Eilen oli taas varsin touhukas päivä. Aloitettiin lähtemällä hallille viiden aikoihin. Ulkopuolella tokoiltiin ja lopuksi oli pakko käydä kurkkimassa yksi rata ; ) Kellotin ja noin viidessä minsassa olin valmis hakemaan Jomin. Se oli hyppäri, eli ei yhtään kontakteja.
 
Hyppy x2, putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, putki ja hyppy. Jotain tollasta. En enää tarkkaan muista. Ekalla kerralla tyssäsi rata kun unohdin yhden hypyn jälkeen olla vaihtamatta puolta. Alkuun olin treeninyt, että menisin toiselta puolelta, mutta silloin tuli tosi kiire ehtiä opastamaan putken jälkeiselle hypylle. Sitten päätin kokeilla, että en vaihtaisikaan puolta – ja unohdin sen : D Toisella yrityksellä muistin olla vaihtamatta ja hyvin meni tuo kohta + loppu rata. Alkuun oli näyttänyt, että radalla on putkia, joissa oon Jomiin nähden “väärällä puolella”, mutta lopulta sain ohjauskuviot sellaisiksi, ettei kertaakaan ollut noin. Se oli hauska rata.
 
Puoli neljän aikoihin lähdettiin jompun kanssa kohti hallia. Isoset jäivät kotivahdeiksi. En ottanut niitä mukaan, sillä suunnitelmissa oli piipahtaa ATT:n epiksissä. Sitä olin arponut jo jonkin aikaa, että jätänkö kylmästi omat treenit väliin vai lähdenkö yhden kerran jälkeen pois? Päätin, että kerran käydään hakemassa oppia (ja toivottavasti edes vähän väsyttämässä jompua) ja sitten lähdetään pois.
 
En ollut yllättynyt kun kouluttaja ilmoitti, että nyt treenittiin niitä kahta kohtaa perjantain avon radasta. Ei oltu ulkona vaan sillä pienimmällä lohkolla, joten vähän piti soveltaa, mutta kunhan nyt oli sinnepäin. Radalla oli: hyppy, rengas, hyppy, putki, hyppy, hyppy, pussi, kepit, hyppy, hyppy, hyppy, putki, muuri, hyppy ja okseri. Rataa tehdessämme kouluttaja ilmoitti, että mä saan olla eka. Noh, sehän sopi nyt paremmin kuin hyvin.
 
Radan rakentamiseen meni tavallista kauemmin kun joutui paljon siirtämään esteitä. Sitten mun vuoro kesti jonkin vartin verran kun piti hinkata sitä kahden peräkkäisen hypyn ja yhden poikittaisen hypyn kohtaa. Kun koira oli lähetetty poikittaiselle hypylle, ohjaajan piti jatkaa eteenpäin koiran takana. Tämä oli Jomille hämmentävää. Tätä kohtaa treenittiin. Toinen oli ohjaus pussilta kepeille. Se ei ollut helppo kulma ja ei vissiin olla tuolleen treenitty. Noh, tässäpä treenin aihetta johonkin tulevaisuuteen. Kun mä en ollut varma tekemisistäni, niin ei ollut Jomikaan. Lopulta se saatiin sujumaan jotenkuten. Koirakoita oli neljä ja mun vuoron mentyä ohi, kello oli jo 17.45, joten kouluttaja ilmoitti, että ei ehditä toista kierrosta. Sopi mulle paremmin kuin hyvin! Oli taas pahasti alkanut näyttämään siltä, etten olisi kehdannut lähteä pois kesken kaiken. Nyt kohtalo päästi mut lähtemään kohti toista hallia ajoissa. Vielä ehti ilmoittautua molempiin.
 
ATT:n hallilla täytin laput ja sitten jonoon. Jonossa ei ollut monta ihmistä. Hallissa oli tosi vähän porukkaa. Autoja kyllä oli pihalla, että oliko suurin osa tullut starttiin, joka oli ulkona?
 
Möllit aloitettiin klo 18.15 ja niitä oli kaiken kaikkiaan niin vähän, että kaikki (mi-me-ma) tutustuivat rataan yhtä aikaa. Rata ei ollut paha, mutta yksi hankala kohta siellä oli. Siinä oli riskinä, että koira menisi hypyn sijasta putkeen. Sitä kohtaa hinkkasin ja pohdin eniten.
 
Jomi oli numero 5. Hyppy x 3, puomi, putki, hyppy, putki, hyppy, putki, aa, hyppy, putki, hyppy, muuri, pituus ja hyppy. En nyt oo ihan varma radasta, mutta jotenkin noin se oli. Se hankala kohta selvitettiin ilman väärää rataa, mutta ei se nättiä ollut. Jäin siinä väärälle puolelle ja putkeen lähetys ei ollut sujuvaa. Tähän olin suunnitellut putkijarrua, mutta nyt sitä ei tarvittu kun Jomi hidasti muutenkin mun sählätessä. Eikä ohjaus putken jälkeiselle hypylle mennyt suunnitelman mukaan vaan se meni “jotenkin”. Tämän takia Jomi teki turhan kierroksen hypyn jälkeen, sillä sen linja oli ihan metikköön. Mutta sitten sai paahtaa suoraan. Filettä pojulle oli taas tiedossa.
 
Lähdin kävelyttämään Jomia ja mietin, että olikohan siitä putkeen lähetyksestä tullut vitonen? Töksähtävä se ainakin oli. Muuten se tuntui olleen nollarata. Vaikka niin olisikin, niin ei me palkinnoille päästy, sillä ennen meitä oli kaksi nopeaa vespaa ja yksi bc, jotka kaikki tekivät nollan. Mutta ei se mitään, sillä jo pelkkä nolla lämmitti mieltä : )
 
Vessailun jälkeen istuin hallin lattialle ja otin kengät pois. Siinä sitä sitten istuttiin ja odotettiin avointa rataa. Ei kuitenkaan istuttu koko ajan, sillä meitä tarvittiin medien möllin ykköspaikalle. Se tuli ihan puskista, joten en mä mitään kenkiä ehtinyt laittamaan jalkaani vaan sukkasillani lähdin juoksemaan. En tiennyt missä oli se palkintojenjakopaikka ja hetken mietin, että pitääkö mun mennä ulos sukkasillani. Meitä kuulutettiin toistamiseen. Hädissäni kysyin, että missä jaetaan palkinnot ja sitten löysin ykköspaikalle : D Ne kolme huippunopeaa olivat ulkopuolisia koiria. En ollut osannut ajatella tuota vaihtoehtoa vaikka toki tiesin sen. Ihanneaika oli 60 s ja Jomin rivi on eka.
 
 
             Kuva0274.jpg
 
 
Avoimeen tutustuminen aloitettiin klo 19.30, ja sen tekivät minit & medit yhtä aikaa. Ei ollut paha avo-rata. Ainoastaan yksi ansakohta, mutta muuten simppeliä menoa. Tuota ansakohtaa hinkkasin eniten. Siinä kun oli vaarana, että Jomi menisi putkeen aan sijasta. Vielä rataan tutustumisen jälkeen minien ajan hoin: putki, jarrutus, hyppy, täällä, jotta muistaisin tehdä sen siinä kohtaa.
 
Jomi starttasi numerolla 2. Alku oli lähes samanlainen kuin möllissä: hyppy, muuri, hyppy, puomi, putki, hyppy, kepit, putki, hyppy, aa, putki, hyppy, putki, hyppy, hyppy, keinu, hyppy ja hyppy. Ansakohdasta selvittiin, mutta en muista, että jarrutinko Jomia. Tällä radalla tapahtui jotain poikkeuksellista, sillä jompu haukahti pari kertaa tehdessään keppejä ja sama aalla. Yleensä on ollut ihan hiljaa. Jomin loppusuora oli hieno. Se meni mun edellä kohti maalia! : ) File oli totisesti ansaittu.
 
Lähdettiin taas kävelemään ja siinä sitten pohdin, että tulikohan aalta kontaktivirhe? Jomi ei ollut mennyt niin alas kuin pitäisi. Mutta muuten rata tuntui puhtaalta.
 
Nyt oli pidettävä silmällä tuloslistaa, jotta tiesin, voitiinko lähteä vai pitikö jäädä palkintojen jakoon. Jonkin aikaa niitä tuloksia sai odottaa, mutta kun ne olivat tulleet, kävi ilmi, ettei voitu lähteä. En sen tarkemmin kattonut sijoitusta kun bongasin listasta kolme nollaa, joista yksi oli Jomin. Se siis tarkoitti, että ei voitu vielä lähteä. Kuten möllin, niin tästäkin tuloslistasta otin kuvan.
 
Laitoin kamat kasaan ja siirsin ne lähemmäs ovea. Palkinnot jaettiin maksien rataan tutustumisen jälkeen. Jomi oli tullut toiseksi. Palkinto oli sama kuin möllissä. Vähän tylsää, mutta ei me epistellä palkintojen vuoksi. Tavoitteena on nolla ja sijoitus on toissijaista. Nolla jo sinänsä on mahtava palkinto : ) Ihanneaika oli 60s ja Jomin rivi on toinen.
 
 
             Kuva0279.jpg
 
 
Kun tultiin pois palkintopaikalta, niin yllättäen huomasin mitsun onnittelevan meitä. Hän oli siellä töissä ratahenkilönä. Siinä hänen työskennellessä vähän vaihdettiin kuulumisia. Hänen paikka kun sattui olemaan sellaisessa kohtaa, että voitiin jutella. Hän sanoi, että Jomi oli komistunut kovasti. Omissa silmissä se ei oo muuttunut mihinkään vaan on edelleenkin pikkuvauva, mutta mä näenkin sen koko ajan. Oli vähän pikainen tapaaminen, mutta kiva oli kuitenkin tavata : )
 
Kotona oltiin puoli kympin aikoihin. Kuistilla odotti yksi ikävöivä kermapallo kun olin unohtanut lukita oven... Se ilmeisesti käy aina ovet läpi.
 
Siinä joskus klo 15 jälkeen satoi hetken. Sitten aloin miettiä, että pitikö oikeesti raahata sadevermeet mukaan? Eikä TS:n mukaan edes pitänyt sataa. Se oli pikainen kuuro ei edes maa ehtinyt kastua kunnolla. Kun sadetta ei näyttänyt tulevan lisää, päätin, että en ota sadevermeitä mukaan. Matkalla hallille satoi muutama pisara, mutta siinä oli kaikki sade mitä saatiin.
 
Maanantaina joskus aamukympin jälkeen luuri soi. Matkahuollosta soitettiin ja kysyttiin, että olinko kotona jos ruuat tuotaisiinkin jo silloin? Ilahtuneena sanoin, että, kyllä olin kotona, ja tervetuloa. Meni kymmenisen minsaa ja sitten auto oli pihassa. Kuski oli päättänyt soittaa kun oli mun lähellä. Kiitin siitä, sillä oli mahtavaa, ettei tarvinnut viettää päivää ruokalähetystä odottaen. Oli mukavan tuntuinen kuski. Paljon mukavampi kuin se hlö, jonka kanssa olin perjantaina puhunut.
 
Möllistä & avoimesta Jomi sai palkinnoksi: kankaisen matkaruokakupin, Dr. Clauder´s punkkikarkoitetta ja Dr. Clauder´s ankkatikkuja 80 g, joka oli ihan mahtava juttu!
 
 
                              agility.jpg