Herättiin aamu kasin aikaan. Lenkin jälkeen pojat seurailivat mun puuhia kun pakkailin islisreppua. Ne tietää, että silloin on jotain koirameininkiä luvassa. Kymmenen aikaan lähdettiin.

Mätsipaikalla ilmoittauduttiin. Tosin Sonyn pääsy oli vähän kiikun kaakun kun pennut kuulemma oli jo täynnä. Mätsiin oli ollut ennakkoilmoittautuminen, mutta en perusta ennakoista mitä mätseihin tulee. Mätsit on siitä hienoja, että voi ilmoittautua paikan päällä. Koskaan kun ei tiedä millainen sää on tai jos tapahtuu jotain muuta, miksei pääsekään. Ja joo, täytyy nyt kyllä kritisoida tota "täynnä" juttua. Sonyn numero oli 225, eli Sony oli 25 koira siinä luokassa. Ja usein niitä on ollut 30-40 tai jopa 50, että kumman vähän huolivat osallistujia. Selittivät, että muuten mätsi venyy liian pitkäksi. Noh, sellaiseen on varauduttu kun niiden pituuteen vaikuttaa juuri se osallistujien määrä. Ja kumma, ettei hyväntekäväisyys mätsiin kelpaa osallistujat...

Sony kuitenkin otettiin. Plussana tälle mätsille antaisin sen, että siinä oli keskikokoisten luokka. Siellä oli vielä tilaa.

Mätsin alkuun oli vielä pari tuntia, joten käytin Sonyn lenkillä. Ticolla oli toinen esittäjä, joten se sai treenata sen kanssa. Kun treenasin Sonyn kanssa, niin huomasin tokoilun vaikutukset. Sony meni istumaan. Muutama muistutus seisomisesta ja ongelma oli ohi.

Ticon kehä oli ensin. Alkoi todella hyvin, mutta Tico pilasi kaiken haukkumalla kun kiersi kehän toisen kerran. Hävetti, vaikken ite ollutkaan kehässä. Sininenhän nauha siitä tuli. Tico teki tuota samaa aikoinaan mulle. Nyt se ilmeisesti on sitä mieltä, ettei tuota toista tartte kuunnella ja pistää ranttaliksi.

Sinisten kehässä sama meno jatkui...

Hieman kummastutti, että nuoret koirat oli laitettu niin myöhään alkavaksi. Luulisi järjestäjien ymmärtävän, että ovat nuoria koiria, eivätkä jaksa niinkuin aikuiset. Sony meni kehään kun oltiin oltu paikan päällä lähes neljä tuntia. Kyllä siitä alkoikin jo väsymys näkyä. Harmi, ettei malttanut nukkua odotusaikana.

Muutenkin Sony on aika rasittava koira kun sitä pitäisi pitää kokoajan käskyn alla. Muuten alkaa herkästi haukkumaan. Mutta onhan se koirallekin todella rasittavaa olla koko ajan käskyn alla. Sitä onkin aina ihan väsynyt mätsin jälkeen kun pitää pitää koiran huomio muualla useamman tunnin... Jospa se tästä vielä helpommaksi muuttuisi ajanmyötä.

Numeroissa oli tapahtunut sählinkiä. Jollain toisella oli sama numero kuin meillä. Me mentiin vuoroa myöhemmin kehään.

Jo ekan kierroksen lopussa Sony nappasi hihnan suuhun. Kielsin siitä. Ihan kokeilun vuoksi en pitänyt Sonysta kiinni kun tuomari katsoi hampaat. Vähän Sony näytti, ettei se ole kivaa, mutta tuomari sai katottua hampaat. Makupalalla kiinnitin Sonyn huomion muualle kun tuomari katsoi kivekset.

Yllätyksekseni tuomari kysyi, että onko koira islanninlammaskoira. Vastasin myöntävästi ja kysyin tunnistiko. Siihen tuomari ei sanonut mitään. Totesi vaan, ettei niitä näe kovinkaan usein.

Saatiin punainen nauha. Tästä mätsistä sai "arvostelun" . Siinä missä Ticolla oli kaikissa kohdissa rasti kohdassa hyvä, Sonylla se oli seuraavanlainen: Luoksepäästävyys: erinomainen, Turkki: hyvä, Hampaat: hyvä ja Esiintyminen: erinomainen. Turkista nyt ei voinut odottaakaan parempaa kun se oli likainen. Sony kieriskeli parkkihallin lattialla. Enkä muutenkaan jaksa hirveesti mätsien takia puunata. Muuten saisi olla koko ajan pesemässä. Mätseissä vaan treenataan. Ja ne hampaat... Hitto, nyt pitää kyllä ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa harjata niitä hampaita. Sonylla on aika paljon hammaskiveä jo nyt! Vielä selviäisi hampaiden putsauksesta pelkällä harjalla, joten nyt niskasta kiinni ja harjaamaan. Muuten myöhemmin kaduttaa...

Sonyn luokassa oli vain 30 koiraa. Olikohan ne käännyttäneet montakin koiraa pois? Punaisten kehää ei tarvinnut kauaa odottaa. Se menikin ihan pipariksi. Sony ei jaksanut enää yhtään seistä. Ja rähisi kierroksen aikana toiselle koiralle...

Sitten pojat laitettiin autoon kun esittäjät menivät syömään. Takaisin tullessa huomasin jo kaukaa Ticon istuskelevan ja katselevan parkkihallin meininkiä. Eli ei siis ole nukkunut yhtään?!? Sonysta en osaa sanoa. Löytyi kuitenkin etupenkiltä kuskinpaikalta.

Kotona oltiin vasta viiden aikaan. Eli jos eivät olleet yhtään nukkuneet, niin sitten olivat valvoneet noin yhdeksän tuntia putkeen...

Väsyneitä ne olivatkin loppuillan. Kummastakaan ei ollut lähtijäksi iltalenkille. Yöllä yhden aikaan vein ne ulos ja silloinkin olivat vähän sen oloisia, että plääh.

Tico olikin oikein edustavassa kunnossa mätsissä: reikä kyljessä. Tämä on kai ikuisuus ongelma. Se kun merkkaa puut niin, että kylki on kiinni puussa. Ja siitähän tulee pihkaa kylkeen. Ja onpahan vielä sopivasti se kylki, joka on aina tuomariin päin. Pesemällä pihka ei lähde, joten furmis apuun ja sitten on reikä turkissa. Hassu koira.

Nähtiin siellä mätsissä se "aitaus-poika". Se tuli moikkaamaan meitä. Sony meni heti sen pojan syliin. Pojan isä tuli siihen ja kysyi oliko tässä se pojan kaveri. "Joo, tässä on Sony, poika vastasi innoissaan." Sony meni sen isänkin syliin. Poika kävi moikkaamassa myös Ticoa ja tuli vielä uudelleen Sonyn luo. Isä sanoi sille pojalle, että pitäisi mennä. Poika siihen, että ei ole vielä silittänyt kaikkia koiria.

Mätsi oli kyllä hyvällä paikalla. Oli runsaasti parkkipaikkoja, auton sai varjoon kun oli parkkihalli ja mukavasti oli pissatusmahdollisuuksia.

Skanssiinkin mulla on erityinen side kun veli on ollut sitä rakentamassa.