Reissuun lähdettiin kun oltiin oltu joulupukinapulaisina ja moikattu äitiä joulun kunniaksi. Määränpäässä oltiin iltakuuden aikaan. Mökin sisälämpötila oli nolla. Ulkona pakkasta oli joku kolmisen astetta. Melko pian alkoivat varpaat jäätyä, joten tuplasukat jalkaan. Olin laittanut kumisaappaat, koska varsinaiset talvikengät ovat vain nilkkaan asti, eikä ollut tietoa millaisessa lumimäärässä sitä loppujen lopuksi pitäisi kahlailla.
 
Pojat kirmailivat aikansa mökin ympäristössä ennen kuin tulivat sisälle. Sisällä molemmat istuutuivat tuijottamaan takassa palavaa tulta. Pojat pelkäsivät sitä. Se hyvä puoli siinä oli, etteivät pojat sitten säheltäneet sisällä. Sen sijaan ne istuivat kuin kirkonpenkissä. Sonysta näki hyvin, ettei se ollut oma itsensä kun oli mennyt istumaan muovikassin viereen joka sisälsi pakatun kinkun. Varmasti haistoi sen, mutta ei tehnyt elettäkään saadakseen kinkkua suuhun. Kassi sai olla aivan rauhassa Sonyn nenän alla!
 
Yllättäen Tico oli se, joka alkoi jonkin ajan päästä olla reippaampi. Se huomasi sen kassinkin. Sonylla vei kauemmin lopettaa tulen tuijottaminen. Välillä pojat kävivät ulkona juoksemassa.
 
Kun mökkiin oli saatu kunnolla palamaan tuli, lähdettiin alaspäin lämmittämään saunaa ja sen kyljessä olevaa vierastupaa. Valmiiksi jo jäätyneenä ei kyllä huvittanut ajatus mennä kylmiin sisätiloihin kun juuri oli alkanut mökkikin lämmetä. Käväisi jo mielessä, että tarkenenko reissulla ollenkaan suuresta vaatemäärästä huolimatta?
 
Alhaalla odottikin yllätys: saunan viereisessä tuvassa oli lämpöä kymmenisen astetta (tupaa oli lämmitelty edellisinä päivinä). Eli ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa. Silti palelsi. Jäähileet karisivat viimeistään saunassa. Sen jälkeen tupa tuntui tosi lämpimältä, eikä ylämökissäkään paleltanut. Siellä oli vain 12 astetta, joten päätettiin nukkua alhaalla.
 
Pojat olivat juosseet vapaana pitkin iltaa ja yöllä yhden aikaan Ticon jarruttomuus näkyi: se oli vielä ihan täpinöissään. Sony sen sijaan oli ihan väsynyt. Jaksoi sentään syödä sille takassa paistetun makkaran.
 
Aamulla sitten vaan ovi auki ja pojat pääsivät lenkkeilemään. Itse ei tarvinnut lähteä minnekään ;)
 
Odottelin, että tulisi kunnolla valoisaa, ennenkuin yritin ottaa kuvia pojista. Lopputulos oli aikamoinen pettymys, sillä sain jälleen todeta, että mulla on paska kamera. Otin muutaman videopätkän ja kuvat olivat lähestulkoon poikkeuksetta kamalia. Se harmitti. Yritin eri kuvausvaihtoehdoilla, mutta ei auttanut. Kaikenlisäksi akku ei kestä juurikaan kylmää. Kuvasaalis jäi suureksi harmikseni todella surkeaksi tältä reissulta kun kamera on paska. Aina välillä yritin etsiä, että jos jollakin saisi sittenkin jotain muuta kuin "yöllisiä kuvia", mutta eipä oikein. Muutama tyydyttävä otos tuli, mutta enemmän olisin toivonut. Jos päivänvalossa kuvattu näyttää kuin yöllä otetulta tai se on muuten huonolaatuinen, niin kamera ei voi olla kovin hyvä. Harmittaa kyllä suuresti!!!
 
Muutama onnistunut otos
 
 

 
 
Yöllä alkanut tuuli jatkui läpi päivän. Liekö se sitten syynä, että illalla pojat olivat viluisia? Sängyllä vetivät ittensä tiukkaan kieppiin. Laitoin molemmille peiton. Siitä sentään sain kuvan.
 
           
 
Tico (vas) ja Sony (oik) lämmittelevät
 
Jossain vaiheessa Sony alkoi käydä niin kierroksilla, että äijä piti paiskata ulos. Se ei jaksanut nukkua vaan touhusi kaikenlaista vähemmän sallittua. Takkapuut olivat suuren kiinnostuksen kohteena (eikä ollut ainoa kerta) ja muutenkin herra oli juuri sellainen kuin se on kun ei jaksa nukkua. Siis ovi auki ja ulos. Siellä tekivät jälleen kierroksen ja sitten taas sisälle lämmittelemään.
 
Itseasiassa olin aika yllättynyt miten paljon pojat viihtyivät sisällä. Olivat tainneet saada makeaa mahantäydeltä, eivätkä sitten jaksaneet enää siitä nauttia kulutettuaan itsensä loppuun heti ensimmäisenä päivänä?
 
 
Päivät menivät mukavasti kun piti tulta yllä, lueskeli, söi ja lopulta saunoi. Ylämökkikin saatiin lopulta lämpimäksi, mutta siitä tuli enemmänkin ruokapaikka kun oltiin jo ehditty "kotiutua" alas. Alhaalla oli huonot ruuansäilytysmahdollisuudet, joten siksi ylämökkikin sai jonkinlaista käyttöä.
 
Kova tuuli jatkui vielä lauantainakin. Ja lisäksi satoi lunta. Aika mökillä oli ihanaa! Oli niin leppoisaa kun kellonajoilla ei ollut väliä, eikä ollut kiire minnekään. Kaikkein parasta ehdottomasti oli se, että koirat saivat liikkua rajattomasti. Kyllähän ne sitä aika hyvin hyödynsivätkin. Sisällepyytämistavassa olisi vielä petrattavaa kun ei sitä vaan kuule jos pojat vaan tuijottavat oven takana. Kumma, ettei silloin käytetä ääntä, jota kyllä näyttää muuten löytyvän - etenkin Sonysta ;)
 
Lauantai-iltana Ticolle sattui taas tapaturma (viimeksihän oli se turvavyöjuttu...) : se kirmasi varomattomuuttaan ulkotuleen! Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä. Etutassut olivat steariinissa, muttei niihin tullut muuta. Ei edes vesikelloja. Onneksi Tico sai tassut nopeasti lumeen tuleen osuttuaan. Se varmaan auttoi asiaa. Sen jälkeen tassuja seurailtiin. Tico poisti steariinia tassuista. Apu ei kelvannut. Liekö sitten syynä tapaturma vai mikä, mutta kerran Sony meni yksin ulos. Yllätyksekseni Sony ei jäänyt ovelle edes  odottamaan Ticoa. Se teki yksin kierroksen! Kotonahan takapihalle ei voi mennä yksin: Sony jää odottamaan tuleeko Tico myös...
 
Sony sai esitellä reissun aikana ruokarosvon taitoja: kerran varasti palan makkaraa ja toisen kerran vei vartiotta jäänyttä kinkkua. Se on kyllä uskomaton ahmatti! Tico ei ole ikinä varastanut ruokaa, eikä tehnyt sitä nytkään, vaikka sekin olisi voinut hyvin olla mukana varastamassa makkaraa.
 
Piimäpurkki tyhjennetään viimeiseen tilkkaan
 
 
Sunnuntaiaamuna heräämisen jälkeen alettiin tehdä lähtöä. Se tuntui haikealta. Olisin voinut olla siellä vielä pidempäänkin. Ei mua haitannut se, ettei ollut sähköä (tosin kiva olisi ollut jos olisi saanut kameran ladattua, että olisi taas voinut kirota miten huono kamera mulla on ;) Ja puhelinkin olisi pitänyt ruokkia) eikä juoksevaa vettä. Vesi oli jo viikolla viety paikanpäälle. Pakkaamisen aikana pojat juoksentelivat. Näyttivät taas olevan meno päällä yöllisen latautumisen jälkeen. Yhden aikaan sieltä sitten lähdettiin.
 
Pojilla oli siellä varmasti kivaa! Saivat juosta vapaina ja joka ilta saivat possunkorvan ja takassa paistetun makkaran. Pystyi ihan huoletta antamaan kun varmasti ainakin sen verran kuluttivat.
 
Kotona yritin mennä heti nukkumaan kun olin herännyt jo yhdeltätoista. Se oli vähän liian aikaista yötä ajatellen. Aikani yritin, muttei uni tullut. Kun tulin alas, sain huomata miten väsyneitä pojat olivat, sillä tavanomainen vastaanottokomitea puuttui. Itseasiassa kumpaakaan ei näyttänyt kiinnostavan se, että olin tullut alas.
 
Myöhemmin yritin uudelleen "korjausunia" ja nyt sain nähdä herättyäni kaksi iloista hännänheiluttajaa :)
 
Reissu oli kerrassaan upea! Mukavaa oli sekin, että sää oli talvinen, eikä tarvinnut esim. vesisateessa joulua viettää. Kiitos tästä mahdollisuudesta!