sen. Jahtileikki päättyi hirrrrveeeseen ärinään kun jokainen veti lelua kuin siitä olisi riippunut koko pienen isliksen olemassaolo. Harvoin ne pitää sellaista ärinää kun vetävät jotain. Lelu siis on poikien mieleen, joten kiitokset systerille tosi kivasta lelusta :)
 
 allas66-normal.jpg    allas61-normal.jpg
 
 allas63-normal.jpg    allas68-normal.jpg
 
 
Tämä aamu valkeni sateisena. Nonnih, jos olisin jaksanut odottaa yhden päivän enemmän, niin sääherra olisi täyttänyt altaan mun puolesta ;) Tai pitäisikö puhua sisustamisesta, sillä tuo allas tuntuu olevan Jomin toinen koti, kesäkoti. Eilen kun aloin valmistautua töihin, niin jätin koirat pihalle. Siinä oli reilu tunti aikaa koirien kuivatella itteään. Teoria toimi käytännössä, mutta vain sellaisten koirien kohdalla, jotka malttoivat pysyä poissa altaasta. Jomi oli se, joka vesitti mun teorian kirjaimellisesti. Välillä kattelin ikkunasta, että mitä pihalle kuuluu ja näin Jomin pariin kertaan altaassa. Toisella kertaa se oli mennyt kaatamaan reunaa pystyssä pitävän astian. On se pöhkö :D
 
             allas51-normal.jpg
                                                      Jomin toinen koti.
 
 
Lisää allaskuvia on täällä