Noni, olisihan se pitänyt arvata, että kun kirjoittaa hellehuuruissa, niin sitten ei muista kaikkea. Ensin kuitenkin palaan vielä viikonlopun vilpoisiin hetkiin. Lauantai aamulla kolmen aikaan lähdettiin taas kohti viilentäviä vesiä, asteita oli +16. Matka sinne oli tuskainen kun Sony vaan veti, veti ja veti. Taisi arvata mitä oli tapahtumassa, mut siltikään ei tarttis vetää... Jännä, että Sony juoksi taas sen laiturin päähän kun päästin sen irti. Miksei vaan mennyt heti veteen? Menin myös sen laiturin päähän ja kohta Sony oivalsi kiertää rannan kautta uimaan. Heittelin taas sille nappuja, mutta sitä yskimistä ei ollut kivaa kuunnella, joten päätin, ettei se nappujen heittely ollut viisasta. Ticokin kävi kastautumassa melkein selkää myöten. Sitten jatkettiin pitkin polkua kohti päämäärää. Kun löytyi kohta, jossa oli hyvä uida, niin sinne mentiin. Olin keräillyt keppejä pitkin matkaa, sillä jostain syystä niitä ei löydy rannoilta. On tainneet kaikki kepukat lentää veteen koirien mukana, osan jäädessä uimareissulle, kun koiraa ei ole kiinnostanut tms. hakea keppiä. Rannoilla heittelin keppiä ja Sony haki innolla. Se oikein kauhoi vimmalla kepin perään. Yritti hakea sen mahdollisimman nopeasti. Ticokin haki keppiä. Silloin oli Sonyn vuoro olla rannalla, sillä jos sen antaisi tehdä mitä se haluaa, niin Tico ei saisi hakea keppiä lainkaan. Tico antaisi helposti periksi Sonyn isolle egolle, sillä Sonyn kärsivällisyys ei kestä Ticon hitaampia kepinhakureissuja. Sen pitäisi tapahtua nopeesti :D Tuntuukin, että sitten, kun Sony pääsee Ticon jälkeen hakemaan keppiä, niin Sony oikein haluaa näyttää isälleen miten sitä keppiä kuuluu hakea. Niin vimmalla se kauhoo sen kepin luo. Täytyy kyllä antaa Sonylle kiitosta siitä, että, vaikka se mielellään olisikin häsläämässä Ticon kepin haussa, niin silti äijä pysyy hienosti maakrapuna vaaditun ajan. Riittää, että vähän pidän kättä Sonyn edessä kun heitän Ticolle keppiä. Sitten kun Tico lähtee hakemaan, niin syötän Sonylle nappuja. Sony seisoo nätisti mun vasemmalla puolella sillä välin kun Tico saa touhuta. Hienoa Sony! On kyllä tapahtunut edistystä sitten viime kesän. Silloin äijä piti laittaa hihnan kanssa kiinni puuhun, jotta pysyisi maakrapuna Ticon ollessa vedessä. Eikä tietenkään ollut hiljaa... Nyt seisoo nätisti ja hiljaa kun odottelee omaa vuoroaan :)
 
Määränpäässä myöskin heittelin keppiä molemmille. Enemmän kuitenkin Sonylle kun Tico tuntuu olevan enemmän ihastunut luomupyyhetouhuun. Äijä kun kieri kierimistään niin antaumuksella varvuissa sun muissa :D Välillä Sonykin kävi kuivattelemassa turkkiaan luomupyyhkeellä tai hurjalla takaa-ajoleikillä. Sitä on kivaa kattoa kun pojilla on kivaa :) Takaisinpäin palailtiin kautta rantojen. Jälleen kerran pojat tottelivat koko ajan hyvin ja pysyivät lähellä. Hienoa poitsut! Jah, se kamera. Oi, jospa oisit ollut muukaanaa...
 
Kotimatkalla Sonyn piti tietty avautua muutamalle linnulle. Eikä onneks ollut asutusta lähellä... Sony myöskin löysi sellaisen kaislaan kuuluvan pitkän ja paksun heinän ja alkoi sitä kantaa. Tapansa mukaan kantoi sitä vain toisesta päästä, jolloin toinen pää raahautui maassa. Ticosta tuli hetkellisesti kissa, kun se juoksi kuono kiinni maassa sen heinän perässä ja yritti myös tassuillaan sitä tavoitella :D Lähellä kotia heittelin pojille nappuja tielle. Hyvin se näyttää sujuvan kahdenkin kanssa. Tilaa se vie, joten ei ihan vilkkaimpina aikoina ole kovin hyvä idea, mutta muuten sujuu sopuisasti. Jos toinen näkee toisen lähtevän napun perään, niin sitten se lähtemättä jäänyt vilkaisee mua nähdäkseen minne heitän seuraavan napun. Oli sitten astetta virikkeellisempi aamupala :)
 
Muistissa oli vielä varsin hyvin se sunnuntainen lorottelu, joten laitoin äijät aitaukseen. Vähän se kyllä jännitti, että mitä siitä tulee, sillä kello alkoi vasta lähestyä kuutta. Jäin ulos äänenvaimentimeksi ja siivoilin siinä samassa pois epämiellyttävää kasvustoa. Kummasti vaan näytti puskevan uutta versoa toisen niistä kaadetun puun kantoon. Ilmeisesti mun viesti ei ollut mennyt perille sille puulle, etten halua sitä pihaani ;) Poistin alkavat oksat. Siihen toiseen kantoon ei ollut tullut mitään, mutta sehän olikin ihan läpimätä.
 
Ihan kuten arvelinkin, niin eivät ne äijät osanneet täysin hiljaa olla. Kun alkoi jahtileikki, niin alkoi myös haukku tai murina. Sonylla ei näyttänyt olevan sen suurempaa tarvetta nostella koipeaan. Silloin kun se ei leikkinyt Ticon kanssa, niin äijä seuraili mun perässä kuin varjo. Otin ne sisälle ja seurailin siellä tilannetta. Molemmat alkoivat nukkua.
 
Poitsut nukkuivatkin autuaasti monta tuntia. Vaikka oltiinkin jo menty yli normilenkkivälin, niin silti vaan nukuttiin, eikä ollut edes vihjailua ulosmenon suuntaan. En olisi halunnut niitä herättää, mutta lähdettiin kuitenkin ulos. Oli lupailtu ukkosta ja aattelin käydä lenkuralla, ennen kuin se alkaisi. Ulkona oli kuuma ja kadutti, että olin sinne lähtenyt. Pikku pyrähdyksen jälkeen pojat eivät enää nukkuneet autuaina, vaan läähättivät kuumissaan. Oli sitten pitänyt mennä pilaamaan niiden hyvä olo. Ja vieläpä turhan takia, sillä ukkosta ei täälläpäin näkynyt tai kuulunut.
 
Sunnuntai aamulla taas kolmen aikaan lähdettiin kohti rantaa. Asteita oli +18, mutta kuitenkin tuntui edellistä aamua viileämmältä? Reissu eteni jokseenkin samalla kaavalla kuin lauantaina. Paria poikkeusta lukuun ottamatta. Sony oli juuri tullut uimasta ja lähti sitten Ticon perään juoksemaan. Hävisivät jonnekin näkyvistä ja huusin niitä. Ensin ilmestyi Tico ja annoin napun. Sony tuli myös, mutta Sonyn näkeminen jähmetti mut. Olin puolikumartuneena Sonyn suuntaan, nappu puolimatkassa Sonyn suuhun, kun jähmetyin sekunneiksi paikoilleni. Kauhuissani kattelin Sonyn oikean silmän yläpuolella olevaa punaista kohtaa. Silmäilin myös Ticoa, että näkyikö siinä verta. Ei näkynyt. Sonyssa oleva punainen kohta ei näyttänyt sen pahemmin vuotavan, joten aattelin seurailla tilannetta. Mulle tekee nuo verijutut pahaa ja heti suoralta kädeltä en pysty alkaa niitä tutkimaan. Siihen tarttee kerätä rohkeutta. Tyhmä juttu... Seuraavassa uintikohdassa putsasin Sonyssa olevaa punaa vedellä. Matkalla sinne mulle oli tullut ajatus mitä se väri saattaisi olla ja onnekseni olin oikeassa. Sony oli käyttänyt mustikkaa sisältävää luomupyyhettä. Huh helpotusta!
 
Ja se toinen poikkeus... Ilkeet pojat käyttivät takaa-ajoleikkiä verukkeena katoamistemppuun. Olivat muutaman minsan ties missä mukamas mun äänen ulottumattomissa, kun eivät tulleet mun huutaessa. Harmistuneena poikien käytökseen istuuduin kalliolle. Hyttyset yrittivät hyökkäillä kimppuun miettiessäni miten tyhmä olinkaan taas ollut pitäessäni äijiä irti. Mitään haukkumista ei katoamisen yhteydessä kuulunut, joten eivät olleet lähteneet minkään ötön perään. Hajun? Jonkin ajan päästä äijien suvaitsi ilmestyä paikalle. En huomioinut niitä hetkeen vaan kattelin vettä. Äijät vaan lisäsivät mielistelykierroksia, mut mä vaan olin. Kohta pyysin ne istumaan ja sitten saivat palkan tottelemisesta. Hetken vielä pojat uivat, ennen kuin lähdettiin takaisinpäin. Tuota hetkellistä katoamista lukuun ottamatta poitsut pysyivät hyvin näkösällä ja omistivat toimivat korvat.
 
Tällä kertaa en laittanut äijiä aitaukseen uinnin jälkeen. En kokenut sitä tarpeelliseksi, sillä edellinen päivä oli mennyt ilman sen kummempaa extratarvetta ulos. Tuo ylimääräinen tarve on mitä ilmeisimmin yhteydessä niihin vesinappuihin. Kun en niitä heitellyt juurikaan kumpanakaan päivänä, niin Sony oli varsin rauhallinen uintireissun jälkeen kotona. Täytyy tunnustaa, että heittelin niitä vähän sunnuntaina rantaveteen. Ilmeisesti Sony ei osaa ottaa niitä vedestä yskimättä, sillä se kuulosti ihan hanhelta, vaikkei edes uinut kun otti niitä nappuja rantavedestä. Tico ei yskinyt lainkaan.
 
Jaa mitäs sitten unohdin viimeksi? No, viimeksi unohdin kertoa ilmoittaneeni Ticon näyttelyyn ja Sonyn luonnetestiin. Sattuvat olemaan samana viikonloppuna ja tuossa hiljan tajusin, että jos Tico sattuu saamaan sen viimeisen sertin juuri tuosta näyttelystä, niin sitten siitä viikonlopusta tulee tuplavalioitumisviikonloppu! Olis se kyllä huikeaa jos niin sattuisi käymään!!! Sonyhan on jo teoriassa valio kun nykyään riittää, että sen testin käy. Sillä ei ole väliä hyväksytäänkö vai hylätäänkö se tulos. Vähän tyhmää musta... Jaa-a, saapa nähdä mitä siitäkin testistä sitten tulee. Ääntä nyt varmaan ainakin tullaan kuulemaan... Ja tuskin se tuomari saa Sonysta leikkikaveria. Äijä kun on huono leikkimään. Niin ja se Sonyn epävarmuus voi saada aikaan yllättäviäkin reaktioita. Sekä ehkä sitten saa jotain osviittaa mitä on odotettavissa uutena vuotena. Ne Latvian raketit, nääs...Tähän testiin on kuulemma ilmoitettu myös Sonyn veli ja toinen sisko. En ole kysynyt kumpana päivänä ne ovat, sillä asialla ei ole väliä. Näillä näkymin en tule näkemään yhdenkään toisen koiran suoritusta, sillä en saa Sonya mihinkään siksi aikaa kun kattelisin muita. Junalla tms. ollaan menossa, joten en viittis laittaa sitä kiinni puuhunkaan yksin vieraaseen paikkaan, jossa kuuluu laukauksia aina silloin tällöin. Eli me vaan käydään tekemässä se oma osuus ja sitten pois :( Harmi, olisihan sitä mielellään seurannut kaikki muutkin. Siskon omistajan kyydissä olis tietty voinut mennä, mutta se on vielä niin epävarmaa, että osallistuuko se sisko sittenkään testiin. Riippuu ihan siitä miten juoksu menee. Sonyn sisko-likka kun aikoo tehdä Ticosta ukin vielä tämän vuoden puolella!
 
Se, ettei tuota testiä voi sen enempää seurata, helpotti mun päätöstä Ticon näyttelystä. Alunperin olin ajatellut, että reissaan kattomaan sen testin molempina päivinä, mutta tässä on  nyt ollut niin paljon kaikkea muuta rahareikää, joten yksi reissu sinne saa nyt riittää. Lisäksi tuo näyttely, johon Tico menee, oli todella houkutteleva sijaintinsa vuoksi. Se on jossain tässä ihan lähellä. En vielä ihan tarkkaa paikkaa tiedä, mutta suunnilleen kuitenkin. On ihan luksusta, että voi kävellä viralliseen kehään! Eihän sieltä voinut pois jäädä. Sinänsä ihan hyvä, että oli tuo näyttely, sillä nyt harmittaa vähemmän kun ei pysty seuraamaan testin molempia päiviä. Ja tuolta sitten Tico otat sen viimeisen sertin, eiks je?
 
Sitten odottelen tässä vahvistusta paikoista paimennustaipumustestiin. Molemmat oon siihen ilmoittanut, mutta Tico pääsee vain jos on tilaa uusijille. Ticohan on tuon testin jo tehnyt tuloksella “heikkoja paimennustaipumuksia”. Tuomarin mukaan tulos olisi ollut parempi jos Tico olisi huomannut lampaat nopeammin. Äijä kun oli ihan keskittynyt edellä olleen tytön hajuihin :D Sitten kun se ne lampaat huomasi, niin villapallot sai kyllä kyytiä. Jos Tico pääset uusimaan testin, niin huomaathan lampaat aiemmin, vaikka edellä olisikin ollut tyttö? Sony varmaan huomaa ne nopeasti. Sen jälkeen veikkaan, että joko se pelkää niitä tai tekee niistä kebabbia. Sony vaikuttaa toisinaan hirmu rajulta jahtileikeissä. Ei sitten villapalloille samaa kohtelua, Sony. Ja kyllä on hyvin kun tuokin testi on jossain tässä lähistöllä! Kyllä meitä nyt hemmotellaan oikein urakalla :)
 
Sitten tuon testin jälkeen pääsenkin kokeilemaan jotain, mitä oon tässä kovin odotellut... Mutta siitä myöhemmin lisää ;)
 
Eli siis koiramaiset suunnitelmat ovat seuraavanlaiset:
- Sony Viroon 30.- 31.7. (Tico hoitolaan...)
- Sony luonnetestiin 13.8.
- Tico Liedon Elonäyttelyyn 14.8.
- Jos hyvin käy, niin molemmat paimennustaipumustestiin Piikkiöön joko 10. tai 11.9.
 
Sen Helsitarin tilauksenkin pitäisi tässä lähiaikoina ilmestyä...
 
Tähän aikaan mun pitäisi olla töissä eikä täällä kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksiä kirjoittelemassa. Eilen oli turhan tuttu tilanne; menin töihin vaan todetakseni, ettei kone taaskaan toiminut. Tällä kertaa päivystävä huolto ei edes hälyttänyt vaan ilmoitti samantien, ettei ole juuri sillä hetkellä saatavilla. Aika kökkö tilanne kun piti taas lähteä pois :( Ei vaan olisi jaksanut kun vasta oli tullut. Noh, pojille oli varmaan iloinen yllätys, että pääsivät puolentoista tunnin lenkuralle kun asteet oli kivasti tippuneet :) Ja aamusella sitten kotoiltiin reilun tunnin verran. Sony odotteli tosi nätisti vuoroaan. Hieno äijä :)
 
Konetta ei saatu kuntoon maanantain aikana, joten töihin ei ollut menemistä. Argh! Toivottavasti se saadaan pian kuntoon, sillä multa loppuu pekkaset. Tähän yöhön meni seittemäs pekkanen, eli heinäkuun pekkanen tuli käytettyä ennakkoon.
 
 
Sitten vähemmän koiramaista höpinää. Nyt näyttää, että kohta alkaa tapahtua aidan suhteen! Tänään käytiin vähän hakemassa lisää tolppapuita ja malttamattomana sahailin niitä sopiviksi pätkiksi. Montaa en kerralla voinut sahata, kun se pöly alkoi ottaa henkeen ja muutenkin ärsyttää. Noh, kun sahailen muutaman päivässä, niin sitten kun aidantekijä palaa lomareissultaan, niin onpahan jo tolpat sahattu valmiiksi :) Aidan valmistumista odotan kuin kuuta nousevaa. Sitten voi olla rennosti omalla pihalla koirien kanssa. Jos käyn jossain ulkosalla, niin voin hyvin ottaa pojat messiin – vaikka sitten vaan koiven nostoon :) Ja kun joskus on kipeänä, niin voi vaan avata oven ja päästää pojat ulos. Niin unelmaa! Ja kun se aita on valmis, niin sitten voinkin alkaa suunnitella mitä kaikkea muutan pihalla. Ajan ja ennen kaikkea varallisuuden myötä oon vähän aatellut eräänlaista terassia tuolle ylätasanteelle. Nyt siellä kasvaa puolikuollutta ruohoa ja sen voisi peittää vaikka jollain kivillä, niin ei kasvaisi enää ruohoa lainkaan. Avoinna vielä on, että aidataanko se tuolla samalla verkolla kuin muukin piha vai rakennetaanko ihan puusta este, ettei kukaan pääse putoamaan. Jotain siihen kuitenkin tarttee kehittää. Sieltä sitten onkin hienot näkymät vastapäätä olevalle pellolle, jota voi sitten joskus tulevaisuudessa istua iltasella ihailemassa poikien viipottaessa pihalla välillä käyden moikkaamassa mua. Niin unelmaa! Oli sekin aika unelmaa kun viime perjantaina istuin viilenevässä illassa portailla katsellen sen pellon suuntaan mansikoita syöden. Oli tyyntä ja hyttysistä ei tietoakaan. Hyttyset alkoivat kiusata vasta joskus puoli yhdentoista aikoihin, jolloin menin sisälle. Mutta ne pari tuntia, jotka siinä istuin, oli kuin jostain toisesta maailmasta. Poitsut olivat aitauksessa. Ne pääasiassa istuivat tuijottamassa mua :D Välillä tekivät rundia ja painia, mutta muuten kyttäsivät mua.
 
Etuoven luota kyllä tulee lähtemään kasvillisuutta. Näyttää ihan viidakolta ja en siitä tyksi. Ei siinä juurikaan oo puita, mut kaikkea muuta. Voihan se olla pääasiassa heinääkin, sillä ei siellä tuu oltua. Jotenkin on tylsää olla tontin aitaamattomalla osuudella kun pojat ei pääse sinne. Osa lehtipuskista olis tarkoitus korvata jollain havuversiolla. Lehtipuskista tulee niin nopsaan epäsiistin näköisiä ja niistä tippuu lehtiä, joille mulla ei oikein oo paikkaa.
 
Sisällä on myös paljon, johon toivon muutosta. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus maalailla seiniä. Ne kun on tupakoitu keltaisiksi. On kuulemma olemassa jotain maalia, joka peittää, niin että myöskin pysyy ja vähentää sitä hajua. Ja sitten jotkin pintamateriaaliratkaisut ovat suorastaan aika karseita. Mutta noita sitten ajan kanssa duunaillaan. Mihinkään mulla ei oo kiire.
 
Niin joo! Ens viikonloppuna pojille tulee piiiiiiitkä päivä kun yksi miesimmeinen vetää mut Poriin. On se vaan niin ihku ;) Khih, hih hih ;) Jotkut ehkä jo tietääkin kenestä puhun, mutta ne jotka ei, niin joutuvat olemaan ainakin toistaiseksi pimennossa asian suhteen, sillä nyt ei ole sen suurempaa tarvetta avautua kyseisestä henkilöstä ;)