Tällä kertaa isosilla oli parempi sunnuntai. Paahdin niiden kanssa 1,5 tunnin lenkin, ennen kuin lähdin Jomin kanssa. Ens kerralla pitää herätä 15 minsaa aiemmin, ettei oo niin tiukkaa meininkiä.
 
Taas korviani helli EJ ja ei siitä wannabeestä olla vielä päästy eroon... Hallin pihalla Jomi tietty haukkui kaikki koirat. Sisällä herra oli kuitenkin hiljaisempi kuin ekalla kerralla. Haukkui se silti, mutta vähemmän. Oli mukavaa huomata, että toinen niistä kivoista miekkosista oli kouluttajana. Toisena oli tuttu nainen. Kun menin sisälle halliin, tuo mies sanoi, että pentu oli kasvanut (näki Jomin silloin siellä kuppiksella) ja, että sillä on vahvat luut. Miksen mä näe sitä livenä? Kuvissa se kyllä näyttää siltä. En tiedä mitä vikaa mun silmissä on, mutta mun mielestä Jomi näyttää kuvissa erilaiselta kuin luonnossa. En näe isosia samallalailla. Ne näyttävät mun silmissä aina samalta, kattoipa niitä sitten mistä vaan. Hämmentävää.
 
Koulutus alkoi kiertelyllä. Saikin juosta useamman rundin peräkkäin. Muistaakseni Jomi liikkui hiljaa. Palkkailin sitä liikkeessä. Pujotteluakin oli (en muista oliko kerran vaiko kaksi). Ihan kivasti pieni pujotteli ja antoi muiden mennä ohi.
 
Ryhmä jaettiin isoihin ja pieniin. Isojen hampaat käytiin kattomassa kahdesti. Jostain syystä me jäätiin molemmilla kerroilla paitsioon. Ok, Jomi voisi kokonsa puolesta olla pienissä, mutta mikään pöytäkoira se ei kuitenkaan oo (toivottavasti). Kouluttajana ollut nainen kyllä tiesi Jomin rodun. En viittinyt pitää meteliä asiasta. Myöhemmin Jomiakin tsekkailtiin kun vaan edelleenkin roikuttiin isoissa koirissa. Tsekkailut menivät hyvin.
 
Liikkumista oli paljon. Sitten oli jonkin verra et ja kolmiota. Jomi liikkui kaikin puolin hyvin. Kolmesti oli parijuoksua ja hyvin meni. Seisomiset meni myös kivasti. Kerran jossain seisotuksessa kouluttaja sanoi, että Jomin etutassut voisivat olla vähän eri paikassa (en muista, että oliko kyse edemmästä vaiko taaemmasta). Mä aattelin, että jaa, mulle riittää, että se seisoo. Emmä jaksa alkaa asettelee. Jos asento ei tuu luonnostaan, saa olla. Jottei Jomista tulisi liian täydellistä kuvaa, niin täytyy kertoa, että kyllä se haukkuikin jonkin verran. Mutta olipa joskus hiljaa kun muut haukkuivat. Tuota ärsykettä oli tarjolla, sillä koulutuksessa oli kaksin kappalein mun koirien kimppuun hyökänneen ärrierin rotukaveria. Molemmat niistä olivat aika samanlaisia rähjiä. Mietin vaan, että jos Sony olisi ollut siellä, niin olisi tainnut herra haljeta kiukusta niiden ärriereiden vuoksi..
 
Mun ei pitänyt, mutta kuitenkin jäin sinne vielä toiseksikin tunniksi. Vieläpä ihan oppilaaksi. Syy siihen on niinkin hölmö, että kouluttaja oli niin kivan oloinen ihminen, että halusin mennä sen treeniin. Siellä oli nyt kaksi kouluttajaa ja tämä mukava tuli aloittelijoille.
 
Mistäkö tiesin, että se on mukava? Näyttelyn loputtua se tuli multa kyselemään Jomista. Jotenkin se oli niin leppoisaa juttelua, että pyysin, jos nainen kattoisi Jomin hampaat kun oltiin menossa näyttelyyn. Ihan ok Jomi antoi kattoa suuhun. Kävin ulkona pissattamassa pientä ja mietin kuumeisesti, että lähdenkö vaiko jäänkö. Kun menin takaisin sisälle, niin siellä oli menossa se tutustumisjuttu, joka tokossa yms. on. Tuo nainen sanoi sille toiselle kouluttajalle, että kattoisi Jomin hampaat kun se on menossa näyttelyyn. Jomin hampaat katottiin kun pieni istui hienosti mun vasurissa.
 
Koulutus taisi alkaa ihan perusasennon harjoittelulla. Tätä onkin tullut otettua hieman Jomin kanssa, joten ihan alusta ei lähdetty liikkeeseen. Meni ihan kivasti. Samoin meni maan kanssa.
 
Treenittiin katsekontaktia. Eli laitettiin nami istuvan koiran eteen ja vasta katseen jälkeen sai ottaa sen. Vaikka Jomi onkin ahmatti, niin ei tässä ollut ongelmaa sen jälkeen, kun Jomi oli idean hokannut. Siihen taas ei kauaa mennyt. Tätä samaa tehtiin maassa olevan koiran kanssa. Tässä oli semmoinen hassu “onkelma”, että alkuun Jomi ei ottanut namia, vaikka saikin luvan.
 
Seuraamista treenittiin myös. Kivasti meni. Hyppyäkin saatiin kokeilla. Tai no, hyppy ja hyppy, kun oli vain yksi lauta, joka oli enemmänkin kuin kynnys. Mutta tulipahan ehkä vähän sitä ideaa. Reippaasti Jomi tuli laudan yli. Ei ihmetellyt estettä millään lailla.
 
Lopussa oli ohittelutreeniä. Meitä oli kolme koirakkoa. Kaksi meni eri suuntaan ja se yksi niiden kahden välistä toiseen suuntaan kuin nuo kaksi. Tämän treenin aikana huomasin, että Jomi alkoi väsyä. Sille ei enää kelvannut namit, joten silloin on tosi kyseessä. Ohittelu oli Jomin osalta enemmänkin muiden moikkailua.
 
Lopussa oli se paras: koirat saivat nuuskutella toisiaan. Ihan ykköstä Jomia aatellen! Toisesta ryhmästä tuli siihen tolleri ja sitä Jomi alkuun haukkui, mutta lopulta nuuskutteli sitäkin.
 
Maanataina oli taas Ticon päivä. Nyt pääsi pyörällä tosi hyvin. Tuuli oli niin kylmä, että varpaat ja sormet jäätyivät. Oltiin perillä hyvissä ajoin ja tuona aikana ehti tulla kali-kali-kylmä, kun odotteli sisälle pääsyä. Sisälläkin palelsi, jos sattui menemään todennäköisesti ilmastoinnin ohi.
 
Mitäpäs mä tästä kerrasta sitten muistan? Ekana oli spiraali vasuriin. Spiraalia oikeeseen sai treeniä itekseen. Tico meni hyvin.
 
Spiraalin jälkeen otettiin muutama parin kyltin sarja. Yksi oli ainakin niin, että liikkeestä perusasentoon, koira maahan, koiran kierto ja koira lähti suoraan maasta liikkeelle. Seuraavalla kyltillä oli muuten sama, mutta nyt kierrettiin istuva koira. Tico teki kuulemma oikean mallisuorituksen :)
 
Ääh, ens kerralla kyllä naputtelen luuriin muistiin, että mitä me tehtiin, sillä tää on ihan kökköä, ettei muista! Semmosta nyt ainakin oli, että koira otettiin liikkeestä eteen ja sitten yksi askel taakse ja pysähdys. Sama kahden ja kolmen askeleen kanssa. Hyvä hyvä, Tico.
 
Pysähtelyä edellisen kaavan mukaan oli sillä erolla, että koira oli sivulla ja askeleet eteenpäin.
 
Murh, tässäkö oli kaikki? Ei kivaa tämmönen. Anyway, odotellessa treenin Ticon kanssa sitä, että Tico vaan niin kuin istuisi sivulla. Joillekin tämä on helppoa, muttei Ticolle. Ei se siinä pysy kuin hetken. Sitten vaan ihan vaan oltiin ja sekin on Ticolle vaikeaa. Oleskelua oli ihan just treenimielessä. Muuten olisin kai tehnyt jotain muutakin.
 
Kotiin päästiin nopsaan kun oli niin hyvä ajaa. Olin saanut työkaverilta viestin, että se on pois töistä, joten oli mahdollisuus mennä töihin aikaisemmin. Toisaalta se oli tosi hyvä juttu ja toisaalta taas... Hyvää siinä oli se, että jos meni aikaisemmin, niin sitten ehti aamulla nukkua vähän pidempään ennen Sonyn treeniä. Huonoa taas se, ettei sitten illalla ehtinyt nukkua paljoa ennen töitä. Päätin mennä töihin tuntia aikaisemmin. Yritin nukkua, mutta oli vaikeeta saada unta. Ehkä vähän tuli koisittua, vaikea sanoa.
 
Ylimääräisestä tunnista huolimatta nouseminen ei ollut tiistaina sen helpompaa. Kyllä taas meni liian tiukille aika. Siitä huolimatta päätin kävellä koko matkan. Se oli parin tunnin paahto ja just ja just ehdin ottaa Sonyn puvun pois ja antamaan blondiliinille vettä, ennen kuin mentiin sisälle. Eipä tarvinnut hytistä kylmästä ulkona.
 
Tällä kertaa halusin kokeilla, että miten Sony jäisi yksin odottamaan. Ennen mulla on ollut se mukana rataan tutustumisessa. Sony oli oikein hiljaisesti ja nätisti :)
 
Kun meille oli esitelty rata, mua hirvitti. Niin mahottomasti käännöksiä ja mulla menee helposti vasuri ja oikee sekaisin. Lisäksi kun en oo vielä sisäistänyt noita asteita, niin ei ollut kovin varma olo mennä Sonyn kanssa radalle. Siitäkään huolimatta, että kävin sen itekseni läpi kolme kertaa ja kaikki sujui ihan ok.
 
Ensin oli käännös vasuriin. Sitten koira otettiin lennossa eteen ja takaisin sivulle. Koira ei saanut istua vaan liike jatkui kohti täyskäännöstä oikeelle. Spiraalin jälkeen odotti perusasennosta makuulle menneen koiran kierto, josta suoraan kohti 270 käännöstä vasuriin ja sitten täykkäri oikeeseen. Vielä täykkäri vasuriin ja sitten pujottelua. Pujottelun jälkeen oli sitä askel ja pysähdys. Kaksi ja kolme kun oli suoritettu samalla tavalla, niin tuli käännös oikeeseen. Perusasennosta koira eteen ja takaa kiertäen vasuriin (en muista pitikö istua ennen jatkamista). Vielä 270 käännös oikeeseen ja maali.
 
Rata mentiin kaksi kertaa ja eka kerta meni mun osalta ihan lättänäksi. Juu, ne käännökset. Mä joudun ihan miettimään, että missäs se vaadittu suunta onkaan. Tällöin hidastan vauhtia ja Sony kuvitteli sen meinaavan pysähtymistä perusasentoon. Tokalla kerralla meni käännökset paremmin. Ainoa, mistä tuli sanomista, oli mun hieman lyhyistä askeleista siinä kun harpitaan eteenpäin askel askeleelta pidemmälle.
 
Loppuun otettiin semmoinen kyltti kuin houkutus. Oli kaksi merkkipaalua, joissa piti kiertää kasi koiran kanssa. Toisella sivulla oli lelu ja toisella ruokapurkki, jossa kannessa reikiä. Sony ei voinut ohittaa tuota purkkia. Sonyllekin maistuu sapuska ja kun herraa on vielä siunattu hyvällä nenällä, niin se oli liian suuri houkutus Sonylle.
 
Postilaatikossa oli Sonyyn liittyvää postia. Showlinkiltä tuli CACIBin vahvistus ja 5 een kortti M & M. Kotona painuin Ticon ja Jomin kanssa pellolle. Jomi kuunteli ihan hyvin. Pellolla kirmatessaan Jomi väsyy vähän enemmän, niin on sitten astetta mukavampi päivä.
 
Olin taas mennyt töihin tuntia aiemmin, niin päästiin keskiviikkona triplettelemään töiden jälkeen. En tiedä olinko äärimmäisen onnekas, vai eikö mun kotiin tullessa ollut mustaa jäätä. Meikä kun oli polkenut ihan reipasta vauhtia. En todellakaan olisi ajanut niin kovaa, jos olisin tiennyt maan olevan jäässä! Voihan se olla, että alkanut tuuli jäädytti pikapikaa maan liukkaaksi. Oli miten oli, niin liukkauden huomasin vasta, kun olin lenkittämässä koiria. Se oli aika ajoin haastavaa kun Jomi veti. Takaisin tullessa kotiellä laitoin Jominkin kulkemaan nätisti vierelle. Sekin saa hiljaksiin opiskella arkiseuraamista. Se meni ihan kivasti.
 
Mulla oli ollut sen verran hyvä yö, että ei väsyttänyt töiden jälkeen. Päinvastoin virtaa tuntui olevan vaikka kuinka! Jonkin aikaa kotona oltuani aloin valmistella Jomia yksinäisyyteen. Päätin lähteä isosten kanssa käymään rismassa. Siellä oli vehnäjauhot tarjouksessa ja isoset tartti kunnon lenkin, sillä Jomille oli tiedossa ohjelmaa myöhemmin päivällä.
 
Oli kyllä tosi liukas keli. Tarkkana sai olla siitä, mihin astui. Etenkin suojatiet olivat ihan kamalia. Mitä ihmeen materiaalia ne on kun tulevat noin liukkaiksi? Ehjänä kuitenkin reissusta selvittiin.
 
Kotona käytin Jomin pihalla, söin ja menin nukkumaan pariksi tunniksi. Herättyäni taas pihalle koirien kanssa. Jätin isoset pihalle kun pakkasin Jomille reppua. Sitten isoset sisälle ja Jomin kanssa pihalle. Odotellessani leikkelin kynsiä. Ehdin leikata etutassut ennen kuin tkamu ajoi pihaan. Oli miittimeininkiä. Tällä kertaa ei ollut muita kuin me. Lähdettiin kohti Littoisten järveä. Siellä on kiva metikkö ja olin ehdottanut, että voitaisko joskus kokeilla mettäilyä koirien kanssa? Jos vaikka silloin Jomi ei söisi koko ajan maasta kun liikutaan.
 
Ei se syönyt, mutta myöskään ei ollut sen rohkeampi jättiksen suhteen. Jomi pelkää sitä kun se on niin riehakas ja äänekäs. Se on jotenkin hassua, sillä ei Jomi pelkää noita mun kahta pöhköä, jotka myöskin menevät tuohon kategoriaan. Mä en aina ymmärrä Jomin ajatuksenkulkua.
 
Mettäilyssä Jomi tuli kuraiseksi, mutta siltikään en pessyt sitä kotona. Mun ei tarvinnut kun Jomi hoiti peseytymisen ite. Juttelin tkamulle ja oltiin ihan veden rajassa. Yhtäkkiä huomasin Jomin olevan vedessä! En tiedä miten se oli tapahtunut, eli, että oliko se vahinko vaiko ihan tarkoituksella tehty. Jomi ui rantaan. Ei se enää sen jälkeen yrittänyt mennä veteen, mutta ei se myöskään näyttänyt pelkäävän vettä. Jomi siis osaa uida ja vieläpä nätimmin kuin Tico, joka pärskii vettä niin, että lähellä olevatkin kastuvat. Saapa nähdä, että meneekö Jomi ens kesänä veteen. Liekö pieni toteutti jotain kaunistaumisrituaalia näyttelyä ajatellen. Eikös sitä sanota, että kylmä kylpy kaunistaa ;)
 
Kun ajettiin pihaani, niin tkamu huomasi kuistinikkunasta näkyvän Sonyn. Joku oli taas unohtanut lukita oven... Onneksi sentään vielä muistan lukita ulko-oven, sillä muuten vastaanottokomitea olisi jo pihassa.
 
Torstaina leikkasin kynnet Jomin takatassuista + isosten kynnet. Vietettiin aikaa pihalla. Sain joitakin kuvia ja videopätkän. Siinä Jomi leikkii isosten kanssa. Näin ikkään  youtu.be/8xubfNZ6zZY
 
Tänään päästiin taas triplettelemään. Nyt otin aaässää jo heti pihasta eteenpäin. Jomi kun oli jo tehnyt molemmat pihalle, niin sillä ei voinut olla ihan heti hätä. Voi kiesus, mitä showta aaässä oli! Houkuttelin Jomia namin kanssa ja pieni hyppi kohti mun kättä. Tai sitten sen pujahti jonnekin väliin tai vaihtoi puolta. Just silloin tuntui mahdottomalta ajatus, että tripleni voisi joskus tassutella nätisti pitkin kotitietä. Kyllä se siitä hiljaksiin saatiin jotenkin sujumaankin, mutta apua! :D Tulomatka meni paljon hienommin. Luulen, että se johtuu siitä, kun olivat jo vähän saaneet purkaa energiaa lenkillä.
 
Heräsin parin tunnin jälkeen siivoomaan. Oli taas niin nätti kuura-aamu, että pakkohan sitä oli riiputtaa mattoja ulkona. Silloin, kun odottelin lattioiden kuivamista, niin olin pihalla kameran kanssa. Olin jo yrittänyt eilen ja yritin tänäänkin saada Jomista jotain sivuprofiilikuvaa. Olisin halunnut lähettää sellaisen Jomin kasvattajalle kun Jomi täytti maanantaina 5 kk. Sivuprofiilikuvaa ei tullut, joten kasvattajan on tyytyminen muunlaisiin kuviin. Punnasin Jomin maanantaina ja vaa´an mukaan se olisi 10 kg.
 
Eilen huomasin Ticon turkissa tupon. Nyppäsin sen pois ja sen jälkeen vielä toisenkin, ja kolmannenkin, jajaja. Ticostahan olisi irronnut ties miten monta tuppoa. Siitä ei selvitty ilman furmista. Ihan yllätyin siitä, miten paljon Ticosta lähti karvaa! Se turkista sojottanut tuppo oli näyttänyt niin harmittomalta ja ennen kaikkea yksinäiseltä. Mikään ei vihjannut, että tuppoja olisi enemmänkin :D Ticohan jäätyy, jos nyt pamahtaa kunnon pakkaset, kun herra heittäytyy pomppimaan ympäriinsä kalsareissaan ;)
 
Siivouksen jälkeen harjasin Ticoa lisää ja kyllä se on nyt turkin vaihdon aika meneillään. Harjasin myös Sonyn, mutta ei siitä lähtenyt mitään. Jominkin kampasin. Kun kaikki oli suittu niin viimeisen päälle, niin sitten sitä kehtasikin lähteä triplettelemään ;) Asiaa on hyvä treeniä, mutta ennen kaikkea halusin testata, että olisiko nyt lenkille lähtö aamua helpompaa kun äijät ovat muutaman tunnin pihailleet ja silleen. No jaa, oli se siltikin vaikeeta saada Jomi pysymään siellä, missä sen pitää olla. Aikomus oli vähän kävellä kotitienjatkeella, jotta äijät saavat hengähtää, ennen kotiin menoa. Pitkälle ei pötkitty, kun näin kauempaa lähestyvän koiran. Taaskin paluumatka sujui nätimmin.
 
Huomenna onkin mielenkiintoinen päivä! Mielenkiintoista, että mitä tuomari sanoo Jomista. Mitään ihmeitä en odota kun vastassa taitaa olla paljon valmiimpi koiruus. Jos Jomsku malttaa käyttäytyä hyvin kehässä, niin se on tosi mahtava juttu! Siispä, jos joku ei vielä tiedä, niin huomenna Hesan messarin kehässä kuus, on mahdollisuus tavata tämä uusi koiratuttavuus. Noin, eiköhän nyt oo tullut rummutettua asiaa ihan tarpeeksi. Ei pääse kukaan sanomaan mulle, että “vitsit, kun olisin tiennyt...” ;)
 
 
Peeäs. Huoh, miksei tää vuodatus enää pelitä kunnolla? Nyt en saanut lisättyä kuvia :( Laitan ne myöhemmin jos se vaan onnistuu. Väsyneenä tämäkin ryppy tuntuu joltain mount everestiltä ;D