Torstaina tuli taas todettua, että puku, joka myytiin sadeasuna, ei juurikaan pidä vettä. Perjantaina taivaalla oli tummia pilviä, joten päätin verhoutua kumipukuun. On samaa matskua kuin se viitta, joten se kumipuku pitää vettä ainakin jonkin aikaa, ennen kuin vesi alkaa hikoilla läpi. Kenkien kanssa oli fundeeraamista. Kumpparit tietenkin olivat kaikkein luontevin ratkaisu, mutta uskaltaako niillä lampsia pitkiä matkoja asfaltilla? Kumppareihin päädyin ja vieläpä melko uusiin. Vanhat kun on semmoiset, että vesi tulee pohjissa olevista reistä läpi.
 
Tieto kurssin ajankohdasta tuli jopa tänään sähkäriin. Hoh hoijaa... Kaikki kokoontuivat taas viideltä, joten pystyi menemään suoralla linjalla. Tähtäsin siihen pikkuisen myöhempään autoon, mutta kun mun on tapana lähteä hyvissä ajoin liikkeelle, niin ehdittiin siihen aikaisempaankin. Eihän niissä ole väliä kuin 20 minsaa. Sony matkasi todella nätisti. Linkussa oli pari teinityttöä ja toinen niistä intoutui kertomaan mitä “kaikkea kivaa” sille on sattunut. Mä en olisi halunnut ja yritin kovin olla kuuntelematta sen tarinoita syvistä haavoista, jättipiikeistä sun muista, mutta aina välillä korviin kantautui ilkeitä yksityiskohtia. Mahassa alkoi jo heittää. Mua inhottaa tuommoiset jutut. Kyllä olisi ollut sen tytön syy jos olisin puklannut. Vois vähän miettiä mitä julkisissa kulkuneuvoissa puhuu ;)
 
Niin, se kumipuku pitää kyllä vettä aika hyvin, mutta on myös älyn hiostava. Kun sitten menin bussista ulos, niin tuntui inhalta kun alla olevat vaatteet olivat hiestä märät. Ei ollut kiva tunne kävellä Sonyn kanssa. Bussillahan pääsisi melko lähelle kurssipaikkaa, mutta kun aikaa oli, niin ajattelin vähän kävelyttää Sonya. Sitä on jo oppinut sen verran seutua tuntemaan, että uskaltaa jäädä pois aikaisemmallakin pysäkillä. Kävelyn jälkeen parkkeerattiin katokselliselle pysäkille. Annoin Sonylle vettä. Pysäkillä on kyllä penkki, mutta se oli sotkettu, joten istumisen sai unohtaa. Lisäksi siihen maahan oli ripoteltu jotain riisinjyviä(?), että jo senkään takia sille penkille ei voinut mennä. Sony kun oli innolla imuroimassa niitä. Siinä odotellessa Sony hämmensi mua. Se joko istui tai seisoi ja katteli mua. Mä en ollut käskenyt Sonyn tehdä niin ja mä ihmettelin, että pitäisikö se palkata siitä tai jotain. Yleensä se kattelee maisemia eikä mua.
 
Kurssilla alussa kerrottiin päivän harjoituksesta ja sitten alkoi treenit. Sony ei paljoa puhissut palaverin aikana. Tänään oli tosi kiva treeni! Kaksi käveli (hyvän välimatkan päässä toisistaan) myötäpäivään ja yksi vastapäivään ympyrää. Siinä tuli koirille ohittelua, ohittelua ja ohittelua :) Ja se onnekas, joka sai kävellä eri suuntaan kuin kaksi muuta, sai kaksi ohitusta. Sony sai paljon just noita “tuplia”. Sen lisäksi toinen koira tuli vastaan toiselta puolelta ja toinen toiselta, että siinä sitten sai ohittelua molemmilta puolilta :) Alkuun se ei ollut niin, että en sitten tiedä oliko kouluttaja käskenyt toista kävelemään toiselle puolelle vai oliko se puoli sitten sille toiselle helpompi?  Oli miten oli, niin mä nautin kun sai treenata molempia puolia. Kun toinen koira oli ohitettu, niin jonkin matkan päässä vaihdoin Sonyn kanssa toiselle reunalle kun tiesin sen toisen tulevan toiselta puolelta. Sony voi kävellä kumpaa puolta vaan. Mä oon ihan tarkoituksella opettanut kävelemään pojat molemmilla puolilla. En halua niiden olevan puolisidonnaisia. Sekin oli hyvä, että siinä yhdessä kohtaa oli puskia, niin eivät koirat koko aikaa nähneet toisiaan. Ympyrää kierrettiin aina niin kauan, kunnes toinen koirakko lopetti. Sen jäljelle jääneen kanssa kouluttaja käski tehdä edestakaisia ohituksia tiheällä toistolla niin kauan kuin makupalat riittävät ja / tai koira jaksaa. Montaa kertaa noita ohituksia ei tehty kun treenikaverin koira lakkasi vastaanottamasta nameja. Tunnin verran sitä ympyrää kierrettiin ja sitten siihen päälle vielä muutama eestaas ohitus. Tämä oli kyllä ehdottomasti paras treenikerta! :)
 
Jaa miten sitten Sonylla meni? Pääasiassa hyvin. Vähän oli vilkuilua aina välillä. Mä käytin sitä palkkalupausta. Annoin äänimerkin ohitushetkellä ja vasta sitten aloin kaivella nameja. Hyvin Sony jaksoi pitää kontaktia kun mä kaivelin nameja. Vielä jokin aika sitten viimeistään silloin kun aloin kaivella nameja, Sony alkoi kattella muualle. Sillä ei ollut väliä, että oliko jossain joku vaiko ei. Piti kuitenkin vilkuilla. Siispä tässä asiassa on edistytty :) Väliajat Sony sai hengailla ja sitten kun toinen koira alkoi näkyä, otin Sonyn viereen. Hienosti se poju tuli siihen kun käskin.
 
Äänettä ei kuitenkaan tästä treenistä selvitty. Yhdessä vaiheessa Sony repesi. En tiedä mille. Itekin näin silmäkulmasta, että hallin pihalla liikahti jotain. Oliko se lintu, pupu vaiko tuulen riepottelema pahvi, sitä en tiedä. Jotain äijä haukkui ja sai ainakin toisen koirista haukkumaan. Koiraa Sony ei haukkunut siitä olen saletti, sillä silloin ei ollut yhtään koiraa näkyvissä. Ja en tiedä johtuiko se Sonyn haukkumisesta vai oliko se vaan sattumaa, että kun seuraavan kerran mentiin toisen niistä koirista ohi, se koira syöksyi Sonya kohti. Ilmeisesti asia tuli yllätyksenä sen koiran omistajalle, sillä sen koiran hihna “venyi” niin paljon, että se koira pääsi ihan Sonyn lähelle. Onneksi ei saanut Sonysta kiinni! Sonykin siinä taisi jotain sanoa sille koiralle takas. En oikein muista kun pelästyin tilannetta. Kannustin Sonya vaan jatkamaan eteenpäin samalla miettien, että ei voi olla totta! Ajattelin, että ohituskurssi olisi se viimeisin paikka, jossa tuollaista odottaisi sattuvan. Nyt myöhemmin kun asia on pyörinyt mielessä, olen tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi juuri ohituskurssilla noin voisi käydä. Siellähän ovat ne koirat joilla on syystä tai toisesta ongelmia asian kanssa. Päädyin vielä siihenkin tulokseen, että ohituskurssi on oikeastaan se paras paikka tuollaisille tapauksille. No, siinä mielessä, että siellä voi yrittää “korjata” tilannetta. Kyllähän se mietitytti, että miten menisi seuraava ohitus sen koiran kohdalla. Ei siinä ollut suurempia ongelmia. Sony oli ihan hiljaa, ei edes yrittänyt sanoa mitään. Vilkuilua saattoi olla, en muista. Siis tässä mielessä ohituskurssi on hyvä paikka ikäville sattumille. Saatiin ohittaa sitä koiraa vielä monta kertaa ja hyvin ne menivät. Parempi kyllä olisi ollut jos tuota ei olisi tapahtunut.
 
Kotona kuoriuduin kumipuvusta ennen kuin menin Ticon kanssa ulos. Oli kova tuuli ja tuntui vain ihanalta kun se tuuli viilensi kumipuvun hiostuksen jälkeen. Ticon kanssa otin v-käännöksiä, liikkeestä i-m-s. Taas ne menivät ekalla kerralla hyvin ja sen jälkeen istuminen taas unohtui. Maata en ottanut kuin vain kerran. Mulle riitti tietää, että kyllä Tico menee maahan. Maa oli märkää, joten en viittinyt kiusata toista ja hänen pitsi alushametta ;) No, taas junnattiin sen istumisen kanssa. Sitten kun se sujui, niin piruuttani käskin pysähtyä seisomaan. Seisomisen jälkeen taas oli istuminen unohtunut :D Kumma juttu. Tico jää helpommin seisomaan kuin istumaan, siis ehta näyttelypuudeli se on ;)
 
Päätin luopua ulkoruokinnasta – ainakin osittain. Osan napuista pojat tulevat saamaan sisällä. Kapulatreenien merkeissä. En ostanut pojille uutta kapulaa vaan raaskin uhrata tyttöjen vanhan. Se kapula on kuin uusi. Siinä ei ole hampaanjälkeäkään. Partis kyllä pureskeli sitä kapulaa, mutta se kohta, jonka koira ottaa suuhun, oli verhottu sukkahousukerroksella. Nyt ei ole sukkahousua kapulassa, joten saas nähdä kauanko se pysyy reiättömänä.
 
Sonyn ensireaktiota kapulasta en muista, mutta ei se ainakaan kiipeillyt seinille kuten Tico. Vähän kesti ennen kuin Sonyn sai edes jonkin verran kiinnostumaan kapulasta. Sitten se innokkaasti tönikin sitä kuonollaan. Muutamia keroja käytti kapulaa varovasti suussaankin, että eiköhän se tästä pikku hiljaa.
 
Tico taas... Noh, se ei malttanut pysyä turkissaan kun näki kapulan. Tico ei varsinaisesti tarjonnut mitään asentoja. Se ennemminkin sinkoili sinne, tänne, tuonne ja oli hyöri-pyöri. Keskittymisvaikeuksiako? :D Odotin, että herra malttaisi rauhoittua, ennen kuin aloitin treenin. Kyllä se Tico sitten taas otti kapulaa hetkeksi suuhunsa. Kokeilin myös lattialta nostamista ja hyvin se meni. Tosin nyt mietityttää, että pitäisikö ensin opettaa pidentämään ihan vaan pitämistä ennen nostamista? Hmm... mitenköhän päin se oli?
 
Tuuli oli kyllä todella kova. Ehkei kuitenkaan myrskyä, mutta kun on nähnyt tarpeeksi monta keltaisen lehdistön otsikkoa, niin osaa sitä itekin tehdä harhaanjohtavia otsikoita ;) Nyt on möksä lämmin, maha täytetty ja kai unihiekkakin heitetty, joten öitä!