Taas muuttui suunnitelmat ihan lennossa. Vielä aika pitkälle perjantai-iltaan plääninä oli mennä lauantaina poikien kanssa pyörimään Tuorlaan. Siellä oli joku traktorien vetokisa tai jotain. Sitten äippä laittoi viestiä ja kysyi, että lähdenkö Paraisille. Tokihan mä halusin käydä mummiani moikkaamassa, siispä ei menty Tuorlaan.
 
Edessä on reissu Somerolle paimennuskoulutuspäivään. Hyvin todennäköistä on, että pee maistuu, joten madottaa pitää ukot. Suunnitelmissa oli ostaa matolääkettä keskiviikkona, mutta kun tuli se ylimääräinen kauppareissu, niin en sitten viittinyt kuluttaa siihen aikaa.
 
Seuraavaksi aikomus oli ostaa ne varsinaisella kauppareissulla. En ostanut, sillä unohdin, että apoteekki aukesi vasta ysiltä. En jaksanut alkaa odottamaan puolta tuntia ostosten kanssa.
 
Mahdolliset madot saivat jälleen armahduksen perjantaina, jolloin aioin ostaa lääkettä cityilyreissulla. Eipä me cityiltykään, joten ei tullut käytyä apteekissakaan.
 
Eilen sitten oli jo pieni pakko saada aikaiseksi hommattua ne lääkkeet. Siispä lenkki rismalle koiruuksien kanssa ennen Paraisille lähtöä. Tai ei sittenkään, sillä kysyessäni äipältä, että mihin aikaan apoteekki aukeaa lauantaina, äippä sanoi, että voidaan käydä apteekin kautta ennen Paraisille menoa. Sinänsä mua ei olisi haitannut, vaikka olisikin pitänyt talsia rismalle. Sehän olisi tiennyt turrikoille kunnon lenkuraa. Hyväksyin tarjouksen, sillä se ainakin varmisti, ettei mikään muuttaisi sitä plääniä. Sitten vaan piti keksiä joku toinen lenkura ennen lähtöä.
 
Kello herätti puoli viisi. Aikaisemminkin olisin lähtenyt, jos olisin mennyt nukkumaan aikaisemmin. Pari banskua poskeen, kamera reppuun ja vesipullo myös. Sitten kohti litsiä.
 
Litsillä sidoin Ticon ja Jomin laituriin ja annoin Sonyn polskia. Se ui ilman keppiäkin. Nautti takuulla vilpoisasta olosta. Heittelin mä vähän keppiäkin Sonylle.
 
 
             uv4-normal.jpg
                                               Vesipedon onnenhetki.
 
 
 
 
Sony kiinni laituriin ja Jomi vapaaksi. Oli mielenkiintoista nähdä, että mitä se oikeasti meinasi vedestä nyt kun pystyi päästämään ihan kunnolla irti. Jomi kirmaili vedessä siis vesi on lotraajasta kiva elementti. Nappujen avulla houkuttelin Jomia syvemmälle ja sain sen uimaan muutaman kerran. Kerran jopa toi mulle kepin. Ihan rannan tuntumassa oli vettä täynnä oleva vene. Musta tuntuu, että se on se sama vene, jota Jomi ihmetteli jättiksen kanssa viime syksynä. Vene oli vaan vähän ajelehtinut eri paikkaan. Jomia kiinnosti vene ja kokeilin, että menisikö se sinne jos heittelisin nappuja veneeseen. Sinne poju meni imuroimaan nappuja. Sonya harmitti, että Jomi sai olla vedessä. Turkkis esitti aika ajoin vastalauseita asialle.
 
 
             uv1-normal.jpg
                                             Jomi tykkää vedestä :)
 
 
             uv2-normal.jpg
                                                        Söpö-höpö <3
 
 
 
Jomi vesijuoksee
 
 
 
Jomi vesijuoksee taas
 
 
 
Jomi juoksee laiturilla
 
 
 
Jomi veneessä
 
 
 
Jomi hakee kepin
 
 
 
 
Kun Tico ei ole mikään varsinainen vesipeto, niin se sai olla viimeinen. Ticon uimiset rajoittuvat lähinnä keppien hakemiseen. Ei se ilman houkutinta osaa uida. Sonya taas harmitti, että muut saivat olla vedessä, muttei hän.
 
 
             uv5-normal.jpg
                                            Tico ui vain keppien perässä.
 
 
             uv6-normal.jpg
                         Siinäpä Ticolla onkin urakkaa, että saa kaiken juotua ;)
 
 
Tico ui
 
 
 
 
 
Kun kaikki olivat saaneet käydä vedessä “oman makunsa mukaan”, niin päätin päästää kaikki irti. Otin hihnan pois Sonylta ja käskin sen istua paikoillaan. Kun olin irrottamassa Jomin hihnaa, niin Sony pinkaisi mun ohi ja meni veteen. Se uiskenteli siellä aikansa ilman mitään varsinaista päämäärää. Sitten se halusi tutkia, että mitä vene sisälsi. Sonyn käytöksestä tuli ihan sellainen olo, että sitä harmitti olla sidottuna kun muut saivat uida. Edelleenkin luulee omistavansa järven... ;D Oli jotenkin kummallista, että ainoastaan Sonyn kohdalla kamera lopetti automaattisesti kuvaamisen? Muiden kohdalla se ei tehnyt niin???
 
 
Sony purkaa patoumia uimalla ;)
 
 
 
Sonyn oli tarkistettava, että mitä se Jomi teki veneessä
 
 
 
 
Jatkettiin kävelyä lähellä rantaviivaa. Pojilla oli menohaluja ja kyllä niille sai välillä sanoa aika kovallakin äänellä, että vähemmän vauhtia, jotteivät häviäisi näköpiiristä. Paimenkoirien paimentaminen on rankkaa puuhaa, puuh ;)
 
Yhdessä kohtaa oli sellainen pieni kalliopläntti. Suunnistin kohti sitä, sillä siitäkin kohdasta pääsee veteen. Veteen karvapallot molskahtivatkin, mutteivät helpoimmasta kohdasta. Se oli ihan kuin kahdelta koiralta olisi loppunut aivotoiminta samanaikaisesti kun kuului iso molskahdus karvapallojen hypätessä veteen linnun vuoksi. Jomi taisi yllättyä äkkisyvästä, muttei se saanut mitään traumoja. Sony oli mennyt veteen hankalasta kohdasta ja sillä oli vähän vaikeuksia päästä ylös vedestä liukasta ja jyrkkää kalliota pitkin. Yritin ohjata Sonya uimaan helpompaan kohtaan, mutta herra taisteli tiensä maalle juuri siitä kohdasta.
 
Kun katteli Sonyn ja Jomin vesitouhuja, niin tuli sellainen olo kuin he olisivat isä ja poika. Jomi seurasi Sonya koko ajan. Jos Sony lähti hakemaan keppiä, niin Jomi lähti perään. Tico ei oo koskaan viittinyt lähteä hakemaan keppiä jos Sony lähtee myös. Jomi taas on sellainen, että haluaa olla siellä missä tapahtuu ja siksi Sony sai veteen ekstravarjon.
 
 
             uv3-normal.jpg
                                   Jomi vesipedon uimakoulussa, söpöä!
 
 
             uv8-normal.jpg
                                            Vesikävelijä ja -juoksija.
 
 
 
Sony ja Jomi vedessä osa 1
 
 
 
Sony ja Jomi vedessä osa 2 Tässä Jomi nappaa hetkeksi kiinni lumpeenlehdestä.
 
 
 
Sony ja Jomi vedessä osa 3
 
 
 
Kerran tuli vastaan yllättävä tilanne. Käveltiin metikössä ja oltiin just kohdassa, jossa on pieni pätkä pitkospuita. Liekö sitten on kiittäminen mun harvinaisen nopeaa reaktiokykyä siitä, että selviydyttiin pyöräilijöiden yllättävästä kohtaamisesta ilman show:ta? Mä onnistuin huomaamaan ne ennen poikia ja nappasin kiinni karvapalloista. Tico oli sivummalla ja käskin sen pysyä paikoillaan. Maastopyöräilijät kiittivät tien antamisesta ja mä olin helpottunut, etteivät koirat olleet ehtineet alkaa haukkumaan niitä. Isoset nyt ainakin olisivat alkaneet. Jomista en osaa sanoa, että oisko se sitten lähtenyt touhuun mukaan. Eipä olla koskaan törmätty aamulla keneenkään tuolla.
 
Se oli kiva kolmetuntinen, joka reissuun meni. Olin varautunut kahteen reissun jälkeiseen riesaan: punkkeihin (hrrrh ja mrrrrrrh) ja karvapeitteiseen lattiaan. Edelleenkin Jomista lähtee pohjavillaa tuppokaupalla enkä ymmärrä, että miten noin pienestä koirasta voikaan lähteä viikkotolkulla niin paljon karvaa, että päivittäinen imurointi on ihan turhaa. Jomin karvanlähdön vuoksi olinkin miettinyt, että kannattiko lähteä uimaan kun edessä oli erkkari. Totesin, että mun oli pakko pestä se ennen erkkaria, joten oli sinänsä se ja sama millainen kastuminen kiihdyttäisi Jomin karvanlähtöä. Uinnin jälkeen Jomin irtoamaisillaan olevan pohjavilla roikkui huopaantuneina takkulaattoina. Jomi oli vähän kuin kommondor –rotuinen koira :D Mun viemäri säästyi aikamoiselta karvalastilta.
 
 
             uv7-normal.jpg
                                                    Nappumetsästäjät.
 
 
             uv9-normal.jpg
                        Tico kahden keppisuun välissä (Jomilta irtoo pöksyt!).
 
 
            uv10-normal.jpg
                                  Isoset käyttivät luomupyyhettä, Jomi ei.
 
 
Kotona plokkasin pojat keittiöön pyykkitelineen kanssa. Saivat kuivahtaa ja pudottaa karvansa sinne. Keittiössä ei ole mattoa, joten sen siivoaminen on helpompaa kuin olkkarin. Eikä pojat tainneet edes välittää siitä, sillä ne alkoivat nukkua kotiin päästyään. Olihan niillä ollut touhua koko aamun, että eipä ihme.
 
Oli vielä useampi tunti aikaa ennen kuin lähdin käymään mummini luona. Ajattelin laittaa videot latautumaan, niin oli sitten se asia pois päivyristä. Kun lataan videoita, niin en voi käyttää nettiä muuten, joten ajattelin ajankuluksi alkaa kirjoittamaan uutta tekstiä blogiini. Tiedossa oli sen verran paljon touhua ja tohinaa, että oli mukavaa jos pystyi tekemään asiaa pikku hiljaa sen sijaan, että pitäisi pläjäyttää oikein kunnon megapostaus. Taaskaan mun suunnitelma ei mennyt käsikirjoituksen mukaan...
 
Yhtäkkiä ruutu pimeni eikä mikään tullut näkyviin vaikka liikutin hiirtä. Annoin koneen olla hyvän tovin, ennen kuin kokeilin hiiren liikuttamista uudelleen. Nyt teksti tuli näkyviin, mutta näyttö värisi. Kiva... Muutaman minsan ajan tuota kesti ennen kuin näyttö jälleen pimeni. No just. Annoin koneen olla itekseen enkä taaskaan sammuttanut sitä. SIISPÄ jos musta ei yllättäen kuulukaan aikoihin mitään, niin sitten mun kompu on rikki. Tähän voitte varautua nyt näemmä. Pelottava ajatus jos kompu pitää viedä tohtorille. Voiko niihin korjaajiin luottaa etteivät ne hävitä mitään tietoja siinä samalla? Huoh, huoh ja huuuuoooh, eikö enää osata tehdä kestäviä laitteita??? :/
 
Kone sai olla sen aikaa kun kävin mummini luona. Takaisin tullessa kokeilin, että miten se nyt toimi. Sain käynnistettyä koneen ja muutaman minsan jälkeen näyttö taas pimeni :( Sammutin vempaimen ja sitten uusi käynnistys. Nyt näyttö kesti sammumatta sen aikaa, että sain laitettua videot latautumaan uudestaan. Sen jälkeen annoin koneen olla.
 
Viiden aikaan tkamu koirineen ilmestyi mun pihaan. Se tiesi mukavaa parituntista ajanviettoa jutellen ja katellen koirien puuhia :) Tkamun vanhemmalle koiralle järjestettiin taas pallonjahtausta, joka nyt sujui todella näppärästi, sillä koiruus toi ite pallon uudelleen potkaistavaksi, vaude! Meitin junnut painivat ja rundasivat. Lisäksi oma junnu ei ollut kovin vieraanvarainen mitä tulee veden suhteen.. Jomi taas lotrasi kupissa niin, että vieraiden oli oltava kuivin suin. Vadin uusi täyttökään ei parantanut tilannetta vaan Jomi oli heti heittämässä vettä pois vadista. Hitsi, mun tarttee kattoa, että mitä sellaiset kahluualtaat kustantaa. Jomi on nyt niin innostunut lotraamisesta, että toinen voisi tykästyäkin sellaiseen.
 
Tässäpä muutama kuva visiteeraajista. En nyt ehtinyt ladata enempää kuvia picasaan, eikä niitä niin hirveästi loppujen lopuksi ollutkaan, siis nyt ei ole tarjolla mitään linkkiä lisäkuviin.
 
 
             uv11-normal.jpg
                                  Nyt taisi tämä poju hiffata koko jutun juonen!
 
 
             uv12-normal.jpg
                                                        Junnupainia.
 
 
             uv14-normal.jpg
                               "Heehhehhehheeh, sä oot ihan hulvaton!"
 
 
             uv13-normal.jpg
                                      "Jesss, taas vettä lotrattavaksi!"
 
 
             uv15-normal.jpg
                                              "Hei, mulla olisi jano!"
 
 
             uv16-normal.jpg
                                           Jomin vieraanvaraisuus... xD
 
 
Tkamun mentyä huomasin, ettei Sonyn paksu turkki ollut vielä täysin kuiva. Se oli vielä sieltä täältä kostea. Kun oltiin käyty alueella, jolla on punkkeja, niin otin käteen metallikamman ja kampasin Sonyn turkin läpi. Liekö oli tuuria vaiko sen jauheen ansiota, että yhtään punkkia en löytänyt? Karvaa Sonysta lähti hedelmäpussillisen verran. Se oli yllättävää, sillä mitään tuppoja Sonyssa ei ole näkynyt eikä siitä ole juurikaan irronnut karvaa. Uinnin jälkeinen karstaus tuotti yhden karstallisen karvaa. Metallikampa irrotti karvaa enemmän ja näin ollen Sony taisi saada pikadieetin ;)
 
Tänään vasta onkin mielenkiintoinen päivä! Siitä lisää myöhemmin jos kone vaan sallii kertoa...