Hehe, mä ja mun pläänit! Eilisissä kuvitelmissa olin kuvitellut käyväni tänään kaupassa isosten kanssa ja Jomin kanssa siinä metikössä. Noh, mutta kun yö “vähän” venähti, niin en ollutkaan aamulla valmis patikoimaan kolmea tuntia. Oli pakko mennä nukkumaan.
 
Nukuttuani kolmisen tuntia äippä soitti. Ensin en jaksanut raahautua luurille sen soidessa. Uteliaisuus kuitenkin vetäisi ylös sängystä, sillä pitihän se tarkistaa kuka yritti soittaa. Päästin pojat pihalle ja soitin äipälle. Äippä kyseli miten mulla oli lähtenyt uusi vuoro töissä käyntiin ja lopussa alkoi tarjota kyytiä kauppaan, kun kuuli, etten ollut vielä siellä käynyt. Sovittiin sitten, että hän ilmoittaa, kun on lähdössä. Ei osannut sanoa tarkkaa aikaa, sillä ei tiennyt miten kauan auton sulatus kestää (auto oli ollut käyttämättömänä jonkin aikaa).
 
Piti vähän funtsia, että mitens sitten? En uskaltanut lähteä lenkkiruljanssille, sillä ei ollut tietoa siitä, miten paljon oli aikaa. Siispä treenittiin sitä juttua. Tällä kertaa Sony teki parhaiten. Se teki rauhallisesti sen, mitä sen halusinkin tekevän. Jännä nähdä kumpi karvapalloista valmistuu ensin. Tico se ei ainakaan ole. Taas meni aikaa kaikkeen ylimääräiseen pyörimiseen ja hyörimiseen. Jomilla oli hieman liikaa intoa ja silläkin meni vähän sählingiksi. Se TAHTOO namin, ja se myös näkyy. Mutta herra osaa, kun unohtaa suurimmat namihimot.
 
Treenimisen jälkeen tein jutut valmiiksi, ja sitten mentiin pihalle odottelemaan äipän ilmoitusta. Mulla oli kamera mukana. Kokeilin mun molempia vakkareita ja jo esikattelussa kuvat näyttivät pimeiltä. Sen oon oppinut, että jos kuvat näyttävät siinä pimeiltä, niin koneella näky vain pahenee. Harmitti. Ei ollut tullut aiemmin vastaan moista tilannetta. Aina tähän talveen asti oon pärjännyt kameran valmiilla kuvausvaihtoehdoilla, mutta nyt vaan aina näytti tulevan liian tummia kuvia. Piti alkaa leikkiä kameran säädöillä. En oo koskenut niihin aiemmin, kun pelkään sekoittavani koko kameran ja sitten en saa enää minkäänlaisia kuvia. Vempele + mä = huono yhdistelmä.
 
Nyt harmitti niin paljon kuvien ainainen tummuus, että kokeilin tehdä säätöjä ite. Kovin yritin painaa mieleen, että mitä muutin, jotta voin palauttaa kaiken ennalleen. Kauaa en ehtinyt kamerallani leikkiä, kun jo äippä soitti. Koirat sisälle, Jomille hammastahnapisarat, kameranakku lataukseen ja äippää odottelemaan.
 
Sisältä kuului mieletön mekkala. Jomi aloitti haukkumisen. Se on tosi ääniherkkä kun en oo kotona. Se on hiljaa niin kauan, kunnes kuulee pihalta ääniä. Oon testannut sitä, ja jos jään ulko-oven taakse kuuntelemaan, Jomi on hiljaa, mutta heti kun mun askeleista kuuluu ääni, niin sisältäkin kuuluu ääni. Jomin lisäksi joku ulvoi. Oletan, että se oli Sony. Ja Tico sitten haukkui muuten vaan. Great.
 
Mä avasin ulko-oven uudestaan ja kävin koputtelemassa keittiönovea käskien poikia olemaan HILJAA! Sen jälkeen sisältä ei kuulunut mitään. Ei edes silloin, kun äipän auto tuli pihaan. Oli paljon mukavampaa lähteä hiljaisuudessa.
 
Onhan se ihan eri meininki käydä kaupassa kun ei tartte miettiä miten paljon saa kuljetettua. Etenkin nyt, kun pikku pakkanen on palannut ja jäädyttänyt tiet. Täytin varastoja ostamalla tuotteita, joita en olisi nyt tarvinnut, mutta jotka säilyvät hyvin siihen päivään, jolloin niitä tarvitaan.
 
Äipällä oli mukana tytsi, joten Jomi sai “merkkipäivänään” leikkiseuraa. Ja kyllä meno oli nyt erilaista, kuin lokakuussa, jolloin koiruudet viimeksi tapasivat. Tytsi sai Jomista leikkiseuraa. Tytsi juoksi edellä ja Jomi perässä. Välillä pentuset painivat ja kävivät hörppäämässä vettä talonnurkalta. Jomi myös söi lunta. Tytsi yritti mielistellä Jomilta pientä maistiaista, mutta niin gentlemannia Jomista ei tule, että se jakaisi mitään suusta alas menevää. Tylysti näytti tytsille hammasrivistönsä, vaikka toinen yritti koko viehätysvoimallaan ja pienellä kielellään saada maistiaista.
 
 
                                             
                                              Jomin mielipide syötävän jakamisesta.
 
 
                                             
                                              Kiva juttu, että Jomi näyttää hiffanneen, että vieraiden kanssa voi leikkiä :)
 
 
 
En tiedä kauanko äippä oli mun pihassa, mutta tuntui, ettei kauaa. Äipälle tuli kylmä seistessä. Mä tiesin, ettei pihalla tarkene ilman kunnon vaatetusta, joten mulla ei ollut kylmä. Äippä ei ollut osannut huomioida sitä, ettei tarkene samoilla vaatteilla, kuin tarkenee lenkeillä.
 
Vieraiden mentyä laitoin Jomin sisälle ja otin isoset ulos. Halusin koittaa kuvailla niitäkin, sillä näytti, että olin saanut ihan ok kuvia omilla säädöilläni. Isosilla riitti vauhtia. Niillä oli ihan eri meininki kuin oli ollut Jomilla ja tytsillä. Sen verran tiesin, ettei mun säädöillä saa aikaiseksi kovin hulppeita liikekuvia. Siihen oon aina ennen käyttänyt sportti-asetusta, mutta nyt sen sai unohtaa. Keskityin ottamaan kuvia rauhallisemmasta menosta ja posetuksista. Aikani kuvailin isosia ja sitten otin Jomin messiin. Halusin vielä koittaa saada Jomista hyvää sivuprofiilikuvaa, jonka olisin sitten lähettänyt gentlemannille sen kunniaksi, kun Jomi täytti 7 kk. Semmosta sivuprofiilikuvaa on sitten vaikeaa saada! En onnistunut nytkään.
 
 
                                             
                                              Toisen kuoppa, paras kuoppa.
 
 
                                             
                                              "Mutta, kun siellä menee koira..."
 
 
                                             
                                              Niin mainio, kun molemmilla on samallalailla tassut :D
 
 
Kahdesta alimmasta kuvasta sen verran, että käskin pojat maahan naapurin koiran mentyä tiellä. Sitten ne ottivat samanlaiset asnnot ja pakkohan se oli ikuistaa!
 
Yhteenvetona leikittelystä sanoisin, että ihan ok otoksiakin tuli napsittua, mutta kyllä noistakin kuvista näkee, että valoa oli liian vähän. Etenkin loppupäässä lumi useammin vain sinersi. Esikattelussa se ei näkynyt, mrrh!
 
Mun kolmikosta helpoin kuvattava on Sony. Koiruus jo itessään on hyvin kuvauksellinen ja sitten vielä tuntuu, että se oikein posettaa kameralle. Siitä saa helpoiten parhaita kuvia ja usein vielä sellaisia kuin haluankin.
 
 
                                             
                                              Tätä Jomi ei ole tehnyt vielä koskaan! Se on ihan weirdo ;)
 
 
                                             
                                              Ilme xD
 
 
                                             
                                              Herra valokuvauksellinen <3
 
 
 
Toisena tulee Jomi. Se ei ainakaan vielä malta pysyä kauaa yhdessä asennossa (jos ei erikseen käske). Ja eniten siitä saisi nuuskuttelukuvia. Herra kulkee paljon kuono maassa ja ei semmosia kuvia jaksa kovin montaa ottaa.
 
Ticon pronssisija ei liene yllätä. Se ei tykkää posettaa kameralle ja luomunäpsytkin menee monesti piloille syystä tai toisesta. Joko herra ei malta pysyä paikoillaan, tai jos mä pysäytän sen, niin sitten näytetään vähemmän kuvaukselliselta, tai meikä ite sössii kuvan olemalla liian hätäinen. Ticosta saa parhaimmat touhukuvat, sillä herra on niin touhukas. Tälläkin kertaa se innostui touhuamaan jäätyneen huivin kanssa. Kovin yritti nippailla sitä ilmaan, kuten lämpimämpinä aikoina. Välillä koitti saada suuhun jäätynyttä palloa. On se varsinainen seremoniamestari :D
 
 
                                             
                                              "Jaaa, tästä lähtee huivi ilmaan."
 
 
                                             
                                              "Lennä nyt!"
 
 
                                             
                                              "Ooo-op, ja uusi yritys."
 
 
                                             
                                              "Onpas tää nyt hankala..."
 
 
                                             
                                              "Miten tämmöisestä jäämöykystä saa oikein otteen?"
 
 
 
Nyt en voi olla lisäämättä tänne kuvia, vaikka edelleen Vuodatuksen albumi on “out of order”. Tuli joitakin niin hauskoja otoksia, että niitä pitää päästä vähän kommentoimaan. Loput voitte sitten arvostella linkin takaa ;)
 
 
 
 
                                             
                                              Muuten hyvä, mutta värit päin...
 
 
                                             
                                              Jomi harvemmin näyttää kuvissa komeelta. Tässä komeus voittaa söpöstelyn.