Ticokuun aikana sattui ja tapahtui. Sen verran liirum-laarumia tuli, että pitää jakaa teksti kahteen osaan. En tiedä nielisikö Vuodatus sen yhtenä suupalana kera kuvien ; )
 
 
 
Agia ja yksityistreenit
 
 
La 2.4. Nousin ylös puoli neljän aikoihin. Unisena pakkailin reppua ja yllättäen huomasin Ticon makoilevan sammakkona! : ) Siis ukkohan oli sitten oikein hyvässä kunnossa hallireissua varten : )
 
Pakkasta oli muutama aste kun kävelimme kohti hallia. Hallilla oltiin kymmentä vaille viisi. Valkkasin kentän ja sitten sidoin pojat seinään. Jomin kanssa treenin keppejä niin, että en mennyt sen vieressä koiruuden tehdessä keppejä. Joskus jäin taakse joskus se sai tulla mua kohti. Siis sai tehdä suht itsenäisesti keppejä. Hyvin meni.
 
Aalla treenittiin kontaktia. Jos jäin taakse, niin sitten Jomi ei aina jäänyt siihen oletettuun asentoon. Jos menin vieressä, niin jäi asentoon.
 
Sitten aloin katella rataa, mutta huomasin, että numerot oli kerätty pois. Kökkö. Noh, päätin jättää agin vähemmälle ja treeniä ruutua toisella kentällä. Siellä huomasin, että numerot oli jätetty paikoilleen ja aloin tutkia millainen rata niistä muodostuu. Vaihdoin sitten kenttää. Varmasti meni enemmän aikaa kuin sen 5 minsaa, mutta lopulta keksin rataan ohjauskuviot. Hyppy, hyppy takaa kierrolla, kepit, putki, rengas, hyppy tk, (hyppyjen välistäveto), hyppy, hyppyjen välistä tk, hyppy,tk, putki, hyppy tk, hyppy, hyppy, hyppy tk, hyppy, putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy ja hyppy.
 
Kokeilin radan ensin Sonyn kanssa ja sitten Jomin. Meni ihan ok. Otettiin vielä uusiksi ja siinä sai olla ratatreenit tältä kerralta.
 
Otin poikien kanssa ruutua ja Ticolle lisäksi muistuttelin seuraamista. Herra olisi halunnut tehdä agia, mutta nyt on agista taukoa ainakin sen verran, että saadaan selville ovatko arvot normalisoituneet. Karvapallojen kanssa otin vähän tokoilua.
 
Loppuun paikkiset. Isoset makoilivat ja Jomi istui. Sonyn makoilu on kyllä nykyään kamalaa. Se vääntyilee ja kääntyilee makoillessaan. Eikä pysy kauan oikeassa asennossa vaikka kävisi korjaamassa. Karvasammakot pysyivät paikoillaan hienosti. Näin meillä kului pari tuntia hallilla.
 
Muutama tunti unta ja sitten siskontytön synttäreille. Sisko oli taas tehnyt hienon kakun. Kakku oli hyvää, etenkin se täyte oli ihanaa ja pitikin pyytää sen resepti, jotta voi joskus herkutella. Täyte oli sellaista rahkamaista.
 
Sunnuntaina olisin mennyt hallille, mutta satoi vettä. Maanantaina treenin pihassa ruutua ja vähän muutakin.
 
Ti 5.4. oltiin agissa jompun kanssa. Sateen ropistessa käveltiin kohti hallia. Radassa oli yksi kimurantimpi kohta ja jokainen treeni ensin sitä ennen rataa. Alkuun rata tuntui tosi hankalalta, mutta kyllä mä sitten kuitenkin keksin ite miten ohjata. Ei ollut mitään mysteerikohtaa kun alettiin käymään rataa yksitellen. Hyppy x 2, putki, rengas, hyppy tk (takaa kierto), putki, muuri, hyppy tk, hyppyjen välistä tk, hyppyjen välistä tk, tk kauempana olevalle hypylle, hyppy, hyppyjen välistä tk, hyppy, hyppyjen välistä tk, hyppy, kepit, putki, putki, hyppy ja hyppy.
 
Ensin jokainen kokeili tuota “hyppy, tk hyppyjen välistä” –kuviota. Se meni hyvin molempiin suuntiin. Sitten radalle. Jäin renkaan kohdalla liian taakse ja seuraavana ollut hyppy tk ei onnistunut. Sitten kun tämä onnistui, oli putki. Jomi tuli putkesta sellaisella vauhdilla, että multa meni ohjauskuviot sekaisin. Ajatus ei vaan pysynyt siinä vauhdissa mukana. Tuota kohtaa hinkattiin jonkin aikaa. Se ennen rataa treenitty kohta ei nyt sujunut niin hyvin. Mä en vaan saanut sovitettua mun vauhtia Jomin vauhtiin ja toinen takaa kierto ei onnistunut. Sitten kun tuosta päästiin eteenpäin, niin loppurata meni ok.
 
Kouluttaja sanoi, että on ihan selkeä ero siinä jos mä tiedän mitä teen radalla. Kuulemma meno näyttää täysin erilaiselta. Ja varmasti se on niin. Kyllähän sen silloin epiksissäkin huomasi, että jos mä tiedän mitä tehdä, niin hyvin menee.
 
Toisella kertaa tuotti vähän ongelmia se takaa kierto kohta, mutta muuten meni ok. Kun en jäänyt turhaan varmistelemaan putkea, mä jopa pääsin vähän Jomin edelle ja renkaan jälkeinen hyppy meni hyvin. Viimeksi en ehtinyt kun jäin kattomaan, että meneekö Jomi putken. Joo, mä tiedän, että teen turhaa varmistelua. Loppuun kouluttaja taas puheli kisauran aloittamisesta. Kysyi, oonko katellut kisoja. Sanoin, että epiksiä. Kouluttaja kysyi, että lupaanko aloittaa kisauran tänä vuonna? Sanoin, että vielä on muutama kuukausi jäljellä... ; )
 
Kotiin mennessä ei satanut paljoa.
 
To 7.4. oli toko-treenit. Edellisellä kerralla kouluttaja oli sanonut, ettei pääse tulemaan tälle kerralle, ja on hommannut tuuraajan. Se oli yllättävää, sillä aiemmin hän on vaan perunut treenit. Musta oli ihan mielenkiintoista nähdä miten toinen kouluttaja opasti. Ehkä moni muu ei ollut tuota mieltä – tai sitten se oli vain sattumaa, että treeneissä oli todella vähän porukkaa... Jopa edellisessä toko-ryhmässä oli käynyt kato; siellä oli ollut vain kolme (kysyin tuuraajalta). Omassa ryhmässä olin ainoa. Siispä meillä oli yksityiskoulutusta!
 
Kouluttaja kyseli meidän harrastustaustaa. Aloitettiin tsekkaamalla Jomin seuraaminen. Oli erilaisia tempoja, jopa hidasta, jota on tosi harvoin. Seuraaminen meni muuten hyvin, mutta peruuttamaan lähtiessä Jomi lähti kaartamaan voimakkaasti oikealle. Herra lähtee vähän liian kovalla vauhdilla peruuttamaan. Tuota lähtöä pitäisi jotenkin rauhoittaa.
 
Seuraavaksi häiriötreeniä. Jomin istuessa mun sivulla kouluttaja teki häiriötä eri tavoin: liikkumalla, hyppimällä, yms. Paljon kääntyili pieni pää häiriön suuntaan. Seuratessa sen sijaan ei välittänyt yhtään kouluttajan tekemästä häiriöstä.
 
Sitten arpapeliä, eiku siis jääviä ; ) Olin kertonut kouluttajalle, että jäävät on vähän arpapeliä. Ensin kokeiltiin istumista. Meni hyvin. Maan kanssa ei mennyt, sillä herra jäi istumaan. En yllättynyt eka käsky kun tuppaa jäämään päälle. Kouluttaja kehotti käyttämään tarvittaessa vaikka käsiapua, jotta liike onnistuisi. Tein niin ja sitten maa oli taas muistissa. Seisominen meni hyvin. Jomin jäävät saivat kehuja nopeudesta. Vaikka toisinaan asento oli väärä, niin se tapahtui nopeasti. Kouluttaja kehotti kokeilemaan sellaista, että peruuttelisin ympäriinsä ja siinä samassa käskisin Jomia eri asentoihin. Tässä onnistuivat istuminen ja maa. Seisomiseen mun piti hidastaa tempoa.
 
Kokeiltiin hyppyä. Ensin niin kuin liike tehdään. Sitten niin, että kouluttaja sanoo “käsky”, mutta mä en käske Jomia hyppäämään vaan käyn palkkaamassa. Ja kerran niin, että käskin hyppäämään ja kun Jomi lähti hyppäämään, heitin namin mun taakse. 
 
Noutoa seuraavaksi. Ensin ihan liikkeenomaisesti. Se oli hieno ja innokas nouto. Sitten vähän kokeiltiin liikkeen pilkkomista. Jätin Jomin istumaan, laitoin kapulan meidän väliin ja käskin Jomia tuomaan kapulan. Meni hyvin. Sitten sellaista, että heitän kapulan ja käsken Jomia noutamaan, mutta kun se on ottanut kapun ja kääntyy takaisin, vapautan koiruuden. Kokeiltiin muutaman kerran. Kapu pysyi Jomin suussa vapauttamisesta huolimatta. Olisi saanut pudottaa, mutta ei tehnyt niin. Pito siis näyttäisi olevan kunnossa.
 
Kouluttaja kysyi, että mitä haluaisin seuraavaksi. Mietin ruutua, mutta tuumin sen olevan liian vaikea virittää nauhoineen kaikkineen. Vähän emmin, mutta ehdotin merkin kiertoa. Emmin, koska mietitytti, että sekoittaako Jomi sen ruutuun ja päinvastoin. Kouluttajan hakiessa tötsää hyllystä se tokaisi, että siellä näytti olevan ruutunauhat, joten ruutuakin voidaan myös kokeilla. Vaihdoin merkin kierron ruutuun. Autoin ruudun virittämisessä.
 
Kouluttaja laittoi ruutuun ihan maton värisen rasiankannen. Sanoi, että hyllyssä oli myös punainen, mutta halusin kokeilla sinisen kanssa. Namia ei laitettu ja ensin lähetin ihan lyhyen matkan päästä. Jomi meni ruutuun ja jäi seisomaan kannen viereen. Se siis erotti kannen matosta. Pikku hiljaa matkaa pidennettiin ja kokeiltiin myös ilman kantta. Aina meni ruutuun : ) Kerran kokeiltiin, että käsken Jomin maahan kun se on ruudussa ja maahan meni.
 
Jomi oli koko koulutuksen ajan ilman hihnaa. Ajat, jolloin juttelin kouluttajan kanssa, pidin Jomin maassa. Jos se olisi saanut olla ilman käskyä, nenä olisi vienyt sitä ympäri hallia. En tykkää pitää Jomia koko ajan käskyn alla, mutta se näyttää olevan hyvä keino lopettaa turha askartelu. Huomasin tuon agissa ja päti myös tällä kertaa.
 
Tykkäsin kouluttajasta. Sain jonkin verran uusia vinkkejä. Kotimatka tehtiin kävellen, mutta ei se mitään. Maa oli suht kuiva. Jo koulutukseen mentäessä puku oli ihan turha. Torstai oli alkanut sateisena ja toisinaan sadetta tuli, että, swuuhs vaan. Viikko oli ollut muutenkin sateinen, ja tuulta, ihanaa tuulta oli ollut useampana päivänä! Lumikasa pihalla sinnitteli, mutta ei liene ollut toivoa, että se kestäisi juhannukseen ; )
 
Perjantai oli löysempi päivä. Treenittiin ruutua eikä tehty muuta ihmeellistä. Ruutua oltiin treenitty muinakin päivinä jos vaan ei satanut. Pojilla tuntuu olevan ruutu hyvässä tuulessa : )
 
 
Epistelypäivä
 
 
La 9.4. olikin piiiitkä päivä. Liikenteeseen lähdettiin puoli kympin aikoihin. Tunnin kuluttua oltiin hallilla. Vähän ennen lähtöä oli alkanut tihuttamaan tihkua pienellä volyymilla. Olin vaan, että, voi kökkö! Kun pojat olivat valmiita lähtemään, tarkistin sateen. Oli lähes loppunut. Tihku oli tosi olematonta. Päätin ottaa riskin ja lähteä liikenteeseen ilman pukuja.
 
Tunnin kuluttua oltiin hallilla. Pientä tihkua oli tullut koko matkan ajan, mutta se oli niin pientä, ettei se kastellut. Jätti vain asfalttiin pieniä pisteitä. Hallilla oltiin tunnin kuluttua lähdöstä. Laitoin pojat ulkokoppiin. Samalla hetkellä, jolloin suljin kopinoven, alkoi satamaan kovemmin. Siis ajoitus ei olisi voinut mennä enää yhtään enemmän nappiin! : D Menin sisälle virittämään häkin. Myöhemminkin oltais voitu lähteä liikenteeseen, mutta pakko oli lähteä aikaisin, jotta varmasti sain häkille paikan. Ulkona pokia ei voinut pitää koko aikaa – etenkään Ticoa.
 
Meitin hallilla oli tukiepikset parille Eurooppaan lähtevälle junnu-ohjaajalle. Oli agia ja myös rallyn alo-luokka! Jomin ilmosin agin mölliin ja avoimeen. Tarjolla oli myös pari lisäkilpailua, mutta en ilmonnut niihin kun en tiennyt millaisia ne olivat. Isoset ilmosin rallyyn.
 
Ilmoittautuminen alkoi klo 11. Vähän jälkeen 11 menin ilmoittautumaan. Ennakkoon rallyyn olin ilmonnut vain Ticon kun en tiennyt voiko yhdellä ohjaajalla olla enemmän kuin yksi koira. Sonyn ilmosin jälkikäteen. Ilmojen jälkeen oli tyhjää aikaa.
 
Mölleissä luokkajärjestys oli ma-mi-me, joten mulla oli hyvää aikaa miettiä ohjaamista. Rata näytti helpolta, siis sellaiselta “mene vaan” –radalta. Ei mitään ihme piruetteja. Ainoastaan yhdessä kohtaa piti olla tarkkana, jottei koira menisi hypyn sijasta putkeen. Yhden ryhmäläisen kanssa pohdin asiaa. Hän oli ilmonnut koiransa starttiluokkaan.
 
Mulla oli mukana pienempi häkki, joten Jomi oli koko ajan häkin ulkopuolella. Parin tunnin jälkeen vein Sonyn tuulettumaan ulkohäkkiin, niin sai Tico enemmän tilaa. Minien aikana käytin Jomia lenkuralla ja sitten se sai mennä Sonyn seuraksi niin pitkäksi aikaa, että olin tutustunut rataan.
 
Jomi oli numero kolme ja medejä oli 9. Epiksissä mulla on kontaktit suurennuslasin alla kun kisa-Jomilla ei tunnu olevan korvia niillä. Herra tahtoo vaan mennä. Etenkin aan alastulo on sellainen, jonka Jomi mielellään hyppää yli.
 
Hyppy, putki, hyppy, putki, aa, hyppy, putki, hyppy x 2, putki, muuri, puomi, hyppy ja maali. Se oli puhdas nollarata! : ) Tavoite oli täytetty. Olisin kyllä ollut pettynyt jos ei noin helposta radasta oltais selvitty. Kontakteilla hidastin Jomia. Harmi, etten muistanut kehua kun otti kontaktin. Jomin aika oli 26 / 55 ja sijoitus 3. Palkinnoksi saatiin: Dr. Clauder´s ankkanameja, Hau Haun triokierteitä (kana-nauta-lammas), peltinen lihapalarasia 50g (makuna heppa), puruluu, 5 e:n lahjakortti Petolaan ja rc:n moskaa 1,5 kg. Niin, ja korista sai valita agiin liittyvän hihamerkin : D Ou, ja kaikkien sijoittujien sähkärit otettiin ylös, ja sitten muutaman viikon päästä tuli sähkäriin linkki johonkin päiväpassiin. Oli One Mind Dogsien sivuilla. Ei kiinnostanut edes käydä kattomassa mikä juttu se oli. Radan jälkeen käytin Jomia vähän kävelyllä Sonyn kanssa. Sade oli jo loppunut. Sen jälkeen Tico pääsi jaloittelemaan.
 
Avoimen luokkajärjestys oli mi-me-ma, joten mulla oli taas vähän aikaa funtsia rataa jo ennakkoon. Radassa näytti olevan pari pahempaa kiemuraa, muuten vaan eteenpäin menoa. Minien ohjaajilta yritin ottaa vinkkejä noihin kohtiin. Rataan tutustuessani keskityinkin enemmän noihin kohtiin. Molemmissa piti tehdä takaa kierto. Toisessa oli putki houkuttelemassa väärälle radalle.
 
Jomi oli numero 9., ja medejä oli 20. Hyppy, rengas, puomi, hyppy, hyppy (tk), hyppy, putki, hyppy, kepit, hyppy, putki, aa, hyppy, hyppy (tk), putki, hyppy, keinu, hyppy x 2. Kun Jomi oli hypännyt viimeisen hypyn, se kattoi mua kuolavana valahtaen suusta : D Poika oli ansainnut fileensä, sillä se oli taas nollarata! : ) Tosin sillä hetkellä mä en tiennyt sitä, sillä radan jälkeen mun jalat olivat hyytelöä jännityksestä, enkä muistanut juuri mitään. Ainoa, mitä muistin, oli että, hidastin Jomia kontakteilla. Enkä taaskaan muistanut kehua kun otti kontaktit, blah. Kysyin ryhmäläiseltä, että oliko se nähnyt radan. Oli nähnyt vain lopun, joten vasta tulosten tultua julki palkintojen jaossa mulle selvisi, että nolla oltiin tehty! Näissä epiksissä palkittiin viisi parasta. Jomi ylsi neljännelle sijalle. Jomin nolla oli luokan viimeinen nolla. Sitten oli 5 tai 10 virheitä sijalle 11. tai 12. asti. Loput HYL. Palkinnoksi saatiin: joku harja, pieni näytepussi Platinum koiraruokaa ja 500 g:n pussi rc:n moskaa. Taas otettiin sähkäriosoitteet.
 
Jomi oli osuutensa tehnyt, joten se sai mennä Sonyn kaveriksi ulkokoppiin lenkin jälkeen. Käveltiin karvapallojen kanssa 20 minsan lenkki. Paistoi aurinko, joten ulkona ei ollut kylmä. Ticoa käytin pienellä lenkillä kun en ollut varma koska palkinnot jaettiin. Palkintojen jaon jälkeen Tico pääsi kunnollisemmalle jaloittelulle.
 
Odottelua oli reilu tunti, joten treenin vähän rt-juttuja Ticon kanssa. Lähtölistasta huomasin, että poikien välissä oli vain yksi koira, joten vaihdossa tulisi kiire. Sony piti ottaa sisälle ekan ryhmän aikana. Me oltiin tokassa ryhmässä. Rallyn aikoihin hallissa oli paljon tilaa, joten pidin poikia häkin ulkopuolella ja tehtiin tuplatreenejä.
 
Pujottelu > liikkeestä maahan > 270 o > istu, juoksuun > käännös v > hidas > 360 v > normivauhti > sakukäännös > askel oikeaan > pujottelu et > maali. Ennen rataa treenin poikien kanssa hidasta 360 v. Ei ollut helppo juttu, sillä molemmat tuppaavat tekemään sen vauhdilla. Lisäksi treenin tuota mun kompastuskiveä, liikkeestä maahan. Mun vaan on vaikeaa hahmottaa se oma pysähtyminen.
 
Tico oli numero 11. Liikkeestä maahan meni pipariksi, sillä olin tosi epävarma, koska sanoa käsky ja ite pysähtyä. Tico meni maahan vasta toisella käskyllä. Uusiminen ei ole mun juttu. Ihme kyllä se kävi siinä mielessä, mutta päätin, että olkoot. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi vaan pitänyt käyttää kättä. Ennen rataa treeneissä Tico meni maahan ilmankin, joten päätin kokeilla radalla. Sakussa Tico nuuski kylttiä. Ilmeisesti 360 v oltiin tehty liian nopeasti, kun siinä oli lähtenyt –1 temposta. Saatiin 88 pistettä. Uusinnalla, ehkä oltais saatu enemmän, mutta sitä ei tiedä ; ) Aika oli 1:48:65. Tuomarin kommenttina “rauhallinen sujuva rata”. Ticolla oli ollut pitkä päivä ja ikääkin jo miltei 10, joten olin kyllä tyytyväinen Ticon suoritukseen.
 
Pikainen koiran vaihto. Ticon laitoin vieressä olevaan tyhjään “yhteisvara-häkkiin”. Näin vaihto sujui helpommin. Mun olisi pitänyt heittää häkin päälle peitto, sillä ukko mökäsi. Huomautuksesta hiljeni hetkeksi, mutta aloitti myöhemmin uudelleen. Ei oltu vielä radalla, mutta edellinen oli miltei ratansa jo tehnyt, joten en ehtinyt käydä heittämässä peittoa.
 
Pujottelussa Sony nuuski nurinpäin olevaa ämpäriä, joten tästä tuli miinukset kyltistä ja taluttimesta. Oi, miten iloinen olinkaan kun 360 v sujui hyvin! : ) Välillä Sony tekee sen vajaasti, mutta tällä kertaa ei : ) Ja tämäkin herra nuuski kylttiä sakussa, joten siitäkin kyl, tal. Saatiin 96 pistettä ja aika oli 1:49:81. Tuomarin kommenttina “sujuvaa, rauhallista yhteistyötä”. Kermiksellä myös oli ollut pitkä päivä eikä rallya ole juuri paljon treenitty viime aikoina, joten tyytyväinen oon tähänkin tulokseen : )
 
Tuntien jälkeen triple oli taas kasassa kun vein isoset ulos Jomin kaveriksi. Kokosin häkin ja odotin lappujen jaon. Sitten kohti kohtia. Kello jo läheni iltaseiskaa. Kotona suihkuttelin ja sitten syötiin. Päivä oli ollut pitkä, mutta mä en ollut väsynyt. Ehkäpä mukana olleet bansku ja sämpylä olivat olleet tarpeeksi piristävät eväät? Tai se, että tällä kertaa Jomin kanssa meni hyvin agissa? Tai se, että isosillekin oli jotain? Tai se, että päivä oli kaiken kaikkiaan ollut kiva? : ) Mä jätin hallille sen ison rc:n pussin. Ei mulla riittänyt kädet sen kantamiseen. Reppuun se ei mahtunut. Voi “harmi”...
 
 
             agi.jpg
                           Vasemmalla avon ja oikealla möllin palkinnot.
 
 
 
Pöpön tavoittama
 
 
Ma 11.4. menin pelkästään Jomin kanssa kuppikselle TKY:n koulutukseen. Olin laiska ottamaan Sonyn mukaan. Pyörällä pääsi helpommin ; ) Nyt koulutukset oli käännetty toisinpäin. Ehkä ne tälleen yrittävät selvittää, että tuleeko sitten tokoon enemmän porukkaa. Ulkokoulutuksissa tokoilijoita on ollut tosi vähän. Porukkaa oli enemmän, mutta vaikutti, että osa oli luullut ensin olevan näyttelyä. Missä lukutaito? Netissä sanotaan selvästi, että toko on ensin...
 
Porukkaa riitti kahteen ryhmään ja tähän oli varauduttu, sillä paikalla oli kaksi kouluttajaa. Aloittelijoihin osallistui kuusi ja edistyneempiin viisi koirakkoa. Tosin myöhemmin kävi ilmi, että yhden edistyneemmissä olevan olisi ehkä kannattanut olla aloittelijoissa. Koira ei tuntunut osaavan mitään. Omistaja selitti, että koiran kanssa oli harrastettu vuosi rallyä. Hmmm... sillä ei kyllä välttämättä pärjää edistyneempien toko-ryhmässä...
 
Aloitettiin luoksepäästävyydellä, joka tehtiin, kuten vanhassa alossa. Jomi ei pysynyt istumassa. Ihme, että on joskus pysynyt. Jatkettiin paikkiksilla. Jätin Jomin istumaan. Jomi istui hienosti, vaikka toisella puolella sähelsi tuo aloittelijan oloinen koiruus, ja toisella puolella vihi. Vihin omistaja tiesi mitä koiran kanssa voi tehdä ja teki tason mukaan, mutta aloittelijan omistaja ei tiennyt. Paikkiksessa se jätti koiran ihan niin kuin muutkin ja hoki taukoamatta paikka-käskyä. Ei muuttanut metodia vaikka välillä koira lähti pois paikaltaan. Lopulta se sitten tuli Jomin luo, jolloin Jomin paikkis loppui siihen. Eihän Jomi voinut olla paikoillaan kun toinen tuli ihan iholle. Onneksi ei ollut vihainen koira ja tyttökin se oli. Omistaja pahoitteli tilannetta. Otin Jomin haltuun ja jätin sen uudestaan istumaan. Aloittelijan omistaja ei enää osallistunut paikkiksiin. Jomi pysyi hyvin paikoillaan.
 
Luoksari (lähtien maasta) ja liikkeestä maahan menivät hyvin. Seuraaminen oli ilman hihnaa. Ekassa pysähdyksessä ei pysähtynyt oikeaan kohtaan mun sivulle, mutta muuten meni hyvin.
 
Kaukot otettiin ryhmäliikkeenä ja ne menivät hyvin. Nyt Jomi nousi heti ekalla istumaan : )
 
Liikkeestä seiso meni hyvin myös.
 
Sitten kouluttaja seuruutti koko ryhmää jonkin aikaa ennen kuin pysäytti koirakot riviin. Pysäytyksen jälkeen oli pujottelua. Ensin koirat istuivat ja kun kaikki olivat pujotelleet kerran, niin sitten ne makoilivat.
 
Luoksari toistettiin ja loppuun taas paikkikset. Tähän ei aloittelija osallistunut lainkaan. Jomi pysyi paikoillaan.
 
Koulutuksen loputtua otin Jomin kanssa vähän noutoa. Hyvin meni.
 
Emmä tiijä. Jos mä olisin ollut kouluttaja, niin olisin ohjannut sen aloittelijan toiseen ryhmään. Siitäkin huolimatta, että omistajan mielestä koira ei ollut aloittelija. Olisin kai sanonut jotain tyyliin “tämä ympäristö taitaa olla vähän liian haastava aiemmin vain hallissa treenanneelle koiralle, joten ehkä kannattaa kokeilla tuota toista ryhmää, jossa liikkeet tehdään helpotettuina.” Siten tuo koirakko olisi saanut tunnista enemmän irti kuin mitä nyt sai. Vähän kävi sääliksi kun toisen paikkiksen aikana ne olivat vain sivussa eivätkä tehneet mitään. Eivät edes yrittäneet hihna-paikkista eikä siihen opastettukaan...
 
Näyttiksessä oli 7 koirakkoa. Oli kiertämistä, pujottelua, kolmiota, parijuoksua, tutkimista, yms. mitä näyttelyissä tehdään. Loppupuolella kouluttaja ehdotti koiranvaihtoa. Ekan kerran olin halukas lähtemään tähän mukaan. Aiemmin kun tuota on ollut, niin mulla on ollut Sony. Sitä ei kyllä voi antaa ihan kenelle tahansa. Koiran vaihtaminen ei ollut pakollista. Yhdellä oli mukana kaksi koiraa ja sain kokeilla sen villistä. Harmi, että Jomi päätyi kouluttajan pideltäväksi eikä kukaan kokeillut Jomia. Kaikki eivät tähän lähteneet ja lukumäärä oli pariton, joten Jomi sai vaan katella kun omistaja meni vieraan koiran kanssa. Kerran se haukahti, mutta lopetti kun huomautin asiasta. Sitten ukko näytti keskittyvän lukemaan maan viestejä.
 
Villiksen kanssa meni ihan ok. Kerran mentiin ympäri ja sitten seisotus. Sitten kolmio ja vielä kerran ympäri ennen vaihtoa takaisin. Oli ihan hauska kokeilu.
 
Tulomatka kesti noin tunnin. Alkumatkasta taas herra oli paahtanut minkä tassuistaan pääsi. Sitten jossain vaiheessa meno muuttui raviksi. Loppumatkan työnsin pyörää kun ei ollut mikään kiire. Jäi semmonen 40 minsaa viilennysaikaa.
 
Kotimatkaan meni myös tunnin verran. Välillä Jomi ravasi ja toisinaan jaksoi ottaa 5 – 10 minsan spurtteja. Herra oli se, joka vauhdin määräsi.
 
Ma-illalla vasemmalla puolella kurkkua tuntui karhealta. Vähän ehkä jotain nuhanpoikastakin oli. Ti-aamuna nieleskely oli tosi inhottavaa, ja kyllä, mulla oli ihan pikkiriikkinen nuha! Ehkä jo oli aikakin kun mun edellinen flunssa oli helmikuussa 2013. Siis yli kolme vuotta sitten.
 
Vaikka tiistaina 12.4. sattuikin kurkkuun kun nielaisi ja vähän nuhaakin oli, niin silti menin agiin. Nuo kaksi asiaa eivät olleet vaikuttaneet mitenkään ääneen, joten tuumailin, että kyllä mä parista radasta selviän.
 
Sää oli sen verran suosiollinen, että isoset pääsivät mukaan. Ne saivat odottaa kopissa. Ticolle laitoin varmuuden vuoksi takin. Olin Jomin kanssa mahdollisimman pitkään isosten lähellä. Bongasin tosi ison tötsän ja en voinut olla kokeilematta, että kiertäisikö Jomi sen. Ilmeisesti tötsää oli käytetty siihen aiemminkin, sillä tötsän ympärillä näkyi jälkiä : D En tiedä mikä on niin ison tötsän tarkoitus. Eikä näyttänyt hoksaavan Jomikaan kun lähetin sen kiertämään. Sillä on sujunut se kiertäminen sen verran hyvin, että ensin kokeilin kunnon matkan päästä. Lopulta kun sain ukon kiertämään, niin aika lähellä tötsää oltiin ja lisäksi kiersi väärinpäin. Että se siitä taidosta ; ) Ilmeisesti Jomille olisi luontaisempaa kiertää myötäpäivään, mutta mä haluan sen kiertävän vastapäivään. Tätä sitten muistuttelin ukolle.
 
Agissa oli aiheena vastakäännös. Radan tehtyään kouluttaja näytti, että mihin kohtiin haluaa vastakäännöksen. Muuten radalla sai tehdä mitä halusi. Mun mielestä vastakäännöksessä ei ole mitään pointtia. Mun mielestä niistä kohdista olisi selvinnyt muutenkin. Ja tuntuu jotenkin hassulta lähteä pyörimään eri suuntaan kuin on tarkoitus saada koira menemään. Ehkä tämän piruetin salat vielä joskus aukeavat mulle.
 
Hyppy, puomi, putki, hyppy x 3, aa, pituus, hyppy, jolla vastakäännös, putki, kaksi hyppyä eteen, yksi tk:n kanssa, hyppy x 2, joista toisella vk, putki ja hyppy. Tutustuessani rataan koin jotain, jota olin jo pitkään odottanut. Muistan kun joskus alkuaikoina tuossa ryhmässä alettiin tutustua rataan, niin siellä oli kaksi sellaista, jotka alkoivat heti tehdä piruetteja sun muita. Vasta ekaa kertaa kävivät rataa läpi ja silti niillä oli jo heti ideoita mitä tehdä radalla. Musta se näytti coolilta. Mietin, että kykenenköhän ite koskaan moiseen. Noh, kun nyt tällä kertaa aloin selvittää, että miten numerot menivät, niin yllättäen huomasin, että ilman suurempaa miettimistä automaattisesti tein ohjausjuttuja! Sitten tuli sellainen olo, että on oikea agiohjaaja ;D Toinen asia, jonka oon huomannut on, että mulle alkaa kasvaa toinen käsi agiin!
 
Ensin jokaisen kanssa treenittiin vastakäännöstä ja sitten radalle. Jos nyt oikein muistan, niin hyvin meni aina toiselle vastakäännökselle asti. Yksi syy siihen oli, että hypyllä tk:n kanssa tein sen mitä ei olisi saanut tehdä; jäin kattomaan, että Jomi tekee sen. Siinä olisi vaan pitänyt mennä. Muuten ei ollut mitään mahkuja ehtiä tehdä vk:stä seuraavalla hypyllä. No, tuota kohtaa hinkattiin jonkin aikaa ja lopulta mä tein oikein, mutta Jomi oli jo ohjelmoinut itteensä väärän putkenpään. Kouluttajan mukaan se ei kattonut mitä mä teen : D
 
Toinen rata meni ilman ongelmia ekalle vk:lle asti. Se oli mun moka, ettei se onnistunut. Olisi pitänyt jättää koira aan kontaktille ja ottaa ite vähän etumatkaa. Muistin tuon ekalla kerralla, mutta en nyt. Siispä vk ei onnistunut. Toisella vk:llä taisin saada Jomin putkeen oikeasta päästä, mutta vähän epävarmaa se meno oli.
 
Toki kouluttaja oli kuullut meitin epistuloksista ja se sitten kyselikin radoista, etenkin avoimen radasta kun ne voivat olla mitä vaan. Sitten se kysyi, että tuliko sellainen tunne, että voisin mennä virallisiin? Kerroin, miten mua olivat hirvittäneet avon tk:t, johon kouluttaja sanoi, että nehän kuitenkin sujuivat. Tähän mä sanoin, että “joo, kun olin ensin minien ajan kattonut mitä muut tekevät radalla” : D
 
Keskiviikkona 13.4. mä sitten olin ihan raato. Kurkkukipu oli tehnyt sen mitä aina ennenkin; vienyt äänen. Nuha oli vielä siedettävä, eli ei ollut sellainen, että sieraimet tuntuivat olevan tukossa, mutta niistämällä ei tullut mitään ulos. Sellainen nuha on inhottava. Päivän mittaan olo tuntui vaan huononevan ja melko suurella todennäköisyydellä mulla oli kuumetta. En mitannut kun en mielestäni tehnyt sillä tiedolla mitään. Kotona kuitenkin olin eikä tarvinnut lähteä minnekään... Ei edes lenkille, josta saan kiittää aitaa. En tiedä miten olisin selvinnyt lenkittämisestä siinä kunnossa. Jopa ovelle raahustaminen oli työn ja tuskan takana. Sairastan harvoin, mutta sitten kun sairastun, niin vedän pohjat. Se on aina ollut niin. Käytinpä lääkkeitä tai en. Ehkäpä tuon takia kun pahin on ollut ohi, mä oon tuntenut oloni heikoksi muutaman päivän ajan. Istuessakin on tullut sellainen olo, että huippaa vähän.
 
Torstaina 14.4. kurkkuun ei enää sattunut eikä ollut kuumeinen olo, mutta muuten kyllä oli veto pois, joten päätin ilmoittaa tokoon, etten tule. Aikaisin aamulla avasin koneen lähettääkseni sähkäriä kouluttajalle, jotta saa tiedon hyvissä ajoin. Yllätyksekseni se oli laittanut viestiä, että 14.4. treenit peruttu! Sattui sitten hyvään aikaan
sairastuminen : D
 
Pe 15.4. olin edelleen flunssainen, mutta uskoin olevani jo voiton puolella, joten piti harjoitella kuvaamista ; ) Ticon kuvat on julkaistu aiemmin, joten siksi siitä ei ole paljon kuvia.
 
 
             k3.jpg
                              Ensin Jomi harrastaa lumikasahierontaa...
 
 
             k4.jpg
                                                 ...ja sitten Tico.
 
 
             k5.jpg
                                                Kepin liikuttamat : D
 
 
             k6.jpg
                                             Kauneudenhoitoa?
 
 
             k7.jpg
                               Tuloksesta voidaan olla montaa mieltä ; )
 
 
             k8.jpg
                                Tico on valmiina, jos Jomi hylkää kepin...
 
 
             k9.jpg
                                                 Kuono puhtaaksi...
 
 
             k10.jpg
                                             ...ennen posetusta ; )
 
 
             k21.jpg
                                            Keväinen sotamaalaus.
 
 
             k11.jpg
                   "Kun en enää oo saanut luita, niin on pakko purra puita."
 
 
             k12.jpg
                              "Vähän hankala tämä hammasharja on..."
 
 
             k13.jpg
               "Pysy nyt vielä hetki siinä, niin saan toisenkin tassun laitettua."
 
 
             k1.jpg
                                           Koirajoogaa ála Jomi ; )
 
 
             k2.jpg
                            "Sori, nyt tuli keskeytys hampaiden käyttöön."
 
 
 
 
Tappelupukari & casanova
 
 
Yskää ja räkätautia oli vielä jäljellä kun su 17.4. lähdettiin lammastelemaan. Jos jotakin ihmetyttää, että miksi en puhu paimentamisesta, niin mun mielestä se ei vielä ole sitä vaan vasta harjoittelua. Sana paimennustreeni on niiii-in pitkä, joten kehitin lyhyemmän sanan kuvaamaan mun aivotuksia ;D Su valkeni sateisena ja vielä klo 12 aikoihinkin satoi reippaasti, joten ei menty mutkaan. Sade oli loppunut tkamun tullessa, mutta silti laitoin kumipuvun. Vaikka mielikuvissani olinkin tallustanut laitumella likomärkänä kahden märän koiran kanssa, niin silti otin mukaan kameran. Tällä kertaa lammastelemaan oli tulossa uusi islis, joten siitä piti koittaa saada kuvia.
 
Ajettiin laitumelle ja sitten koirat pääsivät vessailemaan. Homma siis eteni kuten ennenkin. Olisipa edennyt ihan loppuun asti...
 
Vakkari apukoiralla oli juoksut, joten uroksia ajatellen ln oli vaihtanut apukoiran toiseen bortsuunsa, joka on uros. Se ei tullut mulle yllärinä, mutta ajattelin, että kyllä hommasta selvitään kun koirat ovat liinassa ja apukoira on lähinnä sivulla odottamassa mahdollista vuoroaan. Sony oli ekana ja aloitettiin lampaiden perässä kulkemisella. Jonkin aikaa kun tuota oli tehty, niin sitten jätin pallukan istuman ja kävin kiertämässä lauman. Sitten taas sitä, että lauma oli mun ja koiran välissä ja välillä pysäyttelin koiraa. Ln piti kiinni liinasta. Koskaan aiemmin siitä ei ollut päästetty irti, mutta ilmeisesti nyt sujui sen verran hyvin, että siitä päästettiin irti. En enää tarkkaan muista miten se tapahtui, mutta yhtäkkiä Sony oli uroksen luona. Mä olin “hyvän” matkan päässä ukosta. Yritin huutaa sitä pois sieltä, mutta eihän p*skiainen kuunnellut. Tappelu tuli. Ln oli lähempänä ja pystyi puuttumaan tilanteeseen aika nopeasti, mutta tappelevien koirien erottaminen yksin ei ole helppo juttu. Mä juoksin sinne ja yritin ottaa Sonysta kiinni, mutten onnistunut siinä. Huomasin maassa menevän liinan ja sitten sain otteen koirasta. Kun koirat olivat hyvän matkan päässä, niin kysyin, että oliko bortsulle tullut jotain. Olin niin järkyttynyt tilanteesta, ettei mulle tullut mieleenkään tarkistaa omaa koiraa. Lopullisesti se unohtui kun huomasin bortsun ontuvan. Eikä mennyt kauaa kun toinen etutassu oli punainen verestä. Olin järkyttynyt.
 
Ln katteli bortsun tassua ja totesi, että taisi tulla lääkärireissu. Puhui tikeistä. Mä hoin järkyttyneenä voi eitä. Ln kysyi, että oliko mun koiralle tullut jotain ja vasta sitten tajusin tutkia kermistä. Eihän sen paksun pehkon alta löytynyt mitään muuta kuin karvoja vieri vieressä. Voi olla, että tuo turkki säästi pallukan haavoilta. Tassuissa ei näkynyt mitään. Ln soitti lääkäriin ja sai ajan niin, että treenejä ehdittiin jatkaa vielä pikaisesti. Myös tuo uusi tulokas pääsi treenimään – onneksi! Jomi ja jättis eivät ehtineet käydä laitumella, mutta saivat mennä lampaiden perässä. Myös tuo uusi tulokas oli tässä mukana. Se oli tyttö, joten Jomin ajatukset taisivat olla jossain muualla kuin lampaissa...
 
Ln:n lähdettyä lääkäriin me jäätiin laitumelle. Jomilla oli mahdollisuus juosta tyttöjen kanssa. Herra käytti huonosti tämän mahdollisuuden, sillä sen kuono oli liimaantunut vanhemman neidin peräpäähän. Huoh. Vanhus oli leikattu, mutta se ei tähän casanovaan vaikuttanut. Nuorempi neiti kiinnosti tosi vähän. Jos jotain voisin Jomissa muuttaa, niin se olisi tuo suhtautuminen tyttöihin. Toki se olisi kivaa jos se leikkisi muuallakin kuin kotona tai, että ei kokisi lämmintä säätä maailmanloppuna, mutta nuo ei häiritse mua niin paljon kuin se, miten Jomi suhtautuu tyttöihin. Se on oikea herra ällöttävä tässä suhteessa.
 
En tiedä miten kauan oltiin laitumella, mutta hyvä tovi kuitenkin. Alkuun tkamu käytti mun kameraa ja myöhemmin mä ite. Hän oli unohtanut muistikortin kotiin, joten hänen kameraan ei juuri kuvia mahtunut.
 
Tappelu oli tosi kökkö juttu, mutta oli kiva nähdä pari uutta islistä. Tai sen nuoremman olin nähnyt viime vuoden Elonäyttelyssä. Tosi ujo neiti, mutta kun siinä oltiin ja juteltiin, niin vähän rohkeammaksi se tuli. Mä olin kyykyssä kun yritin ottaa kuvia ja lopulta se uskalsi tulla hakemaan namia multa : ) Sitten kun seisoin, niin alkuun ei uskaltanut tulla mun luo. Voi olla, että pelkäsi mun kumitakkia, mutta lopulta uskalsi tulla hakemaan namia kun seisoin. Ei siis ihan menetetty tapaus, mutta paljon työtä vaatii, jotta siitä tulisi rohkeampi.
 
Toinen neito oli tyypillisempi islis eikä se ujostellut tulla hakemaan namia. Itsepalveluakin osasi käyttää laittamalla kuonon taskuun : D Oli kyllä tosi hienossa kunnossa oleva 13-vuotias neiti! Ikä ei näkynyt kun se välillä juoksenteli. Siis todella nuorekas niin sisäisesti kuin ulkoisestikin : )
 
 
             la46.jpg
                  Onpa komea ja ihana häntä nuoremmalla islisneidolla! <3
 
 
 
Lisää kuvia löytyy alla olevasta linkistä
 
 
Ma 18.4. kävin kaupassa ja kun pääsin kotiin olin aika hengästynyt. En siis ollut vieläkään kunnossa. Oli siis parempi jättää väliin TKY:n treenit. Eipä se tuntunut kovin isolta menetykseltä kun ainakaan viimeksi treeniä ei ollut päivitetty yhtään vaikka säännöt olivat muuttuneet, joten hyvin saattoi jättää väliin.
 
Ti 19.4. olo oli edelleen räkäinen, mutta agiin menin. Mulle agitreenit ovat kevyemmät kuin TKY:n ulkotreenit. Agihalliin on lyhyempi matka ja agissa on aika paljon odottelua. Ja agissa voi missata jotain jos jää treenit väliin.
 
Taas näytti, että varjossa oli joku +12, joten otin isoset mukaan hallille. Hallin lähellä olin näkevinäni ln:n. Yllätyin siitä, sillä kello vasta läheni puoli viittä. Hänellä oli kyllä treenit, mutta vasta parin tunnin päästä. Oltiin sovittu, että nähdään hallilla jo senkin takia, että pystyin maksamaan oman osuuteni tappelusta aiheutuneista kuluista. Bortsu oli säästynyt tikeiltä, eli lääkärissä haava oli vain puhdistettu ja tutkittu. Muutenkin uutiset olivat tosi hyviä, sillä bortsu oli kävellyt autolta lääkäriin ontumatta. Ei ontumista, tikkejä, punoitusta tai mitään mutakaan poikkeavaa tullut tassuun. Se oli helpotus kuulla!
 
Tosiaan se sitten kuitenkin oli ln. Moikattiin ja vein triplen koppiin. Sitten menin kattomaan, että oliko hän ehtinyt livahtamaan jo sisälle halliin. Siellä hän treenasi sarloosin kanssa. Annoin rahan + pötkön Naturista. Tuote ei ollut ln:lle tuttu, joten nyt hänellä oli mahdollisuus tutustua siihen. Hän pyysi, että ottaisin muutaman kuvan. Aalta kai onnistui napata jonkinlainen kuva, mutta hyppykuvaa en saanut. Luurin kamerassa oli viive, joten kuva tallentui vasta muutama sekka napin painamisen jälkeen.
 
Sitten kävin juottamassa koirat ja laitoin Ticolle takin, jonka jälkeen lähdin Jomin kanssa sisälle odottamaan. Kun meidän kenttä oli vapaa, niin otin vähän keppejä Jomin kanssa. Ensin niin, että menin Jomin vieressä molemmilla puolilla ja sitten niin, että jätin Jomin istumaan, kävelin keppien päähän ja sitten koiruus sai tehdä kepit. Hyvin meni. Otettiin myös yksi etäputki.
 
Meidän ryhmään tuli uusi jäsen ja hänelle pidettiin esittelykierros. Esittely oli ihan ok, mutta kouluttaja ymppäsi siihen vielä tavoitteen. Jokaisen piti siis esitellä ittensä ja kertoa yksi tavoite tälle vuodelle. Mä kun kuulin tuon, niin tuhahdin, että “blah”. Kuumeisesti koitin miettiä, että minkä keksisin tavoitteeksi mulla kun ei ollut sellaista. Mä vaan treenaan ja katon mihin se riittää. Ei siis ole kovin tavoitteellista mun agi. En mä keksinyt, joten tavoitteen kohdalla sanoin, ettei sellaista ole. Kouluttaja kiirehti sanomaan “aloitatte kisaamisen” : D Paljon myöhemmin mulle tuli mieleen yksi, jonka olisin voinut nimetä tavoitteeksi; oppia hahmottamaan radat ohjausjuttuineen nopeammin.
 
Tänään tavoitteena oli tehdä persjättö (pj) kolmessa kohtaa ; ) Kouluttaja näytti kohdat ja sitten alkoi radan opettelu. Rata oli pääasiassa sellaista helppoa menemistä. Muutamassa kohdassa piti olla tarkkana ja sitten tietty nuo persjätöt. Radalla oli seuraavat esteet: hyppy, putki, hyppy, pj:llä renkaalle, hyppy, aa, hyppy, puomi, hyppy, pj, hyppy, pj, hyppy, putki, hyppy, rengas, hyppy x 2.
 
Jomi ei mennyt renkaan jälkeiselle hypylle. Se ei ollut suorassa linjassa renkaan kanssa vaan tavallaan vähän vinossa taustalla. Tässä olisi pitänyt käyttää jarrua, mutta en käyttänyt kun en sellaista osannut ajatella. Jatkettiin eteenpäin. Jomi meni kyllä ihan aan kontaktin loppuun, muttei jäänyt siihen. Kontaktin alareunassa näytti olevan jotain märkää. En tiedä mitä se oli, mutta kovin Jomi nuuski maata. Jatkettiin vasta kun olin tyytyväinen kontaktiin. Puomin alastulossa taas nuuskutteli. ? Eka pj meni hyvin, mutta toka ei. Kuulemma tein teoriassa oikein, mutta vähän myöhässä olin. Sitten hyppy ja putkeen ja loppu rata meni ihan ok. Tuolla ekalla kerralla kouluttaja ei puuttunut mun tekemisiin vaan korjaamiset tehtiin vasta radan jälkeen. Aloitettiin just tuosta renkaan jälkeiselle hypylle ohjaamisesta. Kun kyseessä on nopeampi koira, niin siinä tarvitaan jarrua ja hartialinjan kääntämistä kohti hyppyä. Ekalla yrityksellä olin tosi myöhässä. En muista onnistuiko toisella, mutta viimeistään kolmannella. Kun tuo oli kunnossa, niin sitten treenimään tupla-pj:jä. Ei se helppoa ollut, mutta lopulta siinäkin onnistuttiin.
 
Toinen rata meni muuten hyvin, paitsi tupla-pj:jen jälkeen Jomi meni putken sijasta hypylle. Ja ekalla kerralla tässä ei ollut mitään ongelmaa. Mutta tuota lukuun ottamatta kouluttajan mukaan rata oli kuin oppikirjasta, joten “koska kisaatte?”, kouluttaja heitti kommenttinsa loppuun. Mä totesin naurahtaen, että “vai niin.”
 
Laitettiin kamat kasaan ja haettiin isoset pois kopista. Sitten alkoi kotimatka. Noin koululle asti ripsutteli vähän vettä, mutta ei se kastellut. Koululta eteenpäin alkoi satamaan kovemmin ja sitten kyllä kastuttiin. Ei onneksi ihan läpimäriksi, mutta ei siinä sateessa olisi tarvinnut kauaa kävellä, että olisi alkanut tulla läpi. Kotitiellä sade loppui. Oltiin oltu joku kymmenisen minsaa kotona ja sitten vasta vettä tulikin. Sitä tuli sellaisella volyymilla, että mä kuulin sisälle sateesta aiheutuvan suhinan. Sittenkin kävi tuuri sateen suhteen kun ei oltu tuolloin ulkona. Se sade olisi kyllä kastellut läpi nopeasti.
 
Näin valkovuokkoja kun mentiin hallille.
 
 
Epistelyä taasen...
 
 
21.4. olin taas epistelemässä Jomin kanssa. Ratavalinnat olivat ne tutut; mölli & avoin. Yksi meidän ryhmän miniohjaaja oli tullut myös ja ehdinkin nähdä heidän startti-radan. Sieltä napsahti hieno nolla : ) Luokkajärjestys oli mi-me-ma, joten mulla oli minien verran aikaa ottaa ohjaajilta ohjausvinkkejä. Rata ei vaikuttanut mahdottomalta. Siinä ei ollut yhtään takaa kiertoa, mutta oli muutama kohta, jossa piti osata jarruttaa nopeampaa koiraa. Näin ainakin tulkitsin. Rataan tutustumisen ajaksi vein Jomin ulkokoppiin.
 
Jomi oli numero 8, joten ehdin vähän pissattaa sitä ennen rataa. Pientä lisäjännitystä toi se, että avoimella radalla ei ollut kuuluttajaa, joten piti osata kattoa ite koska menee radalle. Etenkin radan alku oli haastava. Siinä oli kaksi hyppyä peräkkäin ja sitten muuri. Nuo esteet muodostivat sellaisen ällämäisen kuvion, joten mun täytyi jarruttaa Jomia jo ennen toista estettä, että se tajusi mennä muurille. Muurin jälkeen oli putki, jonne ainakin mun näkökulmasta piti mennä helpommasta päästä. Mä olin suunnitellut jarruttavani Jomia muurin jälkeen, mutta epäonnistuin siinä ja ukko meni putkeen väärästä päästä. Ihan liikaa häppeninkiä oli alussa eikä se toinen jarrutus enää onnistunut : D En korjannut ja lähettänyt Jomia uudestaan putkeen vaan jatkoin rataa: keinu, hyppy, putki, hyppy, aa, putki, pituus, kepit, hyppy, putki, hyppy (?), puomi, hyppy ja hyppy.
 
Jomi ei hauku kun tekee rataa. Ainakaan vielä... Avoimella radalla se haukahti kerran ennen aata. Luulen, että se oli sellainen “paineet pois” –haukahdus. Jomilta pääsee joskus tuollainen yksittäinen haukahdus jos se käy kierroksilla. Agissa se käy. Onneksi kuitenkin pysyy sen verran kasassa, ettei ala säheltämään, kuten Tico. Toivottavasti Jomi ei kasvata kierroksiaan niin suuriksi, että alkaa haukkua urakalla. Se on mukavaa, ettei ukko hauku radalla : ) Eri asia olisi jos se olisi haukkunut alusta asti, mutta kun ei ole, niin sitten saa luvan myös pitää sen linjan.
 
Kepeille tuo syöksyi sellaisella vauhdilla, että hetken näytti, että ukko menee solmuun niiden kanssa. Mä jo vähän odotin, ettei saa niihin rytmiä ja kepit pitää ottaa alusta. Ei pitänyt. En tiedä olisiko sitten pitänyt jarruttaa Jomia ennen keppejä? Kun Jomi saa mennä, niin se sitten menee vauhdilla ja ennen keppejä oli ollut pieni vauhtisuora putken jälkeen. Keppien jälkeen koiruus meni kauempana olevasta reiästä putkeen. En tiedä miksi. Tuli ihan yllärinä se veto. Ehkä olin taas liian hidas kertomaan, että minne mennä. Näin jälkeenpäin ajateltuna mun olisi pitänyt mennä keppien loppuun ennen Jomia, niin puolen vaihto olisi sujunut näppärämmin. Turhaan jäin varmistelemaan sen keppejä – etenkin kun hylsy oli jo napsahtanut. Nyt korjasin Jomin rataa ja loppu rata meni hyvin.
 
Kun tutustuin mölli-rataan, niin ryhmäläinen piti Jomia. Radalla oli pari kohtaa, joiden sujuminen vähän mietitytti. Mä oon huomannut, että jyrkät käännökset saavat aikaan “apua!” –fiiliksen. Radalla oli pari sellaista. Putkien ohjaamiseen yritin kiinnittää erityistä huomiota.
 
Jomi oli numero 7, joten taas ehti käymään pissalla ennen vuoroaan. Hyppy, puomi, hyppy, putki, Sitten tiukka käännös parin hypyn muodossa. Jarrutin Jomia ja näytin selkeästi mistä päästä mennä putkeen. Ilman jarrua olisi voinut juosta väärästä päästä. Hyppy, aa. Aan jälkeinen hyppy oli aseteltu niin, että siitä oli suora linja maalin hyppyyn. Tässä piti taas tehdä tiukka käännös, jotta sain sen pussiin (kiva juttu, että radalla oli harvemmin nähtävä pussi). Pussiin se meni, mutta ei se ollut nättiä ohjaamista. Pussi aloitti vauhtisuoran, joka jatkui parilla hypyllä ennen putkea. Mä jäin tosi jälkeen Jomista ja ehkä siksi se alkoi ihmetellä, että missä mä oon. Ja ehkä tästä syystä se vähän pyöri ennen kuin meni putkeen. Tästä tuli vitonen. Tämän jälkeen taas ukko laittoi kaasun pohjaan ja putken jälkeen oli hyppy, lähes suora putki ja hyppy. Mä jäin taas jälkeen Jomista ja suoran putken suoritettuaan koiruus vähän ihmetteli, että missä mä oon. Sain kuitenkin sen viimeiselle hypylle ilman isompaa pyörimistä. Mitä yhteistyötä se tuollainen on, että paahdetaan kuin heikkopäinen? ;D Ehkä pitäisi mennä kisoihin pyörällä jos siten saisin tuota vähän hitaammaksi...
 
Kun olin radalla, niin tuntui, että Jomi pyöri ikuisuuden siinä putken lähellä. Ryhmäläiseltä kuulin, että vain vitonen siitä tuli. Ei siis tarvinnut nilkuttaa häntä koipien välissä pois radalta ; ) Jomin aika oli jotain 39,... (loppua en muista) ja se tuli viidenneksi. Voittajan aika oli 36,... ja muiden aika ennen Jomia alkoi nelosella. Ajallisesti Jomi olisi ollut vähintään toinen. Sitku vielä miettii, että siihen pyörimiseen meni varmasti muutama sekka, niin ei tiedä olisiko aika riittänyt voittoon. Tuolla yritin kuvailla Jomin vauhtia kun videota ei ole. Radan ihanneaika oli 75 sekkaa : D Voiko mikään koira mennä sen niin hitaasti?
 
Radan jälkeen Jomi hetken nuuskutteli yhtä samanikäistä shiba-poikaa. En nyt tiedä voiko shiban omistajaa sanoa varsinaisesti tutuksi niin vähän kuitenkin ollaan oltu tekemisissä. Ekan kerran tapasin hänet yhdellä koira-aitausreissulla pikku-Ticon kanssa. Sillä oli porokoirauros, jonka nimi jäi mieleen. Sitten meni monta monta vuotta ennen kuin taas nähtiin, taisi olla näyttely? Tai sitten oli ehkä jo juteltu netissä ennen sitä? Mutta yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jolloin ollaan nähty. Kuulin, että seuraavat bloksua, joten terkkuja vaan tätä kautta jos tämän näette : ) Monikossa tietenkin kun koirat omistajansa kanssa istuvat koneen ääressä lueskellen ;D
 
Eipä mua oikeestaan harmittanut, ettei päästy palkinnoille. Jaossa oli taas sitä rc:n moskaa, joten ihan sama. Se mikä harmittaa on se, etten taaskaan muistanut kehua kontakteista. Ja turhaa varmistelua oli möllissä. Muistan, miten oikein havahduin kun sen ekan tiukan käännöksen jälkeen olin lähettänyt Jomin putkeen. Jäin siihen ja sitten yhtäkkiä hokasin, että mulle tuli kiire. Mun olisi pitänyt vaan mennä. Ei aivot toimi tarpeeksi nopeasti radalla – ainakaan vielä. Mä omaksun asiat hitaasti, joten siksi olisi kiva jos mun eka agikoira olisi rauhallisempi. Mutta kun se ei ole, niin tämän kanssa on vaan koitettava pärjätä...