Maanantaina klo 16 jälkeen vihdoinkin mun luuriini tuli se odotettu viesti. Odotin latauksen loppuun, jotta pystyin laittamaan uuden satsin kuvia latautumaan. Kun koirat olivat pihailleet, niin niiden oli aika jäädä yksin. Mä polkaisin ensin rismalle ja sitten “postiin”. Postiahan ei varsinaisesti enää ole vaan ne palvelut tarjoaa vakken ärrä. Postiin oli saapunut odottamani tilaus. Paketti oli isompi kuin olin osannut odottaa, mutta kyllä sen sain kuljetettua kotiin ihan kunnialla. Pyörää piti työntää. Onneksi oli myötätuuli, joten ei tarvinnut huhkia vastatuuleen.
 
Aamulla Jomi oli murrannut mun ihanille lämpötöppösille. Olin laittanut ne edellisenä iltana levysoittimen päälle, sillä en jaksanut viedä niitä kauemmaksi, enkä myöskään halunnut jättää niitä pennun armoille. Aamulla Jomi hokasi, että siellä oli jotain erilaista ja alkoi murista. Laitoin töppöset maahan ja herra pääsi tutustumaan tähänkin mörköön. Tuon perusteella mietin, että mitä Jomi mahtaa meinata suuresta pahvilaatikosta, joka yllättäen oli ilmestynyt pihaan. Ei mitään. Kävi nuuskimassa ja siinä se.
 
Jätin isommat pihalle ja menin pennun kanssa sisälle kasaamaan paketin sisältöä. Jomi kantoi kortensa kekoon jyrsimällä kaikkia metalliosia aina siihen asti, kunnes näytin sille mukana tulleen kaupanpäällisen. Jomi innostui suuresti vinkuvasta raadosta ja juoksi ympäriinsä lelua vinguttaen.
 
Tunnin kun olin pähkäillyt, niin oltiin valmiita kokeiluun. Liitin paketin sisältöön Jomin boksin ja sitten lenkille. Jomi mökäsi boksissaan kun vedin sitä. Isommat olivat toisessa kädessä. Iltaysin jälkeen on jo pimeää, joten pojat saivat päälleen ekan kerran heijastinliivit. Lenkki ei ollut pitkä, mutta tunnin siihen sai kulumaan. Pysähdyin välillä namittamaan koiria.
 
Tilasin semmoisen häkkien vetopyörät, jotta pääsen vapaammin liikkumaan Jomin kanssa. Pieni vielä kasvaa, mutta mun käsivoimat eivät. Lisäksi täälläpäin menee linkkuja harvaan ja / tai kummallisesti, niin eipä tartte niiden aikataulujen kanssa harmaantua. Jomi taasen tarttee suurempaa näkökulmaa heti, eikä vasta rokotusten jälkeen. Tästä syystä suuntasin Jomin kanssa koulutukseen tiistaina. Ryhmä ei ole pennuille, mutta ajattelin, että käyn sanomassa, etten enää pääse koulutukseen ja sitten jään pyörimään Jomin kanssa pihalle.
 
Kun isoset oli lenkitetty, niin Jomi boksiin ja menoksi. Taas herra mökäsi boksissa. Alkuun yritin hyssytellä sen hiljaiseksi, mutta kun se tuotti huonosti tulosta, niin päätin, etten sano tai tee mitään. Näin sain pidempiä hiljaisia hetkiä. Täyttä hiljaisuutta en kuitenkaan, mutta enpä sitä odottanut, sillä olihan juttu ihan uutta pienelle.
 
Välillä namitin ja kehuin Jomia hiljaisuudesta. Puolen tunnin jälkeen otin pojun ulos jaloittelemaan, mutta vessatarvetta toisella ei ollut. Mielellään meni takaisin boksiin kun heitti sinne herkkua. Ahmatti!
 
Seuraavan kerran Jomi pääsi ulos boksista, kun oltiin lähellä koulutuspaikkaa. Pieni sai nuuskutella uusia hajuja ja tilaisuuden käydä veskissä. Koulutuspaikan pihalla pistin boksin parkkiin ja kuljeskelin Jomin kanssa ympäriinsä. Jomi sai hirveän sätkyn nähdessään norwitchin. Ja eukun. Tkamun pentusen kanssa Jomi leikki hetken, ennen kuin menin sisälle.
 
Jomi herätti ihastusta (mitäpä muutakaan pentu voisi?). Kyseltiin ikää ja nimeä. Juteltiin siinä hetki. Jomi oli ihan nätisti eikä huutanut eukun tai witsin vuoksi. Yllätyksekseni kouluttaja antoi meillekin opiskeltavaa, joten hain boksibussin sisälle. Se herätti huvittunutta ihastelua.
 
Ekana piti opiskella palkkalupausta. Se meni ihan kivasti. Kaksi muuta opiskelivat noutoa. Kävin välillä Jomin kanssa ulkona, mutta ei toisella ollut tarvetta vessaan. Kouluttaja kehui pientä reippaaksi. Sanoin, että witsin omistaja oli nähnyt millainen Jomin ensireaktio koirista on. Resepti ongelmaan oli, että Jomin pitää nähdä paljon kaikenlaisia koiria. Näin olin itekin arvellut.
 
Jomia ei tietenkään voinut koko aikaa kouluttaa. Kun en tehnyt mitään sen kanssa, se joko kiinnostui muista koirista tai istui mun edessä. Jos Jomi lähti kohti muita koiria, niin kutsumalla sen sai takaisin.
 
Toisena asiana opiskeltiin seuraamista. Ihan vaan pari askelta ja sitten palkka. Jomi jaksoi hyvin. Jopa yllättävän hyvin, kun miettii, että toinen oli haukkunut boksissa. Luulisi sen olevan väsyttävää, mutta ei kai se sitten ole. Tai Jomilla on sitä ienergiaa ;)
 
Kun mentiin koulutuksen jälkeen pihalle, niin Jomi vaan katteli hiljaisena muita koiria. Kävelin pojun kanssa hetken ja sitten taas oli aika laittaa herra boksiin. Sinnepä se taas meni ilman ongelmia. Paluumatka ei sujunut täysin hiljaisissa merkeissä, mutta Jomi oli hiljaisempi kuin mennessä. Nukkunut se ei. Saatiin sadekuuroja niskaamme. Mulla oli mukana sadeviitta. Alunperin olin ajatellut heittää sen boksin päälle, mutta boksi suojaa hyvin vedeltä, joten muutuin Waderiksi ;)
 
Kotona sai vuorostaan Jomi jäädä kotivahdiksi kun isoset lähtivät lenkuralle. Sen jälkeen oli ihanaa peseytyä.
 
Vähän on jopa surullinen olo, kun ei nyt oo treenailuja tuolla ainakaan muutamaan kuukauteen. Tykkäsin kovin kouluttajasta ja toivon, että vielä joskus voisin palata tuonne. Nyt vaan ei aikatauluun sovi tuo koulutus. Jomin kanssa aikaa menee liian paljon. Boksin vetäminen hidastaa jonkin verran mun vauhtia, joten tunnissa matkasta ei selviä. Jos taas menisin jommankumman isosen kanssa, niin siinä sitten olisi liian vähän aikaa jättää pentu työn ajaksi. Jos tuo koulutus olisi aikaisemmin, vaikka vain tunnin, niin sitten ei olisi ongelmaa. Mutta nyt on näin :(
 
Ti-ke yönä unet jäivät vähiin, vaikka aikomus oli mennä nukkumaan ihan kohtuuajassa. Huomasin, että kone lataili kuvia ihan mieletöntä vauhtia, joten en malttanut olla hyödyntämättä loistavaa tilaisuutta! Jos latailu olisi koko ajan ollut yhtä nopeaa, niin kuvaprojektini olisi jo valmis. Johonkin aamu kuuteen asti jaksoin ihmetellä nopeaa latausvauhtia :D Sitten oli pakko mennä nukkumaan. Oli kyllä hyvä, kun tuli hyödynnettyä tuo nopea hetki, sillä myöhemmin keskiviikkona lataaminen hidastui.
 
Kun heräsin (tai kun Jomi herätti laittamalla etutassut sängynreunalle), niin kävin koiruuksien kanssa pihalla. Sen jälkeen Jomi sai jäädä kotiin, kun kävin isosien kanssa tunnin lenkin. Sitten tein valmisteluja tulevia vieraita varten; vein ulos ison vesikupin ja kameran. Taas oli isosien vuoro jäädä sisälle. Menin Jomin kanssa pihalle odottelemaan tulijoita. Odotellessa tutustutin Jomin maa –käskyyn. Ekalla kesti, ennen kuin mitään tapatui, mutta toka kerta menikin paljon nopeammin.
 
Kolmen jälkeen mun pihaan tuli tuttu auto. Jomi vähän mökäsi, mutta yllättäen ei saanut sätkyä kun autosta tuli ulos tkamun pentu, neese ja 17 viikkoinen uros borbercollienpentu! Siinäpä sitten mun pihalla riitti ihanaa vilinää ja vilskettä kun pentuset kirmasivat ympäriinsä. Etenkin neese näytti nauttivan ympäriinsä rundaamisesta.
 
Ensin Jomista & neesestä ja tkamun pentusesta & bortsusta muodostui leikkiparit. Ajan myötä astelmat muuttuivat ja sekoittuivat, joten mitään kuppikuntia ei päässyt syntymään. Pentujen menoa oli kivaa kattoa. Bortsu innostui kaivamisesta siinä määrin, ettei sitä kiinnostanut vinkupallokaan (normaalisti se kai on hänen lempparilelu). Jomi sai sen minitennarin ja alkoi heti kuoria sitä.. Pallo vaihtoi nopsaan omistajaa. Se oli myös rotukaverin suussa ja loppujen lopuksi lelujen kuningattaren (omasta mielestään) omaisuutta. Siitä ei ilman huomautuksia luovuttu. Neese ainakin osaa pitää puoliaan.
 
Hetken aikaa vähän sateli, mutta mitään järjetöntä kaatosadetta ei jouduttu kärsimään. Pentuset touhusivat ja kohelsivat pihallani pari tuntia. Tuon jälkeen Jomikin oli aika loppu. Käytin julmasti hyödykseni toinen väsyneen olotilan ja annoin sille nappuja, nipsin yhden kynsinipun ja sitten taas namia nassuun. Kynsien leikkuussa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka kaikki leikkasin samalla kertaa :)
 
Päästin isoset pihalle. Tällä kertaa ne ihan hetken haukkuivat kun pääsivät pihalle. Sony oli napottanut miltei koko ajan ikkunasta. Välillä oli haukkunut. Ticoakin näki ikkunassa, mutta paljon vähemmän kuin Sonya. Isoset nuuskuttivat pihalla uusia ja tuttuja hajuja. Pieni väsynyt pentunen lysähti lattialle ja alkoi nukkua. Jomi vaikutti niin väsyltä, että en laittanut mitään esteitä keittiön ja olkkarin välille, kun lähdin isosten kanssa lenkuralle. Talosta ei kuulunut hiiskaustakaan kun lähdettiin puolen tunnin kävelylle. Hiljaista oli, kun tultiin takaisin. Eikä näkynyt lätäköitä. Pihalla Jomi oli lipittänyt vettä aika tavalla, joten odottelin yllätyslätäköitä. Niitä ei näkynyt. Muutenkin täällä ollaan oltu varsin kuivissa oloissa. Välillä on jotain vahinkoja käynyt, mutta enimmäkseen pieni on tehnyt ulos tarpeensa :)
 
Oli kyllä aiv-van mahtavaa kun saatiin niin ihania vieraita. Ovat toistekin tervetulleita :)
 
Maanantaina Jomi oli joutunut kohtaamaan taas imurin. Herra haukkui ja kun imurin sammutti, tuli ongelmitta sitä kattomaan. Lopulta alkoi tuntua, ettei Jomi enää haukkunut siksi, että sitä olisi pelottanut. Enemmänkin se vaikutti “muuten vaan haukulta”.
 
Eipä tainnut pieni osata aavistaa, että imuriakin pahempi mörkö on olemassa. Mietinkin, että jätänkö Jomin sisälle siksi aikaa kun siimuroin nurtsin. Päätin kattoa, että miten menee jos Jomikin on pihalla. Noh, haukkumistahan sieltä odotettavasti tuli. En puuttunut siihen. Sai haukkua just niin paljon kuin lystäsi. Isoset luulivat muutaman kerran, että oikeesti olisi ollut jotain haukuttavaa ja alkoivat haukkua ja juosta aidan viereen.
 
Sammutin välillä siimurin ja rohkea pieni sai kehuja ja nameja kun tuli kattomaan mörköä. Jomi haukkui aikansa ja sitten se alkoi touhuta muuta. Joko söi maasta kaikkea tai yritti olla tosi nopea juoksemalla joukon ensimmäisenä. Vanhemmat eivät osanneet huomioida, että toinen oli vielä hidas ja Jomi menikin välillä mukkelis makkelis. Se ei pientä haitannut vaan, kun taas mahan alla oli neljä tassua, uusi rallivaihde päälle.
 
Aina välillä Jomi muisti haukkua siimuria. Usein tuli kommenttia kun käynnistin vempeleen (välillä siimuria piti putsata). Lopussa oli jo selvää, että herra louskutti muuten vaan. Jomista tuli vähän liiankin rohkea siimurin suhteen, sillä välillä se yritti näykkiä sitä, vaikka vempele oli päällä. Etenkin loppu aika oli hankalaa kun pentunen pörräsi koko ajan mun lähellä. Jomia oli vaikeaa saada siitä pois. Isommat lähtevät kun niille sanoo “pois”, mutta eihän kirppu vielä sellaista tajua. Eikä se välittänyt lähteä seuraamaan muita, kun hääsin ne pois lähettyviltä. Lelun heitto oli vain hetkellinen apu, sillä kohta taas pentunen pyöri mun jaloissa. Namien heitolla sain pikkuisen enemmän työrauhaa, mutta aina se kirppu palasi turhan lähelle. Liekö herra sitten niin fiksu, että se oli hokannut, että namia lentää, kun tulee lähelle? Hope not...
 
Kolme tuntia hommaan meni. Tietty sitä hidasti hieman tuo pentunen, mutta eipä mulla ollut mihinkään kiire. Ihanaa, kun on taas lyhyt nurtsi! Tiedä, vaikka se olisi ollut vuoden viimeinen siimurointinäytös ;)
 
Sisällä oli väsynyttä hauvaa ja Jomi oikein kuorsasi nukkuessaan. Lähdin siimuroinnin jälkeen käymään kaupassa ja jo hetken aikaa luulin, ettei Jomi reagoi ollenkaan mun lähtöön, mutta kyllä se sieltä nousi.
 
Takas tulin reilun tunnin päästä ja nappasin pennun kainaloon. Jomi haukotteli kun pissasi. Pienestä paistoi väsymys. Väsyä riitti vielä tunneiksi, ehkä jopa loppu päiväksi, sillä otin ite noin kolmen tunnin unet ja puol kasi nousin ylös. Edes vielä tuolloinkaan herralla ei ollut mikään kiire ulos. Vaihtoi paikkaa ja alkoi nukkua!
 
Perjantaina taas oli pienelle pojalle ohjelmaa. Päästiin tkamun kyydissä pyörimään Turun keskustaan. Jomi oli oikein reipas ja ahne. Varsinkin yhdessä kohtaa ahneus tuli ilmi varsin hyvin. Olin hetki sitten sanonut Jomin nimen. Vastaantulija halusi silitellä Jomia. Pieni ei noteerannut ihmistä juuri lainkaan vaan odotti multa namia :D
 
Kauppatorilla sattui reissun hassuin juttu. Koirat ihmettelivät lintuja. Kohta meiltä tuli eräs nainen kysymään, että mitä koiria meillä on. Rodun kuultuaan tapaili, että (olkoon nyt sitten hänen tytär) hänen tyttärellään on islanninpaimenkoira. Sanoi sen koiran nimen ja mä heti aloin muistella, että mikäs sen virallinen nimi olikaan. Kyseessä oli nimittäin Ticon toisen pentueen yksi narttu, eli Sonyn puolisisko! Juteltiin siinä hetki ja kävi ilmi, ettei tytär ollut tullut isäänsä. Ticon tyttö on kuulemma tosi rauhallinen. Nainen ihasteli Jomin rauhallisuutta ja kaikkia kolmea koiraa. Kylläpä taas tuntui maailma pieneltä xD
 
Jomia kiinnosti vähän linnut. Nimen sanomisella tai maiskutuksella pienen huomion sai pois linnuista. Ilokseni huomasin, ettei Jomi noteerannut autoja ja pyöriä lainkaan. Joko se on tajunnut, ettei niistä tartte välittää, tai sitten pienellä oli paljon muutakin ihmeteltävää. Nähtiin pari koiraa ja niitä Jomi haukkui.
 
Reipas pieni kippurahäntä oli tänään Turun keskustassa hurmaamassa ihmisiä rotukavereidensa kera. Välillä oli kyllä vaikeaa uskoa, että siinä tassutteli koiruus, joka mörköilee välillä vaikka mitä! Tkamun koirat käyttäytyivät tosi nätisti. No, nuorempi tuppasi vetämään, mutta hää on vielä pupsi, joten suotakoon hälle anteeksi. Tkamua se kuunteli tosi hienosti :)
 
Jomi matkusti etupenkin jalkatilassa. Kyllä nyt on ohi toisen sylimatkustuspäivät. Ongelmitta Jomi siellä lattialla oli. Vähän koitti käydä kuskia morjenstamassa tai yritti nakertaa mattoa, mutta uskoi helposti jos kiellettiin.
 
Kotona pieni alkoi nukkua. Päästin isoset pihalle. Olin lenkittänyt ne ennen keskustaan lähtöä, joten pystyin hyvillä mielin hyökätä latailun kimppuun. Enää ei tartte pitää konetta koko aikaa auki, sillä eilen sain ladattua viimeisetkin lataukset! To – pe yönä taas latautumisvauhti oli niin hurja, etten malttanut mennä nukkumaan. Valvoin niin kauan kuin jaksoin, ja senkin jälkeen aina arvioin, että kauanko kyseisen satsin latautuminen kestää ja ja menin nukkumaan siksi aikaa. Pari ekaa herätystä olivat tosi vaikeita, mutta sitten alkoi olla helpompaa totella herätyskelloa. Latausvauhti taas hidastui jossain vaiheessa aamulla ja sen jälkeen pystyinkin nukkumaan pidemmät unet. Ihanaa, kun nyt voin laittaa koneen kiinni, kun meen nukkumaan!
 
Loppuun vielä muutama kuva ja linkki loppuihin miittikuviin ja erkkarikuviin.
 
 
 
                                          
                                           Perjantaina on pihalla oli ainakin yksi onnellinen HAUkku ;)
 
 
                                          
                                           Tämäkin kuva on perjantailta.
 
 
                                          
                                           Tämän näköinen kokoonpano oli mun pihalla keskiviikkona.
 
 
                                          
                                           Hurjin vauhti...
 
 
                                          
                                           ...ja parhaimmat ilmeet olivat neesellä :D
 
 
                                          
                                           Vauhdikasta menoa riitti!
 
 
                                          
                                           Tämä pöheikkö osoittautui oikein suosituksi leikkipaikaksi.
 
 
                                          
                                           Pienten koirien pieni "keppi".
 
 
                                          
                                           Eläpä kaiva ittees Kiinaan ruokalistalle ;)
 
 
                                          
                                           Hetkellinen pallonhaltija.
 
 
                                          
                                           Toistaiseksi paras sivukuva herrasta.
 
 
 
Sitten vielä aaaaaawwwsss -osastoa
 
    
 
                                          
                                           Pihalla peuhaamisen seuraus...
 
 
                                          
                                           Sonyn räsylle on tunkua.
 
 
                                          
                                           Kylki kyljessä kynnyksellä
 
 
 
Lisää kuvia miittaamisista löytyy täältä
 
 
Erkkarikuvia taasen täältä