Sitä Sony oli ainakin tänä vuonna kun sai rotuyhdistyksensä Vuoden näyttelykoira- ja Zekiwa- kiertopalkinnot! Huh huh, mitäs tähän sitten osaisi sanoa? Kun en vielä ole Seinäjoestakaan täysin toipunut... Kylläpä tuo pikkuinen olento osaa laittaa pään pyörälle! Osittain nämä palkinnot tavallaan tippuivat mun syliin. Näitä kun tavoiteltiin vain hetki tosissaan ennen kuin tuli muuta suurempaa tavoiteltavaa. Kerrataanpas vähän näitä vuoden näyttelyitä. Tammikuussa Turussa Sony oli ROP. Sitten tuli Hundur ja johan multa putos silmät päästä kun näin pojan olevan kolmantena näyttelykoiralistalla! Zekiwan sijoitusta en muista. Voishan sen tarkistaa, mutta en nyt jaksa, joten mennään muistin mukaan. Se oli kyllä suuri yllätys kun en osannut ollenkaan odottaa, että Sony olisi koko listalla. Eihän me oltu oltu edes monessa näyttelyssäkään. Silloin kutkutti mielessä ajatus, että pitäisköhän yrittää kun Sonylla näyttäis olevan mahkuja? Mutta autottomana luovuin ajatuksesta.
 
Seuraavaksi mentiin Tampereelle moikkaamaan tuttuja. Tampereelta ei päästy niin vain lähtemään kun Sony oli taas ROP! Koiria taisi olla 15, että huh huh poikaa!
 
Näyttelykoirakisa ei ollut mielessä kun ilmoitin pojat Saloon, Raumalle ja Helsinkiin. Tavoitteena oli Ticon valioituminen. Aattelin, että kai nyt jostain noista Tico sen viimeisen sertinsä saa. Olihan pojat hetken aikaa kivasti ja somasti vuorotelleet sertien kanssa: Tico sai Elonäyttelystä 09, Sony November Show:sta, Tico Voittajasta (!) ja Sony Top Dog Show:sta 2010. Sitten menikin Ticon sertihanat kiinni kun Sony nappasi niitä sieltä Tampereelta ja sitten Salosta, Raumalta ja Hesasta. Siis kolmen viikonlopun näyttelyputken tulos oli, että Sony oli ollut jokaisessa ROP!!! Tico oli ollut EH. Tuossa vaiheessa aloin miettiä, että muuttaisin Ticon viimeisen sertin metsästyksen näyttelykoirakisan pisteiden metsästykseksi. Sitten lähtikin ilmoitukset Tuuriin, Poriin ja Karjaalle. Erkkariin nyt oltiin menossa muutenkin.
 
Noh, erkkarissa Sony oli EH. Tico mokoma jatkoi sitä Tampereen näyttelyn jälkeen alkanutta haukkumista sai sai nolon T:n. Samalla oli tullut mun mitta täyteen. Mulle ensisijaisen tärkeää on hyvä käytös kehässä ja kun Ticolla näytti se olevan kadoksissa, niin päätin, että en esitä sitä Tuurissa, joka oli erkkarin jälkeisenä päivänä. Ticolle kuitenkin ilmaantui esittäjä (kiitos esittäjälle) ja molemmat pojat saivat Tuurista EH:n.
 
Porin näyttelystä eteenpäin Sony ilmoitettiin yksin näyttelyihin kun Ticon kuono ei pysynyt kiinni kehässä. Porista Sony sai SERTin ja vara-CACIBin. Seuraavaksi löydyttiin Karjaan kehästä. Oli ihan mieletön helle ja Sony ei olisi oikein jaksanut seistä kehässä. Hellettä jouduttiin sietämään monta tuntia kun Sony sai ROPin. Karjaan näyttely oli myös sillä haavaa viimeinen näyttely, johon olin Sonyn ilmoittanut. Oli näet ilmaantunut jotain muuta tavoittelemisen arvoista: omakotitalo. Ja kun en ollut (enkä ole vieläkään) miljonääri, niin piti luopua kisasta. Tokihan halusin toteuttaa suuren unelmani asumisesta omassa talossa! Se ei vaan ollut mikään yksinkertainen prosessi kun joutui olemaan kahden välittäjän välissä ja välillä näytti ettei mistään tulisi niin yhtään mitään. Huoh, mikä prosessi se oli!
 
Sonyn sisko innosti meidät lähtemään Raisioon Elonäyttelyyn. Aattelin, että käyn sitten vaikka vähän kevyemmin kaupassa, niin voidaan käydä siskoa ja sen omistajaa moikkaamassa talosta huolimatta. Raisiosta Sony sai EH:n. Raision tuomarille ei kelvannut yksikään neljästä koirasta ROPiksi. Noh, tuomareita on moneen lähtöön.
 
Ja mitä kummaa? Yllätyin kun muuttotohinoiden keskellä postilaatikkoon tuli Tervakosken laput! Talokaupat näyttivät todennäköisiltä, mutta aina se ei sitä ollut ollut. Kai sitten joskus “synkimpinä hetkinä” olin ilmoittanut Sonyn Tervakoskelle luullen, etten pääsekään asumaan omaan taloon. Tervakosken kehään ehdittiin nipin napin. Sen jälkeen ei enää ollutkaan kiirettä moneen tuntiin kun Sony sai ROPin. Kuskia tilanne selvästi harmitti kun taas piti jäädä ryhmäkehiin.
 
Kun talokaupat olivat varmistuneet, niin en ilmoittanut Sonya enää näyttelyihin. Kisa olisi ohi meidän osalta. Näin olin päättänyt. Kuitenkin jännityksellä kävin aina silloin tällöin katsomassa, että joko Sony on pudonnut ykköspaikalta. En muista missä vaiheessa Sony meni molemmissa ykköseksi, mutta pitkään se niillä sijoilla sitten pysyi. Kuvittelin, että viimeistään Eckerön näyttelyn jälkeen Sony tippuu ykköspaikoilta, sillä siihen näyttelyyn oli menossa Sonyn pahin kilpailija. Juuri tuo samainen koira sai empimään, että viitsiikö koko kisaan osallistua. Herttinen sentään kun se tyttö on varsinainen kehäkettu. Tuntuu pärjäävän miltei näyttelyssä kuin näyttelyssä. Ja titteleitäkin sillä on piiiiiitkä rivi. Miten mun koira voisi pärjätä sellaista vastaan? Kuitenkin Sony oli onnistunut tiputtamaan sen kakkoseksi, että kai mullakin sitten on jonkin sortin kehäkettu ;)
 
Eckerössä tämä tyttö oli ROP. Eräs nettikamu oli alkanut ehdotella tapaamista näyttelyn merkeissä. “Sonylta puuttuu vielä serti”, se vetosi muhun. En oikein tiennyt... Ja sitten sama laulu soi toisellakin nettikamulla. Ennen messareita jäljellä olivat enää Seinäjoki, Lahti ja Jyväskylä. Nettikamu ei voinut viedä koiraansa mille tahansa tuomarille, joten Seinäjoki oli ainoa vaihoehto. “Höh, se on niin kaukana”, aattelin. Kävin myös vilkaisemassa listoja: Sony oli näyttelykoiralistalla nipin napin ykkösenä, mutta Zekiwassa kakkonen. Yllätyin, sillä olin kuvitellut Eckerön pudottavan Sonyn kakkoseksi molemmissa. Tuo vaikutti päätökseen lähteä Seinäjoelle. Sitä ennen piti järjestellä kyytiasiat... Pyysin kyytiä Poriin asti, sillä muistissa oli vielä hyvin se Tervakosken ilmapiiri, jolloin kuski ei ollut kovin iloinen pitkästä näyttelypäivästä. Julkisilla ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä Seinäjoelle, mutta Porista ehtisi jos vaan saisin sinne kyydin. Kuski suostui ja ilmoitin Sonyn Seinäjoelle. Lisäksi monen päivän empimisen jälkeen ilmoitin Sonyn Lahteen ja Jyväskyläänkin. Aattelin, että josko sittenkin vielä olisi mahdollisuuksia? Ainahan sitä voi yrittää.
 
Seinäjoelle mentiinkin autolla. Kuski ei tykännyt mun ajatuksesta mennä junalla Porista. Mä sanoin, että päivästä voi tulla pitkä ja matka on pitkä. Kuski halusi ajaa koko matkan. No, mikäs siinä. Onhan se autolla helpompaa. Vaikka olin varoittanut pitkästä päivästä, en siihen uskonut. Seinäjoelle oli ilmoitettu 15 islistä. Sanoinkin kuskille, että olisi tosi hyvin jos Sony saisi siinä joukossa viimeisen sertinsä. Sony oli juuri pari päivää sitten täyttänyt kaksi vuotta. Matkalla oli mutkia ja oltiin perillä aiottua myöhemmin. Harmitti, sillä ei jäänyt aikaa ettiä nettikamuja.
 
Tämä näyttely on vieläkin jotain, mitä ei vaan saata uskoa todeksi. Kaikesta huolimatta Sony oli ROP omassa kehässään. Koita sitä sitten ymmärtää... Ryhmäkehiin piti jäädä. Kehä alkoi myöhässä ja ajattelin, että kohta päästään pois. Käydään vaan Sonyn kanssa vähän syömässä kehässä. Vaan eipä sieltä niin nopeasti päästykään pois. Ekan kerran meidät valittiin jatkoon! Ja sitten vielä voittoon!?! Sony oli siis RYP1!!! Uskomatonta!!! Tämä ryhmäkehä on sellainen, jonka ajattelu saa hymyn korviin. Siinä kehässä Sony antoi parastaan. Poika seisoi ja liikkui todella hyvin. Silloin kaikki meni kohdilleen niin omasta kuin tuomarinkin mielestä :) Mutta RYP1 tarkoitti sitä, että Seinäjoella pitäisi olla myös seuraavana päivänä. Olisi nyt sitten ollut mieluummin kakkonen, aattelin puolileikilläni.
 
Kyllähän se tuntui hassulta ajatella, että sama väli matkattaisiin uudelleen seuraavana päivänä, mutta niin me vaan tehtiin. Tico oli nyt mukana. Jälkeenpäin olen kuullut, että olisin voinut saada majoituksen Seinäjoelta näyttelynjärjestäjien kustannuksella. Samapa tuo kun kotona odotti Tico. Kotiin oli mentävä. Nyt äijä oli mukana.
 
Tosiaankin heti seuraavana päivänä löydettiin ittemme jälleen Seinäjoelta. “Heh, tulla nyt yhden kehän takia tänne satojen kilsojen päästä”, aattelin. “Mutta onhan tämä ihan hyvää näyttelytreeniä Sonylle”, jatkoin pohdiskelua. Anyway siellä tosiaan olitiin odottamassa sitä näyttelyn ihan viimeistä kehää. Sony odotteli nätisti vaikkei mökkiä ollutkaan mukana. Mitä lähemmäksi se kehä tuli, sitä enemmän jännitti. Jalat tuntuivat ihan hyytelöiltä kun jäljellä oli enää yksi ryhmä ennen BIS-kehää. Ja eipä jännitystä parantanut se, että Sony oli päättänyt katkaista yhteyden. Liekö painoi väsy sellaisesta erilaisesta viikonlopusta? Sonya ei vaan enää kiinnostanut. Kehässä sitä oikein saikin pitää seisomassa. Se oli työlästä yrittää saada äijä seisomaan ilman, että pää pyörisi kuin väkkärä. Ja sitten kun se vielä piti tehdä niin, ettei se herättäisi huomiota. Sony liikkui kehässä todella taaahmeeestiii. Ei ollut tietoakaan eilisestä upeasta esiintymisestä, josta olin saanut ryhmäkehässä nauttia. Oli suuri helpotus päästä pois BIS-kehästä kunnialla. Tuomiota piti mennä odottelemaan kehän ulkopuolelle. Miten sitä voi koskaan täysin käsittää, että omistaa koiran, joka on tehnyt rotunsa historiaa suomalaisittain??? Sony siis oli Seinäjoen näyttelyn neljänneksi kaunein koira kun tuomari sijoitti meidät BIS4-sijalle!!!
 
Olin miettinyt, että mitä tehdä messareiden kanssa. Ei vaan innostanut ajatus viime vuotisen perusteella. Ja olisihan se taas ollut satasen lovi tilillä. Kasvattajan siunauksella jätin Sonyn ilmoittamatta messareihin. Hänen mukaan Sonyn pisteet kyllä riittivät voittoon. Sonyn ohi pääsisi vain toinen BIS-koira. Oli helpotus kuulla, ettei tarvinnut osallistua messarin näyttelyihin.
 
Lahteen mentiin junalla. Nyt on hyvä rako kertoa tämä unohtunut asia. Ennen Pasilaa kävin vessassa tyhjentämässä vesikupin. Vaunu oli tyhjä, joten sidoin Sonyn kiinni. Olin ihan varma, että äijä alkaa haukkua kun häviän vessan syövereihin. Ei, ei alkanut, vaan oli ihan hiljaa! Se oli todella kiva juttu. Lahdesta Sony sai EH:n. Tämä oli taas niitä näyttelyitä kun ei yksikään koira ollut ROP.
 
Jyväskylä jäi harmillisesti väliin kun Sony loukkasi anturansa. Sitten vaan jännättiin kotona ketä tulisi sinne ja messariin. Messarissa oli yksi todella hyvin pärjännyt tyttö ja mielessä kävi, että oliko se yllätysvoittaja. Ei se tiputtanut Sonya ykköspaikalta. Näyttelykoirakisan voittoon riitti 52 (42) pistettä ja Zekiwan Sony sai 128 (96) pisteellä. Suluissa on sen toiseksi tulleen tytön pisteet. Kasvattaja vastaanotti palkinnot. Olisinhan mä voinut mennä hakemaan ne sieltä, mutta ajattelin, että on mukavampaa mennä hakemaan ne kasvattajalta koirien kanssa. Kasvattaja näkisi samalla Sonyn. Hienoa, että tämä sopi kasvattajalle ja kiitos hänelle palkintojen vastaanotosta.
 
Että tämmönen näyttelyvuosi Sonylla oli. Liekö tuo Sonyn virallinen nimi on enne: Ketunsaran Sonur (poika) Eldfari (eteenpäin pyrkivä) ;) Kiitokset kaikille tsemppareille ja kuskeille! Etenkin hänelle, joka ajeli Seinäjoen reissun! Siitä en osaa kylliksi kiittää.