Ja pakkasella heti alusta. Antaa varmaan tosi ahkeran kuvan musta käyttää ennakkoon pekkanen heti alussa! ; )
 
Tosiaan ma alkoi työt. Viikon aikana tuli opeteltua komponenttien juottamista piirilevyihin (vai oliko ne mikropiirilevyjä?). Ihan hauskaa puuhaa. Aika pikkutarkkaa näpertelyä kyllä, mutta en kokenut sitä vastenmieliseksi. Asetellessani komponentteja levyille, muistin sen sorminäppäryystestin, joka mulle tehtiin vuokrafirmassa. Vissiin tuon takia? Vaikka ei nuokaan olleet mitään järjettömän suuria, niin niistäkin pienempiä oli. Pienimmät olivat niin pieniä että ne just ja just pystyi näkemään. Tuntui ihan absurdilta ajatukselta, että sellaisia hiukkasia pystyisi tinaamaan! Vaan kyllä pystyi. Mikroskoopin läpi katottuna hituset olivat ihan hyvin havaittavissa. Sormilla niitä ei voinut käsitellä vaan pinseteillä. Siinäpä sitten oli toisessa kädessä kolvi ja toisessa joko pinsetit, joissa hitunen - tai sitten tinaa.
 
Yllätyin miten hyvin multa sujui kolvaaminen! Koskaan aiemmin en ole sellaista tehnyt, mutta useimmiten mun työn jälkeä sanottiin “tosi hyväksi”. Jopa silloin kun piti touhuta mikroskoopin kanssa. Toki olin hidas, mutta riitti, että kerran näytettiin miten tehdään, ja sitten pystyin harjoittelemaan itsenäisesti. Mun perehdyttäjä oli aivan ihana! Ihan eri maata kuin edellisen työpaikan. Siellä tyyppi oli sitä mieltä, että tein kaiken väärin ja kaikki piti osata heti.
 
Olin kai sen verran etevä oppija, että jo keskiviikkona ope ihmetteli, että mitäs me sitten perjantaina tehtäisiin? Torstaille sillä vielä oli suunnitelmia, mutta perjantaille ei. Kohtalo tai joku muu näkymätön jutska puuttui peliin.
 
Kun to olin mennyt töihin, ilmoitettiin, ettei pe ole iltavuoroa. Kaikkien piti siis tulla aamuun. Halutessaan sai ottaa joko pekkasen tai palkatonta. Mä ajattelin, että enpä mä voi muuta kuin tulla aamuun kun ei vielä ole pekkasia kertynyt.
 
Ensi viikolla oon jossain toisessa paikassa. Ope oli sitä mieltä, että olin valmis siirtymään sinne. Yritettiin, että olisin mennyt sinne jo pe. Ei onnistunut, siispä aamuun sitten. Ope alkoi puhua, että voisin käyttää pekkasen ennakkoon. Innostuin ajatuksesta, sillä mulla tuppaa vaan kertymään pekkaset. Nyt oli mahdollisuus päästä eroon yhdestä, joten yllättäen to iltaan päättyi mun eka työviikko. Heti alkuun vetäisin pekkassaldon pakkaselle ; )
 
Tällä viikolla tuli tutustuttua kuituhitsaukseenkin. Aikamoista. Tiedä, mitä kaikkea jännää tässä on vielä edessä. Ainakin nyt oon ihan innoissani!
 
Eipä mennyt viikko niin kuin olin suunnitellut. Pläänin mukaan mun piti treeniä aamuisin, mutta vasta to & pe aamuina siinä onnistuin. Muut aamut menivät erkkarikuvien kanssa. Olipa siinä taas projekti!
 
Niin kuin yleensä, niin nytkin kuvat lähtivät latautumaan tosi kivaa vauhtia. Jo sunnuntaina homma hidastui. Sitten jopa alkoi olla hankalaa. Aina edellisenä päivänä elättelin toivoa, että pääsisin aamulla treenimään. Ei käynyt niin. Toki olisin voinut jättää kuvat taka-alalle, mutten osannut tehdä niin. Halusin saada kuvat ladattua, jotta voisin pitää koneen kiinni kun en ole kotona. Ja tietty sitten kun vihdoinkin kuvat olivat ladattu, niin halusin järjestellä, siivota ja nimetä ne. Lauantai-illasta ke aamuun kone oli koko ajan päällä. Kyllä oli helpotus kun vihdoinkin olin valmis laittamaan linkkiä jakoon. Vaikken mikään virallinen kuvaaja ookaan (thank God!), niin tiedän, että ainakin muutama niitä kuvia odotti.
 
Unet jäivät lyhyiksi, mutta to & pe aamuina raahauduin hallille. To otin Jomin kanssa ruutua, joka meni hyvin. Pe en ottanut vaan tokoiltiin ja rallyiltiin, kuten torstainakin. Tänään tuli vähän myös otettua agia. Kermis meni tosi hienosti kepit! Jokos pikku blondin päässä on syttynyt lamppu tämän asian suhteen? ; ) Molemmilla puolilla meni kepit vaikka en mitenkään kehunut, tms. kun ukkeli pujotteli. Riitti, että kerran sanoin mitä tehdä, ja sitten tehtiin.
 
Tänään tuli taas leikattua nurtsi. Olipas se rehahtanut kahdessa viikossa. On tainnut olla tämä kesä aika optimaalinen nurtsille. Vois jo loppua kasvaminen.
 
Päivät ovat edelleen olleet turhan lämpimiä mun makuun. Oikein odotan viileitä ja kuulaita syyspäiviä. Aamuisin ja iltaisin on ollut syksyntuntua ilmassa. Ihanaa! Samalla myös huomannut, että se sisäinen muuttolintu alkaa myös heräillä. Hetkittäin oon havainnut sen onton tunteen, kaipuun jonnekin muualle. Vain kahdesti oon käynyt syksyllä Islannissa, mutta kokemuksen voimakkuudesta kertonee jotain se, että automaattisesti syksyn myötä iskee ikävä Islantiin. Ei sitä tartte mitenkään muistella tai muistuttaa, vaan yhtäkkiä huomaan ikäväni. Pääsisinpä taas sinne... <3