Aamulla tein tuohon lähipellolle pari jälkeä. Sonyn jälkeen laitoin vaan namin per askel ( niin kuin mua oli neuvottu). Ticolle sitten enemmän ja siihenpä hupenikin loput edellisen päivän treeneistä jääneet namit. Jäljet tehtyäni käytin pojat pikku lenkillä, jonka jälkeen Sony sai suunnistaa ekana nuuskuttelemaan tunnin vanhaa jälkeä.
 
Kun saavuttiin kohtaan, johon olin jäljen tehnyt, niin Sony oli kuono pystyssä nuuskuttelemassa. Taisi haistaa namit, vaikka tuuli tulikin takaa. Otin Sonyn sivulle istumaan ja sitten sanoin “sniff”. Sony vähän hämääntyi uudesta sanasta ja katteli mua sen näköisenä, että “mitä sä meinaat?”. Laitoin Sonyn uudestaan sivulle ja näytin ekan askeleen kera sanan ja sitten alkoi jäljestys. Sony ei käynyt läpi joka askelta, mutta pysyi koko ajan jäljellä ja nenä oli kiinni maassa. Ei tullut mitään harhailuja. Jäljen pituudesta en tiedä kun oon huono arvioimaan matkoja, mutta tein siitä pidemmän kuin mitä se oli torstaina. Hieno jätkä! :)
 
Ticon jäljestys ei ollut samanlaista kuin Sonyn. Tico tuppasi harhailemaan sivuille. Vähän luulen, että yksi syy olisi se kun Tico on tottunut, että namit on levällään eikä missään jonossa. Aina välillä oon heitellyt niille pihalle nappusatseja nuuskuteltaviksi. Täytyyhän sitä välillä tehdä töitäkin sapuskansa eteen ;) Noh, nyt harhailen mäkin! Elikkäs Ticoa sai aina välillä opastaa takaisin jäljelle. Muuten sekin jaksoi nuuskutella koko ajan, vaikka harhapoluille eksyikin.
 
Oli kyllä hyvä, että siellä kurssilla mentiin se jälki ihan kouluttajan kanssa. Muuten olisin takuulla tehnyt ainakin sen virheen, että olisin mennyt liian kovaa vauhtia. Koiranhan kuuluu mennä edellä ja ite tulla sitten takana. Helposti sitä menee vähintään siinä koiran vieressä ja mun pitää ihan välillä muistuttaa itelle, että pysyisin koiran takana. Tuo on kyllä kivaa puuhaa! :)
 
Mulla oli suunnitelmissa, että olisin ilmonnut Sonyn ohituskurssin vetäjän järjestämälle näyttelykurssille. Niitä näyttää nyt olevan ulkona ja lähellä Turun keskustaa. Aika vaan on kökkö mulle: klo 19-20. Huomasin, että myös perjantaina on kurssi, muttei siinä ollut kerrottu mitään paikkaa. Kyselin, että missä sitä järjestetään ja sain tietää, että jollei paikkaa ole mainittu, niin sitten se on hallissa. Siis joo, siellä missä oli se mätsi ja mölli, joten moro. Mua kehotettiin kyselemään kimppakyytimahdollisuutta. Sivustolla oli yksi toinenkin kyydin kyselijä (eri kurssille), muttei kukaan tarjonnut siellä kyytiä. Tuntui jotenkin siltä, ettei kannata, mutta laitoin kuitenkin ilmon sivustolle. Eipä siitä ollut haittaakaan.
 
Se kurssi alkoi 20. päivä ja mä laitoin sen ilmon joku viikkoa ennen. Yllätyksekseni yksi vastasi, mutta hän oli tulossa Naantalista. Huono suunta meille. Tuli se perjantai ja totesin, että ei päästy kurssille.
 
Kun torstaina kurkkasin sähkäriini, niin yllättäen siellä oli kyydin tarjoaja! Kysyin kurssin vetäjältä, että vieläkö kurssille voi tulla, vaikka se olikin jo alkanut. Sopi tulla, joten eilen sitten kävelin Sonyn kanssa Prismalle odottelemaan kyytiä näyttelykurssille. Menin Prismalle jo “hyvissä ajoin”, sillä halusin kattoa, että vieläkö Sonylta sujui odottelu. Juu, prismailun opit oli vieläkin mielessä.
 
Me mentiin takapenkille, jossa olikin yksi uros kuljetuskopassaan. Otin Sonyn syliin ja käänsin herran pään pois päin kopasta. Matka sujui ilman suurempia ongelmia.
 
Hallilla piti laittaa koira koukkuun ja mennä vähän laittamaan paikkoja kuntoon treeniä varten. Se oli lähinnä puulevyjen siirtelyä. Mä olin jo vaihtanut Sonylle näyttelyhihnan, joten vähän mietin, että uskallanko jättää sen siinä hihnassa seinäkoukkuun. Sitten piti vielä löytää koukku, jossa ei ihan heti ollut lähellä toista koiraa. Sony oli yllättävän hyvin seinässä!
 
Porukka jaettiin aloittelijoihin ja edistyneempiin. Kai me edistyneempiä ollaan, vaikkei siitä aina niin varma ookkaan ;) Sonylla oli kaverina neljä kääpiöpinsua. Isoimpana koirana sai mennä edellä. Piti mennä kierros ja sitten hetki seisottaa. Tuota piti toistaa tiheään tahtiin. Just mahtavaa! Sonysta lähti ääntä kierros toisensa jälkeen. Ei niin mahtavaa... Kouluttaja ehdotti, että kokeilisin nopeampaa vauhtia, niin ettei Sonylla olisi aikaa huomioida ympäristöään. Eipä sekään juuri muuttanut tilannetta... Ehkä joku yksi tai kaksi kierrosta päästiin hiljaisina. Molempien noiden kierrosten jälkeen olin, että jes! Sitten lähdin toiveikkaana seuraavalle kierrokselle ja sain saavillisen kylmää vettä niskaani. Pöh.
 
Seuraava harjoitus oli kääntymisen harjoittelu. Jokainen otti oman mattokaistaleen ja siinä sitten meni et kääntymistä treenaillen. Alkuun Sony jarrukiljui, mutta sitten oli hiljaa. Tiedä sitten alkoiko jo väsyä vai mistä johtui.
 
Tutkimista ei ollut, mutta eipä me sitä kaivatakaan. Liikkumista toivoin ja ainakin nyt sitä saatiin. Ihan tuli hiki kun tunnin verran juoksenteli hallissa pitäen välillä muutaman minsan taukoja. Kattoo nyt onko tuosta kurssista sitten loppujen lopuksi mitään hyötyä...
 
Saatiin kyyti koululle. Olin pyytänyt sinne, sillä en välittänyt kävellä niin myöhään pitkiä matkoja. Oli kyllä kivaa kun kuitenkin päästiin tuolle kurssille. Yksi kerta jää pois. Sen kyllä voi suorittaa jollain toisella kurssilla. Muuten hyvä, mutta sillekin sitten tarttisin kyydin, eh. Mulla muuten on omat epäilyni siitä, että mitä kautta tuo kyyti loppujen lopuksi tuli, mutta jääköön ne nyt vaan mun pään sisälle.
 
Sony on kyllä hieno matkaaja! Ei olisi tainnut onnistua Ticon kanssa olla takapenkillä ja yrittää pitää sitä sylissä. Tulomatkalla päästiinkin apukuskin paikalle kun mennessä siinä ollut jäi hallille. Osan matkasta Sony istui ja osan makoili siinä mun jalkojen juuressa. Nyt taas oli hyvä juttu, että Sony on tommonen kirppu ;)