Tosiaan se vaaleanpunainen joulutähti tuli päivystettyä viikko sitten. Sitä saikin odotella pitkälle iltapäivään. Hmh, täytyy sanoa, että muhun tuo väri ei tehnyt vaikutusta. Olemassa olevista väreistä eniten mun mieleen on punainen joulutähti. Semmonen aika tummansininen voisi olla aika magee ; ) Mutta musta tuo vp kukka näytti siltä, että se oli alunperin ollut valkoinen, jonka veteen oli laitettu jotain väriä. Niinhän ainakin ruusuja värjätään. Pääasia kuitenkin, että mummi sai haluamansa kukan. Hänen ikäiselleen on niin vaikeaa ostaa mitään. Pienempi kukka oli äipälle.
 
 
             f11.jpg
 
 
Viime keskiviikkona tapahtui jotain muutakin kirjoittamisen arvoista. Jompu sai vieraakseen italiaanon. Herra on nyt 5 kk. Kylmä ja etenkin märkyys on sille aikalailla myrkkyä. Se olikin hupaisa näky kun pentunen meni mun märällä pihalla: enintään maahan koski kolme tassua, yritystä taisi olla useammankin tassun säästämisestä ;D Mutta pentunen tottui inhaan pihaan ja jonkin ajan päästä vauhditti Jomia juoksuun.
 
Iltapäivä neljän aikoihin ei enää hirveesti ole valoa, mutta silti otin kamerani pihalle. Olin laittanut siihen lyhyen putken, sillä oletuksella, että koiruudet kuitenkin vain pyörisivät jaloissa. Vaan eikös se ole niin, että aina koirien tekemisten ennakointi menee metikköön? ; ) Niin meni nytkin, sillä tämä kaksikko oli varsin liikkuvaista sorttia. Kerrankin jompu juoksi jonkun perässä, sillä usein se on se, joka määrää vauhdin ja suunnan. Näillä kahdella siis synkkasi varsin hyvin : )
 
Annoin Jomille kanafileen palan kun se malttoi jättää kommentoimatta ohi mennyttä naapurin autoa. Eihän se normaalisti siitä välitä, mutta vieraille piti tietenkin esittää isoa pihavahtia ; ) Ja pienen palan sai italiaanokin. En vaan ollut osannut ottaa huomioon, että hampaat olivat vielä kehitysvaiheessa, sillä palan syöminen ei käynyt ykskaks. Vaikka filee on jompulle suurta herkkua, niin ei se alkanut rähjäämään tai yrittämään ottaa sitä pois toiselta. Tyytyi olemaan varsin aktiivinen hai laivan perässä. Pieni yritti syödä palaansa, mutta ei onnistunut siinä kovin nopeaan. Jomin tullessa lähelle, pieni pinkaisi karkuun ja Jomi perään. Ei tietty ihan turvallisimmasta päästä ole viipottaa pitkin pihaa samalla kun syö...
 
Harmi, ettei pojista tullut yhtään kuvaa. Ehkä joku toinen kerta tapaavat valoisampaan aikaan. Kukan vuoksi italiaano tuli niin myöhään. Muuten olisi tullut jo aiemmin. Ja mä kun olin ollut tiistaina siinä uskossa, että voin vallan hyvin päivystää kukkaa kun ei ollut mitään suunnitelmia tai muuta. Asiat muuttuvat ja joskus niin käy hyvin lyhyellä varoajalla.
 
Jouluaatto oli sitten lumeton. Aurinko paistoi, mutta ei se ainakaan mua lohduttanut. Talveen kuuluu lumi. Ja jouluun myös. Oli jotenkin hölmöä toivottaa kukkien tuojalle hyvää joulua kun nurtsi mietti uutta esiintuloa.
 
Aamulla kävin hallilla poikien kanssa. Siellä otin merkin kiertoa + muita toko-juttuja. Sitten otin vähän rallya ja tietty agia. Alkuun lähettelin jompua putkeen eri kulmista ja matkojen päästä. Kentällä oli sopivasti kolme putkea ; ) Sitten vähän keppeiltiin.
 
Rataa oli numeroitu vain kolmoseen asti. Siitä eteen päin numerot olivat enemmän vähemmän kerätty. Noh, kattelin sitten, että miten esteet voisi helpoimmin suorittaa, hetken harjoittelin ja sitten oli Ticon vuoro. Pari rataa ja pallukka pääsi radalle. Hyppyjä oli sen verran paljon, että rimat piti pudottaa. Jomin kanssa nostelin rimat tehden samalla jääviä, jotka on nyt aikamoista arpapeliä. Eka näyttää onnistuvan aina, mutta sen jälkeen voi lotota, että tuleeko oikea jäävä vai ei. Mielenkiintoista. Kylläpä istumisen lisääminen on pistänyt pienen pään pyörälle! Ennen sitä jäävät olivat 99,9% oikein.
 
Otin myös pakkia. Kermis on kyllä taitava pakittaja. Ticolta näyttää taito vähän unohtuneen kun arse tuppasi kääntyä vasuriin. Eipä siinä muuta kuin sitten seinän viereen. Jomi pakittaa ihan hyvin, mutta vielä ei lähde mukaan jos pakitus alkaa “puskista”. Kaukojakin vähän muisteltiin.
 
Hallilla meni reilu tunti. Ei pitkä aika, mutta tyhjää parempi. Itellä ainakin oli sitten parempi mieli lähteä äipän luo lihoomaan. Vihdoinkin sai syyvä kunnolla! Sitä olinkin tässä jo jonkin aikaa kuolaillut.
 
Äipän luota kotiuduttuani lähdin poikien kanssa lenkuralle. Kyllä taas oli tullut syötyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tunnin sulattelu ja voivottelu ennen kotiutumista kevensivät oloa sen verran, että kykenin lähtemään lenkille.
 
Joulupäivänäkin löysin itteni äipän pöydästä mässäilemästä. Nam nam, hyvää oli : ) Tämän päivän jälkeen en ollut lenkkeilyfiiliksillä, mutta onneksi on aidattu piha.
 
Tapsana sitten olikin varsin jännä päivä. Niin jännä, että taisin jännittää sitä jo edellisenä päivänä. Kun käytiin lampailla, multa kysyttiin, että aionko mennä kinkunsulatuskisoihin. Sanoin, etten todellakaan oo valmis kisaamaan. Vaan kysyjä jatkoi kannustaen lähtemään, kokeilemaan edes putkirallia. Se kuulosti sen verran helpolta, että kysyin mikä se semmoinen oli. Siis rata, jossa oli pelkkiä putkia, ehkä hyppy alussa ja lopussa. Tkamukin tsemppasi lähtemään. Sanoin, että putkirallia voisin harkita...
 
Mulla oli noin viikko aikaa miettiä mitä teen. Päätin, että käyn kattomassa radan, ja, jos se tuntuisi kamalalta, siinä se. Ilmomaksunhan verran siinä köyhtyisi, mutta ei voinut mitään.
 
Varmaan jännityksen vuoksi tuli repaleiset unet. Nukuin vaan muutaman tunnin ja sitten ei ollut toivoakaan seilata höyhensaarille. Aikani kuuntelin ulkona pauhaavaa tuulta, joka kuulosti aika hurjalta, ja sitten lähdin poikien kanssa liikenteeseen. Mentyäni ovesta ulos tuuli ei ollutkaan niin hurja kuin olin olettanut. Puut kyllä huojuivat, mutta ei mua pelottanut. Ainoastaan kerran on pelottanut olla lenkillä tuulisella säällä. Se oli se vuoden 2012 tapsanpäivän myrsky. Silloin lensi roskia ja hiekkaa päin naamaa. Se oli hurjaa. Nyt ei lennellyt mitään. Kotiuduttuani nukkis suostui availemaan unihiekkasäkinnyörejään. Nyt sain liian makoisat unet. Kun kello herätti, en noussut. Torkuttelin aikani ja lopulta laitoin kellon kiinni, ja peittoa tiukemmalle... Aijai, oli se vaan niin ihanaa jatkaa unia.
 
Vaan ihanaa ei ollut se, että kun seuraavan kerran päivitin itteni päivän kulusta, mulla oli kiire. Nopeasti ehdin tehdä sen mitä pitikin ennen lähtöä ja sitten kohti hallia. Matkalla hallille en voinut uskoa, että mä oikeesti olin menossa sinne.
 
Sinne kuitenkin mentiin. Oli kiva pieni pakkanen, siis vähän talvisempaa fiilinkiä, ja aurinko paistoi. Hallilla menin kohti 3 kenttää kun sen vieressä oli ilmoittautuminen. Siellä oli pöytä, jolla lappuja, mutta ei ketään. Jomi olisi halunnut moikata jokaista näkemäänsä koiraa. Oli sen verran paljon kavereiden lumoissa, että mieleen hiipi ajatus, että mahtaisiko ukkeli pysyä radalla?
 
Aikani ihmettelin, että mihin pitäisi mennä. Menin jonottamaan sinne, missä otettiin muut ilmot vastaan. Yritin kattoa jotain tuttua, jolta kysyä asiasta. En nähnyt ketään. Sitten alkoi kuuluttaja puhua. Silmäilin, että missä kyseinen henkilö oli, ja kun hän lopetti puhumisen, menin häneltä kysymään. Kuuluttajat yleensä ovat hyvin päivitettyjä sen suhteen, että mitä tapahtuu ja missä tapahtuu. Kuuluttaja kertoi, että ilmoittautuminen tosiaan tapahtui 3 kentän luona, ja että aikanaan sinne tulisi joku ottamaan ilmoja vastaan.
 
Mentiin sitten notkumaan 3 kentän luo. Kohta näin yhden ryhmäläisen, jaits! Kiinni siis jäätiin ; ) Hän oli menossa mölleihin ja putkiralliin. Mä ehkä putkiralliin. Sanoin, että kattelen ensin radan ja päätän sitten, että meenkö vaiko en.
 
Putkirallin meninki oli varsin vapaamuotoista. Ilmoittautuessa täytettiin lappu ja maksettiin summa. Sen jälkeen radalle sai mennä koska huvitti. Mitään numeroita ei annettu eikä myöskään ketään radalle kuulutettu. Se oli hyvä, sillä silloin katsojille oli mysteeri, että kuka siellä radalla sähläsi ; )
 
Periaatteessa rataan olisi voinut tutustua maksamatta. Tuota ei valvottu mitenkään. Lisäksi sanottiin, että järjestettäisiin useampi rataan tutustuminen, joten en mennyt ekojen joukkoon. Ajattelin katella kun eka satsi kisasi.
 
Kisaa seuratessani rata alkoi tuntua mahdolliselta, jopa helpolta. Kun aikaa vaan kului ja kului, niin aloin miettiä, että missäköhän välissä ja miten järjestetään uusi rataan tutustuminen. Tosin pidin mahdollisena sitäkin, että olisin voinut mennä radalle ilman tutustumista. Näin jälkeenpäin en voi muuta kuin päivitellä moista ajatusta!
 
Se nainen, kenen lampailla käytiin, oli mun seurana kun käytin Jomia vessailemassa. Pieni vessailli hienosti. Tuo nainen oli samaan aikaan tutustumassa rataan sitten, kun toinen tutustuminen järjestettiin. Se oli toinen ja viimeinen kerta, eli vain kaksi tutustumista oli. Taas jälkipohdiskelua; jos olisin tuon tiennyt, niin olisin mennyt ekojen joukossa tutustumaan, mutta myös toisen satsin mukana. sen olisin kyllä tarvinnut. Vaikka oli peräti 15 minsaa aikaa tutustua rataan, niin ei se riittänyt. Tai no, en mä sitä koko aikaa käyttänyt vaan tulin radalta pois kun olin ainoa siellä. En kehdannut jumittaa kisaa...
 
Mutta radalle meno oli pieni shokki. Tuntui, että ei mistään tulisi mitään. Jo se, että miten ohjaisin Jomin ekaan putkeen, tuotti suunnatonta päänvaivaa. Ja sitten siitä toiseen putkeen. Sen jälkeen sujui sutjakkaammin. Mutta tuo alku oli ihan kamala. Kun olin todennut ja koittanut painaa mieleen millä kädellä ohjata, jatkoin loppu radalle. Aloittaessani alusta, huomasin, että olin jo unohtanut miten olinkaan ajatellut ohjata. Kyllä ahisti. Miltei tuli itku kun oli niin epätoivoinen olo. Sille naiselle tuskailinkin, että ei siitä mitään tullut. Mua jännitti ja kammotti yhtä aikaa. Ja niin helpolta kuin se olikin näyttänyt muiden tekemänä...
 
Odotellessani omaa vuoroa keräsin lisäkierroksia ajattelemalla, että oikeestaan en kovin tarkkaan kattonut numeroita. Tutustuin rataan sen perusteella mitä olin nähnyt... Meidän ryhmäläinen oli mun takana ja totesin sille, että hyvä kun aamupuurosta oli jo aikaa.
 
Rata muodostui kahdeksasta putkesta. Keskellä oli kaksi suoraa ja sivuilla kolme uuta. Niitä sitten suoritettiin tietyssä järjestyksessä, niin että koira sukelsi putkeen 16 tai 17 kertaa. Yhtään hyppyä ei ollut vaan pelkät lähtö- & maalisiivekkeet. Siis rata oli pelkkää putkea. Siitä huolimatta ei mennyt ihan putkeen ; ) Kun Jomin olisi pitänyt mennä sivulla olevaan mutkaputkeen, se meni edessä olevaan suoraan putkeen. Voi olla, että ite näytin niin. Ei kyllä ollut mitään hajua, että mitä mun vartalokieli puhui. Hyvä, että kasassa pysyin. Siis väärä rata tuli, mutta ei se mitään. Jomilla oli kivaa ja vauhtia piisasi. Sain kyllä laittaa jalkoja mahan alle kun tehtiin rataa.
 
Jooh, oli tuo sen verran karmaiseva kokemus, että kyllä mä jätän epistelyt muille. Ei, ei, en oo valmis radalle. Voi olla, että agi on mulle liian vaativaa, enkä sitten koskaan kykene menemään radalla. Toko & rally on helpompaa kun niissä on valmis paketti. Agissa pitää ite keksiä, että miten tehdä rata. Vielä yks juttu... Kieltämättä vilahti mielessä, että rata olisi ollut mahdollista suorittaa vaikka Sonynkin kanssa kun mitään muuta ei tarvinnut tehdä kuin juosta maan tasalla. Pallukka nykyään tykkää putkista, että olisi ollut varmaan mieleinen rata. Tico olisi saattanut kasvattaa kierrokset tosi korkeiksi kun vaan putkia putkien perään. Vaikea sanoa, mutta varsin kutkuttava ajatus...
 
Täytyy vielä kertoa tapauksesta, joka sattui kun kattelin kisoja. Yhtäkkiä mun luo tuli mies kysyen, että oliko mulla islanninkoira. Se tuli niin puskista, etten tajunnut korjata. Toisaalta arvaus oli aikalailla oikein, joten ei paha moka. Siinä se sitten katteli Jomia ja antoi oman arvionsa rodusta. Kyseli, että mihin on käytetty ja mihin käytetään nykyään. Sitten päivitteli, että eipä ollut aiemmin nähnyt islanninkoiraa. “Silti tunnistit mun koiran.” “Luin sen sun repusta.” “Aaa, okei : D “
 
Hallilta mentiin äipän luo. Ei ehditty käymään kotona kun mummi + muut olivat äipän luona, eikä ollut tietoa, että miten kauan siellä olisivat.
 
Äipällä on pyöreä sohvapöytä. Sen ympäri Jomi ja tytsi juoksivat moooooonta kertaa. Välillä vaihtoivat suuntaa. Olihan se jompu taas semmonen herra ällöttävä ja yhdessä vaiheessa mokoma nosti koipea sohvapöytää vasten. Mä luulin, että ukkeli olisi jo päässyt tuosta tavasta kun ei se laivassa nostanut koipea villanartun takia (onneksi!).
 
Äipän luona vierähti useampi tunti ja tuona aikana tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että menomatkan levottomuus laivassa johtui nartusta eikä siitä lattiasta. Jomi oli äipän luona tosi levoton. Ei juurikaan nukkunut. Välillä pidin sen pannasta kiinni, että edes joksikin aikaa rauhoittuisi. Kun päästin irti, niin hösellys alkoi taas.
 
Kun äippä lähti iltalenkille tytsinsä kanssa, se otti Jomin mukaan. Kuulemma lenkkeily oli sujunut ihan hyvin. Kun jompulla ei ollut kiirettä ulos, aloitin kattomaan King Kongin uusinta versiota. No joo-oh. Enpä ollut menettänyt paljoa vaikken ollutkaan sitä nähnyt. Leffan tekijä oli halunnut liikaa herkutella tietsikkatehosteilla. Viidakko-osio olisi voinut olla huomattavasti lyhyempi. Aika kökkö leffa oli.
 
Kotiuduttuani lähdin isosten kanssa tunnin fleksilenkille.
 
Tapsana saatiin hento, muutaman millin lumi maahan ja nyt siitä on jäljellä lähinnä muisto. Se pysyi tähän päivään asti. Pysymiseen varmasti vaikutti se, että on ollut pakkasta. Öisin maa oli hienosti kuurassa. Paitsi viime yönä. Se oli sen verran lämmin, että piti pistää pari patteria kiinni. +1 näytti mittari.
 
Sunnuntaina en tehnyt juuri muuta kuin luin akkareita. Yhdessä vaiheessa vähän imuroin ja luuttusin, mutta muuten sänky oli selkää vasten. Tuossa jokin aika sitten muistin, että meillehän oli joskus tullut Aku Ankka kotiin. Muistin miten veljen kanssa naureskeltiin Don Rosan hauskalle piirrostyylille. Sen tyyli on omaleimainen ja vissiin ainoa, jonka tunnistan, mutta hauskinta on se, että Don jaksaa kehitellä päähenkilöiden taustalle jotain pientä omaa tarinaa. Vaikkapa jonkin hiiren, koiran, linnun, tms. muodossa. Halusin herkutella taas noilla ruuduilla ja tietty muutenkin on kiva lukea jotain, mitä voi vaan lukea ilman isompia ajatteluita. Ja kyllä on tullut luettua viime päivät. Tosi kiva, ettei yksikään tarina ole tuntunut tutulta, vaikka takuuvarmasti oon kaikki lukenut. Noh, noin 20 vuodessa saattaa jotain unohtuakin ; ) Mutta ei Leijonakuningas ja mihin kaikkeen se on johtanut... <3
 
Enpä muistanut, että lehti tuli aikoinaan yli kymmenen vuotta! Se lopetettiin kun veljen suhtautuminen lehtiin oli ala-arvoista: akuja siellä ja täällä. Ei kansioissa, jotka oli varta vasten säilömiseen tilattu. Äippä tuskaili monet kerrat kun lehtiä oli hujan hajan joka paikassa. Lehti siis tuli veljen nimellä. Harmillista on, että välistä puuttuu numeroita. Vielä ei ole tullut vastaan yhtään ns. täyttä kansiota.
 
Ma & ti öinä ollaan tripletelty kk. Ai, että kun on ollut kaunista! Pientä luonnontimanttien välkettäkin on näkynyt. Mun piti mennä tuo lenkki viime yönä myös, mutta tuossa hiljan tapahtui jotain, joka aiheutti sisäistä myllerrystä. Sen jälkeen tässä onkin ollut vähän haikea olo ja oon ollut hieman lamaantunut, ja jopa akujen lukemiseen on ollut vaikeaa keskittyä...
 
Tiistaina kävin kaupassa. Piti hakea koiruuksille piimää, joten siksi raahauduin sinne. Ei olisi huvittanut lähteä. Ei edes sipsien vuoksi. Olisin hyvin voinut olla ilmankin niitä. Noh, mutta siinä samalla tuli niitäkin ostettua. Olivat vielä tarjouksessakin – sietääkin olla kun ovat menneet pienentämään pussin kokoa.
 
Kaupan jälkeen zoomailin poikia tunnin verran. Jotain julkaisukelpoistakin tuli. Mutta ei mitään uutta vaan sitä samaa touhuilua ja hyvä niin : ) Jotenkin tykkään noiden kuvien värimaailmasta.
 
Eilen kävin honkkarissa. Sattumalta huomasin, että siellä oli halvalla fileitä. Siis peräti 800 gramman pusseja. Jompu kun on niin noiden perään, niin pitihän tarjous hyödyntää. Nyt on filettä jemmassa : )
 
Tämä uva tulee menemään erilaisen kässärin mukaan. Jostain syystä pääkallopaikalla päätettiin, että enää ei julkaista Simpsoneita devarina tai muussakaan muodossa. Kiitti vaan... Eipä tässä voi muuta kuin kattoa jotain vanhoja leffoja / sarjoja. Tiistaina ostin pari piraattileffaa, mutta ei hajuakaan, että ovatko peräkkäiset osat. Sai muutamalla eurolla eikä noita ole tullut nähtyä aikoihin. Ovat ihan hauskoja. Deppi tekee hienon roolityön noissa leffoissa. Mutta eihän nuo riitä peittämään uva-sodan ääniä, joten kaapista täytyy kaivaa muuta kun kerran perinne on katkaistu. Ehkä se on merkki uudistuvasta tulevasta vuodesta? Toivossa on hyvä elää ; )
 
Uutta boksia ei tänä uvana korkata, mutta muuten mennään vanhan kaavan mukaan. Loppuun vielä tiistain kuvasatoa. Harmi, että enää ei ole noin kaunista. Lämpötila on himpun verran plussalla ja kuuraisesta pihasta on jäljellä vain hennot kerrokset valkoista siellä ja täällä.
 
 
             f3.jpg
 
 
 
             f1.jpg
 
 
 
             f4.jpg
 
 
 
             f12.jpg
 
 
 
             f2.jpg
 
 
 
             f8.jpg
 
 
 
             f10.jpg
 
 
 
             f9.jpg
 
 
 
             f7.jpg
 
 
 
             f6.jpg
 
 
 
             f5.jpg
 
 
 
Kaikille, jotka näkevät tämän toivotan hyvää ja onnekasta vuotta 2016!