Oh my, what a day!
 
Kun eilen sää näytti suotuisalta, niin lähdettiin liikenteeseen varttia vaille kympin aikoihin. Perillä Kuralassa oltiin yhdentoista jälkeen. Niin olin laskeskellutkin. Laitoin pojat kiinni (sitä varten niillä oli päällä turvavyöt) ja menin ilmoittautumaan. Jeps, suunnitelmissa oli mätsätä sekä islistreffata :) Ilmoittautuessa pyysin väliä koirilleni, jota sain aika laihasti (Sony oli 34 ja Tico 38). Ilmeisesti eivät olleet sen verran optimistisia, että sakkia olisi vielä tullut lisää sen 45 minsan aikana...
 
Ilmoittautumisen jälkeen annoin pojille vettä ja harjasin ne. Kyllä niistä karvaa lähti, muttei mitenkään tuhottomasti. Tico etenkin kummastuttaa kun vuosi sitten sillä oli jo aikamoinen kulkukoira-look päällään. Ehkäpä näin ollen tänä vuonna herrasta saa himpun verran edustavampia synttärikuvia.
 
Harjaamisen jälkeen ajattelin lähteä vähän kiertelemään poikien kanssa. Pitkälle ei ehditty kun törmättiin tuttuihin. Siinä olivat treenikamu ja Sonyn “neesen” omistaja koiruuksineen. Ja vielä yksi! Tuo yksi koiruus tuli mulle ihan yllärinä, mutta varsin positiivisena sellaisena. Tunnistin kyllä tuon kermapojan. Pojat alkoivat haukkua, joten vein ne kauemmas muista ja laitoin kiinni. Ääntä kyllä riitti, eh... Olivat välillä jopa hiljaakin, mutta jos toinen aloitti, niin sitten taas mentiin. Joukossa tyhmyys tiivistyy...
 
Siinä sitten juteltiin ja katteltiin koiruuksien touhuja. Kun kello läheni kahtatoista, niin vein Ticon treenikamun autoon. Se oli saatu varjoiseen paikkaan. Sitten suunta kohti kehiä.
Kehiä oli vain kaksi ja ajattelin, että mätsi kestää ikuisuuden. Ensin aloittivat pennut ja isot ja pienet olivat eri kehissä. Olin ottanut mukaani kameran ja hyvä niin, sillä nyt oli aikaa kuvailla isliksiä! Siispä blondinkin kohtalona oli mennä autoon, sillä kuvaaminen olisi ollut mahdotonta jos herra olisi ollut toisessa kädessä.
 
Räpsin innolla kuvia näistä maailman ihanimman koirarodun edustajista. Oli kyllä ihan ykköstä olla lähellä niinkin monta islistä. En olisi koskaan voinut edes kuvitellakaan, että voisin olla osana edes jonkinlaista rotumiittiä. Kyllä taisin loistaa kilpaa auringon kanssa.
 
Neese hoiti hienosti oman osuutensa pentumaisella innolla ja viehätyksellä. Tuomarikin oli samaa mieltä, sillä neiti lähetettiin punaistenkehään. Siellä sitten pientä kiinnostivat muut koirat ja vähän unohtui se varsinainen kehäkäytös, mutta sellaisia ne pupsit ovat. Vaikkei punaistenkehästä sijoitusta tullutkaan, niin silti he voivat olla iloisia hienosti menneestä mätsistä :)
 
Sitten pitikin kiikuttaa kamera autoon. Otin Ticon hetkeksi ulos ja vähän juoksentelin sen kanssa ja annoin herran nostaa koipea. Olin ollut laiska jättäessäni Sonyn autoon. Hyi mua! Se laiskuus meinaa kostautui. Kun tulin takaisin Ticon kanssa, löysin Sonyn apukuskin penkiltä. Olin tuuminut, ettei mun tartte laittaa häkin ovea kiinni niin lyhyeksi aikaa. Häkin- ja autonoven välissä ei todellakaan ole mikään iso rako, mutta ilmeisesti tarpeeksi suuri londiliinille. Nyt opin, että aina kannattaa laittaa häkin ovi kiinni. Eihän Sony mitään vahinkoa tehnyt, mutta olisi herra silti voinut pysyä siellä häkissä.
 
Toinen kermapoika oli hommannut sillä välin itelleen punaisen nauhan. Kehässä Sony meni edellä. Kehän kulku oli varsin yksinkertainen, mutta... Noh, ensin tuomari tutki koiran. Kysyi ikää ja sukupuolta. Kuultuaan, että kyseessä on uros, tuomari sanoi, että niin hän oli ajatellutkin, sillä sukupuolileima on varsin selkeä. Ihasteli Sonyn paksua turkkia. Sitten liikkeelle. Eikun jarrukiljumista :( Sitäpä se kiertäminen oli. Et meni pikkuisen paremmin, mutta siinäkin sitä oli... Olin kyllä pettynyt kun ei edes yksin voinut liikkua kunnolla. “kun sulla oli vähän asiaa” sanoi tuomari kun antoi meille sinisen. Kerrankin tuomarin kanssa samaa mieltä ;) Tuomari vaikutti oikein mukavalta.
 
Olin sanonut kehäsihteerille, että mulla on numero 38 ja se on autossa, joka on aivan toisessa päässä kenttää. Kun tulin Ticon kanssa kehän laidalle, niin sillä välin treenikamu oli saanut pääsylipun punaistenkehään, jei!. Ei ollut yllätys ;) Meitä jo odoteltiinkin kehässä, joten hyvä kun olin sanonut asiasta. Tico oli edellä. Vähän se haukahteli, mutta ei nostanut niin järjetöntä mekkalaa tuomarin lähestyessä kuin olin odottanut. Taaskin kysyttiin ikää ja sukupuolta. Ympyrässä ja et oli haukkumista, mutta silti saatiin punainen. Tuomari laittoi merkille Ticon jatkuvasti heiluvan hännän ja totesi, että intoa ainakin oli.
 
Olin vähän aikaa Ticon kanssa kehän laidalla, ennen kuin vein sen takaisin autoon. Värikehät olivat vähän tylsiä, sillä niissä ei tehty muuta kuin seistiin. Koiria oli sen verran paljon, että liikkuminen olisi voinut olla hankalaa, mutta olisihan sakin voinut puolittaa. Sony ei sijoittunut ja se ei harmita. Päinvastoin, sillä sitten mulla oli nipin napin aikaa vaihtaa koiruus ja toiseksi en olisi niinkään välittänyt saada palkinnoksi myrkkynappuja. Ticon kanssa ehdin juosta muiden joukkoon seisottamaan herraa. Se meni ihan ok. Välillä kyllä istui. En muista haukkuiko.
 
Huolimatta siitä, että kehiä oli vain kaksi, mätsi sujui nopsaan, eli hyvin olivat järjestäjät hoitaneet mätsin. Sitten olikin aika suunnistaa kotiin. Oli tosi kivaa miitata isliksiä omistajineen :) Kiitokset treenikamulle säilytystilasta Oh, oli kyllä aivan mahtava mätsi!
 
Mätsi oli varjoisassa paikassa ja ohuemman takin kanssa tuli ihan pikkuisen vilu, mutta kävellessä kotiin oli kaikkea muuta kuin vilu. Arska paistoi lämpimästi ja myöhemmin kuulin radiosta, että Turussa oli mitattu kevään lämpöennätys (joku +17 astetta). Kotimatkalla nähtiin valkovuokkoja. Viikko sitten nähtiin sinivuokkoja, että kai nyt sitten on taas tullut bongattua kaikki kevään kukkaset.
 
Illalla sain huomata, että oli päivä ollut rankka Ticollekin. Kun heräsin parin tunnin unien jälkeen, niin Tico makasi lattialla raatona – kirjaimellisesti, sillä se ei reagoinut mun liikkumiseen. Mä jo pelästyin, että... Noh, kun menin herran ohi, niin elonmerkkinä näkyi laiska hännänheilutus :D Muuten ei liikkunut. Ilmeisesti Tico oli sitä mieltä, ettei vielä tarttis mennä iltalenkille.
 
Nyt sataa vettä, joten kuppikselle kävelyn sijaan olikin aikaa naputella tämä teksti.
 
Sitten kuvatus, jossa ovat ne kolme muuta islistä.
 
 
 
                                       
                                        Jotakuinkin näkyy kaikkien naamat.
 
 
 
Tässäpä linkki, josta löytyy lisää kuvia eiliseltä  picasaweb.google.com/101307789753722693173/Matsari2242012
Olen poistanut ne edellisten linkkien albumit, jotta sain tilaa näille uusille kuville. Mutta tuskinpa kukaan niitä kökkökuvia kaipaa ;)