Pitkästä aikaa koirat pääsivät oikein lenkille takapihalla oleskelun sijaan. Lisäksi saivat ruokaa ja muutenkin puunattiin kunnolla sen näköisiksi, että asuisivat kodissa, jossa niistä huolehditaan. Pakkohan nuo oli tehdä ettei tulisi perästä syytettä eläinrääkkäyksestä laugh2.gif

Jospa sitten lopetettaisiin satuilu. Elikäs poikia kävi katsomassa henkilö joka on kiinnostunut islanninlammaskoirista. Parhaani mukaan vastailin kysymyksiin ja kerroin mitään kaunistelematta millaisia nämä kaksi ovat.

Tälläisiä tilanteita ajatellen on hyvä, että poikien erilaisuus ei ole vain ulkonäöllistä. Siinä sitten on mahdollisuus nähdä kaksi erilaista saman rodun edustajaa.

Pojat olivat innoissaan tulijasta. Tico oleili välillä takapihalla ja välillä tuli moikkaamaan vierasta. Sony viihtyi enemmän omissa oloissaan. Kyllä sekin välillä kävi sisällä, mutta huomattavasti harvemmin kuin Tico.

Ticolla oli oikein show-meininki päällä. Normaalisti sen saa melko nopeasti hiljaiseksi jos haukkuu takapihalla ohikulkijoita. Nyt herra ei halunnut vaieta. Käyttäytyi kuin ei olisi koskaan käytöstavoista kuullutkaan.

Sony oli oma itsensä.

Pari tuntia vierähti nopeasti koirajuttujen parissa. Niin nopeasti, etten muistanut tarjota kaffetta!!! Tarkoitus kyllä oli. Olin oikein ostanut kahvinkeittimen kun en enää kehtaa tarjota pikakahvia. Ite en juo kahvia, joten mulle se on sinänsä hyödytön kapine. Noh, hyödytön se oli nytkin...

Pojista pidettiin kovasti ja vieras oli varma, että vielä hänellä tulee olemaan islanninlammaskoira. 

Kutsuin hänet kehän laidalle elonäyttelyyn. Siellä saattaa olla muitakin islanninlammaskoiria...

Sonyn räkyttäminen on ihan mahdotonta. Välillä sitä väkisinkin miettii mitä oon tehnyt väärin kun Sonyn veli on paaaaaaljon hiljaisempi tapaus. Tuliko mulle sitten se pentueen äänekkäin tapaus? Oikea mammanpoika...

Erilaisia tapoja räkyttämisen kitkemiseksi oon kokeillut. Nyt on taas uusi kokeilu menossa. 

Huomasin, että Sony murisee samantien kun menee ovesta ulos. Murisee, vaikka missään ei ole mitään. Tuntuu, että pieni käy ylikierroksilla. Nyt sitten teen niin, että heti kun ääntä alkaa tulla, niin rauhoittelen Sonya. Silittelen ja juttelen sille rauhoittavasti. Ennen ei liikuta, ennenkuin Sony on rauhoittunut. Sessio kruunataan katsekontaktilla. "Katse" on Sonylle jo opetettu, joten se tietää mitä siltä vaaditaan kun sanon "katse". Se opetettiin jo heti alussa siinä toivossa, että Sony katsoisi mua kun joku tulee vastaan. Ainahan sitä saa toivoa... Sony kyllä katsoi, mutta palkan saatuaan jatkoi räkyttämistä.

Olenpa tässä kävellyt lihapullapussi taskussani ja aloittanut Ticon kanssa herkkuhetken kun Sony on alkanut huutamaan. Jonkin aikaa Sony tuli pippaloihin mukaan, mutta aina sen jälkeen alkoi huutaminen, VAIKKA toinen koira oli mennyt jo pois näkyvistä aikoja sitten. Eli pakko oli haukkua vaikka sitten tyhjää.

Tämä uusin menetelmä vaikuttaa sikäli lupaavalta, että kun tiistaina sen aloitin, niin jo seuraavana päivänä huomasin, että Sony ei enää murissut heti mentyään ovesta ulos. Joko nyt on löytynyt äänenvaimennin?

Huonoin puoli tässä on se, että jos aika on rajoitettu, niin ei voi mennä pitkää lenkkiä. Kerran menin lenkin jonka normaalisti kävelee noin 15 min. Silloin siihen meni tunti. Piti rauhoitella Sonya vähän väliä. Lenkkiin kuluva aika riippuu siitä miten paljon Sonya joutuu rauhoittelemaan.