Äääh, kun on vaikeaa kirjoittaa, korvien halajessa hunajaa ; ) Siinä hyvinhyvinhyvin tiivistettynä syy, ettei ole tullut kirjoiteltua tänne vkl:n juttuja. Joskus tuntuu, että pitäisi lopettaa radion kuuntelu kun sieltä tuntuu pukkaavan jatkuvasti hyvää musaa, jota on pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan. Silloin ei riitä kompuutterin, saatika mun kapasiteetti muuhun kuin ihanan biisin kuunteluun. Tällä kertaa ripiitillä on soinut Stefán Hilmarssonin “Um Vetrarnótt”. Noh, nyt täytyy koittaa päivittää ennen kuin kirjoitettavaa on liikaa...
 
Elikkäs mun punainen pöhkö on saanut kokeilla näyttelypuudelin elämää. Pesin sen tuossa parisen viikkoa sitten ja jösses mikä määrä karvaa herrasta lähti sen jälkeen! Tuli ihan puskista kun ennen pesua ei ollut vihjannut mitenkään mahdollisista irtokarvoista. Ehkä sen turkki oli niin likainen / rasvainen, ettei karvoja irronnut sen takia ; ) Häntä ainakin pörhistyi.
 
Vettähän tuon pesun jälkeen on taivaalta tullut isolla veellä, siispä Tico sai päällensä takin kun meni sateella ulos. Toisinaan takki oli aivan turha, sillä vettä tuli niin kovaa, että se meni nopeasti takin läpi ja sitten taas karvat pölisivät.
 
Kyllä epäilytti pestä Ticoa näyttelyä edeltävänä iltana, mutta oli pestävä ainakin valkoiset osat. Hännän kastelin uudestaan. Pöksyjä en uskaltanut pestä.
 
Näyttelypäivän aamu valkeni sateettomana ja se oli kyllä kiva juttu. Sen verran likaista kuitenkin oli, että mun suunnittelema pyörälenkki jäi tekemättä. Aamulenkki oli noin puolen tunnin pituinen. Tico sai vähän lisälenkkeilyä kun olin sopinut tkamun kanssa hakupaikaksi mutkan – säävarauksella tietenkin. Nyt sää suosi ja Tico sai vessailla ennen autoon menoa.
 
Kun kolme koiraa, omistajat ja kamat oli saatu autoon, niin sitten vaan matkaan. Ticon lisäksi reissuun lähti tkamun jättis ja sitten myös neiti vekkuli oli mukana.
 
Selvittyämme Lohjalle asti, pidimme tauon. Tkamu sai itelleen aamupalaa ja koirat pääsivät vessailemaan. Kävellessäni Ticon kanssa ABC:n nurtsilla, olin pettynyt koiraihmisiin. Nurtsilla kukki kakkakasa jos toinenkin. Omistajat eivät olleet viitsineet kerätä :/ Nurtsi oli tosi ällöttävä paikka. Ticoa se ei haitannut vaan se vessaili mulle pussiin roskiin vietävää. Hyvä juttu.
 
Tico oli laitettu häkkiin ja pitkän aikaa oli oudon hiljaista ollakseen reissussa Ticon kanssa. Loppupuolella kuitenkin alkoi kuulua ääniä häkistä. Ticolla oli sitten kolme paimenta hiljentämässä sitä.
 
Messarriin sai vähän jonottaa, mutta ei todellakaan puoltatoista tuntia, kuten viimeksi kun Tico oli matkassa. Valotaulu kertoi messarin parkkiksen olevan täynnä, mutta tkamu suunnisti kuitenkin sinne. Ja messarin parkkikseen auto lopulta saatiin. Parkkiksen portaista jäi ikävä mielikuva kun sieltä löytyi koirien tarpeita :/ Ällötti kävellä siellä.
 
Kehän luona olivat häkkipaikat vähissä, mutta pienellä suunnittelulla saatiin vielä kolme häkkiä mahtumaan sallitulle alueelle. Se on aina suuri helpotus kun saa koiran häkkiin. Sen jälkeen on kaksi vapaata kättä ; ) Niiden avulla pystyi hyvin tekemään muut valmistelut ja antamaan joulukortteja.
 
Lähempänä omaa vuoroa harjasin Ticon. Karsta vei kaikki kukkivat tupot ja turkki näytti vähän paremmalta. Sitten lähdin kattomaan itelleni paikkaa, josta kuvata. Tico oli pakko ottaa mukaan, sillä sitä ei voi ottaa suoraan häkistä kehään. Herra oli sitten siinä mun kuvauskaverina ja ei kyllä ollut niin helppo kuvauskaveri kuin jompula-pompula. Vieressä istunutta naista piti koittaa moikata aina välillä ja muutenkin oli vaikeaa olla paikoillaan. Olin kyllä tuohon varautunut, että ei se sinänsä tullut yllätyksenä. Kai sitä vaan toivoi, että herra olisi jo saavuttanut ikänsä mukaisen käyttäytymisen ; )
 
Isliksiä oli ilmottu 11. Määrä oli vähän pettymys. Olin odottanut isompaa määrää. Oli siellä sentään muutama uusi koiruus mulle, joka oli kiva juttu. Uroksia oli 6: yksi junnu, yksi nuori, yksi avo, kaksi valiota ja Tico-vetsku. Nartuissa oli kaksi junnua ja kolme valiota.
 
Tuomari vaikutti tiukalta, joten mitään isompia odotuksia tuloksen suhteen ei ollut. Valioluokan urokset olivat vielä tuomaripöydän lähellä kun tuomari käski lähteä kiertämään kehää. Mikä ihmeen kiire oli? Kehä oli ihan aikataulussa. Ei se Ticon kanssa ollut vaikeeta mennä niin läheltä muita uroksia, mutta kuitenkin pitäisi tuomarinkin osata ottaa huomioon, että kaikki urokset eivät tykkää siitä jos toinen tulee liian lähelle. Ympyrän jälkeen oli tutkiminen. Tico vähän haukkui, mutta ei alkanut isommin tarinoimaan. Sitten vissiin seisotettiin koiraa tai mentiin kolmio. En muista kummin päin se oli. Tämä tuomari oli siitä erikoinen, että se ei antanut esittäjien juosta vaan piti kävellä. Mun vauhtiin se ei puuttunut, joten mä sain esittää niin kuin aina ennenkin : D
 
Tico sai EH:n takaliikkeiden takia. Ei se mitään, sillä se tärkein kuitenkin toteutui: Tico oli hienosti kehässä ja vieläpä oma iloinen itsensä : ) Sitten vein koiran häkkiin ja jatkoin kuvausyrityksiä. Nyt se oli vähän helpompaa kun ei ollut häseltävää koiraa.
 
Tiukka meininki jatkui nartuissakin. Siis uroksista vain yksi sai ERISA:n ja oli sitten myös paras uros. Nartuissa oli sama juttu. Noiden kahden kesken valittiin roppi ja se meni komealle urokselle. Hauska juttu oli se, että rop & vsp ovat puolisisaruksia, joten niiden kasvattajalla oli aihetta hymyyn.
 
Kehän jälkeen mua pyydettiin ottamaan kuva yhdestä kasvattajasta kera kasvattinsa. Tuo kasvattaja oli saanut Vuolasvirta-palkinnon. Todella hienoa. Musta palkinto meni ihan oikeaan paikkaan. Onnea! : )
 
Matkalla kuvauspaikalle muistelin sitä hetkeä, jolloin olin mrs:n kanssa kuvauspaikalla Maailman Voittaja näyttelyssä. Kuvista tuli liian tummia. Mun olisi pitänyt vaihtaa putki lyhyempään, mutta enpä mä tajunnut kun pyyntö tuli niin yllättäen.
 
Pienen jonottamisen jälkeen oli mun vuoro käyttää kameraa. Kun kuvauskohteita valmisteltiin, testailin, että millaisia kuvia tuli. Näytti ihan ookoilta. Vaan kun kuvaaminen alkoi, niin enää ei näyttänyt. What? Kuvat olivat kamalia. Kokeilin, että auttoiko paikan vaihtaminen. Eipä juuri. Kerran kokeilin ottaa pystykuvaa. Sen värimaailma näytti hyvältä. Lisäksi juuri tuolloin oli kasvattajalla ja kasvatilla herkkä hetki. Mutta ne vaakakuvat... Kun multa kysyttiin, että olinko saanut kuvia, sanoin, että en oikein. Sanoin, että vaakakuvat olivat kamalia. Näytin myös sen yhden pystykuvan. Siitä tykättiin ja kuvaussessio oli ohi. Mitään virallista pönötyskuvaa ei ollut hakusessa, mutta olisi se ollut kiva saada kuva toisinkin päin. Toivoin, että se yksi kuva oli oikeesti onnistunut, sillä kaikki oli nyt yhden kuvan varassa. Yritin kattoa, että oliko se kovin epätarkka, tms. Ei näyttänyt olevan. Sitten aloin toivoa, että kuva näyttäisi yhtä hyvältä koneellakin.
 
Kehän luona näytin kuvaa muutamalle ja siitä tykättiin. Mua pyydettiin lähettämään sen islislehden toimitukseen. Ja sinne se on jo lähtenyt.
 
Mä jäin vahtimaan koiria ja kamoja kun tkamu lähti shoppailemaan. Neiti vekkuli omistajineen vaihtoi paikkaa, sillä neitiä tarvittiin siinä palkinnonjakotilaisuudessa. Hän sai mennä kasvattajan kanssa hakemaan palkinnon.
 
Siinä vielä ennen lähtöä juttelin parin isliksenomistajan kanssa. Ja pitihän mun vara-Jomia moikata. Ihana koiruus <3 Ja tietty kävin onnittelemassa vespiä, joka oli se Jomin näköinen narttu.
 
Kiitokset komistuksen omistajalle Ticon pitämisestä kun kasasin häkkiä. Ticon käytös ei kyllä ollut hienoa... Kun kamat olivat kasassa, toivotin komistuksen omistajalle onnea ryhmäkehään ja sitten lähdettiin tkamun kanssa ettimään neiti vekkulia omistajineen. Tkamu yritti useamman kerran soittaa, mutta kukaan ei vastannut. Pikkuhiljaa valuttiin kohti ulko-ovea samalla kun hän yritti soittaa. Lopulta hänelle vastattiin ja pian olikin reissuryhmämme koossa.
 
Jo pelkkä ajatus niiden parkkiksen rappujen kävelystä ällötti. Siellä oli ilmeisesti siivottu, mutta uutta sotkua oli tullut. Musta tuntui, että mun kengät olivat saastuneet. Ällötti laittaa niitä samaan kassiin häkkipeiton kanssa.
 
Pysähdyttiin taas Lohjan ABC:llä, sillä kaikilla oli nälkä. Mentiin hakemaan sapuskaa Hesestä. Mulla sattui olemaan kuponkeja, joten saatiin sapuskaa vähän halvemmalla ; ) Oltiin kyllä hyvään aikaan Hesen tiskillä, sillä ei mennyt kauaa, että siinä oli mieletön jono. Mä otin megan.
 
Syönnin jälkeen kaverit käyttivät koiria vessailemassa. Mä en ottanut Ticoa ulos. Kyllä se pärjäsi kotiin asti. Satoi vettä. Sade oli alkanut jossain vaiheessa päivää, sillä osin jopa aurinkoisessa säässä mentiin messariin.
 
Kotona aloin aika pian touhuta kuvien kanssa. Mun kameran muistikortissa ei oo tilaa enää niin hirveästi, joten jo senkin takia piti kattoa roskat pois joukosta. Niin, ja toki piti kattoa, että miten se kasvattaja- & kasvattikuva onnistui. Jänskätti kyllä... Noh, pääasiassa messarikuvat olivat pettymys. Ärh, miksi, voi miksi ne näyttivät niin hyviltä siinä kameranruudussa ja sitten koneella pimeiltä? Ärsyttävää. Mutta, onneksi, ehkä päivän tärkein kuva onnistui. Se näyttää hyvältä koneellakin. Mutta onko se loppujen lopuksi tarpeeksi hyvä, jää nähtäväksi ; )
 
Kuvat lähtivät lataumaan kivaa vauhtia, joten päätin hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä samantien. Mua ei väsyttänyt yhtään. Noh, olinhan mä saanut nukkua poikkeuksellisen pitkään näyttelyaamuna: klo 6 asti! Mutta ei mua väsyttänyt silloinkaan kun yritin mennä nukkumaan joskus 12 jälkeen. Loppua kohden kuvien kanssa oli vähän ongelmia, mutta ei projektia voinut jättää kesken. Ja, sitten kun ei edes väsyttänyt. Mä olin niin innoissani kivasta päivästä, että varmasti siksi pysyi nukkiskin loitolla ; ) Mutta oli ihan mahtavaa nähdä isliksiä omistajineen ja reissuseurakin oli tosi kivaa. Ihan mahtava päivä! : ) Kiitokset taas tkamulle, jonka ansiota tuo suurimmaksi osaksi oli. Lisäksi unensaantia taisi vaikeuttaa sekin, että tiedossa oli taas mukava päivä...
 
Sittenpä vielä Ticon arvostelu Moa Perssonilta.
 
Erinomainen tyyppi  ja koko. Hyvin muodostunut uroskoiran pää. Oikea ilme. Vahva kaula & selkä. Oikein kulmautunut edestä. Sopiva luusto. Hyvin muodostunut rintakehä. Liian niukat polvikulmaukset, jonka takia takaliikkeet aivan liian epävakaat. Tuplakannukset. Edessä erinomaiset liikkeet. Palkintosija takaosasta.”
 
Ja ne kuvat...