Aamupäivä meni nörttiä leikkiessä. Koitan nyt saada aikaiseksi jonkinlaisia sivuja pojille. Harmi vaan, ettei homma meekään ihan niin kuin olin kuvitellut. Ilman vippaskonsteja en omilla taidoillani saa sivuja haluamaani järjestykseen. Kokeilin ensin numerojärjestystä (ilman mitään sivut heitetään aakkosjärjestykseen), mutta kun pääsin kymppiin, niin se mokoma heitettiin ykkösen jälkeen. Sitten en enää keksinyt muuta kuin aakkoset. Siinä on syy siihen, miksi jokaisen sivun edessä on kumma kirjain. Että tälleen..
 
Voihan se olla, että jos odottaisin jonkin aikaa, niin voisin saada sivut nätimmin haluamaani järjestykseen, mutta teen ne nyt kun on enemmän aikaa.
 
Viiden pintaan lähdin Jomin kanssa kohti nurtsia. Matkalla nurtsille yhdessä puussa roikkui matalalla kangaskassi. Jomi alkoi murrata ja kun menin lähemmäs tuota kummajaista, pieni haukkui. Koko ajan Jomi lähentyi mörköä ja pienellä houkuttelulla Jomi pian jo nuuskikin kassia.
 
Herra oli taas fleksissä nurtsille asti ja sitten laitoin sen liinaan. Ihan ekana laitoin Jomin makoilemaan siksi aikaa kun otin kuvia sinivuokoista. Jomi makoili hyvin siihen asti, kunnes kuuli jossain koiran haukkuvan, jolloin herra nousi ylös. Laitoin Jomin takaisin makoilemaan ja siinä se pysyi.
 
Melko pian nähtiin koira. Jomi totteli mua hyvin. Kun halusin sen seuraavan, poju seurasi. Kun vapautin ja kutsuin luo ennen kuin liina oli kiristynyt, Jomi tuli.
 
Jonkin aikaa saatiin vaan olla tai sitten treeniä askelsarjaa peruuttaen, ennen kuin nähtiin toinen koira. En tiedä, että eikö Jomi kuullut (käveltiin vastatuuleen) kun sanoin sille, että saa mennä, sillä se ei lähtenyt minnekään mun sivulta. Kun sitten käännyttiin toiseen suuntaan, niin sitten Jomi lähti saatuaan luvan lähteä.
 
Siihen jonkin matkan päähän tuli kentälle jotain koiria. Niitä sitten hyödynsin myöskin treenimielessä. Ihan hyvin meni.
 
Tällä kertaa meni vaan kaksi tuntia ja ihan kivasti saatiin treeni-aiheita. Oli hyödyllisempi reissu kuin perjantaina.
 
Isosten kanssa myöskin suunnistin nurtsille. Mentiin samaa reittiä ja isosetkin näkivät tuon kangaskassin. En muista kumpi mörköilyn aloitti, mutta Sony veti ihan överiksi. Se alkoi haukkua ja vetämään kohti kassia. Käyttäytyi kuin olisi nähnyt linnun. Tico seisoi paikoillaan haukkumassa. Piti kiskaista hihnoista ennen kuin äijiin sai taas yhteyden. Käskin ne sivulle ja sitten mentiin nätisti kohti kassia. Pikainen nuuskaisu ja sen jälkeen ei kassi enää kiinnostanut. Siis tämä jos mikä oli hyvä esme sanonnasta “paljon melua tyhjästä”.
 
Tein isosten kanssa sen rallyradan. Sonyn kanssa lähti menemään tosi hyvin. Sitten se bongasi pusikossa rapistelevan pulun ja johan äijä veti kilarit. Sen jälkeen kesti jonkin aikaa, ennen kuin Sony pystyi keskittymään täysillä rataan.
 
Ticon kanssa ei ollut isompia ongelmia. Sekin näki linnun ja noteerasi sen, mutta paljon rauhallisemmin kuin poikansa. Kun Ticoa houkutteli, niin se riitti samaan punaturkin takaisin radalle.
 
Tehdessäni rataa Ticon kanssa tiellä meni melkein peräkkäin pari koiraa. Sony haukkui niitä. Aikani kuuntelin sitä mökää, kunnes huusin, että “nyt hiljaa siellä!”. Sen jälkeen blondiliini oli ihan nätisti.
 
Kun radat oli tehty, kävelin lähellä olevalle bussipysäkille. Siellä harjailin Sonya ja sain laitettua karvat pysäkin roskikseen. Sonystakin lähtee nyt karvaa, etenkin reisistä.