Sunnuntaina kun menin töihin, niin siellä odotti mun lempityö. Olin ihan innoissani, että tulossa on kiva yö. Se myöskin nosti laskenutta mielialaa. Ilo jäi lyhyeksi kun huomasin tuurnan olevan rikki. Se ei pysynyt paikoillaan ja se ei ole hyvä juttu. Soitin huollon päivystykseen. Kun sieltä ei vastattu, niin sitten pomolle. Ajatuksena oli kysyä pekkasta yölle kun kone oli rikki. Pomokaan ei vastannut. Päätin sitten kattoa, että onnistuisiko käämiminen mitenkään. Huolto soitti takaisin ja sain selville, että sen asian kanssa oli tapeltu koko viikonloppu. Sillä hetkellä huoltomies ei voinut tehdä asialle yhtään mitään. Käämintä onnistui, mutta tavallista hitaampaa se oli kun piti vahtia, ettei tuurna liikkuisi. Noh, olipahan tekemistä sille yölle, ettei tarvinnut alkaa peukkuja pyöritteleen. Siitä tuli loppujen lopuksi hyvä yö kun sain valmiiksi 108 käämiä. Siksipä olin vähän toiveikas koirakoulun suhteen.

 

Maanantaina oltiin koirakoulussa. Matkalla sinne pojat antoivat taustatukea ohi ajaneelle ambulanssille :D Koulussa meni niin huonosti, että pänni koko yön. Eikä huvittanut kirjoittaa siitä yhtään mitään. Noh, enpä kyllä olisi ennen tätä ehtinytkään. Nyt on ketutus jo laskenut. Lyhyesti ja ytimekkäästi koulusta voi sanoa, että Sonyn liikkuminen oli kamalaa. Kyllä nyt tuli vähintään saavillinen kylmää vettä niskaan. Nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että makupalat ei kelpaa. Suurin ongelma Sonylle on liikkua kun muut liikkuu. Kun liikutin sitä ajankuluksi yksin, niin se meni paljon paremmin. Samoin kolmio, joka meidän kerran piti tehdä. Tutkimisessa selkävaivainen kouluttaja pyysi taas laittamaan Sonyn sille muurille. Nyt se meni ihan hyvin. Alkaessaan tutkimaan Sonya kouluttaja jutteli Sonylle, että he ovatkin vanhoja tuttuja. itekseni aattelin, että niin... Tänne ollaan jumittauduttu... Hampaat Sony antoi hyvin kattoa. Sitten kouluttaja ihan vaan muodon vuoksi tunnusteli Sonya sieltä täältä. Sen jälkeen se alkoi näpertää Sonyn turkkia. Mä ihmettelin, että mitä se nyt? Onko se joku täitarkastus? Vai kattooko se onko Sonyssa takkuja? “Kaiveltuaan” Sonyn turkkia kouluttaja sanoi: “on se paksu. Sillä on varmaan kuuma kesällä.” Sanoin, että kuuma sillä on jo nyt. Yhdessä vaiheessa oli ihan oikeeta kehämeininkiä. Oikeestaan ilmaismätsäri ;) Parittain mentiin “tuomarin” eteen. Juostiin kerta ympäri ja sitten piti seisottaa koiria kuonot vastakkain. Sonylla oli parina flätti. Siis se kaikkein mörkömuotoisin koira. Sony meni ekana. Muutama askel päästiin ennen kuin Sonyn oli yritettävä haukkua. Haukkuminen loppui hihnan nykäisyyn. Sonylle ei tuottanut ongelmaa seistä sitä koiraa päin. Tosin mä ite olin siinä välissä. Sony sai ykkösen! Mietin, että kattoikohan se tuomari silloin sitä flättiä kun Sony yritti avautua. Sitten kun kaikki olivat olleet arvosteltavina, niin ensin seulottiin kakkosista paras ja sitten ykkösistä. Ykköset kiersivät yhdessä ympäri. Sony ei ollut hiljaa... Kuitenkin se valittiin neljän joukkoon. Taasko siltä tuomarilta meni ohi??? Kun ne neljä kiersivät, niin taas ääntä. Nyt “jäätiin kiinni”, sillä ylemmäs ei enää kiivetty. Sitten tulikin aika hakea Tico paahtamaan paahteiselle kotimatkalle. Oli kuuma! Siinä kävellessä oli helppo evästää banaani. Ei taaskaan maistunut aiemmin. Lähellä kotia mielessä pyöri kylmä ja raikas vesi sekä jääkaapissa odotteleva tuorepuuro. Se on kyllä kätevää kun ei tartte tehdä muuta kuin avata kansi ja alkaa lusikoimaan. Ehdotonta plussaa on, että se on kylmää. Ei kuumalla lämmin puuro maistuiskaan. Muutama lusikallinen puuroa ja loppu töihin evääksi. Siskon pyörällä tuhatta ja sataa töihin. Sen pyörän kanssa joutui vähän niin kuin opettelemaan pyörällä ajon uusiksi. Siinä ei ole jalkajarruja ja vaihteet vaihdetaan polkiessa. Siinä sitten olikin muistelemista kun omassa pyörässä on jalkajarru ja koristekäsijarru (eli ei toimi). Vaihteet taasen vaihdetaan polkematta. Yllättävän nopeesti tämmöinen vanha koira oppi uusia temppuja. Ei tarvittu kuin muutama virheellinen jarruyritys ja sitten jo muistikin mistä jarrutetaan. Liekö sillä jotain merkitystä, että sain hirveet sydämentykytykset kun yritin alamäessä hidastaa vauhtia ja vaan tyhjää polki.

 

Tiistai oli päivä, jolloin olin etukäteen kuvitellut viettäväni rennon lepopäivän leväten ja venytellen seuraavia koitoksia varten. Tiesin viikosta tulevan rankan. Vaan se pyöränkumi sanoi heipat moisille haaveille. Kun aika oli kypsä, niin lähdin työntämään pyörää kohti korjaamoa. Harmitti. Olisin halunnut mennä nukkumaan. Onneksi sain pyörän korjattuna tunnin päästä. Sitten muille asioille. Enpä tiedä olisinko lähtenyt jos olisin tiennyt, että edessä oli kahden tunnin jonottaminen! Siinä sitten kivasti viivästyi mun nukkumaanmeno. Kun vihdoin pääsin nukkumaan, niin oli vain puolta tuntia vajaa vuorokausi täynnä valvomista. En tuntenut itteäni erityisen väsyneeksi. Kakkasade tuntui vain jatkuvan kun kuulin, että siskollani on viittä vaille diagnosoitu rauhaskasvain. Järkyttävää!!!

 

Keskiviikko vei meidät taas kupittaalle järkyttävässä kuumuudessa. Nyt oli mökkikikin mukana kun kyseessä oli mätsi. Mentiin notkumaan mätsiin. Ihan ekana irroittelin Sonysta pumpulia. Sitä ei kuitenkaan paljoa lähtenyt maanantaisen irroittelun jälkeen. Sonylla on varsin maltillinen karvanlähtö. Vuoron perään kiertelin poikien kanssa alueella. Välillä käytiin syrjemmässä nuuskuttelemassa ja sitten taas takaisin koirien keskelle. Sahasin ees taas lähellä ilmojonoa. Samoin paria koirakujaa, jotka olivat alueelle muodostuneet. Sonyn kanssa yritin niistä ravaamista läpi. Siinä sitten mentiin niin monta kertaa, että se onnistui. Ticon kohdalla mulle riitti jo se, että se edes suostui tulemaan siitä. Kyllähän se oli kovaa nuuskuttelua ja jotain vikinän ja murinan sekoitusta, joka muistutti narinaa. Tico ei kai osaa päättää, että pitäisikö murista vaiko vikistä. Pari tuntia palloilin siellä poikien kanssa. Taas oli kuuma. Toisinaan Sony raahusti niin, että sai mökistä niskaansa. Sony koki pikalatautumisen kun näki linnun. Niille voi ilmeisesti haukkua vaikka muuten vetelisi viimeisiään. Kotona luulin Sonyn vetelevän viimeisiään kun se vaan röhnötti kyljellään tarjotessani sille lähtönamia. Vasta kun sen laittoi kiinni kuonoon, niin johan näkyi pientä eloa.

 

Torstai kului myöskin notku-mätsissä. Tällä kertaa koiria oli paljon vähemmän kuin keskiviikkona. Epäilin syylliseksi jääkiekkoa. Jäkis ei mua kiinnosta, mutta satuin tietämään pelistä kun öisin kuuntelen radiota. Meininki oli taas samaa: kävelyä ja treenailua. Tyhjässä kehässäkin olin muutaman kerran. Jos kehän laidalla oli koiria, niin sitten mentiin niitä kohti. Sonylla on lähestulkoon aina ollut tahmea edestakaisen kääntyminen. Nyt tein niin, että jos se kääntyi hyvin, niin sitten heitin nappulan eteenpäin, näin Sony joutui vielä vähän jatkamaan matkaa kun joutui sen namin perässä menemään ja lisäksi äijään sai vauhtia. Kerran meidän kanssa tuli kehään harjoittelemaan nuori uroscollie. Mikä mahtava tilaisuus liikkua toisen koiran kanssa yhtä aikaa. Collieta seisotettiin yhden kierroksen jälkeen. Mä menin sen ohi ja jos Sony tuli hyvin, heitin napun eteenpäin. Palkinnot näytti tosi kivoilta. Kerran kun heittelin Ticon kanssa kaarnanpalaa, niin äijä keksi alkaa pyöriä sen päällä. Meno oli sen verran villiä, että pian se pyöri nurtsilla. Sitten kun Tico huomasi sen kaarnanpalan, niin se nappasi sen suuhun ja pyöri se suussa :D Varsinainen seremoniamestari tuo äijä.

 

Perjantai alkoi aamusuihkulla, jonka sain kotimatkalla. Kastuin läpimäräksi eikä sitten enää niin hirveesti kiinnostanut lenkkeily. Mua myös väsytti. Siispä laitoin äijille hihnat ja lähdin tuohon lähipellolle lampsimaan. Tuli vähän semmoinen olo, että se oli ihan turha reissu kun äijät vaan vetivät ruohoa napaansa. Ei edes koipi noussut. Höh, jos tuon oisin tiennyt, niin en olisi käyttänyt niitä lainkaan ;) Olin todella väsynyt töiden jälkeen (niin oon nytkin eikä tätä ehkä pitäisi kirjoittaa nyt. Mutta näillä näkymin ennen tiistaita ei oo aikaa, joten tässä nyt tämmönen pikakatsaus kiireisestä viikosta), mutta en voinut mennä nukkumaan kun tämä päivä oli ainoa mahdollisuus käydä kaupassa ennen tiistaita. Ja kun sadekin näytti lakanneen, niin mentävä oli. Tosiaan, pomo onnistui puhumaan mut töihin viikonlopuksi. Yötöihin. Eli tänään ja huomenna töihin. Ihan mielenkiinnolla odottelen, että miten jaksan kun oon yön töissä, sitten kehässä ja sitten taas yöksi töihin. Laskin, ettei millään voi tulla pitkää päivää Ticon kanssa, joten enköhän ehdi ihan hyvin nukkua ennen töitä. Sonyn oli tarkoitus jäädä kotiin, mutta nyt se lähteekin mukaan, jottei mun tartte mennä lenkille sen reissun jälkeen ja sekin on sitten väsy. Sitä mä oon nyt, joten lopetan höpinät ja meen nukkumaan.