Löhölauantain (joka sisälsi nukkumista, lukemista ja nukkumista aina iltaan asti) illalla vasta kaivauduin kunnolla ylös sängystä. Pilkoin ja poltin loput myrkkypuut sekä lisäksi pilkoin ne viime vuonna kaadetut oksat polttokokoon. Ne olivatkin kuivuneet hyvin. Myrkkyhavujen oksien rungoissa kiinni olleet havut vihersivät tuoreen ja hyvin voivan näköisinä, vaikka siitä oli jo liki 2 kk kun ne puskat sahattiin. Mulle tuli hieman pää kipeäksi kun polttelin puita. En sitten tiedä oliko se vaan sattumaa vai johtuiko se sitten niistä myrkkyhavuista.
 
Sunnuntaiaamulla sain taas huomata, että kyllä kannattaa pitää pojat käskyn alla kotitiellä. “seurautin” niitä vasemmalla puolella ja pojat tulivat nätisti – siitäkin huolimatta. että naapurin labbis oli jossain lähistöllä. En nähnyt koiraa, mutta kuulin, kun sen isäntä komensi sitä. Eli oli se ainakin hajuetäisyydellä. Hyvä pojat :)
 
Ticolle naput ja me Sonyn kanssa aloitettiin parin tunnin kävely. Lähellä hallia näin kun eräästä aidanraosta tunki jalkakäytävälle cockeri. Me oltiin useamman metrin päässä siitä koirasta. Pysähtyneenä mietin, että mitä kannattaisi tehdä. Samalla toivoin, että omistaja alkaisi kaivata karkulaistaan. Niin ei käynyt ja se koiruus murrasi hieman. Päätin lähteä liikkeelle, jotta saisin koirien tuijotuskilpailun poikki. Lähdettiin kiertämään sitä koiraa niin kaukaa kuin vain oli mahdollista. Sony tuli nätisti juuston perässä. Onneksi se koira ei lähtenyt heti meidän perään, vaan halusi pitää välimatkaa. Paha silti, että se seurasi meitä. Hallille ei ollut pitkä matka ja ajattelin koittaa selvitä sinne. Toiveissa oli, että ehkä sitten joku voisi vaikkapa tulla auttamaan. Tai jos ei apua ollut saatavilla, niin sitten olisin voinut nostaa Sonyn paikkaan, jonne se toinen koira ei olisi päässyt kun mä olisin seissyt portailla esteenä. Kohta kuului takaa Huugoa huuteleva miesääni. Huh, selvittiin siitä irtokoirasta pelkillä hikikarpaloilla!
 
Parkkipaikka oli kumman täynnä autoja. Sitä ihmettelivät myös se mies, jonka näin näyttelyssä ja kouluttajakin. Kouluttaja oli unohtanut hallin avaimen kotiin ja pyysi mua kertomaan siitä muille sillä välin kun hän haki avainta. Koulutus alkoi noin vartin verran myöhemmin. Ei paha. Ekana mentiin kierros – hiljaa! :) Sitten oli pujottelua, josta myös Sony selviytyi ilman ääntä tai takkuja :)
 
Isoja koiria oli vain kolme. Sillä välin kun pieniä tutkittiin pöydällä, isot saivat mennä pareittain ees taas. Sony sai parikseen narttukessun. Ensin kun mentiin eestaas koirat olivat vasemmalla puolella. Se meni hyvin. Sitten piti mennä niin, että koirat olivat keskellä vierekkäin. Menomatka meni hyvin. Tullessa se tyttö nuuskaisi Sonyn selkää ja Sony pisti jarrukiljunnaksi. Kohta mun luo tuli se mieskouluttaja ja sanoi, että Sony oli mennyt hyvin jonkin aikaa sen toisen koiran kanssa. Sanoin, että joo, hyvin oli mennyt aina siihen asti, kunnes kessu nuuskaisi Sonyn selkää. Kouluttaja selitti sille kessunomistajalle Sonyn tilanteen ja laittoi Sonyn ja kessun menemään eestaas. Aluksi Sonylla oli vähän hankaluuksia lähteä liikkeelle sen kessun kanssa, mutta lopulta me päästiin eestaas ja vielä uusinnastakin selviydyttiin hienosti :) Sitten se mies valjasti yhden mittelin menemään Sonyn kanssa eestaas. Hyvin meni :) Niin kuin menivät kaikki kierrokset. Ei kertaakaan kuulunut ääntä lattiatasosta. Tutkimiset menivät myös hyvin.
 
Kerran piti mennä pari askelta ja laittaa koira sitten seisomaan. Sitten sama uudestaan. Kouluttaja käski toista kouluttajaa valita rivistä muutaman jatkoon. Sony valittiin ekana! Pari muuta jatkoon menijää joutuivat “vähän kisaamaan” kun “tuomarilla” oli vaikeuksia päättää. Kun ne pari muuta oli valittu, niin sitten valittiin voittaja. Se oli Sony :) Voittajan piti mennä sivuun ja sille etittiin rivistä uusi vastus. Sitten mentiin kierros ympäri ja pareittain eestaas koirat keskellä. Menomatka meni hyvin, mutta tulomatka ei. Sonyn möröt taas hyppäsivät esiin kun se parina ollut tyttö innostui hyppimään. Ilmeisesti toinen koira ei saa tehdä mitään ylimääräistä. Sitten seisotus. Tuomari päätti voittajan sanoen “ei voi mitään. Kyllä tämä valkoinen koira on niin upea. Se on voittaja”. Valkoinen?... hmm... Kiitin ja palkkasin hienosti seisseen Sonyn.
 
Kilpailumeininki jatkui. Seuraavaksi toinen keksi, että pidetään ravauskilpailu. Mentiin pari kierrosta ja sitten valittiin jatkoon menijät. “valkoinen” koira valkattiin ekana! Olin yllättynyt, että taas Sony oli eka. Seisomisjuttu ei niinkään yllättänyt. Sen tuo kyllä osaa. Mutta että ravauksessakin päästiin jatkoon! Sitten taas valkattiin pari vastusta Sonylle. Kun ne oli valittu, piti mennä muutama kierros. Alussa Sonylla oli jotain takkua, mutta sitten mentiin hyvin se loppukierros ja kaksi vielä siihen päälle. Seisotuksen aikana kuultiin tuomio: Sony voitti taas!!! :) Vaikka nuo ihan leikkimielisiä kisoja olivatkin, niin kyllä nuo voitot silti lämmittivät mieltä kaikkien niiden kiljumiskertojen jälkeen.
 
Sitten mentiin riviin ja jokaisen piti pujotella. Sonylta meni hyvin :) Uusinta ei enää mennyt ja luulen, että se johtui siitä, että välit olivat kutistuneet liikaa sen yhden kierroksen aikana. Sitten vielä pari äänetöntä kierrosta. Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta mun mielessä paistoi aurinko. Niin hienosti Sony oli ollut. Ainakin ysin arvoisesti :)
 
Kotona Sony jäi hiljaisena yksin kun lähdin tylsänä Ticon kanssa pyöräilemään. En jaksanut sen kummempaa tehdä. Tico juoksi vauhdikkaasti puoli tuntia. Tiedä sitten väsyikö se siitä juurikaan...
 
Meikä taasen selviytyi ekasta yöstä kunnialla. Sain koneen päälle ja osasin käämiä. Harmitusta aiheutti sen koneen hitaus. Sitä kun on tottunut tekemään nopeammin. Sekin harmitti, että välillä se kone teki kamalaa jälkeä. Mutta kun ne rimanalitukset olivat ok, niin en purkanut käämejä. Entinen kone oli automaattisempi ja välillä pitää itteään ihan muistuttaa, että muistaa tehdä kaiken. Me sitten hoidettiin Sonyn kanssa hommat kotiin :)
 
Täytyy vielä turista asiasta eräästä. Blogiin on tullut pari kummallista kommenttia. Molemmat on tulleet vanhempiin teksteihin. Toinen on ihan suomeksi ja toinen on espanjaksi. Vaikka espanjan alkeita on joskus tullut luettua, niin silti en hahmota mitä se teksti sanoo. Ja sitten sähkäriin tuli joku kutsu joltain Minna L:ltä. En tunne ketään sen nimistä. Noissa kaikissa on jonkinsortin linkki mukana, mutta en oo uskaltanut niitä klikkailla jos vaikka ovat roskapostia tai jotain...