Viime sunnuntaina oli päätähtenä superkuu. Sellaisen piti pompata taivaalle illalla. Päivän vietin lueskellen ja nukkuen. Pitihän sitä koittaa nukkua varastoon ; ) Niin, ja latasin kuvia. Oli se taas sellainen operaatio, että blaah. Ensin pistin latautumaan kaikki kuvat ja painuin lukemaan. Kouluaikoina opittu ikävä tapa keskeytti lukemisen ja nukahdin. Harmittaa kyllä kun usein pystyn lukemaan vain muutaman sivun ja sitten sumenee. Ei vaan pysy hereillä, vaikka luettava olisi mielenkiintoistakin.
 
Herättyäni menin kattomaan miten laitailuprojekti jakseli. Huonosti. Erittäin huonosti. Semmoset 20 kuvaa oli latautunut nätisti, sen jälkeen varmaan ainakin toiset 20 ilmoitti jostain virheestä. Sitten taas muutama kuva, ennen seuraavia virheellisiä. Ei juma. Mietin, että poistanko kaiken ja aloitan alusta. Päädyin lisäämään “virheelliset” kuvat samaan kansioon. Otin numerot ylös, jotta myöhemmin tietäisin mihin väliin tunkea mikäkin piksu.
 
Tuntien päästä ne 47 kuvaa olivat latautuneet. Kun aloin laittamaan niitä paikoilleen, en löytänytkään kuvia, joiden piti olla jo latautuneet. En tiedä minne suurin osa niistä 47 kuvasta oli mennyt, mutta vain murto-osan löysin ja niistäkin osa oli mennyt ihan vääriin paikkoihin. Ei ollut todellista.
 
Mietin, että mitä hemmettiä tekisin. Alustako vaan kun niin sekavaa oli? Huomasin, että urosten kuvat olivat latautuneet nätisti. Ihan järjestyksessä ja vieläpä kaikki. Päätin ladata kaikki kuvat ennen niitä uudestaan. Ja tällä kertaa eri kansioon.
 
Tämäkään plääni ei mennyt ihan nappiin, sillä jälleen jäi kuvia latautumatta. Voi ny joku! Taas uusi kansio, jonne latasin latautumatta jääneet kuvat. Kello alkoi olla jo niin paljon, että lähtö kuunbongaukseen kutsui. Oli uutisoitu, että superkuu olisi parhaimmillaan klo 22.30. Suunnittelin, että kun lähtee siinä puoli seiskan jälkeen, niin sitten on ihan hyvissä ajoin näköalapaikalla. Aioin mennä lähellä olevalle kalliolle. Sinne on joku vartin matka, mutta siinä pitää mennä ohi sen talon, jonka pihasta tuli se jere hihnansa kanssa mun koirien kimppuun. En uskaltanut mennä sen talon ohi, joten mentiin kalliolle parin tunnin kiertotietä... Noh, tulipahan ukkosille siinä samalla kunnon lenkura jos ei muuta.
 
Ysin aikoihin kallion päälle ilmestyi neljä huohottajaa. Kolme oli metrikieliä kun yksi tyytyi vain pitämään suunsa hauki henkeään tasatessaan. Olin saanut kaverilta viestin ja nappasin luurilla kuvan metrikielistä. Liitin kuvan omaan viestiini ja sen jälkeen porukka veti kirkasta nestettä. Mulla oli mukana litra vettä ja se meni melkein kaikki. Yllätyin, sillä agitreeneissä ei ole koskaan mennyt puolta litraa enempää. Itelle oli mukana pieni pullo kirkasta. Miten hyvältä sitruuna-lime maistuikaan!
 
 
                              Kuva0145-normal.jpg
 
 
Olin pessyt pallukan. Laitoin karvasammakot kiinni puuhun ja aloin harjailla pallukkaa. Näin herra laihtui samalla kun odoteltiin kuuta. Harjailun lomassa viestittelin. Oli pilvistä, joten auringonlaskua ei näkynyt. Vähän olin toivonut, että sellaisen olisin saanut kaupanpäällisiksi.
 
Bongattuani kuun laitoin viestiä. Se lymysi pilven takana. Noh, nou hätä, sillä the aikaan oli vielä yli tunti. Siinä sitten viestiteltiin, että miten kuu näkyi kallion päältä, ja kaverin ikkunasta.
 
Tulipas mun kermiksestä tosi upea harjauksen jälkeen. Ihan oikea katseenvangitsija. Hohkasi kermaansa hämärtyvään iltaan.
 
Lopputulos oli, että kyllä kuu näkyi, mutta silti se oli pettymys kun ei ollut mitenkään tavallista isompi. Ei ainakaan mun silmään. Ihan tavallinen täysikuu se oli. Blaaah. Mutta kun sinne oltiin kiivetty ja kamerakin oli mukana, niin pitihän sitä koittaa saada kuu ja ukot samaan kuvaan. Kokeilin useampia kameran ohjelmia kun mikään ei tuntunut oikein miellyttävän. Omia säätöjäkin kokeilin, mutta nou. Miksei mun tyhmä kamera voi taltioida maailmaa juuri sellaisena kuin mä sen näen? ;D Yksi ohjelma oli aika liki sitä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvä juuri tuolla hetkellä. Kotona kun kattelin kuvia, niin sitten näytti sekin hyvältä kun enää ei ollut todellisuutta silmien edessä. Harmi, etten enää muista mitä tuolloin käytin.
 
 
             supermoon1-normal.jpg
                                    Tässä kuvassa on tunnelmaa <3
 
 
             supermoon2-normal.jpg
                         "Missä se superkuu on? Näätkö sä sitä? Mä en".
 
 
             supermoon3-normal.jpg
                                    Hyvät värit, mutta jokin silti tökkii...
 
 
             supermoon4-normal.jpg
                                       No ei kyl ollut noin pimeää! :D
 
 
             supermoon5-normal.jpg
                           Superkuu, joka ei ollut superpalloa isompi ;)
 
 
             supermoon6-normal.jpg
                    Kuu on suhmurainen, mutta jotenkin silti tyksin kuvasta.
 
 
Mulla oli mukana kevyt huppari ja kyllä sille tuli tarvetta sen parin tunnin aikana joka kalliolla oltiin. Klo 23 aikoihin aloin suunnitella lähtöä, sillä ei todellakaan ollut mitään ihmeellistä nähtävää. Muutenkin kannatti alkaa suunnistamaan alas vielä kun näki jotain. Oli mulla mukana taskulamppu, mutta aina parempi jos kädessä ei ole muuta kuin hihnat moisessa tilanteessa. Hienosti pojat odottivat kun ite menin alemmas. Saatuaan luvan herrat sitten tulivat oikein vauhdilla. Ehjinä selvittiin alas. Ehjinä myöskin päästiin sen talon ohi. Olihan se mietityttänyt mennä sen ohi, mutta ilmeisesti rakki oli jo ulkoilunsa ulkoillut siltä päivältä.
 
Kotona odotti valmiiksi latautuneet kuvat. Vih-doin-kin olin saanut ladattua kaikki kuvat. Vain päivä siihen meni... Nelisen tuntia unta palloon ennen töitä. Yllättäen ylösnousu ei ollut mitenkään järkyn vaikea. Ehkä olin onnistunut nukkumaan unta varastoon.
 
Muuten viikko alkoi vähemmän mukavissa fiiliksissä. Pettymyksen vuoksi mua otti päähän. Ei, mua ei nyppinyt Jomin näyttelytulos. Eikä myöskään se niin kutsuttu superkuu. Jotain yksityisyyttäkin olla pitää, joten en sano miksi nyppi. Kökkö fiilis laukesi keskiviikko iltana, jolloin sitten mentiinkin jo miltei toiseen ääripäähän. Olin liian innostunut mennessäni nukkumaan ja unta saikin odotella aikansa. Huonosti nukuin tuon yön, mutta ei se mitään, sillä edessä oli viikon viimeinen päivä : )
 
Viikolla satoi vettä. Ihanaa! Sitä on kaivattu kun on ollut liian lämmintä ja paikat ihan kuivia. Sateet olivat aika kuuroluonteisia, joten vaikka en pitänyt mukanani sadevaatteita, en kastunut. Taisi olla maanantai kun lähtiessäni pukeuduin kumiin. Turhaa oli, sillä ei satanut työmatkalla. Hiostava asu kuitenkin kasteli omalla tavallaan.
 
Useampana yönä oli ukkosta ja salamoita kera kaatosateen. Ihan mahdotonta välkehdintää oli. Ti-ke yönä oli mahdollisuus nähdä tähdenlentoja. Ei ollut erityisissä suunnitelmissa niiden bongaaminen. Niitä näki jos näki kun olisin lenkillä. Usein kun herään kahden pintaan. Nyt ei kannattanut nousta, sillä juuri tuolloin oli ulkona hirmuinen ukonilma. Lenkki meni myöhemmäksi. Taivaalla alkoi näkyä nousevan päivän merkkejä. mutta silti onnistuin bongaamaan yhden tähdenlennon. Saas nähdä toteutuuko mun toive ; ) Muutenkin taivaalla oli välkettä, sillä elosalamat leimahtelivat. Noita näkyi paljon viime viikolla. Kun kyseisenä aamuna poljin töihin, sain seurata luonnon ilotulitusta. Elosalamat on hieno ja kiehtova ilmiö. Mä pidän elosalamoita kiltteinä salamoina. En tiedä onko ne sen kiltimpiä kuin “normi” salamat, mutta siltä ainakin tuntuu.
 
Perjantaina kun ei satanut päätin leikata ruohon. Hups, taisi reilun neljän viikon leikkuutauko olla pikkuisen liikaa. Aikamoinen viidakko oli pihalle pöllähtänyt. Ennen leikkuun aloittamista kiikutin matot ulos ja annoin pojille luut.
 
Leikkuu oli aikamoista hinkuttamista ja kostea ruoho meni linttaan. Useampaan kertaan sain hinkuttaa yhtä kohtaa enkä tiedä tuliko siitä siltikään tarpeeksi lyhyt. Noh, kohtahan sen näkee, että pompsahtaako heinä pystyyn. Jos niin käy, niin sitten täytyy vaan leikata uudestaan – kunhan itelle pompsahtaa leikkuuinto ; ) Anyway, ruoho on nyt lyhyempää, että ei se parin tunnin ahertaminen ihan turhaa ollut. Yllättävän vähän siihen meni aikaa. Normisti kun on mennyt joku 1,5 tuntia, että sitten vaan puolisen tuntia rangaistusta pitkästä leikkuutauosta. Näin laskeskellen meikäläinenhän jää voiton puolelle! xD
 
Hörpättyäni pari pulloa sitruuna-limeä menin ahertamaan sisälle. Lattioiden kuivumista odotellessani soitin mummille. Olin unohtanut laittaa hänelle nimpparikortin, mutta sentään muistin soittaa juuri oikeana päivänä.
 
Puhelun jälkeen möksä siihen kuntoon, että pojat saivat kiikuttaa sisään uutta hiekkaa söpöjen anturoiden väleissä ; ) Varmaan ihan mielellään tulivat sisälle kun olivat olleet pihalla viitisen tuntia.
 
Mulla oli alkanut pyöriä mielessä yksi EJ:n biisi. Senpä takia laitoin soittimeeni pyörimään “Peachtree Road” lätyn. Ihania biisejä jaksoin kuunnella aina myöhään yöhön. Pitäisköhän pistää lätty taas pyörimään? Johan tässä on ollut useamman tunnin hiljaisuudessa ;D