Tänään kello kakstoista Tico ja Jomi jäivät kotivahdin hommiin kun lähdin Sonyn kanssa liikenteeseen. Sony oli puettu sekä kurapukuun, että sadetakkiin. Itellä taasen oli teltta, kumipöksyt ja sadeviitta suojaamassa reppua. Jos vielä ei onnistunut lukea rivien välistä, niin sanon nyt sen suoraan: satoi vettä. Ja sitä saatiin koko matkan ajan kaikilla volyymeilla.
 
Päämääränä oli juna-asema. Sony sai kävellä kököhköstä säästä huolimatta, sillä mulla oli mukana pyörä. Ajatus oli työntää sitä, mutta enhän mä kyennyt niin tehdä. Hyppäsin satulaan ja poljin todella hiljaista vauhtia. Pidin huolen, että Sonyn vauhti pysyi sellaisena rauhallisena ravina, eli ei eronnut mitenkään niistä lenkeistä, jolloin itekin kävelen.
 
Junan lähtöaika oli klo 15.05 ja tiesin, että kolme tuntia on yläkanttiin, mutta pystyipä sitten menemään ihan rauhassa. Kohta, jossa Sony oli silloin kerran päässyt uimaan, niin siinä se yritti vihjailla, että mentäiskös sittenkin tuonne. Olisko ukkeli muka oikeesti mennyt uimaan sateella? Hyvin oli kyllä jäänyt mieleen uimapaikka jo kahden kerran jälkeen.
 
Asemalla vähän rallyiltiin ja meni ihan kivasti. Sen jälkeen kuorin Sonyn esiin vaatekerran alta. Junaa sai odotella sellaiset puoli tuntia.
 
Pienen funtsinnan jälkeen Sony hyppäsi ite vaunuun. Oli taas ne pystysuorat rautaportaat. Lemmikkivaunuun tuli Sonyn lisäksi kolme koiraa. Yksi niistä oli aikamoinen rähjä. Alkumatkan se kävi kovilla kierroksilla. Sitten se rauhoittui, kunnes taas yhtäkkiä löysi jostain syyn aukoa kuonoa. Namien avulla sain pidettyä Sonyn hiljaisena. Pelkäsin namien loppuvan kesken, mutta niin ei käynyt kun Sonylle ei tarvinnut syöttää niitä jatkuvasti. Nami aina silloin ja toinen tällöin kera pienen tehtävän.
 
Kattelin, että Sonyn kuonossa oli jotain likaa. Sitten katoin sen olevan sellaisen pisteen, josta lähtee viiksi. Ei se ollut kumpaakaan vaan veen punkki! :( Punkkipihdit olivat ibägissä (joka oli kotona) eikä mulla ollut paperiakaan. Enkä todellakaan lähtenyt sitä hakemaan, sillä sen yhden koiran takia oli parempi olla liikkumatta mitään ylimääräistä. Piti vaan kestää siihen asti, että oltais perillä.
 
Humppilaan pysähdyttiin noin 10 minsaksi, sillä juna antoi tietä vastaantulevalle junalle. Mietin, että olikohan se laskettu mukaan aikatauluun vai oliko kyseessä joku ylimääräinen juttu?
 
Ei sitä ollut laskettu mukaan vaan juna myöhästyi just tuon odottelun verran, sillä Toijalassa oltiin kymmenen minsaa myöhässä. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut mun paluumatkaan, sillä paluu tapahtui pitkin samaa raidetta.
 
Tkamu oli asemalla vastassa. Poistettiin Sonyn punkki, joka nyt lähti tosi nätisti. Annoin tkamulle Sonyn ja kassin, jossa oli vähän kevennystä seuraavaa päivää ajatellen, kuten esmes ukkojen naput.
 
Tuntui pahalta jättää Sony, vaikka tiedän, ettei sillä ole mitään hätää. Kermis on oikein hyvässä hoidossa. Paluumatkan tein lemmikkivaunussa, mutta oli se vähän outoa matkata ilman koiraa.
 
Asemalla hyppäsin pyörän satulaan ja polkaisin kaupan kautta kotiin.
 
Niin, nyt on Sony muualla ja se tuntui oudolta lähteä ulos Ticon ja Jomin kanssa ilman, että piti tehdä jättörituaalit jollekin, kun hihnoja oli kaksi. Ensinhän mulla oli aikomus viedä Tico sinne häsläämään, ihan vain siksi, että Ticon kanssa olisin voinut ajaa kunnon vauhtia asemalle, mutta kun tkamu esittää Sonyn, niin tokihan se on hyvä, että he saavat viettää kahdenkeskistä laatuaikaa ennen erkkaria. Ja sainpa mä nytkin vietyä pyörän asemalle ja kotimatka kävi tosi näppärästi.
 
Edessä on kippurahäntien ja pystykorvien täyteinen viikonloppu, siis varsin mahtavaa ja ihanaa aikaa tiedossa!