Märkää, kuraa, likaa, pölyä ja päälle vielä teille ilmestyneet mopot. Mikä näistä on niin ihanaa, että ihmiset ihan huutavat kevään perään? Yöpakkasten loputtua on ollut se ja sama, että koska lenkkeilee. Karvapallot ovat vaan pitäneet kahinaa tassutellessaan Hurtta-puvuissaan. Tico on niin helppo ja näppärä, että sille on riittänyt lenkin jälkeinen pyyhekäsittely.
 
Vettä on satanut tällä viikolla joka päivä ja lumet huvenneet sen myötä. Vielä on lunta jäljellä kaikkein varjoisimmissa paikoissa, mutta ei se enää pelasta mun koiria kuralta. Lumien lähdettyä maisema on jotenkin hirmu ankean näköinen. Talvi oli taas niin ihana, että kuukausien puhtauden jälkeen on vähän vaikeaa niellä sitä totuutta, että koira voi likastua lenkillä ;D Pakko siihenkin on taas tottua...
 
Kun oltiin lyöty lukkoon tämän kuun rallytunnit, niin en erityisemmin hihkunut maanantain ajasta. Mutta kun kouluttaja joustaa, niin toki munkin on sitten joustettava. Hiljaisesti toivon, ettei noin myöhäisiä tunteja tulisi hirveästi, mutta täytyy ottaa vastaan se, mitä tarjotaan. Onhan se jo muutenkin ihan ykköstä kun ihana kouluttaja tuolleen räätälöi mahdollisuuden rallyilla joka viikko, vaikka oonkin kahdessa vuorossa.
 
Myöhäinen ajankohta tarkoitti automaattisesti rallyvuoroa Ticolle. Tosin paljon funtsin myös Jomin ottamista, mutta se olisi tiennyt kävelyä vakkelta about klo 22 aikoihin. Hrrrh, jo pelkälle ajatuksellekin.
 
Lopullisen päätöksen teki sää, joka työnsi taivaalta alas vettä. Siispä kun aika koitti, niin pakkasin reppuun tarvittavat kamat ja lähdin Ticon kanssa sateeseen. Tico oli puettu pukuun, sillä ilman sitä se olisi ollut aivan uitettu koiruus, enkä tiedä mitä kouluttaja olisi meinannut siitä kun tuon läpimärän koiran mattopohjaiseen halliin. Nyt siitä ei tarvinnut huolehtia, sillä puku piti Ticon turkin kuivana. Pyyhkeellä pyyhin Ticon tassut ennen sisälle menoa ja Tico oli märkää päätä lukuunotaamatta ihan hallikelvollinen.
 
Nyt oli hyvä tilaisuus testata tuota takkia, jonka haksahdin tilaamaan pääsiäisenä. Se on mulle teltta, mutta kun laittaa selkään repun ennen takin päälle pukemista, niin takki on juuri sellainen kuin olin toivonutkin. Mitään järjettömän pulleaa reppua alle ei mahdu, mutta kevyemmin pakattu mahtuu sinne vallan hyvin.
 
Takki ei päästänyt läpi pisaraakaan, joten menosuunnasta ainakin selvisin kuivana, kuten myös reppu! Funtsin, että voisiko tässä tosiaankin olla sellainen takki, joka oikeesti on sateella hyvä? Ensikokemus ainakin oli tosi hyvä. Niin, ja jos miettii, että Hurtta osaa tehdä kunnon vermeitä koirille, niin miksei se sitten muka onnistuisi ihmisille?
 
Tico jäi nätisti odottamaan kun lähdin tutustumaan seuraavanlaiseen rataan: istu, maa, liikkeelle –> pujottelu –> hyppy –> käännös o –> eteen, perusasento –> sakukäännös –> 270 o –> istu, koiran kierto joko i-m-s-asennossa –> juoksuun –> spiraali v –> normivauhti –> 270 v –> maali.
 
Tosiaankin nyt oltiin rallyilemassa poikkeuksellisesti klo 20-21. Tämä oli sekaryhmä, eli oli ihan aloittelijoita ja sitten oli yksi sellainen, joka oli jo kisannut alon läpi. Tuon kisaajan koira oli jätetty autoon odottamaan, joten kun mulla “konkarilla” oli jo koirakin valmiina, niin me saatiin mennä näyttämään mallia. Onneksi mulla oli vähän aikaa kokeilla, että saanko Ticon seisomaan perusasennosta. Ensin ei tahtonut onnistua. Tico vaan nousi ylös, siirtyi vähän eteenpäin ja istui uudelleen. Sitten löysin keinon, jolla sain Ticon seisomaan, joten koiran kierto tulisi tapahtumaan seisomisasennossa. Kun kouluttaja oli saanut opastukset aloittelijoille loppuun, niin se oli show time!
 
Kovin viihdyttävää katsottavaa ei liene oltu, sillä molemmat radat menivät tosi hyvin. Mitään varsinaisia virheitä ei tehty, mutta silti kouluttaja löysi jotain korjattavaa. Mua se ei haitannut, vaan huvitti. Ekalla radalla tuli kommenttia siitä, että yhdessä kohtaa en ollut kertonut Ticolle tarpeeksi ajoissa, että on tulossa käännös kun juostiin spiraalia. Ja toisella radalla oli sakukäännös ollut liian ilmava. Itekin kouluttaja totesi, että hihna ei kiristynyt, joten ei se sinänsä haittaa. Ihan hyvä se on, että tulee sanomista, ettei ala kuvitella liikoja ;D Kyllä meitä kehuttiinkin, että eipä sillä.
 
Lopussa sai taas mennä radalle tekemään jotain, jos halusi. Menin tekemään Ticon kanssa sakukäännöstä. Ehkä se tosiaankin on aika ilmava. En ollut moista huomannut. Mutta en ota paineita sen suhteen kun ei se silleen haittaa.
 
Kotimatka kului kuivemmissa merkeissä. Ensin ei satanut, sitten satoi aika kauankin ja loppu matka oli sateeton. Takki piti kuivana ja olin ihan in loov tuon takin kanssa :D Samoin oli ollut hyvä valinta laittaa käteen core-rukkaset. Vaikka ne saivatkin muhia tunnin repussa kastumisen jälkeen, niin silti ne eivät kastuneet läpimäriksi. Tavalliset villalapaset sen sijaan olisivat kastuneet jo pian kotoa lähdön jälkeen. Kun on hyvät vermeet, niin sadekaan ei haittaa.
 
Jo heti seuraavana aamuna, eli tiistaina mentiin koululle. Otin radan karvapallojen kanssa. Taas mun pikku blondiliini oli tosi hyvä <3 Jomilla oli vähän keskittymisvaikeuksia. Kevät on tuonut mukanaan linnut ja paljon uusia hajuja, jotka vievät pientä koirapoikaa. Jomi hyppii lintujen perässä, jos suinkin se on mahdollista. Mitään mekkalaa se ei pidä – ainakaan vielä. Sony kun ei oo noteerannut noita lintuja mitenkään. Sonylle kelpaa vaan isommat linnut. Jomi taas hyppii kaiken kokoisten tirppojen perässä. Liike se on, joka tuota liikuttaa. Tuulen puhaltamat kuivat lehdetkin saavat Jomin hyppimään perään. Niin, eli maailma on nyt täynnä kaikkea ihmeellistä, että Jomi yrittää huomioida kaiken ympärillään.
 
Koululle ollaan marssittu joka aamu, tätä aamua lukuunottamatta. Rt-juttuja ollaan siellä puuhailtu. En enää osaa yksilöidä päiviä sen kummemmin. Sen muistan, että eilen tein Ticon kanssa maanantaisen radan ja iloisesti häntä heiluen ticomiitti sen suoritti :)
 
Jomilla oon nyt keskittynyt lähinnä peruuttaen tehtävään askelsarjaan. Hokasin tuossa, että sitä ei ollakaan tehty aikoihin. Monta kertaa on pitänyt kokeilla, mutta kun mulla ei oo mitään sen kummempaa treenisuunnitelmaa, niin aikeet on unohtuneet matkalla treenipaikalle.
 
Askelsarjassa on ongelmana liika into. Jomi tuppaa hypähtelemään ja sitten sotkeutuu hihnaan ja / tai mun jalkoihin. Eteenpäin tämä sujuu paremmin, vaikka siinäkin on ne innonpurkaukset liikkeelle lähtiessä. Hassu otus.
 
Tänään en mennyt koululle kun halusin lähteä kauppaan mahdollisimman aikaisin. Eilen kun olin treeninyt ja jättänyt pojat kotiin, niin alkoi satamaan kun kävelin pyörälle. En lähtenyt kauppaan. Tänään oli uusi yritys, mutta en taaskaan päässyt kauppaan heti aamusta. Toisaalta olisi kai ihan hyväkin pysytellä pois kaupasta kun on noita rahareikiä vähän liikaakin...
 
Noh, kun se plääni kirajaimellisesti vesittyi, niin otin sisätreeniä. Sonyn kanssa tein peruuttavaa askelsarjaa herran aamupalanappujen verran. Ticon kanssa sitä juttua. Sitä ei ookaan tullut treenittyä sitten yövuoron loppumisen (nyyh). Yksi syy on se, että karvapallot on Ticoa edellä ja tuntui, ettei Tico millään hoksaa jutun ydintä. Aamuisen perusteella sanoisin herraa varsinaiseksi vanhaksi ketuksi. Hää teki niin mahottoman hyvin, että olin ihan ihmeissäni! Aina ennen Tico on tarjonnut 99%:sesti väärää vaihtoehtoa. Nyt tarjosi vaan oikeaa ja vieläpä todella hyvin! Äijänkutale on vedättänyt mua ;)
 
Jomin kanssa kokeilin, että vieläkö metallikapula oli sellainen, johon tohti laittaa suun. Juu, Jomsku on vieläkin varsinainen metallimiäs.
 
Metalli maistuu ja muutenkin leukojen käyttö on herralle varsin mieluista. Ehkäpä Jomille pitäisi tehdä uusi lajinmääritys. Se kaivaa pihalle kuoppia kuin mikäkin myyrä ja sisällä jyrsii sen minkä ehtii. Jos muistatte ne hervottomat pääsiäisluut, niin yhdestä luusta on hävinnyt se mötikkä päästä. Eikä se ollut mikään pieni mötikkä. Luu on ollut Jomille varsin rakas, sillä se kantaa sitä mukanaan ympäri kämppää. Jos mä vaihdan huonetta, niin Jomi ottaa eväänsä mukaan ja tulee perässä. Nykyään sen luun kantaminen on helppoa. Alkuun Jomsku raahasi sitä pitkin lattioita kun kantaminen oli hankalaa. Luu oli niin iso, että se putosi vähän väliä lattialle. Että, ehkäpä mulla onkin joku islantilainen jyrsijä tai jotain...? ;)
 
Joku taisikin jo ehkä rivien välistä lueskella, että mulla oli iltaviikko. Maanantaina olin aamussa rallyn takia. Kun tiistaina tulikin yllättäen iltaa, niin oli suuri kiusaus kysyä, että olisinko saanut tulla rallyilemaan tiistai aamunakin. Nyt saattaa olla taas muutosta edessä työvuoroissa... Ja ihmetellen totean, että tuo mahdollinen muutos tuntuu musta jopa positiiviselta! Enempää en siitä vielä höpise, sillä se aiheuttaa varsin sekavia tuntemuksia...