Kiitoksia taasen tsempityksistä. Ootte ihania  Viime yönä meni sen verran myöhään blogatessa ja tapahtunutta puidessa, että unta sain vain kolme tuntia. Kello rääkyi kuudelta. En heti tajunnut mikä se järjetön mökä oli. Sitten muistin, että mun oli herättävä päivystämään. Käytin pojat pikku lenkillä ja sitten suuntasin hyökkäyspaikalle. Mulla oli päällä toppaa yhtä paljon kuin viime talvena –30 asteen pakkasessa. Sen vartin (mitä paikalle kesti kävellä) jälkeen oli kuuma! Mutta tiesin, että pönöttäessä tulee kyllä kylmä, siis en todellakaan ollut ylipukeutunut. Hyökkäys tapahtui aamulla puoli kympin kieppeillä, joten laskin, että varmaan kolmen tunnin jälkeen alkaisi tapahtua. Siinä odotellessa jututin eräästä talosta tullutta asukasta. Ei ollut nähnyt mitään eikä tiennyt missä sellainen koira asuisi. Paria koiranomistajaakin jututin. Kumpikaan ei tiennyt mitään kyseisestä koirasta. Tuli vähän sellainen olo, että olinko mä todellakin ainoa niin huono tuurinen, joka siihen oli aina silloin tällöin törmännyt ja kahdesti joutunut voimattomana todistamaan sen koiran hyökkäämistä mun koirien kimppuun? Toinen koiranomistaja oli sitä mieltä, että kyllä se omistaja täytyy saada vastuuseen ja lupasi laittaa sanan kiertämään. Pakkasta ei ollut kuin sen verran, että sai just ja just vedettyä miinuksen nollan eteen. Silti siinä päivystäessä tuli k-k-k-kylmä. Kun vielä kymmeneenkään mennessä en ollut nähnyt kyseistä koirakkoa, niin aloin jo miettiä, että mitä jos mun päivystykset eivät tuota tulosta? Mitä jos se koira on vaan aina silloin tällöin vierailemassa täällä päin? Mietin, että seuraavalla kerralla olisin laittanut kopion siitä laskusta kera tilinumeron ja viestin liikennemerkin tolppaan, mutta olisiko se ollut sallittua? Välillä tuntui niin kummalliselta ajatella, että siinä mä tosiaan pönötin jäätymässä. Toisaalta mietin kotiin lähtemistä, mutta toisaalta halusin saada asian pois mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Siitä kai sain voimia jatkaa seisomista vaikka jo välillä tärisytti.
 
Sitten lähempänä puolta yhtätoista mun odotus palkittiin! Se muija ilmestyi sille postilaatikolle rakkinsa kanssa. Mä juoksin kohti niitä. Pyysin yhteystietoja ja kerroin koirani joutuneen lääkäriin sen eilisen hyökkäyksen johdosta. Nainen vaikutti kauhistuneelta ja sanoi korvaavansa laskun ja antavansa yhteystiedot. Kerroin miten Sonylle oli käynyt. Nainen kysyi oliko haava iso, pitikö kuvata. No, te tiedätte, ettei haava ollut iso eikä ainakaan vielä kuvattu. Annoin naiselle kopion laskusta kera tilinumeron. Näytin alkuperäisenkin laskun. Nainen oli itku kurkussa ja sanoi olevansa todella pahoillaan tapahtuneesta ja tietenkin korvaa vahingot. Se sanoi tietävänsä mitä mä kävin läpi, sillä sen terrierin kimppuun oli hyökätty kun se oli ollut pieni. Kuulemma jalka oli mennyt poikki. Kysyin, että siksikö se koira rähjäsi kaikille. Nainen arveli asian olevan niin. Mä kehotin sitä pitämään jatkossa kunnolla kiinni siitä hihnasta kun kerran tietää, että koira rähjää. Nainen lupasi yrittää ja sanovansa asiasta myös muulle perheelle. Sanoin, että jatkossa aion tehdä uukkarin jos näen heidät, mutta silti kehotin naista pitämään kiinni paremmin hihnasta kun se koira voi silti lähteä perään. Ei sitä eilenkään estänyt reilu parinkymmenen metrin välimatka tulemasta mun koirien päälle (mulla oli aikaa mittailla sitä välimatkaa uusiksi). Painotin, etten halua enää kolmatta hyökkäystä. Ei halunnut se nainenkaan. Saatuani nimen ja numeron kiitin yhteistyöhalukkuudesta. Vaikutti siltä, ettei aio alkaa hankalaksi, mutta mistäs sitä voi olla satavarma, etten ollut treenikohteena Oscar-patsaan tavoittelussa ;) Mulla on se etu, että jos se alkaa kuitenkin hankalaksi, niin mä tiedän missä se asuu. Oli kyllä helpotus saada asia hoidettua näin nopeasti! Nyt kyttäilen mun tiliä jonkin aikaa. Siellä on 134 euron aukko...
 
Sonylla oli levoton yö. Tiedä sitten johtuiko se kaulurista, kivuista vaiko niistä molemmista. Ei raasu osannut oikein nukkua :( Aamulla kipulääke meni ihan tosta vaan kun vitsinä sitä kokeilin. Antibiootti ei kelvannut ilman lahjontaa. Tico puupää ei usko, ettei Sonya kannata nyt läpsiä. Kun Tico läppäsee, niin saa vastaansa kiukkuisen jääkarhun. Mun on pitänyt sanoa Ticolle, että lopettaa leikin virittelyn. Kyllä se muutaman tunnin sitten uskoo, mutta pakko on myöhemmin koittaa uudestaan. Selvästi Tico tahtoo punaisen nenän ;)