Siinä olivat meidän hallipäivät tältä viikolta. Maanantaina oltiin siellä pari tuntia. Sony makoili jonkin verran. Puhinaakin esiintyi, mutta suurin ongelma oli katseen kanssa. Tuijotteluksi tahtoi mennä... Kotona menin Ticon kanssa pyörälenkin, söin ja sitten töihin.
 
Keskiviikkona taas yhteislenkki (sen aikana nähtiin mies, joka kysyi onko Tico shiba. Hassuksi tilanteen tekee se, että miehellä itellään oli shiba! Mä en kyllä saa Ticosta shibaa sitten millään) ja sitten Sonyn kanssa hallille. Näin sellaisen ison betonirenkaan ja heitin sinne makkaranpalan. Sony kiersi rengasta ja yritti keksiä keinoa saada nami. Ilmeisen keskittynyt hommaan se oli kun ei edes huomannut koiraa, joka meni ohi. Se rengas oli pyörätien vieressä olevalla nurmikolla. Kun Sony ei hypännyt renkaaseen, niin menin ite sinne. Sen jälkeen Sony kiersi villisti rengasta hetken ennen kuin hyppäsi sinne. Uusin tempun ja nyt ei mennyt kauaa kun Sony sai namin. Hallilla oltiin taas pari tuntia. Ihan kivasti meni. Tosin siellä ei ollut paljoa porukkaa. Neljä villakoiraa treenasi agia. Villikset olivat äänekkäämpiä kuin Sony. Aika hiljaa Sony pystyi katsomaan villiksiä. Poikkeus oli kun muuttolinnut lensivät hallin yli: silloin villikset mekkaloivat ja Sony myös. Ja olipa kiva huomata, että Sony pystyi katsomaan hiljaisena maassa käveleviä lintuja! Kotona taas Tico pyörälenkille ja sitten töihin.
 
Perjantaina yhteislenkin jälkeen kohti hallia. Matkalla yhden talon pihasta tuli dreeveri. Sony ei sitä huomannut heti kun mulla oli kädessä makkarankuori. Sony sai kuoren itelleen ja sitten huomasi myös koiran. Sen jälkeen kuori oli pelkkää ilmaa Sonylle. Mä olin vaan, että OMG kun se koira tuli lähemmäs. ONNEKSI se oli narttu, huh! Koitin jatkaa matkaa, mutta koira tuli perässä. Toivoin, että se olisi mennyt kotiinsa. Sony viritteli leikkiä. Pohdin, että kummasta talosta se koira mahtoi olla. Kun taas katsoin Sonya, se oli nylkyttämässä tyttöä... Kielsin tietenkin. Sitten tulikin mies hakemaan koiraa. Samalla kuulin, että sillä nartulla oli joko juoksu tai sitten se oli loppumaisillaan. Ilmankos Sonylle ei kelvannut edes makkarankuori. Ja onneksi eivät ehtineet nalkkiin asti!!! Tyttö kun ei laittanut yhtään vastaan kun Sony nylkytti sitä. Ties mitä olisi voinut tapahtua jos olisin pidempään katsellut taloja pohtien...
 
Sen jälkeen Sony käveli pitkän matkaa miltei hihnanmitan takana. Betonirengasta ei enää ollut. Harmi, sillä olisin halunnut kokeilla, että vieläkö Sony muisti.
 
Alku ei ollut kovin lupaava, sillä lähellä hallia Sony nuuskutti ja murisi! Ketään en kyllä missään nähnyt. Taas mentiin hallille kontaktissa. Jos katse kääntyi pois, pysähdyin. Matka jatkui katseesta. Pienen takkuilun jälkeen päästiin omalle paikallemme.
 
Alkoi toko ja sitä Sony seurasi pitkän aikaa lähestulkoon hiljaisena! Ensimmäinen kunnon puhinakohtaus tuli kun agi alkoi. Senkin jälkeen oli taas hiljaa. Myöhemmin tuli toinen puhinakohtaus. Pääasiassa Sony oli oikein nätisti. Ääntä ei juurikaan käyttänyt (vaikea kyllä uskoa!). Makoili paljon ja useamman minuutin kerrallaan. Ainoa ongelma oli katsekontakti koiran mennessä ohi. Tuijottaminen olisi ollut Sonysta kivempaa. Annoin sille monta mahdollisuutta totella, mutta kun ei uskonut, niin luin lakia ja sen jälkeen ei ollut ongelmia katseen kanssa. Näköjään heti vaan pitää puhutella herraa eikä antaa mahdollisuuksia. Tosi hienoa oli se, että yhdessä vaiheessa Sony makoili vaikka koira meni ohi. Ja välillä se tarjosi katsetta oma-aloitteisestikin.
 
Auringon laskettua alkoi tulla kylmä. Välillä käytiin vähän liikkumassa. Sony sai myös etsiä nameja katulaattakasasta. Kun palattiin takaisin, niin melko pian Sony alkoi makoilla. Oltiin oltu siellä pikkuisen vajaa kolme tuntia kun päätin lähteä pois. Sony oli ollut niin hienosti, että katsoin turhaksi alkaa jäädyttää meitä molempia. Mulla oli Sonylle mukana takki kylmyyden varalta ja olisin hyvin vielä itsekin tarennut olla siellä, mutta kun niin hyvin meni, niin uskalsin lähteä sieltä pois etuajassa. Vähän se lähtö sinänsä mietitytti kun nyt oli viimeinen kerta kun treenit olivat ulkona. Halliin ei viitsitä mennä kun siellä ei juurikaan ole tilaa ylimääräisille koirille. Mutta käydään nyt kuitenkin katsomassa ensi viikollakin touhua. Toivottavasti koiraliikenne on vilkasta.
 
Kotimatkalla näin toisen betonirenkaan ja pakkohan sinne oli heittää nami. Ei mennyt kauaa kun Sony sinne hyppäsi. Se oli vähän kallellaan, että liekö se sitten nopeutti sitä hyppäämistä. Ja aivan kuten arvelin, niin sillä "dreeveritiellä" Sony veti. Sitten vaan stoppia stopin perään.
 
Olin niin iloinen hallireissusta, että menin Ticon kanssa lenkin kävellen. Kivaa kun jäi vähän vielä omaakin aikaa ennen nukkumaan menoa. Viikko on ollut kiireinen ja tuntuukin, etten ole tehnyt kotona muuta kuin käynyt nukkumassa. En kuitenkaan valita, sillä jos Sonya saa näin hiljaisemmaksi, niin jokainen hallilla vietetty tunti on ollut vaivan arvoinen. Tosin, mietityttää itteäkin, että miten jaksan kököttää siellä tuntikaupalla. Tätä olen pohtinut siellä useasti ja tullut siihen tulokseen, että pitkät näyttelypäivät ovat siihen mua valmentaneet ; )
 
Aamulla käytiin mettäilemässä. Menin vanhaan paikkaan. Tai siis piti mennä. Matka sinne on vähän tylsä ja puuduttava kun sellainen tunti pelkää asfalttia. Seutu on sen verran tuttu, että tiesin sinne myös toisen reitin, joka veisi metikön läpi. Siis sitä kautta mieluummin. Plussana siitä voisi aatella sitä, että siten myös pojat saivat olla pidemmän aikaa vapaina. Tämä toinen reitti menee uimapaikkamme ohi. Uinti ei ollut tarkoituksena ollenkaan, mutta pojat päättivät toisin: molemmat menivät kahlailemaan veteen mahaa myöden. Totesin, että kun kerran ovat jo märkiä, niin heitellään vähän keppiä. Sony haki kolmesti ja Tico kerran. Tico haki sen yhtä syvältä kuin Sonykin! Pitkään ei siinä oltu vaan jatkettiin matkaa, ettei pojille tullut vilu. Ne kyllä pitivät huolta, että pysyivät lämpiminä. Lehdet vaan lentelivät kun äijät kaahasivat metikössä.
 
Sitten pojat hetkeksi kiinni. Tai siis näin olin suunnitellut. Huomasin hihnojen vaihtuneen. Samapa tuo. Kohta taas rämmittiin metikössä. Tie näkyi vieressä, joten pojat saivat olla hihnoissa. Metikössä huomasin varsin pian, ettei oltu siellä missä kuvittelin. Mentiin eteenpäin ja olin varma, että kohta tulee tutumpaa seutua. Vaan eipä tullut. Nähtiin yksi mieskin kävelemässä ja aloin miettiä, että päästänkö poikia enää vapaiksi. Ne kun menee jos jotain näkevät. Kun oltiin palattu hiekkatielle päätin lähteä kotiinpäin. Ei ollut mitään käsitystä kellosta kun en kanna luuria mukana lenkillä. Ja olihan ne jo saaneet juosta.
 
Matka kotiin kulki samaa reittiä kuin matka hallilta kotiin. Betonirenkaan kohdalla taas pysähdyin. Molemmat menivät sinne heti. Samalla sain hihnatkin vaihdettua kun toinen etsi namin fleksissä kun toinen oli kiinni lyhyemmässä hihnassa. Laiton makkaranpaloja myös putkikasan päälle. Molemmille oli omansa, mutta Sony löysi ensin molemmat. Yritin heittää lähelle Ticon nenää namin, jotta sekin jotain löytäisi ja taas Sony löysi sen ensin. Sitten pidin Sonyn lyhyemmällä hihnalla kun heitin Ticolle uuden. Sen Tico myös sai.
 
Kolme tuntia reissuun meni, mutta silti piti vielä sisälläkin riehua. Että ne jaksaa :D
 
Huomenna taas aamulla mettäilemään ja täytyy kattoa, etteivät äijät mene veteen. En tiedä voiko ne siitä vilustua, mutta en ole järin innostunut ottamaan siitä selvääkään. Ei se ole koskaan kivaa jos koira on kipeä. Ja huomenna aion mennä sinne toiseen metikköön kiltisti pitkin hiekkatietä ; )