Oikeestaan tuo otsikko-ilmaisu tuntuu liian laimealta kyllä tekisi mieli käyttää sitä v-sanaa. Että sitä pitääkin olla sellainen tun luuseri lähes ainakin ja melkein kaikessa. HUOH! > : ( Ennenku enemmän alan vaahdota, niin näppäillään pois parempien fiilisten jutut. Näin voitte välttää lukemasta mustasta pilvestä, joka mun pään päälle ilmestyi...
Elikkäs maanantaina päästiin triplettelemään hallille, loksins (vihdoinkin)! Hinkutin minin kanssa keppejä ja kontakteja. Taisin hoksata miksi herra jättää viimeisen välin helposti tekemättä. Se alkaa siinä kohtaa katella mua naminkuvat silmissään ja näin loppuu keskittyminen keppeihin. Eipä siinä muuta kuin yrittää pitää herran silmät suunnattuina kohti maata ja keppien lopussa olevaa palkkaa. Ei enää suoraan kädestä palkkaa keppien jälkeen.
Toinen mitä hinkutettiin oli kontaktit. Puomilla ja aalla muisteltiin asiaa. Kyllä se siitä lähti menemään. Mihinkäs meillä kiire.
Jos valitsemallani kentällä on valmiiksi numeroitu rata, niin koitan pähkäillä sen ohjausta. Nyt oli kaiketi 20 esteen rata. Aikaa se vei, mutta kyllä mä sain jotain kehitettyä. Pari kohtaa tuntui hankalalta kun rataa ihmettelin. Radalla oli seuraavat esteet: hyppy, puomi, hyppy, aa, rengas, hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, putki, hyppy, keinu, putki, rengas, hyppy, putki, kepit, hyppy, hyppy.
Ekana radalle pääsi Tico. Muistaakseni se meni ihan ok ja äänekkäästi. Ne kaksi hankalalta tuntunutta kohtaa ratkesivat kuin itsestään kun oli vauhdissa koiruuden kanssa. Loppujen lopuksi ihan helppoja kohtia.
Sonyn kanssa menin radan pudotetuilla hypyillä (en jaksa siirrellä hyppykorkeutta, joten rimat vaan pois) ja ilman aata. Sony on saanut opetella läpi –käskyn kun en enää hypytä sitä agissa. Sony on kyllä mun mielestä tosi ihanteellinen agikoira mulle. Ei oo liian nopea, mutta ei kuitenkaan ihan perässä vedettävääkään mallia.
Se on hyvä kun on useampi turrikka, niin voi kahden muun kanssa harjoitella ohjausta ennen kuin alkaa varsinaisesti ageilemaan. Sitten kun on Jomin vuoro, niin on jo aika hyvä käsitys siitä miten radalla kannattaa mennä. Tietenkään kaikki ei päde kaikkiin koiriin, mutta sitten tarvittaessa räätälöidään. Jos ei muuta, niin ainakin osaan jo radan tuossa vaiheessa, heh. Usein meen sen kahdesti yhden koiran kanssa. Ja sitten jos joku kohta jumittaa, niin sitten voi tulla vielä enemmän toistoa.
Jomin rata meni ihan ok. Kepeissä oli ohjurit alussa ja lopussa. Ei hyppinyt niiden yli. Niin, Jomin kanssa tein radan vain kerran kun sillä oli sitten muutakin treenittävää. Isoset vaan pitää hauskaa.
Mulla oli herkkupalkkana jotain koirien “purkkiruokaa”. Sitä olin pilkkonut pieneen muovirasiaan ja sitä laitoin keppien loppuun toiseen pieneen muovirasiaan. Olin liioitellut tarpeen kanssa, sillä sitä jäi vielä isostenkin herkuteltavaksi. Kontakteilla tuo oli vähän hankala palkka. Noh, noiden palojen avulla isoset tekivät herkkuperuutuksia.
En muista, että meninkö radan vielä toisen kerran Jomin kanssa, mutta k&k hinkutusta vielä tehtiin. Ja sitten vielä vähän peruuttamista.
Loppuun makoilua. Isoset olivat hihnoissa, joiden käsilenkit olivat kepit lävistäneet. Jomi oli ilman hihnaa. Kello oli vasta noin kasi, mutta you never know...
Kyllä sen huomasi, ettei Sony ollut makoillut aikoihin. Mä liikuin kun pakkasin kamoja sun muuta. Pallukka seurasi katseellaan mua ja kun pää ei kääntynyt tarpeeksi, koiruus kääntyi. Uskomatonta miten näppärästi koira voi kääntyä maakuullaan ja vieläpä niin, että tuskin nousee maasta! : D
Karvasammakot makoilivat nätisti. Jomi kun oli ilman hihnaa, niin se sai vähän ekstrtaa. Kutsuin koiruuden luo ja se tuli. Isoset pysyivät paikoillaan. Hyvin näyttävät tietävän nimet. Jätin Jomin makoilemaan ja menin palkkaamaan isoset. Sitten vapautin ne ja hain Jominkin messiin.
Hallilla hurahti pari tuntia. Kaiken kaikkiaan touhuiluun meni nelisen tuntia. Oli se kyllä ihanaa kun pääsi vihdoinkin käymään hallilla! Kehtasi sitten mennä seuraavana päivänä agitreeneihin ; )
Tiistai oli semi-arskainen ja kuiva päivä. Kun tokoa ei ollut, niin päätin ottaa isoset mukaan. Toivoin, että ne kopit olisivat vielä olleet olemassa rempan jäljiltä. Siltä varalta, että ne olisivat hävinneet, niin mulla oli varaplääni. En kyllä ollut kovin iloinen jos sitä olisi pitänyt käyttää, kun siinä isoset olisi pitänyt laittaa hallissa olevaan häkkiin. Ja mun blondi tuskin olisi ollut hiljaa...
Kopit olivat olemassa, tosin yksi oli käyttökelvoton. Oli ihan luhistunut eikä ketään kai ollut kiinnostunut, että oliko se ehjä vaiko ei. Onneksi oli kuitenkin kolme ehjää koppia. Isoset yhteen ja ruosteinen avain taskuun.
Aikaa oli vielä sen verran, että ehdin treeniä keppejä ja kontakteja ennen varsinaisen treenin alkua. Kepeillä ei ollut ohjureita, enkä jaksanut hakea niitä toiselta kentältä. Viimeinen väli taas tuppasi jäämään väliin. Hienoa, että Jomi tietää munkin olevan radalla, mutta ei se oikein toimi kepeillä ; ) Heittonamilla koitin pitää katseen poissa musta. Eli kun herra oli tekemässä viimeistä väliä, niin heitin namin, jotta katse pysyisi alhaalla. Näytti toimivan. Hassua, että Jomi tekee kepit paremmin jos se on mun oikealla puolella. Tämänhän puolen sanotaan olevan sen vaikeamman puolen koiralle.
Treeneissä aiheena oli putkien vaikeammat päät. Eli koiran piti mennä toisesta päästä, vaikka toinen putken suu oli heti suorassa linjassa edellisen esteen jälkeen. Radalla olikin neljä putkea. Estekavalkadi oli tällä kertaa tämmönen: hyppy, puomi, putki, hyppy, kepit, putki, hyppy, aa, putki, hyppy x2, putki, hyppy, keinu, hyppy, hyppy, putki, hyppy x3.
Kepeillä oli ohjurit lopussa ja alussa. Aalla herralla ei ollut mitään käsitystä kontaktista. Se niistä treeneistä ;D Hyppäsi varsin iloisesti pois aalta. Siispä uusiksi. Aan jälkeiseltä putkelta herra meni uudestaan aalle, vaikka hyppy olisi ollut oikea valinta. Voi olla, että mä olin tähän syypää.
Loppurata taisi mennä ok. Kouluttajan kommenttina oli, että en saisi pysähtyä odottamaan koiraa vaan pitäisi mennä koko ajan. Jaah, sanon mä. Mitä välii kunhan vaan selviytyy radasta. No, mutta opea täytyy kuunnella, joten mun mielestä turhaa asiaa treenimään. Sehän on selvä se, että mä oon ihan luuseriohjaaja...
Rata mentiin vielä toisen kerran ja nyt piti hinkuttaa loppupään pysähtelyä. Vaan eipä toiminut kouluttajan ohjeet Jomin kohdalla. Hähää. Ehkä oon ilkeä, mutta mun mielestä pysähtelyyn puuttuminen on nipottamista. Eri juttu on ohjaukselliset jutut, mitä noita agipiruetteja sitten onkaan. Mä siis pysähdyin odottamaan kun Jomi meni putkea. Muuten en.
Niin ja toiselta radalta aina välillä lähti omille teilleen urospinsu. Kerran se tuli Jomin luo. Jomi nuuskutteli koiruutta häntä heiluen. Onneksi pinsu oli myös kiva poika, joten siinä koirat kuonottelivat, kunnes omistaja tuli hakemaan karkulaisen pois. Helppo haukku tuo jompula kun ei ainakaan omasta puolesta tartte pelätä, että koira ärhentelisi.
Isoset olivat joutuneet venaamaan sellaisen pari tuntia, mutta silti uskoisin niiden jäävän voiton puolelle. Kotivahteina kun venaus olisi ollut pidempi ja kävelyä olisi ollut vähemmän. Kyllä oli kivaa olla illalla kotona kun kaikki turrikat oli lenkitetty kunnolla : )
Maanantaina muistin yhden cdon.comilta saaneeni sähkärin. Se oli jo roskien joukossa, joten kävin kattomassa, että vieläkö se oli voimassa. Oli, joten kuuklettamaan kyseiseen paikkaan. Ekana katoin, että oliko Interstellar saatavilla ja mihin hintaan. Já. Sitten kuukletin Mielensäpahoittajan. Já, senkin kohdalla. Kun kattelin tarkempaa selostusta mp-leffasta, niin sivulle ilmestyi iso kuva Interstellar devarin kuvasta. Kyllä nykynetti on toisinaan aikamoinen kyylä. Ajatella, että olin kuuklettanut yhden leffan ennen mp-leffaa ja sitten sitä tyrkitään silmien eteen. Ärsyttävää. Tässä voisi hyvin todeta, että “kyllä minä taas niin mieleni pahoitin” ; )
Klikkasin leffat ostoskoriin ja sitten kassalle. Kassalla sain käyttää kympin alennusta, jota cdon oli tarjonnut mulle jokin aika sitten. Vinkuivat, että edellisestä tilauksesta oli jo kulunut aikaa, joten mut toivotettiin tervetulleeksi takaisin kympin alennuksen kera. Näppärää kun käytin tuon, niin sain devarit hintaan kympin per lätty! Siihen päälle vielä 2,95 postareita, niin ei paha. Paistaa se päivä risukasaankin joskus...
Leffat vissiin tulevat ensi viikolla. Ainakin on tullut sähkäriin tieto, että ne on postitettu. Sitten vaan odottamaan sopivaa rakoa kattoa Interstellar, joka varmaan pahoittaa mun mielen ihanilla maisemillaan... Mutta sittenpä jo oonkin valmista kauraa valivalille ;D Mahtaakohan sipsit olla tarjouksessa tässä kuussa kun on vappu tuloillaan?
Keskiviikkona oli jotenkin ihana sää. Tiedän, että moni muu ei oo asiasta samaa mieltä, mutta mielipiteensä kullakin. Oli kova tuuli. Myrskystä puhui media ja kyllähän tuo puhuri nimettiin. Jaah, noh, kyllähän se toisinaan teki polkemisesta haasteellista jos vastatuuleen sotki, mutta mä oon sitä mieltä, että ei täällä tiedetä mitään kunnon myrskystä. “Just a breeze”, tuli mieleen kun katoin heiluvia puita...
Tuulen vuoksi pihalla ei oo enää allasta. Se vaihtoi paikkaa aidan viereen, joten pistin altaan jätesäkkiin ja roskiin. Kohta kai on uuden altaan vuoro...
Ageiltu ollaan tänä vkl:nakin. Eilen aamulla tiemme vei hallille ja niin myös tänään. Eilen olin ajatellut käydä Jomin kanssa läpi jokaisen radan kepit, että saa sitten mennä keppejä eri paikoista ja näin. En sitten kuitenkaan tehnyt niin. Ns. harjoitusradalla oli verkot kepeissä. Treenittiin niitä jonkin aikaa ja sitten palattiin valitsemalleni lohkolle. Kokeilin, että miten kepit menivät ja hyvinhän ne. Ei ollut ohjureita. Kun kepit sujuivat, niin sitten hinkutettiin kontakteja. Aan kontakti saatiin tosi buenoon kuntoon. Vau! Puomissa oli vielä hienosäädön varaa. Helposti menee niin, että etutassut ovat vinossa kontaktin ulkopuolella. Ei suoraan edessä. Tämähän johtuu tasan siitä, että Jomi odottaa ja kattelee mihin mä jäin. Tarkoituksella hidastelen puomin vieressä. Ehkä tuo etutasujen vino asento voi tuntua niponipolta, mutta mielestäni on parempi opettaa, että kontaktilta tullaan suoraan alas. Ei sivuilta sitten vähäisestikään.
K&k treenin jälkeen aloin katella, että oliko lohkolla rata vaiko vain jotain numeroituja esteitä. 20 esteen rata löytyi ja sitä sitten aloin pähkäillä. Siinä oli muutama tosi hankala kohta, joten ykkösen rata se ei ollut. Ehkä kakkosen, tai sitten kolmosen. Tuo on ihan hauskaa koittaa keksiä noita ohjauskuvioita. Tosin kukaan ei ole sormea heristämässä jos mun suunnitelma on jotenkin kökkö. Mutta tuntuu, että usein sen huomaa itekin jos meno ei suju. Etenkin Jomin kanssa jos meno takkuaa, niin sitten usein vika on ohjauksessa. Ticosta en menisi niin takuuseen. Sony taas on tosi helppo ohjattava, että sen kanssa ei välttis huomaa jos homma ei toimi. Sonylla on vauhtia sopivasti ja sen kanssa pääsee vähän helpommalla kuin kahden muun.
Tico oli eka koekaniini radalla. Hmmm... vieläköhän mä muistan mitä esteitä siellä oli? Hyppy, muuri, putki, hyppy, putki, hyppy, aa, putki, kepit, hyppy, rengas, hyppy, hyppy, hyppy, puomi, hyppy, putki, hyppy ja muuri. Muurin jälkeen oli vaikeuksia saada Ticoa putkeen. Putki mutkitteli aan alla ja oli silleen viistosti vasemmalla muuriin nähden. Kovin punainen pöhkö koitti mennä aalle. Tähän kohtaan jumituttiin heti alkuunsa.
Seuraava kompastuskivi oli kohta, jonka tiesin jo etukäteen haastavaksi. Huonosti ehdin vastaanottamaan koiruuden putken jälkeen. En keksinyt siihen kohtaan mitään agikikkaa, joten kökösti mentiin.
Hypyltä kierto putkeen ja sitten taas tuli tenkkapookohta. Siihenkään en keksinyt kökköä parempaa ohjausta, joten hitaasti hipsuteltiin aalle. Sen jälkeen tiesin mitä tehdä radalla.
Tico meni radan kahdesti ja sitten oli Sonyn vuoro. Tiputin hypyt ja aan korvasin putkella. Pallukka on niin helppo ohjattava <3 Putkeen sen saa joskus milteipä työntää, mutta ei se mitään.
Sony myöskin sai kaksi rataa ja sitten oli Jomin vuoro. En tiedä millä korkeudella hypyt olivat kun esteissä ei ollut mitään asteikkoa. Ajatuksena oli treeniä korkeampia hyppyjä just in case... Toistuvasti Jomi alitti ekan hypyn, joten piti treeniä sen hyppäämistä. Kun se alkoi sujua, mä päätin laskea muut hypyt. Ei vaan huvittanut hypyttää niin korkeilla.
En enää muista, että oliko Jomilla vaikeuksia mennä muurin jälkeiseen putkeen. Jos oli, niin ei se kuitenkaan ollut yhtä vaikeaa kuin Ticon kanssa. Kontaktit ja kepit menivät kivasti. Renkaan jälkeinen hyppelyosuus ei oikein sujunut. Mä olin aivan liian hidas Jomiin nähden enkä sitten oikein ehtinyt ohjaamaan sitä kunnolla puomia edeltävälle hypylle. En muista, että missä kohtaa ja kenen turrikan kanssa hoksasin, että kun teen valssin renkaan jälkeisen hypyn jälkeen, niin saan näppärämmin vaihdettua puolta ja yrittää vetää puomia edeltävälle hypylle. Toimi paljon paremmin.
Ehkä menin radan kahdesti Jomin kanssa. En oo varma. Isoset saivat vielä tuplaradat ennen kuin Jomi taas pääsi vauhtiin. Nyt taisin mennä kaksi rataa. Toisella kertaa Jomi jostain syystä valitsi kepit väärässä kohtaa. Olin useamman metrin päässä kun näin herran pujottelevan keppejä. Hieman jännäsin, että meneekö myös viimeisen välin ja kiirehdin palkkaamaan jos meni. Ja menihän se ukkeli : )
Isosten kanssa pakkia seinän vieressä. Jomin kanssa k&k treeniä. Viimeisenä mentiin toisen lohkon kepeille. Siellä oli ohjurit minikorkeudelle. Saivat olla. Jomi ei pomppinut ohjureiden yli vaan pujotteli kepit ilman ongelmia. Lisäsin muutaman esteen ennen keppejä molemmista suunnista ja onnistuneiden osioiden jälkeen oli hyvä lopettaa. Mini oli ihan mainio : )
Makoilua kepeillä. Jomin laitoin kohtaan, jossa se jäi putken taakse, eli ei voinut nähdä mua koko aikaa. Mä taas näppärästi näin herran korvat. Siinä pojat makoilivat kun evästin, pakkasin, yms.
Kotona oltiin kun lähdöstä oli kulunut neljä tuntia. Luulin, että nyt olivat pojat ihan puhti pois. Ei aivan. Noin tunti kotiutumisen jälkeen mini ehdotteli vetoleikkiä kun venyttelin. Johan on pikaisesti latautuva yksilö ;D
Tänään taas mentiin hallille. Valitsin eri lohkon ja aloitin k&k treenillä. Loistavasti meni. Sitten aloin ihmetellä, että löytyisikö esteistä rata. Löytyi : ) Taas oli 20 esteen rata. Tältä radalta löytyi pari kohtaa, joiden ohjaus tuntui vaikealta. Ei kuitenkaan ollut yhtä hankala kuin la rata. Ehkä ykkösen, tai kakkosen rata oli tämä. Radalta löytyivät seuraavat esteet: hyppy, putki, hyppy, hyppy, hyppy, putki, hyppy, puomi, rengas, putki, hyppy, hyppy, puomi, hyppy, keinu, hyppy, hyppy, hyppy, aa, hyppy ja ite lisäsin loppuun kepit.
Taisi olla jo Ticon kanssa kun hoksasin muuttaa puolta putken jälkeen. Alkuperäinen suunnitelma ei tuntunut toimivalta, joten kokeilin, että miten homma toimisi toisella puolella. Paljon parempi vaihtoehto oli se. Toisen putken jälkeinen hyppy ennen puomia... No jooh, ei kovin hyvää ohjausta. Kulmasta tuli turhan tiukka ja puomille piti mennä vähän niin kuin sivusta. Ei hyvä, mutta paras mitä keksin silloin.
Puomin jälkeinen rengas oli Ticolle vähemmän mieluinen vaihtoehto kuin hyppy ; ) Tai ehkei koiruus ole saanut niin paljon ohjausta kuin Jomi. Tuntuu, että hyvin helposti Tico lukitsee jo varsin varhain seuraavan esteen joka on suorassa linjassa. Eipä tuo haittaa kun ollaan vaan hauskaa pitämässä.
Ja se hyppy ennen aata... Siihen en oikein keksinyt mitään hyvää ohjausta, joten se oli sitten vähän ööh... : D
Taas Ticolle kaksi rataa ja sitten pääsi herran jälkikasvu näyttämään, että miten radalla kuuluu mennä ; ) Pudotetut hypyt ja aan kohdalle muuta. Tuo kertaa kaksi helppoa ja ihanaa menoa.
Sitten Jomi. Ei ollut mitään suurempaa kommervenkkiä. Ne hankalat kohdat nyt tietty oli mitä oli, mutta muuten meni hyvin. K&k menivät hyvin. Etenkin kontaktit... Uulalaa! Huomasin, että Jomi jäi kontaktin loppuun seisomaan vaikken edes sitä erikseen sanonut. Sanoin vain esteen nimen ja sinne jäi, vaikka ite juoksin ohi! Mun mainio mini <3
Ticon kohdalla aloin miettiä uudelleen puomille menoa. Keksin jonkin toisen ohjaustavan, mutta ei sekään ollut kovin toimiva. Enpä nyt enää muista, että tapahtuiko heureka! elämys just tällä samalla kertaa vaiko Ticon toisella kertaa. Vihdoinkin keksin toimivan ohjauksen, joka oli siinä kohtaa tosi helppo. “How simple is that!?!”, totesin kun sain kohdan kuntoon. Se toinen kohta sen sijaan...
Oli ihan ilo mennä sitä puomia edeltävää kohtaa kun olin keksinyt siihen toimivan ohjauksen. Vihdoinkin puomille pääsi hyvästä kulmasta.
Taisi olla sattumaa kun kerran huomasin sen toisen kohdan sujuvan ilman turhaa suunnanvaihtohyppyä. Kokeilin sitten sitä Jomin kanssa ja, já, noin kohdasta sai sujuvamman. Tosin aika pienestä kulmasta piti se hyppy tehdä, mutta kai se sitten oli niin?
Isoset pääsivät vielä pakittelemaan. Ticoliini pakitti hienosti ilman seinää : ) Sony taas ei. Hetkittäin joo, mutta peba tuppasi kääntyä joko oikealle tai vasemmalle, joten palattiin vielä seinän viereen.
Jääviäkin isoset saivat muistella. Ticolla meni hienosti. Hieno ukkeli muistaa, vaikkei aikoihin olla noita tehtykään : ) Pumpulipallolla oli kyllä maahanmeno hallussa. Sitä tarjosi, vaikka muuta olisi pitänyt tehdä.
Loppuun taas makoilua kepeillä. Kun olin evästänyt ja pakannut, piipahdin veskissä. Karvasammakot olivat pysyneet maassa. Sony oli noussut istumaan. Onpas sillä nyt kova huoli musta. Herran makoilu on kyllä aika rapakunnossa...
Kun Jomilla ei ollut hihnaa, kutsuin sen luo. Tällä kertaa mulla oli muka kolme Jomia ; ) Jätin Jomin istumaan kun menin isosten luo. Hömpy ei pysynyt niin kauan kuin oli tarvis. Uusi yritys päättyi taas samoin. Sitten piti pitää huolta, että herra nyt on vaan hyvä ja istuu just niin kauan kuin on tarvis. Siis kehua ja toistoa kehiin.
Tänä aamuna oltiin hallilla vain reilut puolitoista tuntia. Varmaan se vaikutti, että rata oli eilistä rataa helpompi, ja mä keksin nopeammin miten ohjata. Ainakin suunnilleen. Se on kyllä kiva, että keksii myöhemmin parempia ohjausjuttuja kohtiin, jotka alkuun tuntuu vaikeammilta.
Oli kyllä varsin tuloksellinen vkl. Jomin kontaktit paranivat huimasti. Seuraavaksi pitää koittaa saada koiruus menemään este itsenäisesti ilman, että mä meen vieressä. Se on haastavaa kun pieni näyttää hämmentyvän jos mä hidastan, tms. Nyt kun Jomilla näyttää olevan käsitys mitä tehdä kontaktiesteen lopussa, niin tuota sitten treenilistalle. Ai niin... keinun kontakti ei ole noin hieno. Pitänee kai sitäkin treeniä jossain vaiheessa.
Ja kepit näyttää taas sujuvan tosi hyvin : ) Jänskä nähdä, että sujuuko k&k yhtä hyvin varsinaisissa agitreeneissä...
No niin. Tuossa olivat hyvät uutiset. Sitten synkkenee ja pahasti, joten kiitti moro ja heippa.
Keskiviikon ihana tuuli ei ollut myötäinen yhdessä asiassa. Tästä aiheutui jättiluokan veetutus. Kyllä otti päähän! Hemmetti kun pitää olla semmonen tun luuseri. Vaikka yrittää ja valmistautuu, niin lopputulos on silti paskaa. Jos tämä ei onnistu, niin sitten kyllä tulee megaluokan masennus. Se on varma se. Voi ttu!
Tuo veetutus kesti parisen päivää ja sitten asia alkoi masentaa. Vähän on alkanut pelottamaan lopputulos... Yritän häätää möröt pois, mutta ne vaan tulee takaisin. Prkl!
Tuon asian takia mulla oli kone kiinni kolme päivää. Ei huvittanut avata sitä. Ei kiinnostanut uutiset eikä sähkärit. Töitten jälkeen vaan nukkumaan ja sitten kun yöllä heräsin, niin parin kolmen tunnin lenkille koiruuksien kanssa.
En tiedä olisinko avannut konetta perjantainakaan ellei sitä tarvittaisi yhden nettiohjelman kuunteluun. Siitä on tavallaan tullut mun vkl:n avausohjelma. Kun se alkaa, niin tulee kiva fiilis. Já, oon koukussa tuohon ohjelmaan. Se pitää kuulla pe, vaikka se tulee uusintana la. Ja kun oon sen kuullut pe, niin sen jälkeen voin kuunnella sen uudestaan ja uudestaan <3 Siis, jos vaan netti ei temppuile. Sama la. Kun ohjelma on tullut ulos, niin sitten voin taas saada korvahunajaa <3 Hassua, mitä kaikkea miellyttävä ääni voi saada aikaan. Eikä nyt ole kyse EJ:sta.
Töissä oleminen on tuskallista paskaa. Koneita hipsii Viroon ja sitä mukaa töissä on aina vaan enemmän niitä, joilla ei oo mitään järkevää tekemistä. Kumma, että firma tahtoo pitää moisia ihmisiä puljussa!? Mikseivät vaan potkaise pihalle? Munkin työpiste pistettiin maan tasalle alkuviikosta. Noh, eipä mulla oo juurikaan ollut omia hommia. Nyt mut on siirretty toiseen vastaavanlaiseen paikkaan, jossa oon tekemisissä isompien kuristimien kanssa. En tykkää siitä. Onneksi en aiemmin tehnyt tuota. On ihan älyttömän stressaavaa kun pelkää ison laikan lipeävän väärään paikkaan. Mun voimat ei riitä sen kunnolliseen hallintaan. Vihaan jokaista päivää tuolla. Mulla on ollut tosi harvoin päänsärkyä, mutta viime viikolla sitä oli, ja se oli tasan tutuspäänsärkyä. Toisaalta mitä tun väliä jos tekee romua? Se vaan sotii mun mieltä vastaan kun aina kuitenkin pyrin tekemään työn kunnolla. Kunpa vaan osaisi vaihtaa hälläväliä asenteelle...
En tiedä miten on ollut muissa firmoissa potkujen jälkeen, mutta tuntuu, että tuolla oikein koitetaan saada ihmiset haluamaan pois. Tekivät kivat kesälomillekin. Aina ennen on saanut valita loman ajankohdan. Nyt yhtenä maanantai-iltana vaan lätkäistiin seinille laput, joissa oli valmiit lomaehdotelmat tiimeittäin. Sieltä sitten sai valkata / tapella haluamansa vaihtoehdon. Viimeinen lomaviikko lapuissa oli viikko 31. Siis ei mahkuja lomailla elo- tai syyskuussa. Aikaa valinnan tekemiseen oli sen viikon perjantaihin asti.
Mua pänni, että tuolleen vaan ykskaks pistettiin laput seinille ilman ennakkovaroituksia tai selityksiä, että MIKSI lomat ovat tänä vuonna näin. Kyseistä maanantaita edeltävänä perjantaina oli ollut info, mutta siellä ei mainittu sanallakaan kesälomamuutoksista. Varmasti jo tuolloin tiesivät, että lomat menee nyt eri tavalla. Eivät kai uskaltaneet ottaa vastuuta aikomastaan teosta, sillä jos tuo olisi mainittu infossa, niin varmasti olisi noussut sota. Ihmiset olivat tosi kyrpiintyneitä lappujen yhtäkkisestä ilmestymisestä.
Niin mäkin. Ja kun ti näin tuon lapun, niin mulle oli jäänyt lomakuuksi toukokuu. Mun tiimissä on kolme ja ne kaks muuta ehdotelmaa oli jo omittu. That´s it! Totesin, että paskat kyllä en lomaile toukokuussa. Se on aivan tun liian aikainen loma-aika. Kerran ollut loma tuolloin ja sen jälkeen tuntui, ettei ollut lomaa ollenkaan. Tosin ei mua olisi hirveesti lämmittänyt lomailla kesä- tai heinäkuussakaan. Yök. Siispä päätin, että vitut koko lomasta. Kirjoitin lappuun, että en pidä lomaa ja nimi alle. Pitäkööt lomansa. Osin tässä oli kapinaa tuota tapaa vastaan miten tuo lomajuttu hoidettiin. Osa ihmisistä oli lomalla tuolla viikolla, että tosi kiva niiden kannalta.
Kun sain kengänkuvan persuuksiin, niin sanottiin, että loman voi pitää tai jättää pitämättä. Siis tiedettiinkö tuo paska jo silloin??? Olin miettinyt, että jos en sitten lomailisi, niin saisin enemmän lompakontäytettä. Mutta, tulin siihen tulokseen, että kyllä mä haluan olla pois tuolta neljä viikkoa kun on tommosta paskaa nykyään. Optimaalisinta olisi ollut jos olisin voinut pitää lomaa neljää vk ennen viimeistä päivää. Mutta kun nyt tuommoisen tempun tekivät, niin pitäkööt toukokuunsa! En kyllä ymmärrä, että MITÄ VÄLIÄ sillä on koska porukka lomailee jos monella ei ole mitään järkevää tekemistä!?!? Taitavat taas jättää jotain kertomatta...
Eilen oli kuulemma aika lämmin päivä. En tiedä kun en aamun jälkeen laittanut nenääni ulos. Loppu päivän ulkoilut hoituivat pihailulla. Tuulta tuntui olevan, että hyvä kun edes jonkinlaista viilennystä oli.
Tänään taas ei ollut niin lämmin (hyvä). Itseasiassa kuiva aamu vaihtui sateeksi. Tämä säähöpinä oli kökkö aasinsilta siihen valivaliin, että on uhattu tulevasta kesästä tulevan tavallista lämpimämmän. Ei kiva :/
Työkuviot paskaa... yksityiskuviot pääosin paskaa... joten kai mä kohta hukun paskaan...
Kommentit