Kävin tänään Turun pentunäyttelyssä katsomassa Ticon toisen pentueen narttuja. Kasvattajalle jäänyt vaaleampi tyttö on kyllä kaunis! He sattuivat samaan aikaan tuloportille. Tunnistin kyllä ihmisen, mutta koira näytti jotenkin oudolta. Sellainen vaalea kaunotar oli sillä ihmisellä. Mutta kyllä se vaan oli Ticon pentu. Harmaasta hiirestä oli tullut kellertävä tyttönen. En vaan osannut odottaa sitä (vaikka näin jälkeenpäin muistin, että olinhan saanut muutaman kuvan käyntini jälkeen) kun viimeksi näin ihan eri värisen pennun. Sää suosi ja sain kaivettua kamerani esille.
 
Käytiin katsomassa kehän sijainti ja sitten lähdettiin kiertelemään kojuja. Niitä olikin huikeat kolme. "vaalea" kiinnitti yhden myyjän huomion ja se kehui sitä kauniiksi ja kyseli mikä rotu. Kyseli lisää rodusta ja mä näytin sille erilaisia isliskuvia kamerastani, jotta se voisi nähdä miten monen näköisiä nämä koirat voivat olla. Mulla on vieläkin erkkarikuvat kameran kortilla.
 
Kauaa ei ehditty olla kehän vieressä kun "vaalean" tummempi sisko näytti tulleen paikalle. Mentiin syrjemmäksi ja siellä tytöt pääsivät vapaina telmimään. Kivaa näytti olevan ja meno oli hurjaa! Kyllä ne pienetkin pinkovat vauhdilla! Sitten kun neidit alkoivat karkailla muiden koirien luo, tuli leikille piste.
 
Kehällä "tummempi" joutui mökkiin ja "vaalea" sai olla ja ihmetellä. Varsinainen elohiiri kyllä näytti olevan. Jatkuvasti menossa vaikka minne ja huomasi kaiken ympärillään tapahtuvan. Muistutti jotakuta... Ja ei se yhtäläisyys isukin kanssa jäänyt vain käytökseen. Sitä löytyi myös kasvoista. Niin ticomaiset piirteet.
 
Tummempi taas on saanut äitinsä piirteet. Ja ilmeisesti kehitysvauhdin isältään, sillä niin hintelältä näytti verrattuna siskoonsa. Isältään oli tyttö myös saanut muutakin: omintakeisen vetotyylin. Ticolla on tapana käyttää etutassuja / -tassua kun vetää. Siitä tulee usein kädet naarmuille. Lisäksi kuulin, että tummempi käyttää epätavallisen paljon etutassujaan. Niin tekee myös isukki. Ja sitten kuulin, että vaaleampi käyttää myös. Jännä, miten tuollaiset personaaliset ominaisuudet voivat myös periytyä!
 
Aina kun tytöt olivat vähänkään lähekkäin, niin ne olivat heti leikkimässä. Senpä perusteella ei odotettu mitään priima kehäkäytöstä. Arveltiin, että joko toinen vetää toisen perään tai toinen vuorostaan katsoo taakseen. Mutta kylläpä tytöt yllättivät positiivisesti! Niin hienosti käyttäytyivät molemmat kehässä ja antoivat hyvin ja reippaasti tuomarin tutkia itsensä! Kaikkien yllätykseksi vaaleampi sai ROPin. Yllätys se oli sikäli, että sillä ei ole purenta kohdillaan. Se on todella harmi, sillä tyttö on muuten kaunis. Jospa se purenta siitä vielä korjaantuisi? Purennan vuoksi odotukset eivät olleet kovin korkealla. Tuomari kyllä katsoi hampaat, mutta meinasiko se, ettei hampaat ole vielä vaihtuneet vai mitä? Toisesta tyttösestä tulee varmasti myös nätti, mutta vaan hitaammin.
 
Otin neidistä ensimmäisen palkintokuvan. Se kävi yllättävän helposti sellaisen tättähäärän kanssa. Sitten he lähtivät käymään mun luona. Vaalea pelkäsi innosta pursuavia ja äänekkäitä sukulaisiaan. Muutenkin se näytti siellä näyttelypaikalla vähän arastelevan muita koiria. Isompia varsinkin. Sitten he lähtivät ROP-kehään hakemaan kokemusta.
 
Olin mielissäni tyttöjen koosta. Kunnon kokoisia ovat. Pojista kuulin, että yksi on ihan ok, yhdestä ei ole sen kummempaa tietoa ja yksi on aika surkea ilmestys. Tätä poloista ei liikuteta kun lihakset ovat kuulemma niin olemattomat. Kuulemani mukaan tämä poika olisi jopa tyttöjä pienempi! Se on kyllä yllätys, sillä silloin kun sen näin, niin se oli tosi urosmainen ja jämäkkä olemukseltaan.
 
Ja sattuipa hassusti kun kehää odoteltiin. Ensin yksi oli ihan varma, että vaalea oli hänen buhundinsa sisko. Yhdennäköisyyttä kyllä oli. Ja tummempaa taas kuvaili ihan innoissaan joku shiboihin ihastunut. Kyseli tumman omistajalta kasvattajaakin ja sitten selvisi, ettei koira ollutkaan shiba. Taas totean, että yhdennäköisyyttä jälleen kerran oli. Jännä rotu kun voi olla niin monen näköinen.
 
Oli kyllä mukava nähdä tyttöset omistajineen. Toivotan heille mitä parhainta jatkoa! Ja vaalealle suuret onnittelut ROPista & KP:sta! Ja mukavaa oli, että sää suosi. Viikko on ollut sateinen, joten ei ollut lainkaan varmaa, että kuvaaminen onnistuisi. Kävi todella hyvin, sillä ensimmäiset sadepisarat tulivat kun oltiin juuri menty autoon.
 
Tyttöset vauhdissa
 
Tytär vetää kuten isänsä