Saivat varmasti hymyn eilen gentelemannin huulille :)
 
Aikomus oli herätä klo 02.00, mutta heräsin tuntia aiemmin. Kävin triplen kanssa tunnin lenkin ja sen jälkeen pesin Jomin massun ja tassut. Syömisen ja pakkaamisen jälkeen yritin vielä hetken nukkua, mutta kun se ei onnistunut lähdin pienelle lenkille ja sen jälkeen isoset saivat olla pihalla liki tunnin. Ne kyllä tietää, että joutuvat jäämään kotiin jos Jomi ei ole pihalla heidän kanssaan. Tuolloin isoset ovat kuin eivät kuulisi mitään sisälle käskemisiä. Normaalisti ei ole mitään ongelmaa saada niitä sisälle. Kun sanoin “sisälle”, niin pojat seisoivat kuin kivipatsaat mua tuijottaen. Hyvin vastahakoisesti ne tulivat sisälle tyyliin sadannella käskyllä.
 
Jomi ei ollut ehtinyt vielä täysin kuivahtaa pesun jälkeen, joten se sai päälleen puvun. Sadetta oli luvattu, tosin se oli torstain ennuste. Tuoreempaan en ollut jaksanut tutustua. Taivas osin näytti siltä, että sitä sadetta saattaisi tullakin. Itteni verhosin Hurtta-telttaan.
 
Vakkelta mentiin kauppatorille ja siitä juna-asemalle. Bussi seisoi hetken aikaa kauppatorilla. Jomi näki ikkunasta lintuja ja heti alkoi mielistely ja kinuminen. Jomi piippasi ja tuijotti mua syvälle silmiin häntä villisti heiluen. Silti ei herunut lupaa lähteä jahtaamaan lintuja.
 
Asemalla oltiin noin puoli tuntia ennen junan lähtöä. Kävin Jomin kanssa asemahallin sisällä vähän tekemässä seuruuta ihmisten keskellä. Hyvin Jomi seurasi.
 
Laiturilla nojailin penkkiin ja Jomi oli löysällä hihnalla. Hyvin se uskoi kun sanoin, ettei saanut mennä ohikulkijoiden luo.
 
Oltiin ainoat lemmikkivaunun matkustajat. Sidoin Jomin hihnan vyötäröni ympärille ja koitin nukkua. En osaa sanoa, että nukuinko yhtään. Tuntui, että välillä olisin saanut unta. Jomin en nähnyt nukkuvan lainkaan.
 
Olin varautunut mekkalaan kun kävin kippaamassa vesikupin vedet vessaan. Jomi oli ihan hiljaa. Ei kai nyt ollut tarvetta huutaa kun ei ollut pelkoa, että tekisin jotain jonkin toisen koiran kanssa.
 
Tkamu oli tullut asemalle vastaan ja hyvä niin, sillä nyt ei tullut sompailtua vääriin suuntiin. Ehkäpä nyt opin, että miten laiturilta pääsen asemahalliin. Ei se ainakaan ajatuksissa tunnu enää niin sokkeloiselta kuin oli alkuun tuntunut.
 
Kun hommasin junalippua, niin mua harmitti, että se piti ostaa niin aikaisin lähtevään junaan. Harmitus väheni keskiviikkona kuullessani, että tkamu oli järjestänyt vähän ohjelmaa ennen kehää. Siispä asemalta ei suunnistettukaan suoraan näyttelypaikalle vaan mentiin tapaamaan yhtä isliksen omistajaa. Tkamu vei hänelle vähän maalattavaa ja sitten käytiin kiertämässä lenkki ihanassa maastossa. Oli tosi kiva hiekkatie metän keskellä ja välillä silmiä hemmotteli näkymä järvimaisemasta. Harmillisesti tämän “oppaan” oma koira ei päässyt mukaan lenkille kun oli venäyttänyt tassunsa.
 
Mahtavan lenkin jälkeen suunnistettiin näyttelypaikalle pienen mutkan kautta. Tuli vähän “saitsiiniä”, mutta eipä meillä ollut kiire.
 
Tkamu pudotti mut, Jomin ja kamat hallin ovelle ja lähti ettimään autolle paikkaa. Rokotustarkistuksessa oli todella ystävällinen nainen. Se näki, että mulla oli liian vähän käsiä kun toisessa kädessä oli häkki ja toisessa “kavereidensa” perään sinkoileva hömelö. Nainen tarjoutui pitämään Jomia sen verran, että sain kaivettua rokotukset esiin. Nainen luuli Jomia bordercollieksi. Kuulemma ihan hetki sitten oli mennyt samanvärinen bortsu ja siksi luuli. Jomilta ei tainnut näkyä vilaustakaan pystykorvista kun ne olivat liimattuina niskaan niiden “kamujen” vuoksi.
 
Opasteet olivat hyviä ja C-halli löytyi helposti. Matka ei ollut pitkä, mutta niin henkisesti kuin fyysisestikin vaivalloinen ;) Jomi, kaikkien kaveri, yritti treffata jokaisen vastaantulevan koiran. Fyysistä kärsimystä tuli häkistä, jossa ei ollut kantokahvaa. Hyvin pian häkinpinnat alkoivat tuntua sormissa ja piti pitää taukoja. Mietin jo lapasten kaivamista repusta, mutta en jaksanut.
 
Oli helpotus kun sain häkin pystyyn ja Jomin sinne. Vaihdoin kengät vielä kun sen muistin. Kävelykengilläni en pysty kävelemään kovin pitkiä matkoja ilman, että alkaa jalat sattua, joten mukaan piti ottaa myös lenkkarit. Kohta tkamu tuli siihen koiransa kanssa. Ja kohta se taas lähti hakemaan syömistä. Mä mussutin mun eväsbanskun. Ihmettelin, että masu oli jo alkanut kurnimaan, sillä yleensä oon pärjännyt pidempään puuron kanssa. Sitten muistin sen ihanan lenkin, joka tietenkin oli kuluttanut tavallista enemmän.
 
Melkein samoihin aikoihin tuli pari muutakin islistä. En tunnistanut niitä. Tkamu kävi kysymässä koirien nimiä, mutta ei se auttanut tunnistamisessa. Kennelin nimen olin joskus kuullut, mutta siinäpä se. Myöhemmin koin ahaa-elämyksen, että mahtoikohan ne olla sukua yhdelle nettitutun koiralle? Jos oikein arvelin, niin Jomi taisi olla kehässä sen veljen kanssa. Ikä ainakin täsmäsi, sillä sekin junnupoika oli 11 kk.
 
Oli niin näppärästi, että sheltti- ja dalmiskehä olivat samassa hallissa. Kävin kiertämässä shelttikehän, mutta en nähnyt tuttuja. Laitoin viestiä ja sitten myöhemmin he tulivat vähän juttelemaan. Dalmiskehälläkin kävin, mutta ei mulla ollut hajuakaan, että minkä näköistä ihmistä ettiä. Dalmikset ovat ulkonäöltään paljon yhtenäisempiä, joten en osannut tehdä tunnistusta koirien perusteella. Kaipa me vielä joskus tavataan...
 
Siinä se odotteluaika meni ihan mukavasti kun alkoi tulla muitakin islisten omistajia paikalle. Koitin pitää Jomia häkissä mahdollisimman kauan, mutta väärin arvioin. Tuntui, että briardit arvosteltiin tosi hitaasti. Ei sentäns tyyliin 8 koiraa tunnissa, kuten Laitilan mäykkytuomari. Jomille jäi hyvin aikaa sinkoilla sinne ja tänne. En tiedä voisiko tuon hömelön viedä kehään ihan suoraan häkistä? Se olisi kaikkein helpointa...
 
Käytin Jomia veskissäkin ja sen jälkeen piti putsata herran mahanalusta. Yksi koivennosto ja herrasta tulee törkymasu. Pitäisköhän siltä vähän leikellä karvoja “sieltä”? Sonyn kanssa tuota ongelmaa ei ole, sillä sen karvat ovat lyhyempiä mahan alla.
 
Junnukehässä oli kaksi koiraa. Harmillisesti tkamun komea poika ei ollut päässyt kehään kun oli saikulla :( Mutta, kyllä he vielä ehtivät tutustumaan pitkiin päiviin ;) Ensin tuomari kävi vähän moikkaamassa koiria ja kysyi niiden ikää. Sen jälkeen yhdessä ympäri. Jomilla oli hinkua päästä kovempaa ja saada edessä mennyt kaveri kiinni. Höh.
 
Yksilöarvostelun tuomari aloitti tunnustelemalla koiraa muualta ja vasta viimeisenä kattoi hampaat. Mun mielestä tosi kivasti ajateltu koiran kannalta :) Tämä sama tuomari oli Ticolla silloin kun Tico sai viimeisen sertinsä, mutta en muista miten tuomari lähestyi Ticoa. Ainakin se kannusti Ticoa haukkumaan kun huomasi Ticon haukkuvan.
 
Tutkimisen jälkeen yksin ympäri ja et. Vai oliko pelkkä et? Vanha ei enää muista :D Jomin seisotuksessa täytyy ihan muistuttaa itteään, että muistaa seisottaa sitä “oikein päin”. Jomin häntä kaartuu pääsääntöisesti oikealle, joten pitäähän tuomarille antaa nähtäville se parempi puoli ;) Isosten kanssa mä oon aina kääntänyt ne kun niiden kohdalla en oo huomannut eroa puolien suhteen.
 
Luokkakilpailu oli nopeasti ohi. Olin menossa numerojärjestykseen kun tuomari käski mun mennä ekaksi. Siinä hetki ja tuomari ilmoitti meidän olevan luokan voittajat! Aijai, pahalta alkoi näyttämään ;)
 
Noo, mutta messissä oli Ticon komea puoliveli ja kehäkettuvetsku, joten ei mun pieni sievä voinut niitä voittaa. Jomi on nätti, mutta komeaksi en sitä osaisi sanoa ja eikös uroksen tarttis olla ennemminkin komea kuin nätti?
 
Näköjään ei... Paras uros kehään mentiin numerojärjestyksessä. Tuomari pyysi meitä menemään et:n. Sitten vielä valiopoikaa. Kaikki pojat yhdessä ympäri ja me oltiin ekoja! Nooh, vielä oli mahdollisuus saada VSP, joten ehkä ei kuitenkaan tarttis jäädä taas tappiin asti.
 
ROP-kehässä tuomari halusi taas meidän menevän et:n. Sen jälkeen yhdessä ympäri ja me saatiin vihreävalkoinen ruusuke. Jeee! Mahtavaa! :) Nartun omistaja halusi ottaa kuvan, jossa tuomari pitelee ruusukkeita. Vähän tuntuu, että Jomi seisoi siinä vinossa. En alkanut korjaamaan sen asentoa kun hyvä oli, että seisoi.
 
Mä olin niin innoissani siitä, että pääsin lähtemään pois, että aloin pistämään kamoja kasaan samantien. Ekana laitoin reppuun arvostelun, että sen sai sinne suorana. Reppu oli jo pakattu kun tkamu alkoi puhua palkinnoista. Mä olin unohtanut ne ihan tyystin ja en tiedä, että olisiko ne jäänyt hakematta ilman tkamua xD Ei vaan kun kaivamaan arvostelu repusta ja palkintoja hakemaan. Vaihtoehtoina oli yhtä sorttia pokaaleista tai sitten tosi hieno pyyhe ja sellainen lasijuttu. Otin pyyhkeen ja sen lasijutun. Tampereella oli kyllä todella hienot palkinnot!
 
Sitten käytiin kiertelemässä vähän kojuja. Mulla ei ollut tarvetta ostaa mitään, mutta kun tkamun vanavedessä siellä kiertelin, niin nopeasti alkoi lompsa ohentua. Ostin jotain Hau Hau Championin uusia purutikkuja. Oli halpa boksi. Otin isoimman koon, niin onpahan noille vähän enemmän jyrsimistä. Kohta huomasin seisovani näyttelyhihnojen edessä. Sieltä osui silmiini yksi kivan- ja vahvannäköinen näyttelyhihna. Sovitin sitä Jomille, mutta Jomi oli vähän huono malli kun Ticolla kuitenkin on leveämpi pää ja paksumpi kaula. Pyysin tkamua kokeilemaan hihnaa koiralleen. Se mahtui ja vaikutti muutenkin hyvältä, joten otin sen. Toivottavasti nyt sitten vihdoinkin Ticolla on näyttelyhihna. Sille oon kai ostanut 3-4 hihnaa ja yhtä lukuun ottamatta se on saanut vedettyä niistä ittensä läpi kun on ollut riehakkaalla päällä. Jomin hihna on sellainen, jonka ostin Ticolle, mutta sen ketjuosuus näyttää sen verran heppoiselta, etten luota sen kestävän Ticon käsittelyssä. Tuosta Tico ei oo päässyt läpi. Toivottavasti NYT on hihna, joka kestää Ticon. Onhan se helpompaa, että erkkarissa kaikilla on oma näyttelyhihna.
 
Ja vielä yksi ostos tuli tehtyä. Silmiini osui narupunosleluja. Hintakin näytti ihan kohtuulliselta. Tosin, sen minkä lopulta valkkasin, niin siinä ei näkynyt hintaa. Otin sen silti, sillä se vaikutti hyvältä ja sellaiselta, jossa toivon mukaan on mun sormet suojassa kun herra linnunpoikanen kita ammollaan hyökkää kiinni leluun. Että, on vaarallista lähteä kiertelemään kojuja, vaikkei ostoslistalla olisikaan mitään ;D
 
Tkamu meni hakemaan autoa ja mä kävin kasaamassa häkin. Nyt laitoin lapaset käteen, niin sujui häkin kantaminen vähemmän kivuliaasti. Siinä autoa odotellessani tsekkasin luuriani. Siellä oli pari viestiä. Toinen oli tullut ihan Tanskasta asti. Jomi sisko oli ollut siellä ROP! Se on todella hyvin, sillä Tanskan kehissä on joku 30 koiraa per näyttely. Tuota ennen neiti oli käynyt kerran junnuna kehässä ja oli tullut nartuissa toiseksi. Tuokin on todella hyvin. Oli todella mahtavaa saada kuulumisia Jomin siskosta, että kiitokset vaan viestin lähettäjälle :) <3
 
Saatiin kyyti asemalle, joten oli ollut ihan luksuspäivä! Kiitokset tkamulle kyytsäämisestä ja Jomin pitelyistä kun laihdutin lompakkoa. Oli taas kiva päivä :) Kivaa oli myöskin nähdä muita islisten omistajia :)
 
Lipunmyyntipisteessä kuulin kuulutuksen, että Turkuun menevä juna oli juuri saapunut laiturille. Mä tietty oletin, että se lähtee siitä ihan just ja en ostanut lippua siihen junaan. Varsinkin kun en ollut yhtään varma, että miten nopsaan löydän sen junan. Jälkiviisaana voi todeta, että fiksumpi olisi kysynyt koska juna lähtee.. Meinaan lipun ostettuani suunnistin sille laiturille ja siinä se juna seisoi ainakin vartin. Sen verran oltiin siinä laiturilla ja sitten tuli fiilis, että tarttis saada syötävää.
 
Ärrällä kattelin nameja, mutta ne eivät napanneet. Sitten löytyi sellainen täytettyjä patonkeja, salaatteja, yms. myyvä paikka. Kiinnostuin härkäpatongista ihan sen vuoksi, että voisin antaa Jomille sitä härkää. Kysyin, mitä se sisälsi. Ei ollut mitään yllätyksiä, joten yksi sellainen. Sen lisäksi marjarahkapurkki. Kustansi 6 euroa. En vaan tiedä, että minkä laskuopin mukaan 5 + 2,70 = 6
 
Mentiin takas laiturille. Sidoin Jomin kiinni penkkiin ja aloin evästämään. Jomi sai pieniä paloja häränlihasta. Ja sitten myöhemmin sai putsata marjarahkapurkin. Ihan rauhassa ei saatu evästää kun joku sellainen 20-30 (mun ei todellakaan pitäisi arvioida toisten ikiä ;D) vuotias mies huudahti, että saako mun koiraa silittää. Miehellä oli kädessä kaljatölkki, mutta ei se ollut pahassa kunnossa. Puhe oli ihan selvää. Mies kehui Jomia kauniiksi ja kertoi olevansa kissaihmisiä. Mutta nyt oli kuulemma niin komea koira, että sitä oli pakko saada silittää :D
 
Jonkin ajan päästä tuo sama mies tuli taas meidän ohi, toisesta suunnasta tällä kertaa. Nyt miehellä oli mukana kolme naisihmistä. Mies taas kysyi, että saiko vielä silittää Jomia. Taas kehui Jomia ja tykkäsi Jomin luonteesta ja kaikki oli niin hienoa ja täydellistä :D Ennen lähtöään mies kehotti mua olemaan ylpeä mun koirasta. Olenhan mä. Jomi on niin ihana pieni ja nokkela pakkaus <3
 
Siinä istuksittiin jonkin aikaa. Tai no, kuka istui ja kuka yritti moikata kaikkia ihmisiä. Se oli kyllä hyvää mielenhallintatreeniä Jomille. Hihna oli sen verran lyhyellä, että siitä meidän ohi pääsi hyvin kulkemaan. Silti halutessaan Jomi kyllä olisi voinut sukeltaa yhden jos toisenkin syliin. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt vaan antoi ihmisten olla kun niin sanoin. Kovin Jomi heilutti häntää pitäen korviaan takana, että hänet huomattaisiin :D
 
Sitten siihen tuli nainen ja mies, ehkä 30-40 vee. En tiedä, että olivatko ne samaa seuruetta. Se nainen kysyi, että oliko mulla islanninlammaskoira. Hämmästyin rotutuntemuksesta, mutta jälkeenpäin tuli mieleen, että olikohan se luntannut mun repusta kun osasi ottaa puheeksi Jomin ruusukkeet ;)
 
Mies alkoi selittämään, että hän oli jopa kuvaillut isliksiä Islannissa! Kerroin sitten, että Jomi on Islannista. Tämän jälkeen se nainen oli vielä hetken, ennen kuin se lähti pois. Mies jäi vielä siihen juttelemaan. Kertoi omasta monirodustaan ja kehui Jomin ulkonäköä. Mies halusi ottaa kuvan Jomista. Annoin luvan. Jomi vähän häselsi sinne ja tänne. Juttelun lomassa mies yritti zoomailla Jomia. Kun kuvausyritykset näyttivät epäonnistuvan, laitoin Jomin istumaan ja menin miehen viereen seisomaan. Jomi posetti tosi hienosti ja mies oli innoissaan, että sai “elämänsä parhaan kuvan Jomista”. Taitaapa myöskin olla ainoa... ;) Niin joo, muistin tuossa, että joku randomi (? vai olisiko pitänyt tunnistaa?) onnitteli mua ja sanoi mulla olevan kauniin koiran, kun istuin kuvaamassa isliksiä. Ihan yhtäkkiä tuo nainen sanoi tuon mulle mun selän takaa.
 
Mua jotenkin sekoittaa nuo laitureiden lohkot. Mä luulin, ettei juna ollut vielä tullut, mutta kun lähdin viemään roskia, niin huomasin, että siinähän se meidän juna oli. Tähän junaan piti kiivetä taas pitkin rautaportaita (Jomi ei mee niitä ite), mutta silti lemmikkiosasto ei ollut sellainen koppero. Lipun mukaan olisi pitänyt mennä istumaan ihan tavalliselle paikalle, mutta parkkeerasin leveämmälle paikalle. Sidoin Jomin hihnan kiinni seinässä olevaan pidikkeeseen, niin sain herran pois käsistäni.
 
Paluumatka meni tekstaillessa ja Jomi nukkui aika paljon. Kukaan ei tullut häätämään meitä pois väärältä paikalta, joten siinä saatiin olla aina Turkuun asti.
 
Juna-asemalta oli vain harppaus bussipysäkille. Sain Tanskasta uuden viestin, joka laittoi kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa. Jomin sisko oli ollut RYP3!!! Ihan mahtavaa!!! Se neiti näyttää olevan melkoista kehädynamiittia. Pentuna sai pelkkää ROP-pentua ja päättipä pentu-uran upeasti olemalla BIS1 pennuissa!!! Ja nyt taas neiti sai ihan uskomattoman tuloksen näyttelyssä!!! Ei nuo sijoitukset Tanskassakaan ole ihan “jokapäiväistä” herkkua, joten huh huh! Aijjettä! On siinä gentlemanni ollut yhtä hymyä kun kaksi hänen kasvattiaan pärjäsivät eilen hyvin maailmalla :) Ja vielä kun neiti sijoittui RYP3:ksi, niin uuuulalaa vaan!
 
Mä en ollut yhtään väsynyt. Itse asiassa tuntui, että energiaa suorastaan virtasi ympäri kehoa. Kuvittelin, että tehtyäni isosten kanssa 2,5 tunnin lenkin olisin ihan loppu, mutta ei. Hyvin pysyin hereillä syödessäni ja mainoksia lukiessani. Kun oli niin pirteä olo, niin päätin alkaa kirjoittamaan näyttelyreissusta. Sitä iloa kesti vain 20 minsaa ja sitten iski väsy :D
 
Tänään tuo Jomppeli-tomppeli täyttää 11 kuukautta. Koiruus on oikein ihana herra hurmaava, jos unohdetaan sen hihnakävely ;) Painoa tuolla herrasella on nyt 13,2 kg, eli vielä on tullut vähän lisää sitten viime punnauksen. Punnasin samassa isosetkin, sillä pitäähän se saada tietää, että paljonko mun läskipalleroa pitää laihduttaa ;) Kiloja näyttäisi olevan 17, että mikäköhän on turkin osuus? ;D Ja tietty Ticokin piti punnata kun sen maanantaina unohdin. 15,8 on Ticon paino.
 
Marianne Holmin sanat seuraavaksi.
 
Tyypiltään erinomainen. Hyvät mittasuhteet. Oikea pää ja ilme. Hyvä kaula. Tilava runko. Hyvä häntä. Kaksoiskannukset. Liikkuu vaivatta.”
 
Vielä pari linkkiä ja kuvaa.
Linkitän tässä nyt sen Laitilankin kuvia 
 
Toisesta löytyy Tampereen kuvat
 
Ja perinteisesti piti napsaista jonkin sortin palkintokuva. Jomista julkaistu kuva on vähän tumma, mutta tykkään Jomin ilmeestä kun se näyttää veikeältä nuuskutellessaan lasipystiä. Olisi mulla siitä valoisampikin kuva, mutta siinä ilme ei ole noin hauska. Ja nyt oli niin hienot palkinnot, että piti ottaa niistä ihan erikseen kuva. Tuo lasipysti on niin hieno, että se taitaa olla mun suosikkipysti. Sekin on kivaa, että siinä lukee “Tampere KV 2013”. Ja tuo pyyhe (koko on 70 x 50) on ihana. Koiria ja koirantassunjälkiä. En tiedä raaskinko käyttää tuota pyyhettä ikinä.
 
 
             tre33-normal.jpg
                                                   Veikeä nuuskuttelija
 
 
             tre34-normal.jpg
                    Hienot palkinnot kruunasivat mukavan Tampereen reissun :)
 
 
 
 
Myöhemmin sunnuntaina lisätty: Jomin sisko Tanskassa sai taas ROPin 36 isliksen joukossa!!! OMG, mikä neiti, en enää osaa muuta sanoa :o