Siinäpä pähkinänkuoressa se, mitä tuli viime viikolla tehtyä koirien kanssa. Toki Jomi kävi ryhmätreeneissä, mutta ite en treeninyt yhtään. Luupäivät olivat su ja ke. Vielä su annoin Ticolle kongillisen kananpojan jauhelihaa, mutta seuraavana päivänä masu oli löysällä. Sen takia en uskaltanut antaa keskiviikkona jauhelihaa vaan tungin kongiin fileen, Ticon nappuja ja tilkkeeksi koloon leikkasin sopivan kokoisen porkkananpalan, jottei naput tippuneet heti ulos. Sen kanssa Tico sai aikansa kulumaan niin kauan kun karvapallot söivät naudan rustoluita. Naput ja fileen vetsku onnistui kongista onkimaan, mutta porkkananpalaa ei saanut pois. Eikä saanut Jomi. Kun Ticon kiinnostus kongiin lakkasi, annoin Jomille luvan touhuta sen kanssa. Jomi taisteli kongin kanssa niin kauan, että kermis oli saanut syötyä oman luunsa. Se on hitain. Vissiin oikein nautiskelee? Jomi taas on uskomaton hotko. Vaikka annan sille isomman luun kuin Sonylle, niin silti se on syönyt omansa ensin. Mun tehtäväksi jäi kaivaa porkkananpala pois kongista.
 
Kun ekan kerran annoin Ticolle sitä jauhelihaa, niin ei tullut mitään, mutta nyt tosiaan kahtena kertana sen jälkeen on ollut mahaongelmia. Ei sitten taida kestää tuota jauhelihaa...
 
Lenkkeilyä harrastettiin aamuvarhaisella kun päivät olivat niin tuskastuttavan kuumia. Etenkin tiistaina oli todella lämmintä. Niin kuumaa, etten edes ajatellut ottaa isosia mukaan. Kun kolmen jälkeen lähdettiin agiin, mittari näytti +30. Kyllä siinä kävi mielessä, että jättäisin treenit väliin. Ei olisi huvittanut kävellä sellaisessa helotuksessa. Eikä huvittanut Jomiakaan. Lähes koko matkan se käveli häntä roikkuen.
 
Onneksi ei ollut meidän ryhmän vuoro olla ulkona vaan saatiin nauttia hallin viileydestä. Radan viisi ekaa hyppyä olivat vähän niin ja näin. Sitten kepit, putki, putki (putket olivat vierekkäin pitkin pituuttaan. Ekaan putkeen piti mennä ihan vaan keppien jälkeen suoraan. Toiseen putkeen ei pitänyt mennä sieltä putken toisesta päästä vaan koiran piti tulla putkien välistä ja vasta sitten mennä toiseen putkeen), puomi, rengas, hyppy, aa, muuri, keinu ja hyppy.
 
Mua hirvittää lähdöt, joissa ei mennä esteitä suoraan vaan koiran pitää jotenkin kiertää tai tehdä jotain muuta. Kun ukko sai lähtöluvan se tasaisesti haukahteli aina vitoshypylle asti, jolloin mä pysähdyin ja kysyin, että mitäs se herra oikein mölysi? Jomi harvoin haukkuu radalla, ja silloin kun se on haukkunut, se on ollut yksittäinen haukahdus. Luulen, että tuo haukkuminen on paineiden purkamista, kun pieni käy kierroksilla. Nyt sitten taisi paineita olla aika lailla kun noin paljon piti louskuttaa? Tuon pysähdyksen jälkeen koiruus ei enää haukkunut.
 
Joko ennen tai jälkeen keppien piti vaihtaa puolta, jotta olisi oikealla puolella koiran lähettäessä putkeen. En ollut osannut ajatella sitä ennen rataan tutustumista, mutta tulin asiasta tietoiseksi ekan koirakon aikana. Päätin sitten yrittää puolenvaihtoa keppien jälkeen. Otin liian vähän etumatkaa Jomiin nähden, joten vaihto jäi tekemättä. Sitten ukko putkeen. En nyt muista, että menikö koiruus jo tässä vaiheessa toisen putken väärästä päästä sisään. Mutta jossain vaiheessa se sinne meni ja sitten alkoi putkiralli!
 
Viimeistään tuossa vaiheessa kouluttaja laittoi homman poikki. Valisti ensin siitä puolen vaihtamisesta joko ennen tai jälkeen keppien. Kysyi, että kestikö Jomi, jos tekisin takaaleikkauksen sen aloitettua kepit. En osannut sanoa, joten sitä kokeiltiin. Ei ollut ongelmaa vaan pujottelu jatkui vaikka vaihdoin puolta koiruuden takana. Sen sijaan putkista tuli ongelma, jonka kouluttaja halusi ratkaista, mutta helppoa se ei ollut. Alkuun mulla ei tietty ollut ohjaus hanskassa, joten se antoi kunnon sysäyksen sille, että Jomi päätti miten rata menee. Erilaisilla keinoilla yritettiin katkaista herran putkissa rallaaminen, mutta ei se helppoa ollut. Hömpällä oli joku vauhtisokeus päällä tai jotain, kun ei se välittänyt mitä sille sanottiin. Jos kouluttaja seisoi väärän putkensuun edessä, niin vasta viime hetkillä havahtui siihen, että joku oli edessä : D Tähän kyllä kulutettiin paljon aikaa ja vaivaa, sillä kouluttaja halusi ratkaista ongelman.
 
Toisella kertaa ukko taas teki putkirallia, mutta lopulta saatiin se poikki, ja päästiinpä rata jopa loppuun. Kontakteille pikku pirulainen ei jäänyt... Se on jännä, että vaikka koirakoita oli vain kolme, niin silti saatiin hyvin se puolitoista tuntia kulumaan. Taas kerran mietin, että tiukkaa olisi tehnyt jos kaikki olisivat olleet paikalla. Hyvin harvoin on ollut koko ryhmä kerralla paikalla.
 
Eipä ollut sen vilpoisampaa kävellä kotiin. Se oli tuskaa. Kotona mittari näytti +35 auringossa. Kyllä siinä oli niin tuskainen olo, että jos vaan olisi ollut mahdollista, niin olisin vetänyt nahankin pois päältä ; )
 
Torstaina sitten taas oli sellainen sää, että arska pysyi tummanpuhuvien pilvien takana, mutta sadetta ei tullut. Silti oli hiostavaa, joten jo alkumatkasta laitoin takin reppuun. Mutku siellä oli näyttänyt niin vilpoisalta ; )
 
Tokossa taisi olla 7 ohjaajaa, ja yhdellä oli kaksi koiraa. Aloitettiin henkilöryhmällä. Ensin piti mennä kohti ryhmää, ja sitten äkkiä kääntyä takaisin + palkka. Sitten pujottelemaan ja pysähtelemään ihmisten väliin. Hyvin meni.
 
Sitten muodostettiin kuja. Koirat olivat sivuilla. Kouluttaja kulki kujassa ihmisiä osoitellen. Kun joutui osoittelun kohteeksi, niin sitten koira laitettiin sivulla joko istumaan tai maahan, riippuen siitä missä asennossa se milloinkin oli. Tarkoitus tietty oli, että vain yksi koira reagoisi käskyyn. Jomi vaihtoi aina asennon eikä reagoinut muiden käskyihin : )
 
Jokainen sai oman maton. Yksi koirakko teki ennalta määrättyä jäävää käskytyksellä kun muut vaan seurauttivat koiriaan. Jäävänä oli istuminen, joka vissiin meni hyvin. En enää muista. Muutenkin tämän kerran tokoa on saanut ihan todenteolla kaivella sieltä muistilokeroista. Ei muistaminen ole yleensä näin vaikeaa.
 
Seuruuttamista muutettiin muutaman askeleen pätkiin. Yksi teki liikkeestä maahan. Koirien paikkoja vaihdettiin välillä. Jomin toisella puolella oli saku, joka on aiemminkin ottanut lämpöä Jomista. Mikä lie pienessä karvapallossa noin ärsyttää? Olin jättänyt Jomin maahan ja kävellyt jonkin matkan päähän seisomaan. Saku meni Jomin toisella puolella ja Jomin kohdalla rähähti sille. Jomi makasi maassa eikä reagoinut rähähdykseen mitenkään. Ehkä se jopa järkyttyi siitä niin, että meni kipsiin? Mutta kyllä ukko oli hieno! <3 Voi olla, että kermapallo ei olisi kattonut tuota läpi tassujen...
 
Parin kanssa tehtiin jäävänä liikkeestä istu. Nyt ukko päjähti maahan. Hohhoi. Ei tuo tuu ikinä oppimaan jääviä... Toisella kertaa jäi istumaan. Mikäköhän tässä nyt sitten tökkii?
 
Loppuun piti tehdä jotain temppua. Ööh... mun koirat on niin totisia treenareita, ettei niille oo juurikaan opetettu temppuja ; ) En keksinyt muuta kuin pyörittää Jomia rallyn avon pyörähdystyyliin.
 
Nyt kun sain töitä, niin ajattelin laittaa kompuutteriasiat kuntoon. Se on turhauttavaa, että yhden videon lataamiseen menee ikä ja terveys. Eikä sekään tunnu aina riittävän. Kuvat ovat viime aikoina latautuneet ihan näppärästi, mutta joskus niidenkin kanssa saa tapella. Halusin päästä tuosta eroon, joten ostin kompuutterin. Ite kun oon niin kökkö tietsikka-asioissa, niin pyysin veljen laittamaan koneen käyttökuntoon. Miksei ohjekirjassa tuota neuvota? Alunperin veljen piti tulla viime su, mutta se tulikin ma. Oli ajatellut, että kopio jutut muistitikulle ja näin siirtää ne uudelle koneelle. Eka mutka matkaan tuli kun mun vanha kompuutteri ei antanut kopioida. Vain siirtäminen onnistui. Noh, mulla kun on noita kuvia “muutama”, niin se tiesi isoa urakkaa. Sitten veli alkoi yrittää siirtää mun sähkärin uuteen koneeseen. Tuntien jälkeen veli luovutti. Sovittiin, että katotaan taas keskiviikkona, ja näytti mulle miten siirrän kuvia koneelta koneelle.
 
Veljen lähdettyä olin ihan täpinöissäni tulevasta kuvaurakasta. Oli kivaa, että pystyin tekemään edes jotain itekin. Ilo jäi lyhyeksi, sillä kun ensimmäinen tikullinen oli valmis siirrettäväksi, se ei onnistunut. Uusi romu oli mennyt johonkin off-line tilaan, josta herätäkseen se vaati viimeksi käytetyn salasanan. Tasan yhtä salasanaa oli käytetty, ja sitä romu ei hyväksynyt. Yritin monta kertaa, pidin tuntien taukoja yrittämisessä, mutta ei auttanut. Ilmoitin veljelle, että eipä onnistu kuvien siirtäminen kun kone näyttää keskaria.
 
Keskiviikkona sitten piti mutkien kautta purkaa tuo off-line tila. Mä sanoin veljelle, etten halua koneen enää ikinä menevän tuohon tilaan. Olkoonkin vaan joku virransäästöjuttu, tms., mutta mieluummin säästän hermojani välttämällä tuon tilanteen kokonaan.
 
Ja sitten alkoi taas taistelu sähkärin siirrosta. Tunteja siihen meni, mutta lopulta siirto onnistui. Tai no, onnistui ja onnistui. Uudella koneella kysytään salasanaa, ja sellaista en ole ikinä käyttänyt. Mistäs mä nyt jonkun salasanan yhtäkkiä taion? Ehkä siksi kun tuota salasanaa ei ole, niin sen takia postia voi vain lähettää, muttei vastaanottaa. Murh!
 
Tällä hetkellä salasanan puuttuminen ei ole suurin ongelma vaan se, että uudella romulla ei pääse nettiin! Mistäs tuokin sitten yhtäkkiä johtuu? Uuteen koneeseen on valmiiksi laitettu Windows 10. Jos joku kysyisi, että suosittelisinko sitä, vastaus olisi EN! On tosi hankalan tuntuinen ja tuntuu vaativan salasanan joka hemmetin käänteessä. Jopa siihen, kun nettiä asennettiin, pyydettiin salasana! Ei ollut näin vaikeaa laittaa tätä nykyistä vanhaa konetta käyttökuntoon 6 vuotta sitten. Homma oli hoidettu muutamassa tunnissa. Nyt kahden työpäivän mittaisen taistelun jälkeenkään ei uusi romu toimi. Veljeä on hankala tavoittaa, joten en tiedä miten kauan tämä asia jää roikkumaan...
 
Aijjettä, mä oon iloinen, etten koskaan antanut asentaa w 10:ä vanhalle koneelle! Kyllä sitä ahkerasti mulle tyrkytettiin aina jostain viime vuoden lopusta asti. Tosin parina viime kuukautena ei ole tyrkytetty vaan tietsikkaruudun oikeassa alalaidassa oli pieni kuvake keltaisen kolmion kera muistuttamassa, että ilmaiseen asennukseen aikaa on vain tämän kuun loppuun asti. Tyrkytys taisi loppua sen jälkeen kun w 10 alkoi yllättäen asentaa ite itteään.
 
Tyrkytys oli päivittäistä ja aina poistin mokoman ikkunan pois yläkulmassa olevasta rastista. Ei siis ollut mitenkään mahdollista, että olisin vahingossa hyväksynyt asentamisen. Kerran taas olin lähettänyt ikkunan matkoihinsa tuosta rastista. Kuuntelin nettiradiota ja touhusin siinä samalla jotain. Yhtäkkiä radio hiljeni. Odotin hetken, että tokeniko se siitä. Kun ei kuulunut mitään, menin koneelle kattomaan, että mikäs nyt oli. Esiin oli pompannut ikkuna, jossa ilmoitettiin, että w 10:n asennus on aloitettu! Siinä ei ollut mitään peruuta –nappia, tms.. En halunnut sitä mun koneelle, joten kun en muuta keksinyt, niin sammutin koneen. Ja semmonen 20 minsaa aiemmin olin taas napsaissut rastista tyrkytyksen pois silmistä. Mitäpä jos olisin ollut päikkäreillä tuolloin?!? Ei kiva. Muutenkin oon lukenut uutisista, että tyrkyttäminen on ollut todella aggressiivista, ja muillekin on käynyt niin, että asennus on aloitettu ilman lupaa. Todella hyvää mainosta w 10:n suhteen...
 
Veljen visiteeraamisen myötä tutustuin ulkoiseen kovalevyyn. Sellaista olin miettinyt, muttei ollut tullut hommattua kun en tiennyt onko sen käyttö vaikeaa. Ei ole. Nyt on kuvilla tilaa! : D Tosi kivaa, ettei enää tartte olla kuvaamatta sen takia, että pelkää kompuutterista tilan loppuvan. Nyt on kaikki kuvat sillä koviksella. Mielenkiinnolla odotan, että latautuuko seuraava video nopeammin kun nyt on tietsikan koviksella taas enemmän tilaa. Videoista puheen ollen. Ellei vielä ole huomattu, niin edelliseen kirjoitukseen on nyt liitetty rally-videot. Viimeinen video latautui 4,5 tunnissa. Ei kuulosta pahalta. Ajallisesti ei, mutta kun se 4,5 tuntia piti istua koneen ääressä nettitikkua pidellen / siirrellen optimaaliseen asentoon... Silti tuosta huolimatta homma pysähtyi aina noin puolen tunnin välein.