Perjantaina kympin jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Asteita oli noin +20 ja oli pilvistä. Mietin takin mukaan ottamista, mutta jätin sen kotiin. Aina ennen se on ollut näissä karkeloissa melko tarpeeton ja kun asteitakin oli pilvistä huolimatta +20. Onneksi oli noin “vilpoista”, niin sain sitten otettua isosetkin mukaan.
 
Matkaan olin varannut reilusti aikaa siltä varalta, että olisi pitänyt pitää taukoa. Kyllähän se arska sitten lopulta tuli esiin ja silloin oli kuuma. Yhdessä varjopaikassa yritettiin pitää taukoa, mutta ei se oikein onnistunut kun muutaman sekunnin jälkeen hyttyslauma oli piirittänyt meidät. Sitten vielä kun arska näytti menneen pilveen, niin päätin, ettei me istuta hyttysten pisteltävinä, vaan mennään hallille asti, ja pidetään siellä kunnon hengähdys- & viilennystauko.
 
Hallilla oltiin yhdentoista aikoihin. Turhan ajoissa joo, mutta halusin koittaa varmistaa isosille sen ison häkin. Vaikka ulkona olikin ihan siedettävä ilma, niin sisällä olisi ollut viileämpää. Niin, olisi ollut, muttei siellä ollutkaan enää sitä häkkiä, joten isoset saivat jäädä ulos. Jätin niille koppiin kupillisen vettä, että saivat halutessaan juoda.
 
Piipahdin Jomin kanssa hallissa täyttämässä pienen vesipullon. En ollut ottanut mukaan isompaa pulloa kun yleensä se on ollut ihan turhaa. Sitten vielä kun hallista saa kyllä lisää vettä, niin pieni pullo riitti hyvin. Reppu oli sitten vähän kevyempi kantaa. Olihan siellä taas muutaman kilon edestä tavaraa. Suurin painolasti tuli kamerasta ja pidemmästä putkesta. Olin miettinyt, että otanko sitä mukaan ollenkaan, mutta lopulta otin. Olin saanut tietää, että starttiluokkaan saattoi olla tulossa islis! Sen takia myöskin halusin olla alusta asti paikalla, jotta olisin voinut nähdä sen. Ja ehkä tulossa oli myös se Ticon agitytär...
 
Lähempänä kahtatoista menin ilmoittautumaan. Olin ilmonnut Jomin kolmelle radalle: mölliin, ja avoimen hyppäriin & agiin. Alunperin olin ajatellut vain avoimen ratoja, sillä tuumailin, että mölli saattaisi mennä jomman kumman kanssa päällekkäin. Nyt kun ollaan kisattu virallisissa, niin eihän me mölleistä mitään tulosta enää saada, mutta ihan kivaa höntsäilyä se kuitenkin olisi.
 
Sain kuitenkin selville, että kisat pidettäisiin niin, että tehtäisiin vain yksi kisa kerrallaan. Ei ollut pelkoa päällekkäisyydestä. Siispä mölliin ja avoimiin ilmosin jompulan.
 
Odotellessani startin alkamista kokeilin kameraani. En saanut millään aikaiseksi tyydyttävän näköistä kuvaa. Yritin taas kattoa, että mitä sportti käytti ja sitten koitin muokkailla sitä suuntaan jos toiseen, mutta ei. Joko kuvat näyttivät liian pimeiltä tai ylivalottuneilta. Muutenkin se värimaailma oli jotenkin harmahtava. Luovutin ja laitoin kameran reppuun. Kohta kuitenkin kaivoin sen uudestaan esiin, sillä mulla oli aikaa, ja oli jäänyt kaivelemaan se, etten ollut saanut kuvista omaan silmään kelvollisen oloisia. Uusi yritys ei tuottanut parempaa tulosta, joten tulin siihen tulokseen, että hallissa tehty valoremppa oli muuttanut hallin valaistusta niin, ettei enää saanut kunnollisia kuvia. Ei enää sellaisia kun olin ottanut tammikuussa? Alla linkki niihin kuviin.
 
 
Valorempan puoleen kallistaa sekin, että pe kuvatut videot ovat värimaailmaltaan kylmempiä kuin ne pätkät, jotka kuvattiin Jomin ykkösissä. Perjantainahan tuli kuvattua useampi video mun kameralla. Siitäkin huolimatta, ettei startissa ollut sitä islistä eikä näkynyt Ticon agitytärtä.
 
Myönnän, että olin vähän pettynyt, ettei noita isliksiä sitten näkynytkään. Kaiken kaikkiaan näihin epiksiin lähteminen oli vähän tahmeaa, mutta tulevaa ajatellen kuitenkin ilmoittauduin. Kummasti vaan epiksiin lähteminen alkoi kiinnostamaan enemmän kun kuulin noista isliksistä : D Mä olinkin sitten ihan täpinöissäni ajatuksesta, että näkisin muitakin isliksiä. Ja sitten ei ketään. Ei muutamaan tuntiin.
 
Startissa oli paljon sakkia, joten selvää oli, että odottamista riitti. Ln oli myös tullut kisaamaan. Hänellä oli sarloossi maksien startissa ja bortsu möllissä. Noh, ainakin starteissa oli yksi koirakko, joka kiinnosti ; ) Kuvattuani heidän radan käytin Jomia vähän ulkona, ja sitten se sai mennä ulkokoppiin odottamaan siksi aikaa kun isoset jaloittelivat. Sää oli pilvinen ja välillä jopa satoi pientä kesäsadetta.
 
Olin just viemässä isosia takaisin koppiin kun yllättäen tkamu moikkasi mua! En tiennyt, että hän oli tulossa sinne. Olipa kiva ylläri : ) Hän oli tullut avoimiin ratoihin.
 
Jätin isoset ulkokoppiin ja menin Jomin kanssa sisälle meidän tukikohtaan. Startissa kisattiin edelleen. Jossain oli ilmeisesti jotain aikiksiakin julkaistu, mutta mulla niistä ei ollut tietoa. Selvää kuitenkin oli, että aikiksista oltiin myöhässä. Tkamun mukaan avoimen hyppärin olisi pitänyt alkaa klo 14. Ei alkanut. Osaltaan myöhästymistä selittää varmasti se, että epiksissä lähtölistat ovat eläväisiä. Ilmoittautua kun voi niin kauan, kuin luokka on menossa.
 
En muista mihin aikaan möllit alkoivat. Minejä oli ihan mukava määrä, mutta medejä vain viisi. Yllätyin, kun sain sen tietää, sillä medejä ei ollut laitettu samaan rataan tutustumiseen. Noh, mulla oli sitten aikaa katella ohjausvinkkejä kohtaan, joka mietitytti mua eniten. Ei minien ohjaajilta irronnut sitä the vinkkiä eikä mullekaan oikein täysin auennut kummalta puolelta olisi kannattanut mennä esteet 10, 11 ja 12. Mahtoikohan radantekijöillä olla jotain juhannusmeininkiä kun yksi hyppy oli ikävästi vinossa? ; ) Kokeilin molempia puolia, mutta kumpikaan ei tuntunut oikealta valinnalta. Jos olisin mennyt niin, että esteet olisivat jääneet mun vasemmalle puolelle, niin tuntui, että yhdessä kohtaa olisi ollut kolarin vaara. Sen takia lopulta valitsin toisen puolen, joka sitten ei kuitenkaan mennyt niin kuin olin kuvitellut. Jomi jäi hyörimään putken lähelle ja lopulta meni väärästä päästä. En korjannut sitä. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä se mahdollinen kolari olisi ollut vältettävissä, jos olisin tajunnut, että saan paljon lisäaikaa sillä välin kun Jomi on putkessa. Sillä välin olisin voinut edetä sen verran, että kolarin vaaraa ei olisi ollut. Vaikka jostain luonnonoikusta nyt kisataankin jo kakkosissa, niin kyllä mä oon sitä mieltä, että mölli on meidän taso. Tai siis mun... Tkamu kuvasi radan. Ai että, kun on noloa nähdä ittensä videolla. Silloin tulee semmoinen olo, että olisi kiva, jos voisin deletoida itteni pois ; ) Toki videot ovat muiden kannalta käteviä kun voi nähdä livenä radat.
 
Jomin aika oli 29:87 / 60 s.   https://youtu.be/xfO-zClp5Js
 
Kuvasin ln:n bortsun mölliradan ja sitten kävin käyttämässä Jomia ulkona. Sen jälkeen aloin ihmetellä avoimen hyppäriä. Sitä oli voinut ihmetellä jo aiemminkin, sillä seinään oli laitettu ratapiirrokset. Tosi kiva juttu! Nappasin luurillani niistä kuvan, sillä ajattelin, että pääsen helpommalla lättäämällä radan kuvan tänne, kuin yrittämällä selittää esteet (joita välttis en olisi edes muistanut). Silloin vielä en tiennyt, että meidän radat tulisivat päätymään tuubiin.
 
Kaksi ekaa hyppyä hirvittivät mua. Tai enemmänkin se kakkoseste, joka oli 90 asteen kulmassa ykköseen nähden. Oli siellä radalla muitakin tiukkoja käännöksiä, joita myöskin murehdin. Sellaisia ei ole ollut treeneissä, joten en tiennyt yhtään, että osaako Jomi mennä semmosia. Kaikkea, mitä ei olla aiemmin treenitty, niitä alan murehtia ennen rataa. Kai siinä on se, etten luota tarpeeksi koiraan, joka osaa hakea hyvin esteitä. Siispä vaikka sellaisia ei ole ollut, niin Jomin pitäisi osata ne, jos oma linja kertoo niin.
 
Olin ottamassa mineiltä ohjausvinkkejä tuohon kakkosesteeseen kun yllättäen mua moikattiin. Se oli sen isliksen om, jonka piti tulla starttiin ajatuksella “jos ei neidon juoksut ala”. Kun heitä ei ollut näkynyt, niin oletin, että juoksut olivat alkaneet. Ei ollut, vaan neidon tassussa oli hiertymä, jonka vuoksi startti oli jätetty väliin. Mutta kiva, kun tulivat myöhemmin paikalle : )
 
Kun minit alkoivat olla lopussa, käytin Jomia vessassa. Ai niin... Jossain välissä oli möllien palkintojen jako. Vissiin ennen hyppärin aloittamista. Mä en odottanut kiipeäväni palkintopallille. Syitä oli kaksi: me olitiin kisattu virallisissa ja oltiin tehty väärä rata. Sitä en muistanut, ettei mölleissä väärä rata johda hylkäykseen. Kun medejä oli ollut vain viisi, niin kisan ulkopuoliset (jo kisanneet) päätettiin myös palkita. Ajattelin, että kai me oltiin jotain viidensiä sähläykseni vuoksi. Näissä epiksissä palkittiin viisi parasta. Yllätyin suuresti kun kakkospallille haluttiin islis! No oho! Ei sitten oltukaan vedetty ihan pohjia : D Palkinnoksi saatiin lelu, pari pussia kanan makuisia herkkuja ja sai valita korista hihamerkin. Yllätyin, että korista löytyi toko-aiheinen merkki. Se oli eka merkki, jonka näin, ja sen napakka “tokoilu on terästä!” teksti osui ja upposi muhun. En tiedä tuunko ikinä tekemään merkillä mitään, mutta otin kuitenkin. Niin ja saatiin myös rc:tä, jonka annoin tkamulle. Niin, ja, taas saatiin semmonen One Mind Dogs –päiväpassi. En antanut sähkäriä kun en tee sellaisella mitään. Mun kohdalla on aika turhaa koittaa opiskella netistä jotain. Kyllä sen täytyy tapahtua livenä ite kokien ja näkien, ennen kuin hitaasti alan omaksua asiaa.
 
Ja sitten tuli aika lähteä radalle ihmettelemään, että mitä siellä oikein aioin tehdä. Mineiltä olin katellut ohjausvinkkejä ja sitten siinä tutustumisessa katoin vähän, että mitä muut olivat suunnitelleet. Seuraava kohta, jota mietin, oli keppien jälkeinen ohjaus. Tehdäkö pj vaiko valssi? Otin paineita putken suusta, jonne koira saattoi mennä jos oma linja ei ollut kohdillaan. Keppien jälkeen oli määrä mennä renkaalle. Loppurata olikin aika selvä, mutta toki mietin niitä tiukkoja käännöksiä ja vinoa hyppyä. Mutta tuo kakkonen... Apua, apua, apua!
 
Kakkoseenhan se rata sitten kosahti. Käännyin liian aikaisin, joten jompu teki hypyn takaa kiertona. Mun moka – taas... Yllätyin kyllä, että miten pienellä erolla takaa kierto olisi ollut mahdollista tehdä! Jos se olisi pitänyt tehdä tk:na alunperin, niin mähän olisin siihen hilseillyt ties mitä kiemuroita. Sitten kuitenkin se oli mahdollista suorittaa noinkin yksinkertaisesti! Se oli aikamoinen ahaa-elämys.
 
Loppurata meni hyvin ja tiukat käännökset myös. Vaikka HYL oli tullut, niin silti radasta oli jäänyt hyvä fiilis. Olin oppinut taas vähän uutta Jomin ohjaamiseen liittyen. Jomilla oli hieno loppusuora!
 
Jomin aika oli 30:28 / 37 s.   https://youtu.be/tbtz7gonxHA
 
Lähdin käyttämään Jomia kävelyllä ja sitten pääsivät isoset jaloittelemaan. Sää oli edelleen pilvinen. Hiostavaa oli, mutta ei tarvinnut murehtia, että ulkokopissa tulisi liian lämmin isosille.
 
Kävelytysten jälkeen Jomi sai tutustua siihen neitoon ja samalla päätettiin tutustuttaa isosetkin. Kun Jomi oli aikansa tutustunut neitoon, niin oli Sonyn vuoro. Kermis pisti leikiksi ja sai olla nopeat kädet, jottei koiruuksien hihnat menneet solmuun. Kermiksen jälkeen oli Ticon vuoro. Herra oli vauhdikas veteraani – ja äänekäs myös. Kävi “vähän” kierroksilla uudesta tuttavuudesta. Tutustumisten jälkeen palattiin halliin. Kohta oli tkamun vuoro. Kuvasin hänen nollaradan : )
 
Alla kuva, jonka tkamu paparazzazi Jomin leikkiessä tytön kanssa. Tkamu muuten vietti aikaa nyppien Jomin tuppoja, eli se taitaa olla nyt turkin menoa. Great...
 
 
             su151.jpg
 
 
Agirata oli jo valmiina ja taas mä hilseilin parin ekan hypyn takia. Eikö rataa voisi aloittaa suorasti? ; ) Tkamun mielestä hypyissä ei ollut mitään vaikeaa. Yritti selittää suoritustapoja, mutten mä niitä oikein rekisteröinyt.
 
Minien aikana näin, että se asetelma oli näyttänyt pahemmalta kuin loppujen lopuksi oli. Toinen kohta, jonka sujumista mietin oli neloshypyltä puomille ohjaaminen. Jaiks! Keinun jälkeinen hyppy näytti mun silmään tk-hypyltä, joten siitäkin lisää suorituspaineita.
 
Rataan tutustumisessa eniten alkoi mietityttämään keinun jälkeiselle hypylle ohjaaminen. Se ei ollutkaan ihan tk, mutta siinä oli paha tsäänssi, että koira karkaisi aalle. Jomi kun on kontaktiestehakuinen. Toki ne kaksi muutakin kohtaa mietityttivät, mutta eniten tuo kohta.
 
Tältä radalta ei saatu hylkyä, mutta yllättäen kepit menivät uusiksi. Jomi lähti pujottelemaan, mutta jätti kesken. Toisella kertaa meni hyvin. Mä luulen, että pikku-ukko alkoi olla jo väsynyt. Olikohan tuo rata joskus puoli seiskan aikoihin? Mutta anyway, päivä oli ollut pitkä ja touhukas. Kun näytin herralle filettä ennen rataa, jo silloin olin huomaavinani, ettei enää ollut ihan niin innokas kuin yleensä. Jaksoi kuitenkin napsia ja hyppiä. Radalla huomasin puomilla, että vauhti oli tavallista hitaampi. Ehkäpä pitkän ja touhukkaan päivän vuoksi sain Jomin ihan ok menemään sen keinun jälkeisen hypyn. Mutta mokoma ei pysähtynyt aan kontaktille. Otti se sen, muttei pysähtynyt. Mielessä vilahti, että olisin käskenyt sen sinne uudestaan, mutten sitten tehnyt niin, vaan jatkoin radan loppuun. Vissiin olisi pitänyt “alkaa kouluttamaan”, mutta tällä hetkellä kynnys siihen on sen verran korkea, etten kehtaa olla radalla yhtään ylimääräistä. Sen takia en korjaa jos Jomi menee esteen väärästä suunnasta, tms.
 
Jomin aika oli 59:13 / 49 s.   http://https://youtu.be/71gKcyXnGlo
 
Sitten olivat meidät radat paketissa. Vielä katoin ja kuvasin tkamun toisen nollaradan, ennen kuin lähdettiin kohti kotia. Sain kyydin siltä neidon omistajalta. Tapasin hänet niissä ATT:n kisoissa, ja sen jälkeen ollaan sähköpostiteltu. Silloin kun hän sanoi, että saattoi olla tulossa starttiin, niin samalla ehdotti episten jälkeistä pihariekkumista. Tämä sitten oli seuraavana edessä pojilla.
 
Takapenkistä oli tehty tosi mukava ja pehmeä. Isosilla oli vyöt, joten ne saivat mennä taakse. Jomin otin eteen. Tico käpertyi nukkumaan pehmeälle penkille. Ei ole mitään tietoa, että nukkuivatko isoset yhtään päivän aikana. Tico nukkui autossa vähän aikaa ja sitten se jossain vaiheessa käänsi selkänsä menosuuntaa kohti. Sen verran piti vähän häseltää ; ) Ihan hiljaa se oli.
 
Tosi näppärää, että koiruuksien eka miitti tapahtui näin. Kun takana oli pitkä päivä ja olivat saaneet jo hallilla esitutustua, niin sitten pihassa kierrokset eivät olleet niin suuret mitä ne olisivat olleet, jos neito olisi vain ilmestynyt pihaan ja pojat suht pirteitä. Kyllähän sitä ääntä noista isosista jonkin verran lähti, mutta ei läheskään niin paljon mitä lähti silloin, kun viimeksi kävi islisvieraita. Sony oli pitkän aikaa lähes hiljainen. Tico oli enemmän äänessä, mutta kun hain vesipullon, herran konsertit jäivät lyhyiksi.
 
Neito oli pihassa semmonen puolitoista tuntia. Yritin ottaa koirista kuvia, mutta se oli hankalaa, kun ne pyörivät koko ajan tosi lähellä. Toiseksi pilvinen sää vähensi entisestään valon määrää.
 
Olin kuvitellut, että Jomi hyppäisi altaaseen heti, kun pääsee pihalle, mutta ei. Se oli kyllä väsynyt. Kyllä se jonkin verran jolkotteli muiden mukana, mutta enimmäkseen se istui mun vieressä. Isosilla oli hetkellisiä pyrähdyksiä neidon kanssa. Välillä niitä sai kieltää olemasta herra ällöttäviä. Onneksi ei kuitenkaan koko aikaa.
 
Ennen lähtöä neidon om antoi jotain rustoluuta, jota oli ostanut koiralleen. Pakastepaketti oli sen verran iso, ettei sitä kaikkea viittinyt antaa neidolle, joten mä sain neljä luunpalasta. Autossahan ne olivat jo hyvin sulaneet. Kiitos vain näistä karvapallojen juhannusherkuista – niin ja kyydistä myös : )
 
Annoin karvapalloille kaksi luuta per kuono, ja jätin ne ulos. Sisällä odotti Tico, jolle kätkin nappujen alle kalkkunaleikettä.
 
Kyllä maistui pojille uni. Itekin olin aika väsynyt, mutta pinnistelin vielä sen verran, että sain laitettua pari videota latinkiin. Sitä ennen kuuntelin vkl:n avausohjelman, jonka uusinta sattui juuri alkamaan. Ei ollut tarkkaa tietoa ajasta kun se saattaa vaihdella paljon. Kivahan tuo oli, että sain kuulla sen : )
 
Alkuun videon kanssa tuli jotain kitinää jostain virheestä, mutta kun yritti tarpeeksi monta kertaa, niin eka pätkä lähti latinkiin. Niin mikä se virhe sitten olikaan...?
 
Oli kyllä ollut kiva päivä! Pitkähän se oli, kun kotona oltiin vasta puoli kasin aikoihin. Onneksi saatiin kyyti : ) En kyllä ollut osannut odottaa, että päivästä tulisi niin pitkä. Tkamulle hehkutinkin muutamaan kertaan miten ykköstä oli, että olin saanut isosetkin mukaan. Kyllä niille olisi tullut paljon tylsempi päivä, jos olisivat joutuneet jäädä kotivahdeiksi.
 
Epiksissä oli leppoisa meininki. Rataan tutustumisissa oli tosi reilu aika. En tiedä, että paljonko se olisi kaiken kaikkiaan ollut, mutta kertaakaan mua ei häädetty radalta. Joka kerta olin viimeinen, joka pyöri radalla. Jotenkin noloa... Möllissä luulin, että aika oli jo täysi, kun tuomari tuli paikalle. Mutta ei se ollut, kun kohta kuului kuulutus, että “jaha. Ilmeisesti medien rataan tutustuminen on päättynyt.” Ja avoimissakin sai radalla pyöriä takuulla kauemmin kuin sen viis minsaa.
 
Sitten radoilla sai treenata haluamiaan kohtia aika reippaasti. Muutaman kerran odotin, että kohta tuomari sanoo, että pitäisi jo lopettaa, mutta ei sanonut. Osa oli treenaamassa karsintoja varten, joten joillakin oli ihan omat radat. Näissä epiksissä ei pidetty kiirettä, joka musta oli hyvä juttu. Oli sitten semmoista mukavaa ja leppoisaa jussiaaton viettoa kivassa seurassa : )
 
Yksi ikävännäköinen haveri sattui yhdelle bortsulle. Yhden hypyn jälkeen siltä lähti etutassut alta ja se lensi suoraan kuonolleen, josta päin seuraavaa hyppyä. Oli pahannäköinen lento, ja pelästyin, että siltä koiralta meni niskat. Omistaja kauhisteli hetken ja kun näytti, että koira oli ihan ok, he jatkoivat radan loppuun.
 
Alla muutama kuva, jotka otin neidistä vierailun aikana. Laadussa ei ole kehumista, mutta joskus sisältö korvaa laadun : ) Ihan ekana on kuva, jonka otin kermiksestä aamulla. Tassut olivat sen verran hassusti, että pitihän se ottaa kuva : D
 
Sanon nyt tässä, kun muistan, että jatkossa tuon islisneidon bloginimi tulee olemaan "kukka". Se on pienen mutkan kautta johdettu virallisesta nimestä ; )
 
 
             su149.jpg
 
 
 
             su154.jpg
                                          Kenen pörrö tuli eteen? xD   
 
 
             su155.jpg
                                                   Kukka ja isoset.
 
 
             su156.jpg
                                                 Kukka ja casanova.
 
 
             su164.jpg
                                                 Naistenvuoro ;)
 
 
             su153.jpg
                                                Miestenvuoro ; )

                                                

 
Islismäinen meininki jatkui seuraavana päivänä. Olin mennyt nukkumaan joskus klo 23 aikoihin. Luulin, että tuhistaan kevyesti puoli ysiin asti, jolloin kellon oli määrä soida. Ei tuhistu. Kolmen aikaan yöllä heräsin siihen, että oli kuuma. Ikkuna oli auki, mutta silti oli jotenkin hiostavaa. En saanut enää unta, joten aloin kirjoittamaan blogitekstiä varastoon. Poikien väsymyksen tasosta jotain kertonee se, että mun noustessa yksikään turrikka ei pompannut heti pystyyn. Ne makoilivat lattialla seuraten, että mitä tapahtuu. Normaalistihan nuo ovat heti valmiita partiolaisia menemään ulos, kun mä nousen. Tapahtuipa se koska vaan. Tällä kertaa ei, joten en päästänyt niitä ulos kuin vasta viiden aikoihin.
 
Puoli kuudelta yritin nukkumista uudelleen, mutta en onnistunut siinä. Siispä jatkoin tekstin kirjoittamista. Tuntia myöhemmin en enää jaksanut kirjoittaa, joten menin sänkyyn lueskelemaan. Vasta noin tunti ennen herätystä nukahdin, ja kylläpä olisi uni maittanut kun oli aika nousta.
 
Kun tkamu vähän ennen kymmentä tuli hakemaan, niin mulla oli varmaan samanlainen olo, kuin monella muullakin suomalaisella sinä aamuna – tosin eri syystä ; )
 
Karvasammakot saivat mennä taakse ja kermis eteen. Tico ei tyytynyt takaluukkuun vaan taisteli ittensä tkamun koirien häkin päälle. Siinä sitten näytti viihtyvän varsin hyvin. Herra oli ihan hiljaa koko matkan. Johtuiko se edellispäivän biletyksestä vai onko Tico rauhoittunut jo niin paljon, että ei enää häslää reissatessa?
 
Mentiin Halisiin. Oli pilvistä. Jonkin aikaa odoteltiin, että jos sen neidon om olisi myös tulossa. Hän ei ollut osannut sanoa varmaksi, että tuliko lenkille vaiko ei. Kun häntä ei näkynyt, niin me lähdettiin kävelemään.
 
Lenkuraan meni joku tunti. Ilma oli hiostava, ja koirilla oli mahdollisuus käydä pulahtamassa Aurajoessa. Jättis ja karvapallot hyödynsivät tuon mahdollisuuden. Tico sen sijaan pysytteli kuivalla maalla kun karvapallot tekivät sujuvasti pienen uimakierroksen hihnan sallimissa rajoissa.
 
Yllättävän paljon oli porukkaa liikenteessä! Ei oltu osattu odottaa niin paljon vastaantulijoita.
 
Kotimatkalla Tico ei kiivennyt häkin päälle vaan istui kiltisti, ja ääneti Jomin kanssa takana.
 
Kotona tarkistin miten videot olivat latautuneet. Ihan kivasti. Yhden kanssa oli taas ollut jotain kitinää virheestä, mutta onneksi seuraavana jonossa ollut pätkä oli kelvannut. Sitten laitoin pyykkikoneen pyörimään, niin sain sen asian pois to do –listalta.
 
Olipa ihana ja islismäinen juhannus! Ehkä paras juhannus ikinä...?
 
Myöhässähän tämä tulee, mutta latailut sun muut on vieneet aikaa, jotten ole aiemmin ehtinyt. Mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Siispä päätän tällä kertaa myöhästyneesti alla oleviin sanoihin. Islanniksi vissiin olisi jotain “gleðilega jónsmessu”, mutta kun en ole ihan varma, niin en laittanut sitä tuohon kuvaan...
 
 
             ju.jpg