Kaiketi kaikki oli jo jotakuinkin sepustettu ennen tiistaita. En muista, mutta aloitetaan tiistaista. Tiistaina oli jälleen kerran miitti mun pihalla :) Se järkkääntyi vähän niin kuin puolivahingossa pienen väärinkäsityksen johdosta. Just kun olin sopinut miitin tkamun kanssa, sain viestiä tämän pihallani vierailleen tolleri-sakutytön omistajalta. Kyseli miittimahdollisuutta tiistaille. Hänen työn vuoksi kuvittelin, että hän tarkoitti jotain ilta-aikaa. Anyway, päivä ei sopinut, kun olin jo sopinut toisesta miitistä. Muutaman viestin jälkeen kävi ilmi, että tytön omistaja voisi kyllä tulla päivälläkin, joten kysyin haluaisiko hän kenties tulla jo järkättyyn tiistain miittiin. Jep. Tarkistin vielä, mitä mieltä tkamu oli asiasta, ja hänelle se sopi oikein hyvin.
 
Tiistai aamulla töiden jälkeen en voinut olla käyttämättä tripleä pienellä lenkillä. Näin lapukkatalon pimeänä ja olin päässyt lähtemään töistä kuten olin suunnitellutkin, niin äkkiä heijastinliivi Ticolle, sillä sille se oli helpointa laittaa. Tai noo, helpointa ja helpointa. Ticolla ei jää turkkia vetskan väliin eikä liivi ole tiukka kuin makkarankuori (kuten Sonylla), mutta ite koiruus ei malta pysyä paikoillaan... Liivitin vain yhden koiran kun piti päästä äkkiä liikenteeseen, jottei törmättäisi lapukkaan. Siitä voi olla saletti, että ainakin Jomi olisi nostanut mekkalan koiran nähdessään ja ehkä isommat olisivat lähteneet messiin. No joo, sinänsä tyhmä idea lähteä triplettämään, mutta mulla oli niin huono omis kaikesta netissä notkumisesta jääkaapin ja valokuvien vuoksi.
 
Lenkki meni ihan ok. Jomi veti kuin pieni veturi. Sony on pennuistani ainoa, joka ei oo vetänyt hihnassa. Jomikin käveli alkuun nätisti, mutta kun koiruus on hitaasti syttyvää tyyppiä, niin ei se näköjään tarkoita, että jos muutama kerta menee ok. Sitten jos joku homma menee ok pidemmällä aikavälillä, niin voinee olettaa, että niin se sitten on.
 
Nukuin muutaman tunnin ja sitten pienen pihailun jälkeen käytin isoset noin tunnin lenkuralla. Sitten alkoikin olla lähellä hetki, joka todisti koirien yhdistävää voimaa. Se on niin helppoa mennä koiran kanssa vieraaseen sakkiin kun tietää, että kyllä löytyy jotain puhuttavaa. Mulla oli aikeena nipsutella Jomin kynnet odotellessa, mutta tytön omistaja tulikin vähän aiemmin pihalle. Eipä tuo haitannut.
 
Kohta myöskin tuli tkamu koirineen. He viipyivät pihallani parisen tuntia. Tytön omistaja kaiketi reilun tunnin. Onneksi oli tuo tyttö mukana geimeissä, sillä Jomi oli taas hyvin tylsää seuraa. Pääasiassa se imuroi maata, huoh. Vähän se leikkikin ja jos jossain oli edes pienen pientä vihjettä namista, niin sinne herra kyllä meni. Kieltäminen ei oikein tunnu auttavan. Saisin varmasti Jomin irti maasta kutsumalla tms., kun se laskee kuononsa maahan, mutta menisikö se sitten siihen, että Jomi vaan innostuu kahta kauheammin laittamaan kuononsa maahan, kun siitä seuraa aina kutsu + namia. Ehkä pidän tuota liian viisaana, en tiedä. Ei se kuitenkaan ihan tyhmältä vaikuta. Kerran Sony onki tassullaan oven alle mennyttä palloa. Jomi katteli Sonyn touhua hetken ja sitten kiersi oven taakse. Aika fiksu veto.
 
Tkamun mentyä en ollut ehtinyt olla sisällä kauaakaan kun jääkaappi taas muistutti olemassa olostaan: se päästi äänen, joka muistutti sitä, kun jonkin laitteen hurina jää jumiin. Otin johdon pois seinästä ja silti ääntä kesti vielä muutaman minuutin ajan. Sydän pamppaillen mietin, että nytkö se kaapinromu räjähtää? Tai että, loppuuko se ääni lainkaan? En laittanut johtoa takaisin kun menin nukkumaan. Vasta herättyäni laitoin sen takaisin. Johto oli seinässä tunnin verran ja sitten taas kuului ihme ääntä. Muistin tuon aiemmin päivällä jumittuneen äänen ja mietin, että mitä jos niin käy yön aikana? Mitä sitten tapahtuu kun ei ollut ketään vetämässä johtoa irti seinästä? Pakkasin ne muutamat jäljellä olevat pakasteet kylmälaukkuun ja laitoin sen pakastimeen. Johtoa en uskaltanut laittaa takaisin seinään. Uskalsin jättää kaapin sähköttä yöksi, sillä olin unohtanut sen lauantaina viideksi tunniksi ilman sähköä. Se oli ihan vahinko, mutta mitään ei tapahtunut tuotteille. Tokihan työyö on pidempi kuin viisi tuntia, mutta kun ne tuotteet olivat lauantaina vielä viileitä, niin päätin, että jos menee pilalle jääkaapin sisältö, niin sitten menee. Halvemmaksi se kuitenkin tulisi kuin mahdollinen tulipalo.
 
Seuraavaksi kuvatuksia päivän miitistä.
 
 
                                         
                                          Vihdoinkin näillä koiruuksilla oli kivaa mun pihalla!
 
 
                                         
                                          Harvinainen hiljainen hetki ;)
 
 
                                         
                                          Välillä kuono irti maasta
 
 
                                         
                                          Pallo suussa pesään...
 
 
                                         
                                          ...vähän piehtaroimaan.
 
 
                                         
                                          Uskaltaisitko kohdata tämän koiran pimeällä kujalla? ;)
 
 
 
Loput kuvat on nähtävillä täällä jonkin aikaa
 
 
 
 
Keskiviikkona töiden jälkeen menin melko pikaisesti nukkumaan. Laitoin herätyksen ysiksi. Aikomus ei ollut nousta, vaan herättää itteään sen verran, että reagoisi sitten herkemmin puhelinsoittoon. Olin tilannut kuljetuksen klo 10 – 13 välille. Useassa tekstarissa oli muistuteltu tuosta kuljetuksesta ja siitä, että soitto tulee tuntia ennen kuljetusta.
 
Yhdentoista aikoihin kävin koirien kanssa pihalla ja sitten kaivauduin takaisin vällyjen väliin. Meni hetki, ja sitten vihdoinkin puhelin soi. Kysyttiin, että sopiko tulla puolen tunnin sisällä. Sanoin joo, vaikka itekseni motkotin, että “soitto tulee tuntia ennen”. Sitten vaan äkkiä kaappi tyhjäksi, magneetit pois ovesta ja vähän raivaushommia, jotta vanhan vienti ja uuden tuonti sujuisi vaivatta. Otin vanhasta kaapista pois sen kaksi vihanneslaatikkoa siinä toivossa, että ne mahtuisivat uuteen kaappiin. Sitten käyttämään koiria pihalla. Kuulin auton äänen ja äkkiä käskin isommat sisälle kun kaappasin Jomin kainaloon. Pihaani ilmestyi Kiitolinjan auto samalla, kun hoputin koiria menemään olkkariin ja laitoin pyykkitelineen esteeksi. Puuh, menipä tiukille. Kävin moikkaamassa tulijoita ja siiten palasin koirien luo. Heittelin niille nappuja, jotteivät alkaisi mekkaloimaan. Tämä oli oikein hyvä konsti, sillä ei kuulunut pihahdustakaan kun miehet touhusivat keittiössä. Välillä triple seisoi pyykkitelineen vieressä miehiä kattellen. Jomi imuroi suuren määrän nappuja. Isoset on tottuneet nuuskuttelemaan niitä rauhaisaan tahtiin. Jomi taas menee kuono maassa kuin mikäkin pikakelattu kuva!
 
Olin lueskellut netistä jääkaapin ostajien kommentteja ja tämän vuoksi osasin kysyä, että koska kaappiin voi laittaa tavaraa. Mies sanoi, että kaapin piti antaa seistä pari tuntia ja vasta sitten. Lisäsi, että kaappi toimii myös kylmälaukkuna, joten kyllä sinne pystyi laittamaan tuotteita heti. Mulle on kerran aiemminkin vaihdettu jääkaappi. Asuin silloin vuokralla. Kun mulle tuotiin uusi kaappi, johto laitettiin seinään samantien, joten tämä kahden tunnin seisotus oli mulle ihan uusi tieto.
 
Lähdin käyttämään Jomia pienellä lenkillä. En treeninyt sen kanssa, sillä herra oli jo vetäissyt sen verran paljon nappulaa, että taisi jo päivän ruokasatsi olla jo ylitettykin. Lenkin jälkeen päätin testata, että miten jaksoin vetää häkkibussia. Sitä en ollut vielä ehtinyt testaamaan. Joten Jomi häkkiin ja isoset hihnaan. Menin lenkin, jonka normaalisti kävelee puolessatoista tunnissa. Nyt siihen meni 45 minsaa eksta-aikaa. Häkkiä jaksoi vetää ihan ok. Jomi jaksoi vikistä lähes koko lenkin ajan. Jonkun verran se haukkui, mutta enimmäkseen vikisi. Sitä oli ärsyttävää kuunnella. Päätin, että seuraavalla kerralla mun korvat kuulisivat EJ:n ääntä vikinän sijasta.
 
Mitään traumoja tuosta häkistä Jomille ei tullut, sillä kun pihalla tyhjensin sitä pehmuisteista yms., niin Jomi pomppi vähän väliä häkin sisäpuolella ettimässä nameja. Sonykin käväisi häkissä. Olisi sinne Ticokin mahtunut, mutta ei sitä kiinnostanut.
 
Torstaina jatkui koirien hyvittely netteilyn vuoksi. Herättyäni käytin Jomia pienellä lenkillä ja sitten lähdin isosten kanssa käymään rismassa. Olin vähän pettynyt, kun huomasin, että koirienkoppien kunto alkaa huonontua. Häkkejä on joko neljä tai viis. Yhdestä oli otettu koko lukkojuttu pois. Se, johon ekaksi laitoin koirat, siitä ei saanut avainta irti lukosta. Seuraavassakin sai vähän taistella, ennen kuin sen sai irti. Tosi mälsää jos nuo kopit menee käyttökelvottomiksi. Musta kun on niin kivaa yhdistää huvi ja hyöty kauppailemalla koirien kanssa.
 
Isoset olivat saaneet kolme tuntia liikuntaa, joten ihan hyvillä mielin pystyin jättämään ne kotiin ja leivän syötyäni, ja sitten lähtemään Jomin kanssa. Laitoin Jomin häkkiin ja puolen tunnin ajan sain kuunnella vikinää. Mä olin ladannut ämpeeni, tai niin ainakin luulin. Jostain syystä se ei kuitenkaan mennyt päälle. Kun nyt vaan ei olisi hajonnut...
 
Päämääränäni oli iso nurtsi-alue kävelytien vieressä. Mietin, että kumpi olisi parempi: liina vaiko fleksi? Liina on kaksi metriä pidempi kuin fleksi, mutta fleksi taas kätevämpi kun ei mee niin helposti sotkuun. Otin fleksin. Nurtsilla päivystelin koiria ja siinä odotellessa treenin tänne –käskyä. Hyvin Jomi totteli, eikä se välittänyt ohi menevistä ihmisistä tai pyöristä. Muutama koira nähtiin. Yhdelle, ja kaiketi se oli eka koira, Jomi huusi. Olin kai liian hidas reaktioissani. Muut koirat eivät aiheuttaneet karjumista. Kun näin tiellä menevän koiran, latasin käden täyteen nameja ja sitten lähdin tekemään etäetä ohitustreeniä. Ahmatti ei noteerannut koiria, vaan sen jakamattoman huomion sai namikoura. Jomi joko seurasi hyppien tai sitten se seurasi niin oikeaoppisesti kuin koira vaan voi seurata. En ollut antanut sille mitään käskyä, mutta silti se käveli mun vasurissa. Kokeilin, että saisinko Jomia edes hieman irtaantumaan musta, jos antaisin sille namia ja sanoisin “saa mennä”. Ideana tässä oli se, että Jomi huomaisi koiran ja mä ehtisin puuttua siihen, ennen ääntä. Kun en tiedä onko treenin tulos sitten toivotunlainen jos Jomi ei edes nää koiria.
 
Puoli tuntia pyörittiin nurtsilla. Pidempäänkin olisin mielelläni ollut, mutta oli vielä pakko ehtiä edes vähän nukkumaan. Laitoin Jomin häkkiin niin, että sen hihna tuli häkin raosta. Hihna oli mun kädessä ja nyppäsin siitä aina, kun herra alkoi vinkua. Se toimi, ainakin sillä kertaa! Pieni sadekuurokin tipahteli maahan. Oltiin just tuolloin lähellä tunnelia, joten siellä kattelin pilviä aprikoiden, että tarkoittiko suhteellisen vaalea taivas, ettei vettä tulisi loppu-iltaa? Kyllä vaan, ja päästiin kuivina kotiin. Pihalla taas Jomi pomppi häkin sisälle kun tyhjensin sitä kamoista.
 
Bansku naamaan ja unta palloon. Oli kiva olo, kun oli taas ollut aktiivisempi koirien kanssa. Eiköhän nyt suurimmat latailut oo jo latailtu. Ainakin toivon niin. Vähän kyllä jänskättää, että millaisen kirjan saan. Nähtyäni laskun loppusumman olisin halunnut käydä vielä tarkistamassa, että tekstissä ei ollut mitään järkkyjä kirjoitusvirheitä yms. Enää se ei onnistunut. Onpa tyhmä muutos. Silloin, kun tein ekan kirjani, niin silloin pystyi käydä tarkistamassa just niin monta kertaa kuin halusi. Noh, nyt vaan toivon sormet ja varpaat ristissä ettei kirja oo ihan järkky.
 
Perjantaina otin muutaman tunnin unet, ennen kuin suunnistin isosten kanssa koululle. Mukaan otin sen kepukan, jotta voin koittaa vaientaa sillä poikia kun ne näkevät tuttuja. Hyvin tuo kepukka tuossa hommassa toimi. Jätin ensin Ticon puuhun, eikä sieltä kuulunut juuri mitään, kun vähän kierreltiin isomman rotukaverin kanssa ja otettiin yhteis eeteetä. Alkuun Sony kävi aika kierroksilla ja sillä oli vaikeuksia keskittyä, saatika olla puhisematta. Kiertelyt sun muut menivät kuitenkin hiljaisesti kun oltiin vähän aikaa jäähdytelty. Edistämistä kyllä kiertelyssä oli.
 
Tkamu vaihtoi nuorempaan koiruuteen ja hyvin meni molemmilta. Sitten mä vaihdoin Ticoon. Sonyn oli vaikeaa pysyä puussa hiljaisena. Kepukasta oli kyllä apua, muttei sekään taannut täyttä hiljaisuutta. Arvatkaapa kumpi kiersi ympyrää paremmin? Tico vaiko puolivuotias pentu? Ei liene ollut liian vaikeaa arvata, että se pentu. Kiertelyn jälkeen katottiin, että mitä Tico meinasi puolivuotiaasta. Ticosta ei oikein ottanut selvää, sillä se teki leikkitaivutteluja kera äänitehosteiden, eli murrasi samalla. Sony ei tykännyt meidän touhusta yhtään ja pisti ilmoille kiljuvia vastalauseita. Ilman kepukkaa Sony tuskin olisi ollut niinkään hiljainen mitä se nyt oli. Saatiin kyyti kotiin.
 
Pihallani vein Sonyn sisälle ja toin Jomin ulos. Mun piti vielä palata sisälle jättämään Sony paremmin, sillä nyt olin vaan “heittänyt” herran sisälle. Otin mukaani kameran ja räpsin kuvia Ticon leikkiessä puolivuotiaan kanssa. Tico kyllä yllätti mut positiivisesti, sillä olin vähän epäilevä, että mahtaako se enää tulla toimeen pennun kanssa. Kyllä se tuli. Alkuun Tico juoksutti toista ylätasannerundia, joka sisälsi portaita. Pentu vähän kompuroi portaissa ja näin ollen jäi Ticosta jälkeen. Tico on kyllä ihan in loov tuon ylätasanteen kanssa. Se viihtyy siellä paljon.
 
Mulla oli aikomus ottaa sisältä mukaan yksi peltinen kansi. Yhtenä aamuna Jomi leikki sen kanssa. Mä kattelin, kun se yritti saada tassunsa alla olevaa kantta irti lattiasta. Sitten, kun Jomi oli saanut kannen irti, niin se katteli mua hetken aikaa se kansi suussaan. Sitten Jomi oli ihan sen näköinen, että “hpmh!” tehdessään uukkarin olkkariin. Kohta herra tuli sieltä kansi suussa isommat perässä. Tico ei ymmärtänyt peltisen kannen päälle ja kun sille selvisi mitä Jomilla oli, Tico alkoi kiikuttaa mulle narupalloa. Kun kerran tuo kansi oli Jomista niin kiva, niin ajattelin, että sillä voisi saada pieneen vauhtia pihalla. Sitäpä sitten ei tiedä, sillä kansi unohtui sisälle, enkä viittynyt lähteä sitä hakemaan. Korvasin kannen aiemminkin kuvissa näkyneellä ämpärillä. Hetkittäin ämpäri oli kiva, mutta aina lopulta Jomin kuono päätyi maahan...
 
Tico oli pennun kanssa hienosti, yhtä kertaa lukuunottamatta. Silloin pentu leikki Jomin kanssa ja Tico alisti tuon pennun kera äänitehosteiden. Tapauksen jälkeen koirat pystyivät olla pihalla ihan sovussa. Jonkin ajan päästä Tico sai mennä sisälle, jotta tkamun toinenkin koiruus pääsi juoksentelemaan ja ääntään availemaan. Hiljaiseksi tuon pojun sai vain joko laittamalla sen hihnaan tai potkimalla sille palloa.
 
Jomi leikki hetkittäin, nuuski, nuuski ja nuuski maata ja tottakai kerjäsi syömistä. Jomiin sai eloa joko ämpärillä tai ottamalla sen syliin. Tkmamu teki niin pari kertaa ja kun Jomi laitettiin maahan tkamun pentu “antoi Jomille satikutia”. Silloin koirien välille kehkeytyi pieni leikkihetki.
 
Kun tkamu oli vajaan parin tunnin pihailun jälkeen lähtenyt, niin mä pistin kuvia latautumaan ja lähdin kauppaan. Olisin käynyt kaupassa heti aamulla, mutta tuskinpa olisin silloin saanut tarjouksessa olevaa leipää. On ihan tyhmää, että aamu-asiakkaille myydään aikalailla ei oota. Pakkoko se kauppa on sitten avata niin aikaisin?
 
Kaupan jälkeen laitoin latautumaan uuden satsin kuvia. Tällä viikolla kuvat ovat latautuneet tosi kivalla vauhdilla. Jos samasta vauhdista olisin saanut nauttia reissukuvien latailussa, niin kahden viikon sijasta latailuun olisi mennyt vain neljä päivää!
 
 
 
                                         
                                          Herra positiivinen yllättäjä
 
 
                                         
                                          Jomin sai touhukkaaksi ämpärin kanssa...
 
 
                                         
                                          ...tämä koiruus taas hiljeni pallon kanssa.
 
 
                                         
                                          On se kivaa olla kukkulan kuningas!
 
 
                                         
                                          Päivän suloisin kuva <3
 
 
Loput kuvatukset täällä 
 
 
 
Lauantai aamulla taas oli triplelenkkeilyä. Jomin vetämistä lukuunottamatta se meni hyvin. Taas haaveilin, että kunpa olisi voinut lähteä pidemälle lenkille, mutta ei se vielä ollut mahdollista. Olin ehtinyt nukkumaan reilun tunnin verran ennen tuota lenkkiä, joten ruokittuani koirat, menin takaisin nukkumaan. Olin sopinut, että äippä tuo mun pakasteet ja samalla Jomi saa leikkiä äipän tytsin kanssa. Mä kyllä varoittelin, että Jomi on ulkona huono leikkimään. Äippä oli sanonut laittavansa viestiä, kun lähtee kotoaan, joten en laittanut lainkaan herätystä. Luulin, että kyllä heräisin viestin äänimerkkiin. Ja yleensä mä heräänkin. Tällä kertaa en. Heräsin ovikellon soittoon, josta seurasi hirmuinen mekkala. Vilkaisin luuriani ja näin, että mulle oli tullut kaksi viestiä, noloa. Nappasin Jomin kainaloon ja mentiin sitten pihalle. Kun Jomi oli tehnyt tarpeensa, laitoin sen hihnaan ja annoin hihnan äipälle, jottei Jomi lähtisi mun perään rappuja kävelemään. Vein pakasteet sisälle, jonka jälkeen otin isoset sisälle (äippä ei uskalla antaa Ticon & Sonyn leikkiä tytsinsä kanssa, kun ne ovat niin villejä). Sony tuli kutsusta. Tico oli kuin ei olisi kuullut mitään. Se piti hakea. Muistin ottaa kameran mukaan palatessani pihalle.
 
Alkuun Jomi ärräsi kun juoksi tytsin kanssa. Ajatella, se oikeasti alkoi heti juosta toisen koiran kanssa! Into kuitenkin hiipui ja taas Jomin kuono painui maahan. Äipän koiruus teki yksinäisiä spurtteja. Välillä Jomikin teki muuta kuin kerjäsi tai söi maasta. Sain jopa pari hepulikuvaa Jomista! En tiedä kauanko äippä oli mun pihalla, sillä äkillinen herätys ei ollut antanut tilaa kattella kelloa.
 
Sisällä taas laitoin kuvia latinkiin ja edelleenkin latailuvauhti oli tosi kiva. Söin riisipuuroa (pakko kai se on jo sitäkin syödä kun kerran rismaan oli jo ilmestynyt joulukarkit ja muitakin härpäkkeitä. Tai ehkä se puuro on vaan hyvää ja halpaa...), ennen kuin lähdin 2,5 tunnin lenkille isosten kanssa. On ihanaa kävellä semmoisten koirien kanssa, jotka tietää sanoille merkityksen ja kävelee vaan yhtä reunaa.
 
Kotona odotetusti odotti päivän kuvasaalis valmiiksi latauneena. Ihan harmittaa, kun ei oo mitään latailtavaa. Nyt olisi niin nautinto nähdä kuvien latautuvan melkeinpä ihan silmissä. Harvinaista herkkua kyllä tämä.
 
 
 
                                         
                                          Pieni koira ja pallo
 
 
                                         
                                          Vauhdikas pikku neiti
 
 
                                         
                                          Oho! ...
 
 
                                         
                                          ...vauhdikas Jomi!
 
 
                                         
                                          Aina hetkittäin tytsilläkin oli leikkiseuraa.
 
 
                                          
                                          Nelikuisen posetus
 
 
Ja ne loput kuvat täällä 
 
 
 
Jomi on ollut hienosti mun ollessa töissä. Silti on sattunut muutama vahinkokin viikolla. Pahin tapahtui perjantaina. Jomi lipitteli aamun aikana paljon vettä. Sitten kun menin nukkumaan, niin Jomikin jo nukkui. Tämän takia en käyttänyt sitä pihalla. Kohta Jomi hyppäsi mun sänkyyn. Sony tuli perässä. Käskin Sonyn alas ja yritin saada Jomiakin alas. Yhtäkkiä tunsin jotain lämmintä.. Jomi pissasi mun sängyssä! Äkkiä koira alas sängystä ja petivaatteet rullalle, jottei patja kastu. Sitten Jomin kanssa pihalle, jossa herra suoritti toimenpiteensä loppuun. Niin niin, jälkiviisaana voi vaan todeta, että sen vesimäärän perusteella, jonka Jomi lipitti, olisi pitänyt käyttää se pihalla ennen unia. Tuntuu, että toisinaan Jomi juo huvikseen... Tiedän, että jos juo paljon vettä, voi olla merkki sairaudesta, mutta ei kai nyt sentään?
 
Vielä pari juttua Jomista. Viime kerralla unohdin laittaa yhden kuvan (tai on pari muutakin, mutta niitä en oo vielä ehtinyt laittamaan koneelle). Kuvasta näkee, että Jomilla on hassu nenä: mustassa kirsussa on vaaleanpunaiset reiät! :D Mulla on jo teoriakin tuohon hupaisaan väritykseen. Yksinkertaisesti Jomi on nuuskuttanut maata niin paljon, että sen nenun sisus on jo nyt kulunut ;)
Ja se toinen juttu koskee Jomin kokoa. En osaa sanoa onko tuo ikäisekseen iso vaiko pieni, tai jotain siltä väliltä. Luonnossa se näyttää aika pieneltä muiden koirien rinnalla, mutta kuvissa ihan ok:n kokoiselta. Kun nyt edes ohittaisi pienten koirien kokorajan, niin vois käydä mätseissä. Mua ei yhtään huvittaisi ilmota Jomia pieniin koiriin ja asetella sitä pöydällä. Not at all!
 
 
 
                                         
                                          Näistä sieraimista on tainnut kulkea jo liikaa ilmaa ;)
 
 
                                         
                                          Iso vai pieni? Sen näyttää vain aika...
 
 
 
P.S. Kuorrutetaan kirjoitus hehkuttamalla, että eilen systeri saavutti IPO3 tunnuksen!