Taidan kuulua vähemmistöön siinä asiassa, että pystyn elämään nelisen päivää ilman kompuutteria eikä se tehnyt edes tiukkaa! : D Niin kuitenkin kävi ja voi käydä vastaisuudessakin. Viime pe vkl:n avausohjelman eka lähetys meni ohi kun nukahdin. Syy siihen taisi olla TripleTanin reppukauppailu. Viime viikon vesisateet tekivät alkuviikosta teistä toooodella slipperyitä ja en kyllä lähtenyt edes yrittämään pyöräilyä. Toisaalta eipä sieltä ollut paljon ostettavaa ja kun maitotuotteet ovat nyt pannassa, niin reppu olisi tosi kevyt, joten miksikäs ei tämä vanha romu lähtisi pitkästä aikaa koiruuksien kanssa kauppaan? Niin kävi, sitten kun olin herännyt. Ilma oli kuiva. Sateet olivat lakanneet ja ei ollut liukasta – tai no ainoastaan paikka paikoin. Arskakin kurkisteli hieman pilvien välistä kun mentiin kohti rismaa. Jep, sinne mentiin vaikka olinkin miettinyt, että pitäisikö hetkeksi vaihtaa kauppaa kun sitä rempataan ja tuotteiden paikka on nyt vähän liikkuva. Vaan enpä mä moista muistanut ennen kuin olin sisällä kaupassa xD
Kotiin päin mennessämme arska oli lopettanut kurkkimisen, mutta plussaa oli tullut sen verran, että maa oli alkanut sulamaan ja koirat vähän likaantuivat. Jos olisimme lähteneet aikaisemmin liikkeelle, niin noin ei olisi käynyt ; ) Ja sitten myöskin olisi ollut enemmän aikaa ennen vkl:n avausohjelmaa. Reilu tunti ei ollut riittävästi kun lenkin luoma lämpö alkoi haihtua ja sitten hiippaili kuvioihin palelu. Eihän siinä voinut tehdä muuta kuin kömpiä peiton alle ja loppu onkin sitten erittäin arvattavissa.
Mä olin saanut nettiradion toimimaan ihan ok, mutta se oli kaput kun heräsin. Yritin, mutta ei se alkanut toimia vaan pätki ja katkoili. Sitten kun uusinta alkoi lähestyä, niin yritin uudestaan. Tappelun jälkeen se alkoi pelittämään ja hyvin meni ainakin reilut puoli tuntia. Vkl:n avausohjelman alkaessa kaikki oli edelleenkin ok. Vaan sitten ekan biisin aikana radio hiljeni. Ääk, mä oon kirottu! Miks just silloin!?! Ei vaan kuin äkkiä uudestaan radio henkiin ja sitten vähän kikkailua päälle. Jänskäsin, että saanko kuulla loppu ohjelman vaiko en. Huoh, en saanut kuunnella ihan loppuun asti vaan vähän ennen viimeistä biisiä radio yhtäkkiä hiljeni. Vääh ja ääh! :/ Ei huvittanut kuunnella uudestaan vajaata ohjelmaa ja muutenkin oli tullut mitta täyteen mun etanaakin hitaampaa konetta. Kävin läpi vuoden 2012 loput kuva-albumit ja sitten laitoin koneen kiinni.
Eikä se auennut seuraavana päivänä eikä myöskään muutamana sitä seuranneena päivänä. Ei tullut edes pienintä kiusausta avata konetta. Sen sijaan lauantaina vähän siivoilin, jotta sain viritettyä devari-vempeleen katselukuntoon. Oli vihdoinkin aika kattoa ne uvaksi hommatut Piraatti-leffat : D Tuli siinä katottua muutakin ja kun en kattonut, niin sitten luin Akuja. Siinähän aika meni varsin rattoisasti.
Sunnuntaina ei ollut ongelmia ajan kuluttamisen suhteen. Perjantain ja lauantain puhkunut ihanan reipas tuuli oli tyyntynyt ja maa oli jäässä sen mitä pari pakkasastetta maata jäädyttää. Mietin, että toteutanko suunnitelmani vaiko en. Toisaalta en ollut kovin innostunut siitä, mutta taas toisaalta... Avasin radion sen verran, että kuulin mitä säästä puhuttaisiin. Ei ennustettu sadetta.
Varmuuden vuoksi piti ottaa mukaan pari kurapukua ja pyyhe, mutta niitä en laittanut reppuun vaan viritin mustekalojen alle. Halusin repun olevan mahdollisimman kevyen jos vaikka sitten vasen puoli käyttäytyisi nätimmin.
Kasilta sitten TripleTan & häkkihökötys lähtivät liikkeelle. Noin kahden ja puolen tunnin päästä oltiin perillä, lääh. Vasen puoli ei ollut juurikaan aiheuttanut lisää epämukavuuksia reissulle. Pystyin jopa vetämään koko menomatkan vasemmalla kädellä. Toki häkkihökötys oli nyt kevyempi kun siinä ei ollut matkalaukkua ; ) Niin ja reppu myös oli kevyempi nyt kuin Ruotsin reissun jälkeen.
Puoli tuntia oli ihan hyvä hengähdysaika. Viritin pojat pyörätelineeseen ja sitten alkoi nesteen jakaminen. Sen jälkeen evästin banskun. Sitten vaan odoteltiin hetkeä, jolloin pääsisi sisälle.
Kun ovi aukeni, niin ekana vein sisälle Ticon & häkkihökötyksen. Kun häkki oli pystyssä ja Tico siellä, hain karvapallot. Jomi häkkiin ja peitto päälle. Häkistä ei saa nähdä tai muuten se tietää melusaastetta.
Vaihdoin Sonylle hihnan ja sitten odoteltiin. Odoteltiin alkamista ja yhtä koirakkoa. Ihan viime tingassa he sitten tulivat. Oli ollut vaikeuksia löytää uusi reitti alueelle kun vanhaahan ei enää oo muutamaan vuoteen voineet autoilijat käyttää. Siinä kun juteltiin, niin ihan huomaamatta kermis oli alkanut nuuskutella siskon italiaanoa. Hups. Eipä siinä kuitenkaan ollut mitään, sillä ihan nätisti kermis pentua nuuskutteli : )
Aluksi molemmat kouluttajat kävivät koskettelemassa koiria ja sitten tehtiin jako. Isoissa oli kolme pentua ja pari konkaria. Oli seisotusta rivissä ja mulle uutuutena sellainen, että pujottelu tehtiin rivissä. Se ei ollut se uutuus vaan se, että kesken pujottelun kouluttaja pysäytti koirakon ja silloin koira piti laittaa näyttelyasentoon. Tehtiin tuo pari kertaa. Oli kolmio ja parijuoksu. Oli ympyrässä kävelyä (kyllä, kävelyä, ei ravia) ja pujottelua. Tuota oli paljon ja viimeinen ympyräpujottelu tehtiin tosi pienessä ympyrässä. Koirien välistä mahtui just ja just. Tämä olisi mennyt kermikseltä paremmin, ellei vihinpentu olisi tehnyt leikillistä hyökkäystä kera näykkäisyn. Ei ollut kiva ylläri Sonylle ja sen jälkeen se vähän pälyili muita koiria. Kaikki muut pujottelut olivat menneet ihan hyvin. Kerran oli et.
Tällä kertaa ei ollut yhtään sitä mikä on kermikselle vaikeinta: yhteisympyrässä ravaaminen. Mutta ei se mitään, sillä musta oli kiva kattoa miten kouluttaja otti huomioon pennut : ) Kosketteluissa Sony oli ihan pro. Sitä sai silittää voimakkaasti kaksin käsin ja siinä herra seisoi namia tuijottaen. Taisi vaan nauttia kun häntä silitettiin ;D
Koulutuksen jälkeen Sonyn onnistui livahtaa taas nuuskuttelemaan pentua. Nakilta haiseva suupieli oli tosi mielenkiintoinen nuuskuttelunkohde. Siis vaikka juttelu siskon kanssa oli vienyt huomion, niin onneksi ei päässyt tapahtumaan mitään. Ilmeisesti puolivuotias pikkuherra on Sonyn mielestä ihan siedettävän ikäinen vieras uros. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt.
Vaihdon kermiksen jompuun ja Jomihan meni heti kaveriaan moikkaamaan. Into piukalla kohti toista ja korvia tutkimaan. Italiaano ei ollut yhtä ihastunut kamunsa näkemisestä vaan käski kai koirakielellä toista painumaan kuusikkoon.
Toko aloitettiin niin, että kaikki kävelivät vuorollaan kouluttajan luo ja kouluttaja vähän silitteli koiria. Sitten mentiin hallin vastakkaiselle seinustalle odottamaan makoilun alkua. Päätin, että leikin vähän sitä leikkiä, mutta paikkiksen halusin ottaa istumisena. Kun koirat piti laittaa maahan yksitellen, laitoin Jomin maahan. Se oli vaan pieni lisätreeni, että ei pidä välittää mitä muut sanoo vaan omistajan sanoja on kuunneltava. Kun koirat olivat maassa, kysyin, että voinko jättää omani istumaan. Nostin Jomin ylös ja sitten jätin ukon.
Olipa kamala istuminen! Ukko nuuskutteli kyyryssä minkä ehti. Myöhemmin selvisi, että Jomin vieressä oli kohta juoksunsa aloittava narttu, että siitä lienee tuo pohjakosketus. Paikoillaan se pysyi joo, mutta omigosh muuten. Palatessani koiran luo, kiersin sen taakse ja pysähdyin hetkeksi, kuten oikeasti liike menee. Sitten palkkasin ukon ja laitoin sen maahan. Leikittiin taas mukana ;D
Kaukoja oli seuraavaksi ja ei mennyt kovin kehuttavasti. Herra ei noussut heti istumaan ja sitten myös liikkui. Ihan kamalaa siihen verrattuna mitä tuo on joskus ollut...
Sitten oli ympyrässä seuruuttamista. Kun mentiin niin päin, että se narttu oli meidän edessä, voi elämä mun casanovaa. Hoh hoi. Toisin päin meni paremmin. Mitäs jos jompula-pompula poistettaisiin ne sun pikkuaivot, jotka toisinaan näyttävät olevan the aivot? ;D
Kouluttaja jakoi tötsiä, jotta muut pystyivät harjoitella merkin kiertoa sillä välin kun yksi teki liikkeestä maahan. Taas olin innoissani, että sain kokeilla kiertoa. Tötsiä ei riittänyt jokaiselle, mutta meillä kävi silleen tuuri, että meidän pari ei halunnut paljon treeniä, niin me saatiin treeniä niin paljon kuin haluttiin. Ensin lähetin Jomia sinne päin, jossa tehtiin jäävää. Se oli liian jännittävää mulle vaikka ei Jomi minnekään lähtenyt. Kiersi merkin ilman ongelmia : ) Rauhoittaakseni takovan sydämeni vein merkin toiseen paikkaan. Nyt vastassa oli seinä, mutta sivuilla muutamien metrien päässä muita koiria. Lähetin ensin lyhyen matkan päästä ja kun se meni hyvin, pidensin matkaa. Pisimmillään päästiin muutaman metrin lähetysmatkaan. Suurempaan ei tila antanut myöten. Mutta hyvin meni eikä jompu edes ajatellut menevänsä kavereita moikkaamaan : )
Jäävä meni nappiin, mutta pakissa tuli takkiin... Siis seuraavaksi pakki päälle. Jomi peruutti tosi hyvin ja useita askelia ihan suoraan. Kouluttaja kehui Jomin pakkia. Aina välillä treenailin sitä ja sitten yhtäkkiä pieni kynsinippu jäi mun monon alle :/ Voi viu. Sen jälkeen alkoi vinotus. Jo heti ekalla askeleella Jomin arse lähti vasuriin. Yritin sitten treeniä niin, että palkkasin ihan pienestäkin oikeasta tekemisestä, mutta kun kouluttaja tuli toisen kerran kattomaan meitin pakitusta, jompuli-pompuli islanninpumpuli vinotti.
Sitten kouluttaja viritti parista tötsästä ja rimasta hypyn, jota muut saivat hyppiä sillä välin kun yksi teki ruutua. Oih ja voih miten tyhmä ja saamaton jajaja joku osaakin olla. Ruutu alkaa tuntua jo eräänlaiselta häpeätahralta kun ei oo tullut sitä treenittyä. Vielä viime vuoden puolella selitykseksi kelpasi lähes jatkuva vesisade, mutta entäpä vuoden vaihduttua, jolloin myös säätyyppi vaihtui? Mikään ei estäisi mua tamppaamasta lunta sen verran, että saisin pihalle viritettyä ruudun. Niin, paitsi, että lumivuoren kasvattaminen on kivaa ja kuvailu myös... ;D Eniten tässä saamattomuudessa harmittaa se, että nyt olisi jälleen kerran taas uudelleen ollut tilaisuus kokeilla ruudun sujumista jossain muualla. Vaan kun ruutu on vielä(kin) lähtöruudussa, vein ruutuun namin, lähetin ruutuun ja sitten käskin koiran maahan kun näin kouluttaja halusi. Suoritus oli täydellinen kera pienen avustuksen ; )
Hyppyä kokeilin tyyliin avo, mutta kytkettynä. Sitten vaan hyppyytin ukkelia sen yli. Eipä tuossa ollut ongelmaa. Hyvin sujui avo-hyppy, vaikka riman alta olisi päässyt.
Viimeisenä oli luoksari. Olisi pitänyt ottaa se niin, että Jomi olisi jäänyt makoilemaan, mutta jätin kuitenkin sen istumaan... Hyvin se kuitenkin meni.
Aijjettä oli taas kiva toko! Kouluttajana oli joku mies. Siis tosi kivaa kun nykyään voi TKY:kin koulutuksissa treeniä merkin kiertoa ja mun ruttuista ruutua! Siis todellinen parannus on tapahtunut treenitasossa hallikaudella : )
Sitten äkkiä karvasammakot kiinni pyörätelineeseen ja Sonyn kanssa otin mukaani loput kamat. Häkin vein ulos koottuna, sillä en halunnut jumittaa toisten kotiinlähtöä. Hyvinhän se häkkyrä mahtui ovesta, joten mahdollisella seuraavalla kerralla voin koota häkin jo odotellessa. Siinä säästyy vähän aikaa kun ei tartte koota häkkiä hallissa.
Niin, Tico ei tehnyt mitään muuta kuin kökötti häkissä, mutta varmasti se oli iloisempi, että pääsi mukaan kuin, että olisi jäänyt yksin möksävahdiksi. Tähän päädyin kun tuumailin, että periaatteessa Jomille näyttis on turhaa kun taas Sonylle ihan tarpeen. Jos ottaisin mukaani kaksi, se tarkoittaisi, että myös häkki pitäisi ottaa mukaan. Siispä Ticon mukaan tulo ei paljon asiaa vaikeuttanut. Yhtä monta kättä mulla oli silti käytettävissä ja kun noita voi taluttaa yhdellä kädellä, joten ticoli mukaan myös.
Reissuun meni liki 8 tuntia. Kurapukuja ei tarvittu. Tullessa oli kyllä sen verran märkää, että koirista tuli kuratassuja & –massuja. Jos karvapalloilla olisi ollut puvut, niin sitten olisi pitänyt pestä puvut & koirat. Toki koirissa olisi ollut vähemmän pestävää jos niillä olisi ollut puvut, mutta kurainen kurapuku on ällöttävä : D
Kyllä tuli hiki kun käveltiin takaisin. Yök. Inhottavaa! Lienee sanomattakin selvää, että kunhan koirat oli pesty, niin sitten oli mun vuoro suihkutella. Se oli kyllä autuutta!
Reissu lienee sai adrenaliinin virtaamaan sen verran vilkkaasti, että en nukahtanut lueskellessani. Kepeästi valvoin myöhään yöhön. Joskus yhden kahden aikoihin päästin koirat käymään pihalla ja yllätyin. Oli satanut lunta! Jotenkin olin ollut siinä uskossa, että tammikuun talvi oli vaihtumassa vesisateisiin ja ikävän näköiseen luontoon. Vaan ei sittenkään. Talvi taisi tehdä paluuta? Asian oikeasta laidasta mulla ei ollut mitään käsitystä elettyäni pari päivää mediapimennossa.
Maanantaina avasin ration sen verran, että kuulin mitä säästä puhuttiin. Näytti ihan hyvältä säältä lähteä asioille. Ei vaan olisi huvittanut. Toisaalta sitten se sama ajatus olisi vainonnut tiistaina ja kukaties millaista säätä silloin oli tiedossa. Eikä enää loppuviikosta uskaltanut ajatella lähtevänsä yhdestä syystä... Siispä loppu jahkailulle ja menoksi.
Kolme tuntia siihen meni kun pyöräilin siellä sun täällä ja hain pojille ruokaa. Noh, eipä tarvinnut enää sitä miettiä ja viikon kauppailukin oli hoidettu. Hyvä minä.
Se, että italiaano oli ärähtänyt Jomille, sai tekstarit suihkimaan mun ja siskon välillä. Mietittiin, että mahtoivatkohan pojat tulla enää toimeen kun niin oli päässyt käymään? Jomi ei ollut vastannut toisen ärhentelyyn, mutta ei sitä voinut tietää, että mitä mieltä italiaano oli Jomista. Väsyneenä italiaano näyttää itestään vähemmän mukavamman puolensa. Asiasta on myös keskusteltu kotona. Ja, väsymystähän mä olinkin epäillyt äksyilyn syyksi. Pentusella oli ollut niin paljon kaikkea uutta, että varmasti väsytti. Onneksi ei ärähtänyt Sonylle kun se italiaanoa koulutuksen jälkeen nuuskutteli. Sony oli kyllä rauhallisempi kuin Jomi, että siksi varmaan italiaano ei käskenyt Sonya painumaan kuusikkoon. Ja voihan olla, että ei vieraalle koiralle uskaltanut sanoa mitään.
Viestittelyn tuloksena päätettiin kokeilla, että vieläkö pojat tulivat juttuun. Asia hoidettiin pois päiväjärjestyksestä heti maanantaina. Töistä kotiuduttuaan sisko nappasi italiaanon ja ilmestyi mun pihalle. Herra oli ihan nätisti kun aidan läpi Jomia katteli. Pihankin puolella oli ihan sopuisa, joten mitään ikävää ei ollut kehkeytynyt poikien välille : )
Miltei pari tuntia he olivat mun pihalla. Pojat juoksivat ja leikkivät jonkin verran, mutta välillä vaan olivat. Jomi istui haaveilemassa lumikasan päällä. Mutta edelleen tulivat toimeen ja hyvä niin. Ahmateilla ei tullut nameistakaan kinaa vaan sulassa sovussa nuuskuttivat niitä maasta.
Maanantai oli valjennut kauniina. Lumikuorrutteinen maisema oli kuin sadusta. Lunta ei ollut kuin sentti tai kaksi, mutta silti oli kaunista. Pakkastakin vain pari astetta, mutta kosteus oli saanut lumen liimaantumaan puihin, aitaan, puskiin...
Maanantaina lunta oli tullut niin vähän, että en viittinyt kolata sitä. Mielessä kyllä kävi, mutta turhaa sitä oli kolaa naarmuttaa niin vähäisellä lumimäärällä. Tiistaihin herätessäni sain huomata, että lunta oli tullut lisää ja nyt sitä oli sen verran paljon, että kannatti kolata. Siis lumivuoren kasvukausi ei vielä ollutkaan ohi : )
Lunta satoi, tai kai se oikeasti oli räntää. Anyway, tosi märkää se oli ja asteita +2. Kumipuku päällä kasvatin lumivuorta. Pojat olivat sisällä, sillä ne olisivat vaan kastuneet sen puolentoista tunnin kolashow:n aikana. Etenkin ticoli olisi saattanut alkaa palella.
Lumivuori kasvoi reippaasti ja kun kolaaminen oli ohi, pojat pääsivät ihmettelemään kasvanutta vuorta.
Lueskellessani kuuntelin miten ränni lauloi. Mietin, että nytkö lumi sitten taas teki lähtöä? Kyllä siellä ulkona varmaan ihan vettä satoi. En tarkistanut asiaa. Satoi tai ei, niin ei maisema ollut dramaattisesti muuttunut kun tuli aika lähteä agiin. Silloin ei enää satanut. Eikä ration mukaan enää pitänyt sataa, joten päätin laittaa lenkkarit. Loskaisesta kotitiestä niillä selvisi, joten varmasti myös loppumatkastakin kun yleensä tiet ovat paremmassa kunnossa mitä kauemmas täältä maaseudulta mennään. Ja niinhän se oli, että koululta eteenpäin saatiin kävellä lähestulkoon puhtaalla asfaltilla. Oli märrrkää, muttei kuraista, joten Jomi selvisi hallille heijastinliivissä ja ilman pyyhettä.
Agissa oli taas vaan kolme koirakkoa. Yksi koira on saikulla ja yhdellä alkoi juoksu. Yhdestä ei oo vieläkään kuulunut mitään. Kouluttaja oli suunnitellut jotain kontaktiesteisiin liittyvää juttua, mutta kentällä ei ollut yhtään kontaktiestettä, joten suunnitelmaa piti muuttaa.
Mitään varsinaista teemaa ei ollut, mutta japanilainen piti tehdä 2 ja 3 esteen välissä. Muuten sai tehdä mitä huvitti. Hyppy, muuri, putki, hyppy x 2, putki, hyppy x 2, pussi, putki, kepit, hyppy x 2, putki ja hyppy x 3.
Toisen putken jälkeinen hyppy tuotti mulle päänvaivaa. Se piti hypätä takaa. Sitten vielä kun rata jatkui viistosti oikeaan sinne päin mistä tultiin, niin en tiennyt miten selvitä moisesta. Muuten ei tuntunut olevan isompia ongelmia. No, se japanilainen tietty mietitytti, mutta teoriassa ainakin tiesin mitä piti tehdä.
Kysyin kouluttajalta, että mitä sen putken jälkeen kannattaisi tehdä. Näytti heti pari vaihtoehtoa ja sitten keksi, että Jomille voisi siinä kohtaa sopia jaakotus. Oivalluksesta innostuneena kouluttaja päätti, että mun takia siinä kohtaa tehtiin jaakotus ; )
Japsia ei tehty, mutta silti Jomi meni putken oikeasta päästä sisään : D Se toinen putki yllätti. Vaikka olin vaihtanut puolta sen takia, että herra ei menisi väärästä kolosta sisään, niin sinne meni aina vaan uudestaan. Ei meinannut millään tajuta, että EI sinne : D En olisi kyllä osannut odottaa moista. Jaakotus sujui (!) ja loppuratakin sen mukaan mitä olin suunnitellut. Ainoa vaan, että yksi hyppy jäi väliin. Se vahinko oli tapahtunut jo rataan tutustumisessa. Mun rataan sitä hyppyä ei kuulunut : D Eli ensin otettiin se hyppy mukaan ja sitten tekemään japsia.
Ja japsiin sitten menikin aikaa! En meinannut saada millään sujumaan sitä. En tajua, sillä teknisesti ei ole vaikea juttu. Jaakotus on vaikeampi. Jompuli istutettiin varmaan sen sata kertaa lähtöön uudestaan kun omistajan ajoitus oli ihan pielessä. Uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Sorryy. Sitten Jomi sai alkaa lähteä muurin takaa, mutta ei edelleenkään sujunut. Vasta sitten kun kouluttaja neuvoi, että vaan pyydän Jomin mukaani, niin jonkinlaista japsia saatiin näkyviin. Tuolloin Jomin lähtöpaikaksi oli muuttunut muurin toinen puoli. Tuon sähellyksen aikana tuli taas ilmi, että Jomin kanssa pitäisi olla tarkkana linjojen suhteen. Hyppy, joka oli tavallaan muurin jälkeen, mutta tavallaan tosi sivussa, niin sinne Jomi meni toistuvasti. Koska mun linja kertoi niin. Ja meikä taas koirana ei olisi ikinä keksinyt eksyä sinne : D Ainakin nyt tuo tuntuu tosi hankalalta, että Jomi on noin noiden linjojen perään. Herranen aika mä en siinä menossa ehdi miettiä, että mitä mun linjat kertovat! Vaan kylläpä tuohon japsiin meni aikaa, että oikeestaan hyvä kun oli vaan kolme koirakkoa ; )
Mutta ei kai se ollut ihan hukkaan käytettyä aikaa kun toisella kierroksella japsi sujui. Toisen putken kohdalla kinattiin taas siitä oikeasta reiästä. Jaakotuksessa olin liian hidas. Kepeissä yllättäen jätti viimeisen välin menemättä. Mutta maaliin selvittiin ja jompu sai fileensä. Se näki kun mä annoin sen kouluttajalle ennen rataa. En ollut ehtinyt jättää Jomia kun pieni jo alkoi kipittämään kohti kouluttajaa : D Ensin rata ja sitten file. Kouluttajan oli määrä heittää se Jomille radan lopussa, jotta saatiin samalla vähän treenata eteenpäin menoa.
Hallille mennessä oli vähän sadellut. Sääherra ei ollut osannut päättää, että sataako vettä vaiko räntää ja millä volyymillä. Tai eikö sada mitään. Kun sade oli noin kirjavaa, niin en mä juurikaan kastunut. Kotimatkalla ei satanut. Maa oli alkanut ihan hitusen jäätymään. Autotien vieressä piti kävellä loskassa ja kohdassa joka vietti ihan hitusen alaspäin, mä muksahdin arsiilleni. Loska on liukasta eikä lenkkarit taida olla ne vähiten liukkaat kengät. Muuten kyllä lenkkarit oli hyvä valinta.
Keskiviikkonakin pääsin lumivuoren kasvatushommiin. Pojat saivat olla pihalla kun mitään ei satanut. Lumi oli tosi märkää ja korkeutta oli vaikeaa kasvattaa lumen tartuessa kolaan. Tällä kertaa vuori lähinnä kasvoi leveyttä. Kolaamisen jälkeen heittelin lapiolla vähän lunta vuoren päälle, jotta pojat voisivat tiirailla vähän korkeammalta.
Lumi oli pehmeää, joten pojat saivat nuuskutella aamupalansa lumivuoren rinteiltä. Jotenkin se kamerakin tuli ulos... Miten lie onnistui livahtamaan ; ) En ottanut paljon kuvia. Lähinnä koitin saada kuvaa kun pojat ettivät nappuja. Varsin hyödyllinen kuva siis ; )
Nappujen nuuskuttelua.
"No nyt löytyi nappuja!"
Tietsikkapaasto oli päättynyt varhain keskiviikkoaamuna parin tunnin lenkin jälkeen. Edelleenkään ei ollut mitään isompaa hinkua avata konetta, mutta kai se alkoi olla jo vähän pakkokin jos vaikka sähkäriin olisi tullut jotain tärkeetä postia. Ja olihan siellä. Tkamu ilmoitti, että perjantaille suunniteltu lammastelu ei nyt onnistunutkaan. Noh, eipä sille voinut mitään. Syy oli ihan ymmärrettävä.
Kun kone oli pelittänyt aamulla ihan kivasti, niin avasin sen lumihommien sun muiden jälkeen. Nyt ei tuntunut pelittävän yhtä hyvin, mutta kyllä sen kanssa toimeen tuli. Vaan kun olin saanut vastattua sähkäreihin ja olisin halunnut lukea uutisia, niin latautuminen oli taas hidasta. Myöhemmin illalla yritin kuunnella Kansanradion netistä (kun su olin koulutuksessa, niin jäi kuulematta) kun pitäähän se tietää mistä ihmiset valittaa ; ) Kone oli asiasta eri mieltä ja en sitten kuunnellut ohjelmaa. Nettiradion kuuntelu ei onnistunut ja tämän postauksen kolmen kuvan latautuminen kesti parisen tuntia! Siis kolmen vaivaisen kuvan latautumiseen meni noin kauan!?! : o Joo, just.
Väkertelin ja näpertelin koneen kanssa myöhään yöhön kunnes yhtäkkiä huomasin, että se alkoi pelittämään paremmin. Kokeeksi hain sen ohjelman, jota en aiemmin saanut kuulla ja nyt onnistui. Nettiradiokin toimi hyvin. Muutenkin sivut latautuivat ihan hyvää vauhtia. Ehkäpä se on sitä kun yöllä on vähemmän kompuutterinkäyttäjiä, niin mun etanakin mahtuu niillä väylillä kulkemaan vähän liukkaammin. Tiedä sitten, mutta tuntuu, että yöllä tuo toimii paremmin. Mutta jotain häikkää siinä kuitenkin on kun enää ei tunnu onnistuvan nettiradion kuuntelu, kuten ennen onnistui. Ei oo kovin toiveikas olo vkl:n avausohjelman kuuntelun suhteen :/ Mulla on kyllä yksi plääni, jota aion kokeilla jos todellakin näyttää ettei onnistu.
Tämä viikko on mennyt odotuksen merkeissä. Keskiviikosta eteenpäin oon ollut varautunut siihen, että pihalle saattaa ilmestyä auto, joka tuo terveisiä merten takaa. Toistaiseksi niin ei ole käynyt ja oon kyllä vähän pettynyt kun viimeksi sain lähetyksen päivän kaks ennen virallista päivää. Nyt ei taida niin käydä. Jos sitten edes huomenna kun huomenna on se the päivä. Mutta on tuo toimitustapa vähän kökkö kun mitään ei etukäteen ilmoiteta vaan yhtäkkiä ilmestytään pihalle. Mitäs sitten jos ei ole kotona? Kai sen lähetyksen voi myöhemmin noutaa postista? Pakkohan se on, sillä sehän olisi aivan älytöntä jos lähetys lähtisi sitten bumerangina takaisin. Mutta tuota lähetystä tässä oon odotellut enkä sen takia halua pihaa pidemmälle päivällä poistua, ja siinä oli myös syy, miksi oli hyvä hoitaa asioinnit alkuviikosta. Jaa mikäkö lähetys? Söörin uusin albumi of course : )
Viikko sitten tuli lentävä lähtö tokoon. Mä olin jo vähän alkanut valmistella lähtöä, mutta aikomus ei ollut sen enempää tehdä reiluun puoleen tuntiin. Noin tunti ennen suunniteltua lähtöä kouluttaja laittoi tekstaria ja kysyi, että voisinko tulla tuntia aiemmin. Sanoin, että saatan vähän myöhästyä, mutta yritän lähteä mahdollisimman pian. Isoset pihalle ja valmistelut loppuun. Noin vartin päästä olin valmis lähtemään. Toivoin, että ei olisi ollut liukasta, sillä sitten en ainakaan ehtisi. Viesti tuli kyllä niin viime tingassa mulle, että hyvälläkin säällä ehtiminen olisi ollut siinä ja siinä. Eihän se tietenkään mikään maailmanloppu ole jos vähän myöhästyy, mutta mä en tykkää olla myöhässä. Se on inhottavaa.
Johan oli sää kun tokoon mentiin! Räntää tuli vaakatasossa vasten pläsiä. Treenitaskun laitoin reppuun, jotta josko se siten pysyisi kuivempana. Jomilla oli puku päällä. Mulla teltta ja kumipöksyt. Kävellessäni mietin, että olisi vaan pitänyt vastata, että ei ehditä. Siinä olisi ollut hyvä tekosyy säästää yksi kerta myöhemmäksi... Sadetta ei kestänyt koko matkan eikä ollut liukasta, joten ehdittiin hallille ajoissa ja vieläpä ihan suht kuivina.
Alkuun otettiin koiraa sivulle eri kulmista ja sitten oli häiriötreeniä. Ymmärsin, että oli yhdistetty kaksi ryhmää, joten nyt oli paikalla seittemän koirakkoa. Mentiin ympyrään ja jokainen vuorollaan seurautti koiransa vastapäätä olevan koirakon kiertäen. Jomi ei oikein keskittynyt seuraamiseen. Sitten vaihdettiin vähän paikkoja, jotta toisella kertaa koirat saivat uuden kierrettävän. Kun yksi teki, muut koirat olivat maassa. Ei oikein tuokaan seuraaminen mennyt kovin hyvin.
Sitten jokainen sai ottaa omaa tilaa ja harjoitella noutoa tasonsa mukaan. Jomilla meni nouto hyvin, mutta hihnaa pidemmälle en viittinyt kapulaa heittää.
Hyppy meni hyvin myös ja sen jälkeen aussilainen heitti meidät pysäkille.
Tänään ei tullut yhtä pikaista lähtöä vaan lähdin ihan suunnitelman mukaan. Oli kiva pikkupakkaskeli.
Toko aloitettiin lelukujalla. Lattialle oli ripoteltu erilaisia pehmoleluja. Vähän myöhemmin kouluttaja lisäsi lelujen väliin yhden namipurkin. Ensin piti vaan kävellä kohti kujaa ja vähän ennen leluja kehua ja palkata. Sitten uusi lähtö ja kujassa käännös vasempaan. Vielä yksi uusi lähtö ja kujassa käännös oikeaan. Koiraa sai seuruuttaa namilla tai lelulla jos halusi. Päätin kokeilla sellaista, että hetken kiusasin Jomia namilla ja sitten laitoin sen oikeaan käteen. Liekö tuo oli se juju, mutta jokaisella kerralla ukkelin vire oli hyvä ja ei hairahtanut tutkimaan pehmoja : )
Kun kaikki olivat tehneet nuo yllämainitut, niin sitten piti seuruuttaa kujan läpi suoraan. Kouluttaja lisäsi namisyöttejä lelujen joukkoon. Jomi kun huomasi, että mitä kouluttaja teki, koiruus koitti lähteä kohti nameja.
Ensin taas muutaman askeleen seuruutus ja sitten palkka. Sitten läpi kujan. Taas olin hetken kiusannut Jomia namilla. Liekö sitten sen takia herralla oli varsin lentävä lähtö kun lähdettiin suorittamaan kujaa. Virettä oli jopa pikkuisen liikaa, sillä se oli siinä ja siinä, että edistikö koiruus vaiko ei.
Sitten kaukoja. Otin erilaisilla matkoilla ja välillä useamman käskyn peräkkäin ennen palkkaa. Hyvin meni. Koiruus ei liikkunut yhtään. Ainoa vaan, että jo alkuasento oli vino. Jomi tuppaa menemään maahan vinoon kun se samalla yrittää kattoa mua silmiin.
Paikkis olikin tällä kertaa erilainen. Se tehtiin koira kerrallaan (koirakoita oli vain kolme). Kaksi koiraa oli kiinni seinässä, yksi makoili / istui miten ite kukin halusi koiransa asettaa, omistaja oli piilossa ja muut ihmiset kera kouluttajan häiriköivät koiraa. Mielenkiintoista!
Olisin halunnut kokeilla istumista, mutta pelasin varmemman päälle ja jätin jompun makoiliemaan. Kouluttaja ohjeisti muita, että ei kannattanut mennä liian läheltä Jomia kun se on niin ihmisystävällinen ja kyllähän herran häntä alkoi vipittää kun tarpeeksi lähelle mentiin. Kävin välillä palkkaamassa pientä. Hyvin pieni sammakko pysyi maassa : )
Merkin kierrolla päätettiin koulutus. Taas olin ihan innoissani siitä. En osaa sanoa, että montako metriä välimatkaa oli, mutta hyvin jompu kiersi merkin kahdesti : ) Nyt jopa onnistuin näyttämään merkin sille ennen lähettämistä.
Kouluttajan kyydillä päästiin postilaatikoille. Kiitokset kyydistä ja kivasta treenistä : )
Tämän riipustuksen opetus oli se, että jos musta ei vähään aikaan kuulu, voi olla, että taas oon kyllästynyt tappelemaan kompuutterin kanssa. Tällä hetkellä pidän hyvin mahdollisena uutta tietsikkapaastoa jos tälläinen meno vaan jatkuu.
Ainnih. Pakko vielä kertoa, että viime viikkohan oli sateinen. Yhtenä yönä olin päästänyt pojat käymään pihalla. Annoin niiden olla siellä jonkin aikaa ja kun avasin oven, isoset pujahtivat sisään. Yleensä Jomikin on ollut siinä, mutta nyt ei ollut. Huhuilin ukkelia kuiskaten, mutta herraa ei näkynyt. Odotin jonkin aikaa, mutta ei. Menin kattomaan keittiönikkunasta ja mitä näinkään! Siellä se Jomi istuksi lumikasan päällä kuono kohti lähipeltoa. Sade ei tuntunut haittaavan pätkääkään xD Sateen ropina vissiin esti koiruutta kuulemasta mun huhuilua. Laitoin kengät jalkaan ja meni portaiden alkuun. Sanoin herra tähystäjän nimen ja sieltä se juoksi mun luo. Jotenkin niin herttaisen hupaisaa miten toinen tyksii lumikasasta. Kuvassakin herra istuu – missäs muualla kuin lumikasan päällä.
Kommentit