Hömpylällä on tulossa “ niin paljon kaikkee”, että päätin mennä jonkun toisen kanssa kouluun tänään. Valitsin Sonyn kun se on ollut niin hyvä omissa treeneissä, että kiinnosti kokeilla miten se tekisi hallissa juttuja.
 
Tico ja Jomi lenkuralle, Sonyn sullominen pukuun ja menoksi. Kahden edellisen päivän aikana oli vuoroin satanut vettä ja räntää, joten ei ollut kaikkein puhtain kävelykeli. Vielä on hitusen valkeaakin maassa, mutta aika ankeelta alkaa näyttää. Mun pitäis kyllä asua jossain Lapissa.
 
Ennen koulutusta otin rt-juttuja pallukan kanssa. Mikäs nyt on kun herra näyttää sekoittavan edestä takaakierron ja edestä sivulle menon? Vaikka sanan lisäksi näytän kädellä suunnan, niin hyvin saattaa mennä väärin. ?
 
Ensin kouluttaja kävi moikkaamassa kaikkia koiria. Ei siis tehnyt mitään tsekkausta vaan kävi vähän silittelemässä koiria. Sitten yhteisympyrää, joka meni kävelyvauhdilla. Kouluttaja ei hokannut laittaa pieniä kävelemään sisälle omaa ympyrää, jotta isommat voisivat ravata. Ei tuo alkuun mua haitannut. Ehkä oli ihan hyväkin, että ei heti alettu juosta.
 
Mä tykkään, että koiran hihna on löysällä kun mä koiraa esitän. En tykkää pitää hihnaa silleen “viivasuorana”. Voi olla, että koira näyttää silloin ryhdikkäämmältä tai jotain, mutta silti en tykkää siitä. Nyt kuitenkin kerin hihnan lyhyeksi, jotta Sonylle ei tulisi tilaisuutta peruuttaa. Jospa se sitten voisi olla hiljaa ja mennä muutenkin sivistyneesti?
 
Ekat yhteisympyrät olivat lupaavia. Ukko käveli hiljaa! Tosin se myös veti ja sitä se ei oo aiemmin tehnyt. Hiljaisuudessa jatkui kiertely. Mahtavaa! Sitten mua alkoi nyppiä, ettei päässyt juoksemaan, joten kun pikkukoirat eivät menneet keskelle, niin mä menin yksin Sonyn kanssa sinne ja sitten päästiin vauhtiin. Samalla sain testata uutta oivallustani. Sony kyllä yritti jarrutella ja jutella, mutta kun hihna oli lyhyellä, niin muutaman takku-askeleen jälkeen herra meni hienosti. Siis lyhyempi hihna toimi : )
 
Seisotuksethan tuolta sujuu hienosti eikä tsekkauksissakaan ollut mitään ongelmaa. Yhteisympyrän lisäksi oli kerran pujottelua. En pujotellut kaikkein ahtaimmista väleistä, mutta ne, joista mentiin, niin hyvin meni. Kerran oli myös kolmiota + seisotus.
 
Tokossa oli aika paljon sakkia ja kouluttajia oli kaksi. Silti ei tehty mitään ryhmäjakoa ja toinen olikin pitkän aikaa vaan ihan hiljaa. Se on ennen ollut treenimässä koiransa kanssa ja luulin sen olevan opiskelemassa koulutusta. Myöhemmin sekin alkoi puhua.
 
Ekana oli makoilua. Koirat olivat melko tiiviissä rivissä. Viereiseen koiraan oli alle metri, joten en todellakaan aikonut jättää Sonya ilman hihnaa makoilemaan ja matkakin oli vain hihnan verran. Koskaanhan ei voi tietää mitä kulman takana odottaa, mutta näin jälkeenpäin oon hyvin iloinen, etten lähtenyt kauas Sonyn luota. Toisella puolella oli snaku joka ei tainnut osata oikein mitään. Omistaja yritti makoiluttaa sitä, mutta se karkasi siitä ja meni Sonyn luo. Mulla hyppäsi sydän kurkkuun ja sanoin nopeasti “maa!”. Sony vähän katteli sitä toista poikaa, että “mitä sä siinä teet?”, mutta ei noussut. Mies sai koiransa siitä pois nopeasti ja tilanne oli ohi. Koko ajan mun pallukka pysyi maassa. Koiran häivyttyä palkkasin ja kehuin hienoa ukkelia ja jatkettiin makoilua. Olin kyllä iloinen, ettei Sony noussut ylös : )
 
Liikkeestä maahan meni hienosti (pudotin hihnan Sonyn viereen kun jatkoin ite matkaa) : ) Kuten myös hyppy. Tosin se tehtiin hihnan sallimissa rajoissa. Luoksetulo niin, että Sony sai raahata hihnaa perässään.
 
Seuraamista otettiin niin, että puolet ryhmästä liikkui yhtäaikaa, mutta silti omaan tahtiin. Askeleita sai ottaa korkeintaan kolme. Tälleen mentiin hallin toiseen päähän ja samalla tyylillä takaisin. Setti toistettiin.
 
Väki väheni pikku hiljaa ja kun tuli toisen makoilun aika oli koirilla isommat välit. Mä mietin paikan vaihtoa sen kurittoman snakun takia, mutta jäin silti paikoilleni. Se oli virhe, sillä se sama toistui. Koiranretale karkasi TAAS Sonyn luo. Mä taas toistin “maa!”. Nyt Sony näytti vähän siltä, että nousisi, mutta ei noussut. Kun se piski oli pois Sonyn luota, mä vaihdoin paikkaa. Loppu makoilu hihnan mitan päässä meni hyvin.
 
Luoksepäästävyyttä oli alussa ja loppupuolella. Ekalla kerralla toinen kouluttaja lähti toisesta päästä ja toinen toisesta. Kun kouluttajat kohtasivat, niin se osio oli ohi, eli eivät menneet riviä loppuun, jolloin kaikki olisivat saaneet kaksi kertaa. Kun tätä taas tehtiin lopussa, niin oletin meiningin olevan saman. Sonyn vuoron mentyä, otin pallukan kanssa liikkeestä seisomista ja istumista. Seisominen meni hyvin, istumiseen tarvittiin toinen käsky. Palattiin riviin ja huomasin, että nyt kouluttajat menivätkin rivin päästä päähän. Hoin Sonylle iitä kun kouluttaja tuli luo. Hyvin poju pysyi paikoillaan. Ainoastaan kerran nousi ja silloinkin oli kestänyt tovin silittelyä ja turkin pöllyttämistä. Nämä sedät eivät vain käyneet vähän moikkaamassa koiria vaan kyykistyivät niiden eteen, silittelivät ja pöllyttivät turkkia. Että oikein kunnon testiin pistivät koirat.
 
Otettiin vielä pujottelua. Nyt oli hyvin tilaa kiertää kaikki koirakot ja näin aioin tehdäkin. Kun meille annettiin lupa lähteä pujottelemaan, huomasin sen miehen snakunsa kanssa pujottelevan myös. Vai niin... En sitten pystynyt menemään kaikista väleistä kun piti kiertää ylimääräinen koirakko. Mutta se, mitä päästiin menemään, meni hyvin. Kaiken kaikkiaan nallukka-pallukka oli hieno tänään : )
 
Kotona ukkelia piti suihkuttaa kun en viittinyt laittaa sille märkää pukua päälle. Olin hokannut, että pyykkääminen oli unohtunut, joten piti pistää pyykkikone pyörimään. Kotivahtien oli sitten tyytyminen pihailuun.
 
Tosiaan talviset ja kauniit maisemat ovat vain muisto. Perjantaina alkoi se pirun tihutus ja kun kuulin rännin laulavan koko yön, pelotti aamulla kattoa ikkunasta ulos. Yllätyin, sillä maassa oli vielä lunta. Lähdettiin lenkille ja saatiin niskaamme vuoroin vettä ja räntää. Ehkä nuo räntäkuurot olivat estäneet kaiken lumen sulamisen.
 
Lauantaina mulla oli ollut plääninä, että olisin kävellyt poikien kanssa rismalle, pistänyt äijät koppiin ja sitten käynyt viemässä äipälle synttärikortin. Koko sakin kanssa en sitä tee, sillä Tico innostuu jo hississä niin paljon, että pistää haukuksi tullessaan ulos hissistä. Ja kun yksi haukkuu, niin haukkuu muutkin ja koko käytävä soi haukkusävelmiä, eh. Ticolle on jäänyt tuo tapa kun joskus asuttiin äipän viereisessä talossa. Tietty me visiteerattiin äipän luona ja Tico oli ihan innoissaan. Äipällä oli sellainen tosi pehmeä matto. Tuohon aikaan Ticolla oli tapana nyppiä pehmeää sammalta. Arvatkaapas vaan, että yrittikö Tico nyppiä äipän mattoa?
 
Mutta, poitsut olisivat saaneet olla kopissa sen aikaa kun olisin käynyt pudottamassa kortin. Sitten oltais voitu samalla treeniä siinä kaupan edessä. Mutta ei sellaisessa säässä huvittanut ulkoilla tuntikaupalla.
 
Myöhemmin päivällä näytti, että sade oli laantunut. Aattelin, että voitais käydä kierrättämässä kartonkia ja samalla treeniä siinä lähellä olevalla nurtsilla. Tietty sitä olisi voinut tarkistaa, että satoiko ulkona, meinaan siellä kuitenkin satoi. Noh, kun oltiin liikenteeseen lähdetty, niin turha sitä oli enää kääntyä. Ja kun kartongitkin olivat jo repussa, niin niistä piti päästä eroon.
 
Kun kartongit oli pudotettu, niin treenin hetken siinä nurtsilla. Se oli taas sitä laiskaa treenimistä, eli peruutin ukkojen kanssa ja käskin niitä i-m-s. Eipä noita näyttänyt haittaavan märkä maa, vaan maahankin mentiin kun käsky kävi. Olin vähän epäillyt sitä, mutta kiva, ettei nuo ole ihan neitejä ; )
 
Kaiken kaikkiaan oltiin ulkona noin 2,5 tuntia. Jomi veturi hidastutti... Mutta taas tuli nähtyä, että tuo teltta on pirun hyvä sadetakki. Ei tullut pisaraakaan läpi takista, vaikka koko ajan satoi. Housut olivat märät kun olivat ihan normi tuuliskat. Mä oikeesti luulin, ettei ulkona satanut ja siksi oli vaan ihan tavalliset pöksyt.
 
Vetisen kelin vuoksi kotitiestä oli tullut niin slippery, että seuraava lenkki kului pihailun merkeissä. En viittinyt lähteä liukastelemaan pimeälle tielle. Onneksi oli vaihtoehto.
 
Niin joo juu. Se hassuntuntuinen granaattiomenan aukaisuohje toimi. Sain syötyä helmet ilman, että näytin siltä kuin olisin veripisaroiden peittämä. Muutama helmi putosi lattialle ja Jomi oli kärppänä imuroimassa. Kun yksi sai, niin pitihän sitä antaa muillekin. Hyvin kelpasi. Mokomat kompostit ;D