Viikolla sai hetken hengähdystauon helteestä, mutta nyt taas helottaa niin että heikottaa. Ähh, kai se helotus on sadetta parempi näyttelysää...
Mulla meni suunnitelmat uusiksi kun pe illalla nukkumaan mentyäni heräsin muutaman tunnin jälkeen hirveeseen haukku-ulvontaan. Mökääjä oli Jomi joka notkui ikkunassa mitä lie marssilaisia bongaamassa, hmph. Oli hiostavaa ja en enää saanut unta, joten suihkuttelin ja lähdin käymään poikien kanssa ulkona. Kävellessäni mietin, että tähän vuodenaikaan tämmönen onnistui. Talvella en todellakaan olisi suihkutellut ennen lenkkiä. Noh, nyt oli se pois aamuntouhuista.
Samoin oli häkin vetokuntoon laitto. Sadetta ei ollut luvattu, mutta mietin viitan mukaanottoa. Reppuun en halunnut sitä sulloa, sillä se oli vain lisää painoa. Päätin, että viitta tulee mukaan, jos saan laitettua sen häkin pohjalle. Hyvin se sinne mahtui peiton kanssa. Viritin vielä MV-varjon häkin päälle ja se rakennelma oli valmis matkaan.
Sitten vielä keräilin laput, hihnat sun muut pöydälle valmiiksi, jotta pystyi sitten myöhemmin vaan heittämään ne reppuun. Tämänkin olin alunperin jättänyt aamuun, mutta tein sen kun en voinut mennä heti nukkumaan. Piti antaa letin hetken aikaa kuivahtaa.
Sonyn kanssa lähdin lenkille ilman takkia. Tuli vilu. Koko lenkin ajan oletin, että kohta virtaa hiki, mutta eipä niin käynyt. Siispä kun lähdin Ticon & Jomin kanssa, niin laitoin hupparin päälle. Nautin viileydestä ja oli kivaa kävellä vakkelle ilman isompia hikipisaroita!
Pientä tuskanhikeä pukkasi bussiin meno. Mulla oli toisessa kädessä se häkkiviritelmä ja toisessa kaksi koiraa. Vaikka miten yritin pitää Ticoa pois ihmisten kimpusta, niin ukkelin sisäinen pentu sai sen unohtamaan todellisen ikänsä ja taas se oli menossa yhden naisen syliin... Jomi tietty perässä, mutta se sentään malttoi kuunnella mua.
Vallattiin keskipaikka toivoen, ettei 20 vaille seiskan bussiin tulisi vaunuja. Ei tullut, huh. Matka meni ihan mukavasti. Tico oli pääasiassa nätisti paikoillaan, mutta kuiskausvikinää piti vähän pitää. Kaiketi tästä intoutuneena Jomikin alkoi vikistä, mutta ei kuiskaten. Tico ei aina välttis ole se maailman paras esme ;D
Oltiin menty numerolla 12 keskustaan. Se bussi ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta samapa tuo. Vetohässäkän takia olin varannut kävelyyn tavallista enemmän aikaa ja tästä syystä ehdittiin aiempaan bussiin. Tällä numerolla on tullut mentyä todella harvoin, joten en tiennyt minne päin kauppatoria se jäisi.
No mutta! 12 jäi ihan sen pysäkin viereen, josta lähti meidän vaihturi. Aikas hyvin. En heti tajunnut, että se vaihturibussi oli jo paikalla. Tarkistus, että menikö 14 Metsämäkeen ja sitten taas yritys mennä keskiosaan ihmisiä häiritsemättä. Yritys se oli todellakin... Tico nyt vaan ei malta pysyä turkissaan nähdessään ihmisiä...
Metsämäessä oltiin puolta tuntia aiottua aikaisemmin, mutta nou hätä. Laitoin ukkelien hihnat sellaisen yhden lavan koukkuihin ja menin koirista jonkin matkan päähän, ettei ne pyöriessään ja hyöriessään sotkisi hihnojaan mun ympärille. Siinä sitten ooteltiin kasiin, jolloin alkoi rokotusten tarkistus.
Pystytin poikien häkin ja kävin kehässä vähän treenimässä. Ticoa sai jarrutella kun se olisi halunnut mennä kovempaa vauhtia, mutta muuten äijyli oli oikein hienosti. Sitten pojat häkkiin ja ettimään sitä kojua.
No eipä tarvinnut kauaa ettiä, sillä se oli melkein meidän kehää vastapäätä! :D Tervehdittiin kuin vanhat tutut ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Mut muistettiin xD Sitten se mies alkoi esitellä mulle kamoja. Mitä vaan siltä löytyikin, niin mulle kelpasi. Parin jutun kohdalla kysyin, että olisiko olemassa toinenkin kappale, mutta vastaus oli “sold out”. Kojusta oikeesti löytyi vaikka mitä!!! Ja kun kelpuutin kaikki esitellyt jutut, niin se mies sanoi “you are a real collector”, johon mä “if you only knew...”
Liki tunti siinä kojulla vierähti. Isliskamojen jälkeen mies esitteli mulle jotain 1800-luvun loppupuolelta olevaa koirarotukirjaa. Kirja oli todella mielenkiintoinen ja olisin ostanut sen, ellei hinta olisi ollut 300 euroa. Teksti oli hollantia (myyjät tulivat Hollannista ja olivat 25-vuotisen uransa aikana ensimmäistä kertaa Suomessa. Tykkäsivät kovin Suomesta) ja kuvat mustavalkopiirroksia. Oli kyllä mielenkiintoista saada selailla moista aarretta.
Muistankohan kaikki, mitä tuli ostettua? Tarroja, kortti, silityskuvia, hauska kolmionmuotoinen avaimenperä, jonka kulmista löytyi pieni veitsi, purkinavaaja ja joku viilantapainen, tyyliin linkkuveitsi. Tuon nähtyäni sanoin “you really have everything!” Jajaja ne korvikset kultaisina, kullanvärinen minikoira kaulaketjuun, toinen vielä pienempi koira, hopeinen pinssi (ei ollut muuta väriä). Hmmm... olikohan vielä jotain? Noh, suurin osa ainakin. Jaa, joku uusi piirros tarttui myös mukaan. Kaupanpäällisiksi sain alkuperäisen, jostain koirakirjasta napsaistun isliksenkuvan! Heiii, sellaisen pienen lasikuvan ostin myös!
Kojulta palasin kehänlaidalle sommittelemaan ostokseni reppuuni. Ai niin kaksi numeroklipsiä ostin myös ja niille oli tiedossa käyttöä myöhemmin. Ticon numeron laitoin isompaan klipsiin ja Jomin pienempään, luonnollisesti.
Otin pojat ulos häkistä ja nappasin varjon mukaani. Kehään oli aikaa tunteja, heh, joten suunnistettiin rauhalliseen paikkaan. Löytyi joku pylväs, jonka ympärille sain sidottua poikien hihnat. Takki nurtsille ja ite sen päälle. MV-varjo auki ja tukikohtamme oli valmis.
Niiih, tosiaan kehään oli vielä ainakin kolme tuntia. Seuraavan luettuanne leimaatte mut varmaan ihan aivokääpiöksi, mutta tehkää se pliis sillä islisleimasimella ;D
Jomin ilmosin Metsämäkeen jo ennen erkkaria. Mietin, että kiva olisi kokeilla Ticonkin kanssa, mutta kun sen käytös oli ollut sellaista mökäämistä + mulla ei ollut esittäjää siltä varalta JOS, niin en sitten ilmonnut Ticoa.
Erkkarivkl:n sunnuntaina nähtiin meitin Tarton matkaseuralainen. Hän sitten kyseli, että oltiinko tulossa Turkuun. Sanoin, että Jomi on ilmottu. “tartolaiset” vielä miettivät asiaa. Tästä mulle tuli taas ajatus sittenkin ilmota Tico, etenkin kun herra oli ollut niin hienosti erkkarissa. Päätin kysäistä, että jos olivat tulossa, niin voisiko tarvittaessa saada handlausapua.
He tulivat ja handlaaminenkin oli ok, joten sitten lähti Ticon ilmo. Tosin kalliimmalla kuin Jomin ja en saanut hyödynnettyä kahden koiran alennusta. Mutta ei se harmittanut vaan oli ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan kehää Ticonkin kanssa piiitkästä aikaa. Ja jos äijä olisi laittanut kaiken läskiksi, niin eipä olisi ollut niin iso satsaus, että se olisi isommin harmittanut. Ei ollut tiedossa tuntien reissaamista vaan ihan kotinurkilla pyörittiin, siis pitihän kehäilyä kokeilla kun kaikki tähtimerkit olivat niin mainiot. Niin siis tämä Ticon näyttelyyn osallistuminen oli se pieni ylläri, josta viimeksi mainitsin.
No niinh, onkos leimasimet valmiina? Tuon nartun omistaja tarjosi heti kyytiä ja tietenkin otin tarjouksen vastaan. Kuitenkin sitten kävi niin, että mun piti kieltäytyä tuosta kyydistä. Olisihan se ollut helpompaa ja olisi voinut lähteä paljon myöhemmin, MUTTA se koju sai mut vaihtamaan tuon kaiken ylellisyyden kävelyyn ja pariin bussiin turhan aikaisin aamulla. Aikaisin piti lähteä liikenteeseen, jotta varmasti mahtui bussiin. Etenkin nuo vakken autot tuntuvat olevan miltei aina täynnä ja tietty vaunupaikoissa on ainakin se yksi kpl. Tästä syystä tähtäsin 06.45 bussiin. Muuten olisin lähtenyt jonkin verran myöhemmin, mutta en kuitenkaan niin myöhään kuin kyyti olisi ollut tarjolla. Halusin meinaa olla hyvissä ajoin shoppailemassa ja onneksi niin tein, kun montaa näytti olevan tarjolla vain se 1 kpl. Maksettuani ostokset myyjä kirjoitti ylös tuotteet, jotka olin ostanut, jotta osasi sitten tehdä tilalle uudet. Koruja oli enemmän kuin yksi kpl. Myyjä kertoi mulle miten ne korut oli tehty ja, että se tekijä oli kuollut viime marraskuussa vain 51-vuotiaana. Musta ne korut on tehty todella taidokkaasti kun niin pieneen esineeseen saatu tehtyä ihan koiran näköinen koira. Löytyy silmät, hieno häntä ja “turkinkarvoja”, että ei oo vaan sellainen tasainen pikku koira.
Oli ihan leppoisaa istuksia siellä omissa oloissaan. Välillä näkyi vilahdus ravaavista hepoista. Toisinaan joku koiruus ohitti meidät hyvän matkan päästä. Tykkään Metsämäestä näyttelypaikkana kun siellä on niin tilavaa. Kehätkin on saatu laitettua niin, että on hyvin tilaa liikkua.
Isliksiä oli ilmottu vain kolme. Harmi, sillä olisi se ollut mukava nähdä muitakin Turun suunnalla asuvia koiruuksia. Eli kehään oli menossa mun pojat ja sitten se narttu. Tytön omistaja soitti mulle puoli kahdentoista jälkeen ja kyseli missä me oltiin. He aikoivat tulla meidän luo. Olihan kehän alkuun vielä ainakin reilu tunti aikaa. Vähän ennen kuin he ilmestyivät paikalle, Tico & Jomi innostuivat painimaan. Otin siitä videota. Laatu on mitä on ja välillä on puolikkaita koiria. En meinaan nähnyt yhtään kun kuvasin. Välillä ruudussa näkyi jomman kumman vaaleampia kohtia ja niiden perusteella sitten tähtäilin painijoita.
Tytön tullessa omistajansa kanssa pojat, etenkin Tico alkoivat haukkua. Tyttö yritti viestittää, että on ihan harmiton ja pieni, mutta ei intoa puhkuneet islanninidiootit moista tajunneet. Kyllä se mekkala sitten loppui, mutta siinä vaiheessa tyttöä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa moiset moukat ;)
Huskyjen arvioitu alkamisaika oli 12.30. Niitä oli 12 kpl ja sitten sen jälkeen oli islikset. Siinä puoli yhden aikoihin alettiin suunnistamaan kohti kehää. Kehässä oli meneillään basenjiurokset, eli kehä oli myöhässä. Laitoin pojat häkkiin ja peiton siihen päälle, etteivät ne mökäisi. Tiesin sen mittelien omistajan olevan näyttelyssä, joten kävin moikkaamassa häntä. Olin siellä joku 10 minsaa ja kun tulin sen “tytön” kanssa takaisin, niin multa kysyttiin, että oliko häkissä olevat koirat mun. Hämmentyneenä sanoin, että olivat. Ajattelin niiden pitäneen hirveetä mekkalaa kun ihan tuomarikin oli siinä (toisaalta jos noin olisi ollut, niin olisihan mun pitänyt kuulla se. En ollut kaukana). Joitakin oli alkanut huolettamaan / haittaamaan häkin päällä ollut peitto.
Näytin sille “tytölle” mun Ticon ja hetki juteltiin, ennen kuin hän palasi oman kehänsä luo, joka myöskin oli myöhässä. Viritin varjon poikien suojaksi ja menin itekin sen alle. On kyllä tosi tilava varjo! Sateenpitävyyttä ei juurikaan ole tullut testattua, mutta arskasäillä on kyllä ihan omaa luokkaansa. Hyvä ostos siis oli :)
Kun huskyt alkoivat, kävin kävelyttämässä poikia ja juotin ne. Sitten laitoin Ticolle näyttelyhihnan. Jomi jäi häkin ulkopuolelle, joten en heti laittanut sille näyttelyhihnaa. Normihihnan kun sai kätevästi sidottua penkkiin niin sain hyvin pidettyä varjoa.
Kun huskyissa alettiin laittamaan narttuja järjestykseen, niin sitten vaihdoin Jomin hihnan ja tsemppailin sitä, että pieni jaksaisi olla skarppina kehässä.
Tuomari kysyi Jomin ikää ja tutkiskeli. Sitten et, ympäri ja seisotusta. Jomi jaksoi hyvin seistä. Häntä pysyi koko ajan ylhäällä ja siitä olen kyllä todella iloinen :) Tuli ERI SA.
Jomi häkkiin ja Tico ulos. Se oli showtime! Setti oli taas sama: ikä, tutkiskelua, et, ympäri ja seisomista. Yksi haukahdus Ticolta pääsi kun tuomari lähestyi sitä. Mutta siinä kaikki :) Tico seisoi häntää heiluttaen, että ei ollut pelkoa tämän herran hännän valahtamisesta ;) Ticollekin ERI SA!!!
Tarttin siis handlausapua ja annoin Ticon tytön omistajalle. Ite hain Jomin. Kuulin Ticon haukkuvan... Innostui kai liikaa uudesta esittäjästä. Koko ajan Tico haukkui kun tehtiin pieni seisotus ja yhteisympyrä. Jomi voitti. Kivahan se oli, että Tico oli hiljaa mun kanssa kehässä, mutta sama linja olisi voinut jatkua toisenkin handlerin kanssa. Kiitokset handlausavusta :)
Tyttö sai myöskin ERI SA ja sitten oli ROPin valinta. Jomi unohti käytöstavat huomattuaan tytön. Oli vaikeuksia saada ukkelia seisomaan niin, ettei se kattelisi tyttöä. Mentiin ympyrä yhdessä, joka meni ihan ok. Pientä taakse vilkuilua oli, mutta ei mitään pahaa jumittamista. Seisotus taas oli vähemmän hienoa. En ehtinyt saada Jomia seisomaan kunnolla kun tuomari taas halusi yhteisympyrän. Takana ollut ihana tyttö oli vienyt Jomin huomion ja mä jo meinasin luovuttaa koko seisotuksen kanssa. Lopulta sain herran seisomaan kunnolla ja yllättäen tuomari julisti junnun voittajaksi. Yllätyin, kun se seisotus oli sellaista häsläämistä, enkä olisi pistänyt pahitteeksi VSP-ruusuketta, jonka kirjaimet tulevat ihan selvästi sanoista: Vapaa, Saat Poistua ;) Onnittelut nätille VSP:lle ja kiitokset vielä kerran handlausavusta :)
Islikset olivat kehän viimeinen rotu ja hetki siinä juteltiin tuomarin kanssa. Tuomari kovin kehui molempien koirien liikkeitä. Tuumasi, että harvoin näkee niin hyvin liikkuvia isliksiä, että paljon on kuulemma taka-ahtautta. Aijaa? Kehui rotua kivaksi ja kertoi olevansa menossa muutaman viikon päästä Islantiin! (lucky one...) Käsitin, että kyseessä oli ihan huvimatka ja tuomari sanoi toivovansa, että näkisi isliksiä Islannissa. Tässäpä tuomari mun makuun ;) Oli kyllä tosi mukavan oloinen tuomari tuo Markku Mähönen :)
Summa summarum. Jos nyt oikein tuomarin puheista ymmärsin, niin Jomi voitti Ticon, koska sillä on paremmat liikkeet. Ei siksi, että Tico unohti käytöstavat uuden handlaajan kanssa. Markku kaiketi on ns. liiketuomari, mutta ilmeisesti taka-ahtaus ei tällä tuomarilla laske arvosanaa heti yhdellä vaan muukin kokonaisuus vaikuttaa. Kun sitten on taas niitä tuomareita, jotka sakottavat rankemmin taka-ahtaudesta. Btw, musta tuntuu, että Tico olisi miehistynyt tämän kesän aikana! Muutaman kerran oon kattonut, että onko ukko mokoma lihonut ja kokeillut, että löytyykö vielä kylkiluut. Löytyy kyllä, eli sitten äijyli on saanut lisää massaa? Jos näin on, niin Tico kyllä tassuttelee varsin orjallisesti isänsä tassunjälkiä. Sekin miehistyi ulkoisesti 7 ikävuoden jälkeen. Eipä olisi ensimmäinen kerta, jolloin Ticosta sanon, että on isänsä poika :D
Sinnepä sitten jäätiin paistumaan, lääh. Hain palkinnot. Vaihtoehtoina oli joko poksuja tai sitten sai valita kolmesta pienestä Marimekon pyyhkeestä. Poksut olivat aika pliisuja. Etenkin se toinen, täysin hopeinen näytti todella halvalta. Se, jossa oli mukana punaista, taisi jo löytyä multa, mutta ei ne poksut mua muutenkaan kiinnostaneet. Pyyhkeet olivat kivan pirtsakan värisiä. Siispä Jomi sai pyyhkeitä, vaikka olikin hienosti kehässä ;) Palkintotiskille jätin kelta-valkoraidallisen pyyhkeen.
Palkintotiskillä jaettiin koirapostimerkkejä! Niitä oli sellainen pieni pino tiskillä kera lapun “saa ottaa”. Olin silti sellainen aivoton asiakas, että piti vielä kysyä, että saako oikeesti ottaa ;D Juu sai, joten otin sitten sellaisenkin.
Pidin tyttöä, jotta sen omistaja sai haettua oman palkinnon. Sitten vielä hetki juteltiin, ennen kuin toivottelin heille turvallista kotimatkaa. Olipa taas kivaa nähdä :)
Hain samalla pojille lisää vettä. Litran pullossa oli vain vähän jäljellä vettä, joten sitä tarvittiin lisää. Yhdessä seinässä oli iso lappu, että koirien vesipiste. Mutta lapun alla oli metallisankoja, joissa oli tupakantumppeja. Siis täh? Menin kysymään sisältä, että mistä sitä vettä sai koirille. Mulle neuvottiin se paikka ja sanoin, mitä olin siellä nähnyt. Ystävällinen nainen lähti näyttämään, että missä se vesipiste oli. Totesi, että se lappu oli väärässä paikassa, sillä ihan lapun alla ei ollut mitään vettä. Päätti siirtää lapun sen ison kanisterin kylkeen, jotta vesipiste oli helpompi löytää. Se kanisteri oli muutaman askeleen päässä siitä lapusta, mutta ei mulle ollut tullut mieleenkään, että se iso valkoinen pömpeli oli se vesipiste. Mahtavaa, että sain lisää vettä pojille!
Häkin luona alkoi operaatio muutto. Vaihdoin Jomin hihnan ja sidoin pojat kiinni penkkiin. Laitoin kamoja reppuun ja sitten lähdin kattelemaan, että saisinko häkin lähemmäs isoa kehää. Löytyi paikka, vieläpä varjosta. Sidoin pojat kiinni ja lähdin hakemaan häkit ja loput kamat. Äijät nostivat mekkalan (btw, Jomi haukkui kun olin Ticon kanssa kehässä).
Varjosta löytyi oikein kiva paikka. Siellä oli oikein sellainen pöytä- & penkkisetti. Huomasin, että Jomin serti oli pudonnut jonnekin. Pitihän sitä käydä kattomassa, että löytyisikö se :D Löytyihän se. Oli pudonnut sille isolle nurtsille, jota kautta oltiin kävelty.
Palattuani otin pojat ulos häkistä ja sidoin hihnat penkin alla olevaan rautatankoon. Siinäpä oli ihan mukavaa olla varjossa, koirat pois käsistä, vaikkei ne häkissä olleetkaan. Se häkki on vähän ahdas kahdelle koiralle. Kyllä se menee tilapäisenä säilytyspaikkana, mutta ei siinä kovin pitkään viitti kahta koiraa pitää. Sen takia pyrinkin pitämään poikia paljon ulkona häkistä.
Yllätyin kun klo 15.30 kuulutettiin 1 ja 3 ryhmä esiarvosteluun! Olin siinä uskossa, että aikaisintaan neljältä alkaisi, mutta oli kiva yllättyä positiivisesti. Aloin valmistella Jomia kehään: hihna vaihtoon ja Tico häkkiin. Sitten lähdin vähän kävelyttämään Jomia. Sen aikana tuli kuulutus, jossa pyydettiin viitosia esiarvosteluun.
Jaa-a, tiedä miten monta vuotta oon jo kehissä pyörinyt näiden mustien housujen kanssa, mutta vasta eilen hoksasin, että housussa on taskut! Aina ennen mulla on ollut namit kädessä ja niillä on pitänyt pärjätä. Taskujen löytyminen oli tosi hienoa ja laitoinkin nameja taskuun. Kehään lähdin sillä mielellä, että pääasia oli se, että Jomilla olisi siellä kivaa. Metsämäen mittari näytti +31 ja oli suuri mahdollisuus, että ryhmätuomarille oli tarjolla hyvin keitettyä islantilaista pastaa. Siispä päätin koittaa poistaa tuon vaihtoehdon päivän menusta.
Esiarvostelussa Jomi jaksoi hetken olla häntä ylhäällä ja sitten se tipahti. Tuomari arvosteli muita tutkien ja juoksuttaen, joten mulla oli hyvää aikaa saada Jomin kippura nousemaan. Ei se onnistunut ilman liikuttamista. Pienen pyrähdyksen jälkeen Jomin häntä oli taas ylhäällä ja syötin sille ketjussa nameja. Häntä oli ylhäällä kun tuomari tuli kysymään Jomin ikää ja tutkiskeli sitä. Sitten piti mennä kolmio, jaiks. Kai se ihan kolmio sitten oli. Onneksi noita ei tuu usein vastaan!
Varjossa näin tuttuja. Sen “tytön” mitteli oli taas ollut roppi! Kehän jälkeen en ollut nähnyt heitä ja luulin heidän jo lähteneen. Kinuin taas kyytiä...
Sitten viitoset komennettiin jonoon ison kehän suulle. Kehään menoa sai odotella hyvän aikaa ja Jomin häntä alkoi taas putoilla. Tsemppasin hännän pystyyn ja namitin pientä minkä ehdin. Ihan sama näkikö tuomari sen. Mieluummin “uhraan” yhden (tai tarvittaessa enemmänkin) kehän olemalla siellä vähemmän korrekti, jotta koira ei ihan totaalisesti saisi sitä kuvaa, että ryhmis on hirveä paikka. Jomin kanssa kun ilmeisesti noita kehiä on edessä, niin ei sinne huvittais viedä mitään makaroonia. Ja Jomi kun on tuollainen nokkela poika, niin se voi hyvinkin helposti muodostaa negatiivisen kuvan touhusta. Siispä mieluummin pidetään siellä hauskaa kuin esitellään viimeisiään vetelevä koira, jonka omistaja koittaa pienin elein saada sen näyttämään paremmalta. Jomiin eivät pienet eleet tepsi. Uskon, että vielä joskus Jomi jaksaa kehässä paremmin jos vaan saan pidettyä mielikuvan kehästä positiivisena.
Jomi oli paljon skarpimpi nyt kehässä kuin Porissa. Vähänkö olin happy! Hienosti jaksoit helteestä huolimatta :)
Kamat kasaan ja kohti autoa. Siis oli ihan käsittämättömän hienoa saada kyyti kotiin! Ei tarvinnut miettiä, että mahdutaanko vakken autoon. Eikä tarvinnut kävellä tuntia siinä älyttömässä paahteessa. Kävi taas tuuri! :) Bensistä “tyttö” ei huolinut kun oli niin lyhyt matka.
Pakko kertoa, että hetken aikaa mietin, että olisin kävellyt Metsämäkeen ja ottanut Sonyn turistiksi. Googletin ja se antoi ihan ihme reitin. Ite olin ajatellut mennä Halisten kautta. Siinä on kohta, josta en ole ihan varma, että miten mennä + en tiennyt, että oliko koko matkalle kävelytietä. Googlen tulos oli mulle outo, mutta mielenkiintoinen. Sen mukaan Metsämäkeen pääsisi noin 2 h ja 15 min. Ei paha! Tullessa sitten kattelin, että miten Ravattulan jälkeen oli kävelytietä Ohikulkutien vieressä. Näytti siellä sellainen menevän. Sen tiedän, että Ravattulasta toiseen suuntaan mennessä kävelytie ihan yllättäen katkeaa. Tuota googlen ehdottamaa reittiä vois koittaa joskus tutkia tarkemmin...
Kotona raahustettiin Sonyn kanssa pieni lenkki ja sitten vietettiin rapsuaikaa varjossa istuksien. Mua ei pahemmin väsyttänyt, mutta päätä särki vähän. Nestevajausta varmaan oli enkä väittäis mun eväitäkään kovin ruhtinaallisiksi (kaksi välipalapatukkaa + kaksi banskua).
Huh huh, johan oli taas hikinen näyttelyreissu! Mutta hymy suupielessä tätä mietiskelen sainhan vaikka mitä kivaa isliskamaa, näin tuttuja pitkästä aikaa, pojat olivat kehässä hienosti (Jomi häntä ylhäällä ja Tico hiljaa), Jomi vielä sen lisäksi jaksoi kivasti ryhmäkehässä ja saatiin vielä kyyti kotiin! Plussan puolelle päivä menee, eikä pelkästään asteiden puolesta.
Markku Mähösen tuumailut mun hienoista pojista ennen kuvia. Tällä kertaa en jaksa ottaa palkintokuvaa, jossa olisi mukana myös Jomi. Krääsää siis vaan tarjolla ;)
Tico
”Hyvät mittasuhteet, erinomainen sukupuolileima, kaunislinjainen pää. Hyvä
kaula, etulinja ja runko. Erinomainen etuosa, takaosa aavistuksen niukka,
liikkeessä hieman kapeutta takana. Vuodenaikaan nähden hyvä karvapeite.
Miellyttävä käytös.”
Jomi
”Oikeat mittasuhteet ja ääriviivat. Hyvän mallinen pää, kaunis ilme. Hyvä
kaula. Ikäisekseen hyvä runko. Erinomaiset kulmaukset, joita käyttää hyvin
liikkuessaan. Hyvälaatuinen karvapeite. Miellyttävä käytös.”
kaula. Ikäisekseen hyvä runko. Erinomaiset kulmaukset, joita käyttää hyvin
liikkuessaan. Hyvälaatuinen karvapeite. Miellyttävä käytös.”
Roppi-pojulle pyyhkeitä.
Tämmösiä settejä jaettiin palkintotiskillä!
Tästä koirasta oli tarraa, siltyskuvia, numerolappuklipsejä, postikortti...
Avaimenperä, miehen oma piirros ja käyntikortti.
Pinssi, korvikset ja pari korukoiraa.
Pieni lasitaulu ja kaupanpäällinen vuodelta 1880.
Juttua vielä viime viikosta. Sadetta tosiaan saatiin ja parina päivänä ihan reippastikin. Rally-päivänä tuli kuurosateita, mutta ihan kuivina selvittiin Sonyn kanssa reissusta.
Sony makoili paikoillaan kun kävin tutustumassa seuraavanlaiseen rataan: eteen, sivulle, liikkeelle istumatta -> liikkeestä maahan -> 270 o -> istu, yhdessä tiivis käännös oikeelle -> 360 v -> istu -> istu, täykkäri o, istu -> spiraali v -> 270 v -> istu, seiso, koiran kierto -> askelsarja peruuttaen -> kyltin jälkeen istu, yhdessä askel oikeelle, istu -> hitaasti -> käännös o -> maali.
Täähän oli ihan täsmärata Sonylle. Sieltä löytyi molemmat kompastuskivet: 360 v ja askelsarja peruuttaen. Tällä kertaa ne menivät hyvin :) Muutenkin rata meni kivasti. Sonya sai jopa himmailla spiraalissa.
Toisella radalla alku oli vähän tahmea, mutta sitten kun herra pääsi vauhtiin, niin hyvin meni. Peruuttavan askelsarjan jälkeen Sony kiersi takakautta mun sivulle. En tiedä onko sillä väliä mitä kautta koira tulee sivulle.
Eipä sitä sitten tullut tehtyä muuta ihmeellistä viikon aikana. Tai en ainakaan muista...
Niin no sellainen koiraton juttu tapahtui, että töissä vetäisin kulmahiomakoneella peukkuun. Järkytyin kun tajusin, että se laikka oli mennyt hanskan läpi mun nahkaan. Jatkoin työskentelyä kuin ei mitään ja odotin, että koska hanska alkaa värjääntyä punaiseksi. Niin ei käynyt. Sen lisäksi ihmettelin, että miksei muhun sattunut. En uskaltanut kattoa haavaa vaan suuntasin laastarikaapille ja otin isoimman laastarin. Sitten oli pakko kattoa haavaa ainakin sen verran, että sain peitettyä sen laastarilla. Inhottavan näköinen kanjoni sieltä moikkasi. Äkkiä piiloon. "poissa silmistä, poissa mielestä" ei nyt tepsinyt. Teki pahaa ajatella tapahtunutta. Unohtaminen oli vaikeaa.
Se laastari oli peukussa pari päivää ja sitten uskalsin kattoa miltä kanjoni näytti. Ihan ookoolta. Verta ei ollut tullut kuin muutama tippa Todella kummalista, sillä ihan kivasti peukun selkämys nauroi. En keksi verettömyyteen tai kivuttomuuteen muuta selitystä kuin sen, että laikka sattui osumaan just sellaiseen "viivaan" joita on rystysten kohdalla. Tosi kummallinen haava.
Ja loppuun vielä juttu, jonka suurin osa islisihmisistä jo tietääkin. Viime sunnuntaina se Hesan roppi-poika omistajineen sai maistaa harvinaista herkkua sijoittumalla ryhmässä neloseksi! En ihmettele yhtään, sillä koiruus on komea. He miettivät, etteivät jäisi ryhmiin kun oli niin kuuma ja ajoakin edessä. Hyvä, että jäivät, niin saivat kokea huikean näyttelypäivän. Mahdottomasti onnea heille! :)
Jaa ja kerrotaan sitten vielä ohimennen, että Jomin Tanskan sisko on ihan mahdoton. Sillä on jo ainakin kolme ryhmäsijoitusta!!! Hittolainen sentään, ihan käsittämätöntä ajatella, että noin nuorella koiralla on jo noin monta ryhmäsijoitusta. Kunpa joskus näkisin neidin livenä!!!
Kommentit