Joskus ajoitus osuu niin nappiin kuin vaan voi! Kävin aamulla kaupassa ilman poikia. Lunta pyrytti ja tuuli kylmästi, joten parempi tehdä kauppareissu mahdollisimman nopeasti. Ei ole kovinkaan montaa tuotetta, jotka olisivat kestäneet tunnin reissun jäätymättä. Ja kun ei ole mitään kummempaa meininkiä, niin meikä heittää samantien rutiinit romukoppaan. Kaupan jälkeen tein lumitöitä ja sitten ruokin pojat. Tällä kertaa vähän erikoisemmin: heittelin nappuloita lumikasoihin. Sony jäi armotta kakkoseksi nappuloiden etsinnässä. Kuviakin otin. Sisälle oli pakko tulla kun sormet jäätyivät ihan sattumiseen asti. Pikkuisen nappuloita kuppeihin ja porkkanat päälle. Molemmat tykkäävät rouskutella porkkanaa. Kun aloin sitä niille syöttämään, niin Tico ei lämmennyt idealle ollenkaan. Sonylle kyllä kelpasi. Ei mennyt kauaa kun Ticokin alkoi haluta porkkanaa :D En sitä koskaan sille tuputtanut. Kerran se vaan oli ite sen näköinen, et “mäkin voisin ottaa...”. Taas nukkumaan meno vähän venähti...
 
Kun heräsin, niin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pakkasta oli muutama aste. Edelleen tuuli kylmästi. Kello alkoi kuitenkin olla jo sen verran, että mietin viittinkö lähteä reppukauppaan. Tullessa kun ei enää aurinko paistaisi ja siten pakkanen kiristyisi nopeasti. Olin jättänyt aamulla ostamatta voin kun tiesin, että toisesta paikasta sitä sai halvemmalla. Sitä nyt ainakin piti hakea. Maitoa myös. Lähdettiin kohti kauppaa. Kaupalla huomasin, että koppien lukkoihin oli jäätyneet avaimet kiinni. Höh, sinne meni euro ;) Eurosta viis. Enemmänkin mietitytti, että miten laitan pojat kiinni. Sain ne sidotuiksi koppiin. Siellä niillä on mukavampi ja suojaisampi olla kuin vaan jossain pylväässä. Lottojonossa törmäsin äitiini! Jopas sattui! Kun se kuuli, etten ollut pyörällä, niin se tarjosi mulle kyytiä takaisin. Kyllähän mulle kyyti kelpasi kun se tuulikin oli niin kylmä. Eipähän tarvinnut miettiä, että pysyykö maito hyvänä kotiin asti. Innostuin kyydistä sen verran, että ostin muutakin mitä olin tullut hakemaan. Vähän täyttelin varastoa ;) Pojille ostin naudan rustoluupussin ja uutena tuttavuutena naudan niskapaloja. Onpahan pojille vähän herkkuja pakkasessa. Pojilta oli ruoka lopussa ja vielä ehdittiin Mustiin & Mirriin hakemaan lisää ruokaa. Ostin pari säkkiä, niin eipähän tartte vähään aikaan odotella parempaa säätä, jotta pääsee hakemaan sapuskaa. Myyjä puhui mut ympäri ostamaan kasvipohjaisia  puruluita. Ne kyllä olivat tosi halpoja: kun osti yhden, sai kaksi kaupan päälle. Siinä oli jotain namipussejakin, mutta petyin luettuani tuoteselosteen: EU:n hyväksymiä antioksidantteja. Pah
:(
 
Tico oli nätisti autossa, vaikkei sillä ollutkaan turvavyötä. Alkaako äijä aikuistua? Olisihan se jo pikku hiljaa aika. Sonylla oli vyö päällä. Käytän sitä pidemmillä lenkeillä. Sonylla on vähän huono panta. Pihalla vein ensin sisälle ostokset ja sitten päästin äijät ulos autosta. Huvitti, kun ne juoksivat suoraan aitaukseen peuhaamaan. Siellä olivat hetken ja sitten alkoivat näyttää siltä, että tulevat sieltä pois. Yritin kuitenkin pitää ne siellä kun äitini vielä peruutti pois pihalta. Sisällä annoin pojille naudan niskapalat. Sony alkoi heti syödä. Olin laittanut ne palat kuppeihin. Sony yritti syödä sitä palaa kupissa, mutta hankalaahan se oli. Lopulta päätyi syömään sitä lattialle. Ticolla on tapana sulatella hetki pakasteita, ennen kuin alkaa syömään. Niin tälläkin kertaa. Kun sulamisaste oli oikea, Tico roudasi palansa olohuoneen matolle. Nämä niskapalat sottaavat enemmän kuin rustopalat. Sony oli kuin pieni teurastaja punaisine poskipartoineen ja tassuineen. Lattiakin näytti kivalta... Rustoluu ei ole tehnyt lattiaa veriseksi. Ehkä on parempi antaa näitä jatkossa ulkosalla.
 
Tällä viikolla en oo kertaakaan kotitokoillut... En vaan oo ehtinyt. Maanantai meni blogin päivittämiseen. Tiistaina tein lumitöitä, käytin pojat, nukuin ja taas lumitöitä. Lunta tuli paljon. Tuntui ne Sonyn kurssirahat mun selkäviipaleissa ;) Keskiviikkona etsiskelin Sonyn kuvia. Torstaina menin töihin aikaisemmin kun oli mahdollisuus. Viikonloppu alkoikin tällä viikolla jo klo 2.03.
 
Luopumisharjoitusta oon tehnyt. Lähinnä ihmisiä ollaan nähty. Tääkin on vähän ongelmana kun voi mennä päiviä ennen kuin näkee karvaakaan toisesta koirasta. Treenaa siinä sitten... Tänään kai nähtiin viikon ainoa koira kun mentiin kauppaan. Hetken Sony oli urrurrur, mutta kun vaan jatkoin matkaa hokemalla katsetta, niin pian äijä oli messissä. Voiko tämä oikeesti toimia??? Niin, mä vaihdoin nami-sanan sanaan “katse”. Se kuuluu paremmin kun siinä on se “tse”. Samalla hokasin, että periaatteessa mä oon jo tehnyt tuota luopumisharjoitusta. Erona on, etten oo palkannut Sonya kaikesta mitä se huomaa vaan ainoastaan silloin kun se on totellut “katsetta”. Lintuja Sony ei nyt bongaile, mutta ootahan vaan kun lumet lähtee puista: silloin niitä lintuja on mukamas joka paikassa :D
 
Lumen sataminen on taas muistuttanut mua, että sää voi olla yks kaks ihan kamala. Nyt vaan toivon, että sääherra olisi armollinen sunnuntaina, jotta pääsisin kunnialla molempien kanssa koulutuksiin. Siis, ei lumipyryä eikä mitään järkyttävää pakkasta, kiitos.
 
  Aamupala piti etsiä lumikinoksesta
 
      Ne pakolliset poseeraukset... ;)
 
      Iltaruuaksi naudan niskapalaa