Maanantaina treenin Jomin kanssa sivua. Jomin sai helposti sivulle, mutta istumista se ei heti hokannu. Sitten kun se oli kerran sen tajunnut, niin sitten pieni istui käskystä sivulleni. Tosin usein kera pakin, mutta istui kuitenkin. Hmm... mahdettiinkohan me tehdä muuta? Päivät menee niin nopsaan, ettei mun tallennin (=pääkoppa) pysy perässä.
 
Isompien kanssa oli aikomus tehdä kunnon lenkura, mutta piti tyytyä vain tunnin hyppäykseen. Päätin, että otan rauhallisesti, sillä tiistaina piti olla ekstra-energiaa...
 
Tiistaina rapisi lahjapaperi. Sitä ennen suunnistin töiden jälkeen pikapikaa nukkumaan. Ei mua väsyttänyt, mutta tiesin, että nukku-matin luo oli vielä pitkä matka, joten piti koittaa ehkäistä ennen aikaista väsymistä. Nukuin jonkun tunnin verran ja sitten käytin Ticon & Jomin pienellä kävelyllä. Sen jälkeen alkoi Sonyn kanssa matka kohti Turun keskustaa.
 
Päämääränämme oli tuttu paikka, mutta siellä odotti uudet kujeet. Matkaan meni reilut pari tuntia. On tainnut kunto vähän rapistua, sillä ennen tuon on kävellyt kahdessa tunnissa. Sää oli kuurosateinen, mutta onneksi kuurot olivat lyhyitä ja lähinnä pientä tihkua. Mulla ei ollut sadetakkia, ja siltikään en kastunut. Sonylla oli sadepuku, sillä oltiin menossa sisälle. Ehdin just juottaa Sonyn ja ottamaan puvun pois, kun jo piti mennä sisälle.
 
Ja nyt sitä lahjapaperin rapinaa kuvitelmiin, samalla kun kerron, mikä oli Sonyn synttärilahja. Ilmoitin Sonyn rally-tokon alkeiskurssille. Tai semmoinen oli aikomus. Alunperin kiikarissa oli yks päiväryhmä, mutta sille ei ollut muita tulijoita, joten kouluttaja sumpli meidät vakiryhmään mukaan. Sekin on päiväkurssi, mutta harmillisesti tiistai. Ryhmä, johon alunperin yritin, olisi ollut torstain ryhmä. Tiistaisin on ollut miittejä mun pihalla, joten siksi vähän kökkö juttu tuo tiistai... Tiistai kun on ollut kaikkein sopivin päivä visiteeraajille.
 
Ryhmässä on viisi urosta ja yksi narttu. Pojilla oli vähän mielipiteiden vaihtoa ja tietenkään Sony ei ollut hiljaa. Tiesin, että kyllä se siitä rauhoittuu kun tutustuu ympäristöön. Mulla ei ollut mitään hajua, mitä kurssilla tehdään. Ekana oli edessä rata kyltteineen, apua! Kouluttaja sanoi, että käy sitten mun kanssa kyltit yksityiskohtaisemmin läpi, huh, kun helpotti. Mulla oli Sony messissä kun kiertelin ihmettelemässä niitä kummia kuvia. Yksi toinenkin koiruus oli myös kiertelemässä. Muut joutuivat odottelemaan omistajiaan.
 
Mulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko katon, kun muut menevät rataa, tai sitten opiskelen kylttejä monisteesta. Päätin seurata muiden ratoja, sillä kyltit pystyi tulostamaan kotonakin. Eipä siitä tuntunut olevan mitään apua, vaikka muita kattelinkin. Näyttivät vain kummallisesti pyörivän kylttien joukossa. Kuulin, että yksi poju oli vasta kolmatta kertaa siellä. Se meni tosi hyvin ja pidin entistä mahdottomampana, että me selvittäisiin radasta.
 
Sitten koitti meidän vuoro. Ensin otettiin koira perusasentoon noin puolen metrin päähän ekasta kyltistä. Normivauhdilla mentiin tokalle kyltille, josta juoksulla jatkettiin eteenpäin. Sitten tarvittiin apua. Kouluttaja yritti selittää, että mitä kyltti tarkoitti. Kun näki, etten hokannut, kysyi oliko Sony ujo, että voisiko näyttää Sonyn kanssa. Sony ei ole ujo ja jos vieraalla on namia, niin nou rooplem. Innolla Sony lähti tädin matkaan, kun namia näytettiin. Juttu oli tuttu Sonylle, joten se sujui tosi hyvin. Rallyssa sitä kutsutaan joko saksalaiseksi tai ranskalaiseksi käännökseksi (en muista kumpi), meille se oli tullut tutuksi täyskäännöksenä vasuriin, jolloin Sony kiertää mut. Siitä jatkettiin oikeelle ja sitten käännyttiin vasemmalle, josta taas oikeelle ja seuraavan kyltin kohdalla piti hetkeksi pysähtyä. Sitten kai oli jotain eteen menemistä ennen edestakaisin pujottelua. Sen jälkeen kyltti käski pysähtyä ja kiertää vastapäivään istuva koira. Siitä jatkettiin kyltille, joka käski laittamaan koiran maahan samalla kun ite pysähtyy. Eli vähän niin kuin perusasento, mutta ei istuen. Siitä jatkettiin kyltille, joka käski kääntyä vasurin kautta kohti seuraavaa kylttiä. Siellä koira otettiin lennosta eteen ja sitten peruutettiin ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme askelta. Joka kerralla koiran piti istuutua eteen pysähdyksen jälkeen. Koira laitettiin seuraamaan lennosta kohti spiraalia. Sen jälkeen taas seuraamista lennosta kohti maalia. (muistinko muka koko radan?) Ennen rataa kouluttaja oli kysynyt, että millaista taustaa meillä oli. Radan jälkeen sanoi, että tokotausta näkyi hyvin. Sony meni hyvin. Mä olin se mokaaja, joka sähläsi kylttien tulkitsemisessa :D
 
Rata uusittiin ja sekin meni ihan ok. Toki mä sähläilin sekoilemalla oon ja veen kanssa. En kai opi ikinä muistamaan niiden sijaintia “kuin apteekinhyllyltä”. Sonya kiinnosti kyltit. Niin ei saisi olla.
 
Rt:n maailmaan on nyt kurkattu ja ihan kivalta se tuntuu. Alkeiskurssi olisi ollut neljän kerran juttu, mutta kun nyt ollaan vakiryhmässä, niin saadaan treeniä siellä vaikka jouluun asti. Otin nyt ainakin ens kuun. Kattoo sitten mikä on työtilanne sen jälkeen. Mua niin pelottaa ja surettaa, että yötyöt on kohta historiaa :( Sitten jos teen kahta vuoroa, niin on vaikeempaa käydä tämmösissä treeneissä. Onhan se kaksi vuoroa parempi kuin nollavuoro...
 
Olin päättänyt, että paluumatka tehdään bussilla, jotta päästäisiin kotiin nopeammin. Noh, tuli bussin kanssa voittoa puolisen tuntia, jei. Kotona käytin Ticoa & Jomia pikku lenkillä. Sitten valvoin pari tuntia, sillä en voi olettaa, että pentu viettää nukkuen koko päivänsä! Annoin pojille luut jyrsittäviksi. Jossain oli joskus sanottu, että puruluun pureminen on koiralle yhtä virikkeellistä kuin purkan syöminen ihmiselle. Hmm, jaa... tiedä sitten, mutta luuhun sai Jomi purkaa suurimmat patoumansa.
 
Kun mut keskiviikkona herätettiin, niin kävin Jomin kanssa (pihapyrähdyksen jälkeen) lenkuralla. Jotain me treenittiin, en vaan muista mitä. Kotitiellä kattelin lähipeltoa “sillä silmällä”. Mietin, että vieläköhän mahtoi punkeroita olla liikenteessä. Kävin vaihtamassa kumpparit ja menin Jomin kanssa pellolle kahlaamaan. Jomi oli vapaana ja ihan kivasti meni.
 
Isosien kanssa treenin tässä lähellä rt-juttuja. Tuossa yhdessä kohdassa on semmoinen joku rautajuttu, johon saan toisen kiinni siksi aikaa kun treenin toisen kanssa. Hyvä se olisi treeniä muuallakin kuin siellä koululla. Sony sai odottaa kun treenin Ticon kanssa maahanmenoja tyyliin rt. Sen jälkeen otin eteentulemisia ja siitä lennossa seuraamista. Hyvin meni.
 
Sonyn kanssa tein saman setin ja jostain syystä nyt herran eteentulemiset eivät olleet yhtä hienoja kuin edellisenä päivänä oli kurssilla ollut. Ihan ykköstä oli, ettei kumpikaan huutanut odotellessaan. Näin saivat äijylit päivänappunsa.
 
Kotona venyttelin. Aatella, jo toinen kerta tällä viikolla! Maanantaina venyin myös. Tuota pitäisi tehdä paljonpaljonpaljon useammin, mut mut... Työ on semmoista, että se ottaa niska-hartiaseudulle. Ei mulla vielä oo ollut mitään isompia ongelmia tuon alueen kanssa, mutta ei kannattaisi olla niin tyhmä, että odottaa siihen asti, ennen kuin toimii!!!
 
Ke aamuna oltiin tripletelty, samoin myös to. To oli päivä, jolloin kaikki olivat mukana kaikessa (Jomi niin paljon kuin pystyi). Sääennustukset lupailivat peräti lumisadetta perjantaille. Torstai oli valjennut kuuraisen kauniina aamuna. Päätin käydä kaupassa. Ja sitten en päättänyt. Se, että en päässyt heti lähtemään, sai mut miltei jo suunnistamaan lämpimien vällyjen väliin. Meinasin, että olisin herännyt parin tunnin päästä ja noin. Just joo. Jos vaikka olisinkin onnistunut kampeemaan itteni sängystä ylös, niin lähteminen olisi ollut työläämpää silloin. Olisi pitänyt antaa koiruuksille veskimahdollisuus. Vastentahtoisesti lähdin kuitenkin polkemaan kohti kauppaa. Tuon reissun aikana mieli piristyi sen verran paljon, että kun olin päässyt kotiin, kiikutin olkkarinmaton ulos ja menin triplen kanssa pellolle.
 
Isoset olivat flekseissä ja Jomi irti. Mun piti ottaa sille mukaan hihna, mutta en muistanut. Käveltiin kuuran kuorruttamalla pellolla. Jomi oli vauhdikkaalla päällä eikä se välittänyt, vaikka välillä molskahti johonkin lätäkköön. Lisäksi se söi maasta jotain. Niin tekivät isosetkin. Pellolla pomppii jotain kavio-ötököitä (peuroja kai) ja tod.näk. niiden jätöksiä äijät vetelivät? Jotain tosi hyvää kuitenkin, sillä ajoittain Jomi oli korvaton. Lopussa kävi jopa niin, että herra juoksi liian edellä eikä kutsuista huolimatta tullut. Harmitti, etten ollut muistanut ottaa sitä hihnaa, sillä sitä olisi tarvittu. Tehtiin isosien kanssa uukkari. Kohta pieni pomppi perässä. Hetken päästä otin Jomin kiinni. Ticolla tuntui olevan eniten korvia pellolla, joten Tico sai olla irti ja Jomi joutui Ticon fleksiin. Tico tuli hienosti loppu matkan :)
 
Jätin isoset pihalle ja menin Jomin kanssa sisälle. Jomi sai odottaa sisällä kun kiikutin loput matot + muuta ulos tuulettumaan. En halunnut, että Jomi kipittää rappuja ees taas mun perässä, joten siksi herra sai odotella sisällä. Imuroin ja luuttusin, ennen kuin menin Jomin kanssa ulos. Siellä kopistelin ja harjailin mattoja. Vietin pihalla jonkin aikaa koiruuksien kanssa, ennen kuin laitoin Jomin kiinni aitaan. Kiikutin matot ja muut sisälle ja sitten käskin koiruudet sisälle. Oli kyllä niin ihanaa, kun sai siivota kunnolla pitkästä aikaa! On ollut niin märkää, ettei oo juurikaan viittinyt riiputtaa mattoja ulkona. Sitten on vaan pitänyt tyytyä imurointiin. Koiruudet olivat olleet ylhäällä useamman tunnin, joten hyvin pystyi menemään unille. Ennen unia pojat riehuivat niin, että veri lensi. Yhtäkkiä huomasin Ticon tassun olevan veressä. Samoin myös kaulus näytti olevan. Kuten olin epäillyt, veri oli peräisin Jomin suusta. Herra oli juuri menettänyt vasuristaan yläkulmurin. Alakulmuri oli jo pudonnut, joten enää on oikeanpuoleiset kulmurit jäljellä. Takahampaista ei ole tietoa.
 
Mulla on ollut tapana illalla olla poikien kanssa pihalla ennen töihin lähtöä. Varsinainen iltalenkki on nyt jäässä jonkin aikaa, mutta hyvin tuon pihailunkin kanssa on pärjätty. Olin pihalla kun tunsin jotain. Kohta taas ja se näytti ihan hiutaleelta. Lunta tai räntää oli luvattu. Itseasiassa oletin, että sitä olisi satanut sinä aikana kun nukuin, mutta ei ollut. Sitten alkoi hiutaleita putoilla aina vaan tiuhempaan. Päätin, että oli lähdettävä töihin, vaikka aikaa vielä olisi ollut olla pihalla. Sade vain koveni ja alkumatkasta mun piti muuttua waderiksi. Lippis piti myöskin pistää päähän, sillä muuten ei nähnyt eteensä. Siis taivaalta putoili ihka oikeaa lunta!
 
Vaikka olinkin lähtenyt töihin jonkin verran aikaisemmin, niin silti olin töissä vähän myöhemmin. Pyörän vaihteet ovat jäässä, joten jo jäädytetty kolmonenkin tuo omat haasteensa. Koko yön odotin, että pääsisin napsimaan lumikuvia.
 
Lumikuvia ei napsittu heti töiden jälkeen, sillä oli niin pimeää. Laitoin pesukoneen pyörimään ja menin nukkumaan pariksi tunniksi. Herättyäni ripustin pyykit. On se Jomi vaan niin hieno kun ei sillä ollut mikään kiire ulos heti mun heräämisen jälkeen. Sain ripustaa pyykit, ladata taskut ja ottaa kameran mukaan ihan kaikessa rauhassa ennen ulos menoa.
 
Se ei ollut Jomin ihan eka kosketus lumeen. Olihan pieni käynyt aamulla pihalla. Ei se mitään hepulia siitä saanut. Muutaman sekan se näytti siltä, kuin ei olisi tiennyt minne pissata kun tuttu paikka oli jotenkin outo. Isoset vetivät innoissaan rundia ympäri pihaa ja Jomikin vähän peesasi niitä.
 
Tuo sama meininki oli, kun pojat pääsivät pari tuntia myöhemmin pihalle. Mulla oli plääni, mutta annoin poikien päästellä suurimmat höyryt ensin pois. Vasta sitten pääsin kokeilemaan yhtä juttua...
 
Joskus alkuviikosta kuulin, että loppu viikolla saattaisi tulla lunta. Senpä takia päätin koittaa opettaa Jomia istumaan isosten keskellä sen verran, että saisin otettua pojista kuvan. Tätä treenittiin iltaisin muutama kerta ennen töihin menoa. Alkuun oli vähän hankalaa saada Jomia istumaan isosten keskelle. Se joko näytti, ettei ymmärrä tai pakitti istuutuessaan. Lisäksi isomman kiertäminen tuntui olevan hankala juttu. Mutta kun pieni oli hoksannut jujun, niin ei mennyt kauaa kun jo pystyin ottamaan muutaman askeleen ja kohta jopa kyykistymään sen jälkeen. On se vaan niin ällistyttävä pentunen! Halusin siis lumikuvan triplestäni. Onnistuinko? Se selviää edempänä.
 
Katoin jonkin kivan kohdan, jossa haluaisin ottaa sen kuvan. Ensin istutin isommat ja sitten Jomi keskelle. Muuten hyvä, mutta Tico... Sen ilme oli kyllä niin veetuuntuneen näköinen, että! Jomi ei tietenkään pysynyt aina paikoillaan, mutta useimmin kyllä. Siis pieni pentunen ei ollut session heikoin lenkki. Se oli se joukon vanhin. Aikani yritin ja sitten kun näytti, ettei Jomi jaksanut pysyä enää paikoillaan, vapautin äijät.
 
Jonkin ajan päästä uusi yritys uudessa paikassa. Jomi se vaan oli niin hiano! Tein niin, että laitoin koiruudet paikoilleen ja sitten yritin saada Ticon korvat ylös. Jomi joko pysyi siinä tai sitten ei. Useimmiten se pysyi ja yllättävän pitkiäkin aikoja! Sony oli kuin patsas. Jos kaikki olisivat samanlaisia, niin eipä olisi mennyt kauaa kuvan ottamiseen. Mutta kun joukossa oli yksi luimija, niin ei voinut kuin toivoa, että herran ilme siitä vielä kirkastuisi.
 
Pikku hiljaa korvat alkoivat nousta ja aloin saada kuvia, jossa Ticokin näytti vähän lempeämmältä. Tiedä sitten kuinka paljon nappua olin tunkenut heitin naamoihin ennen tuota ihmettä. Siltikään tulos ei ollut toivotunlainen. Päästin mallit taas vapaalle.
 
Seuraavaksi kivuttiin ylätasanteelle. Jomi matkasi sinne mun kainalossa. Paikkaa piti vaihtaa, sillä vapautetut mallit pudottivat heidän taustalla olleen puskan lumet. Koirat taas riviin ja yritystä kehiin. Kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko?
 
Tällä kertaa Ticon korvat eivät olleet niin liimaantuneita ja jo alussa näytti muita kertoja paremmalta. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin pojista jonkinlaisen ryhmäkuvan. Tuo kyseinen kuva on nyt mun kompun taustakuvana. Kivaa, kun on kuva, jossa ovat kaikki mun ihanaiset <3
 
Ennen kuin mentiin sisälle, niin päätin ottaa Jomista kännykuvan, jonka pystyin sitten lähettämään isälle. Tiettyhän se olisi ollut mukavampaa, jos olisi saanut kuvaan kaikki kolme, mutta en jaksanut Ticon korvia. Yllätyksekseni Tico tuli ihan ite istumaan siihen kun otin Jomista kuvia. Laitoin sitten Sonyn ja Jomin paikoilleen. Vähän Tico luimi, mutta pian ne korvat nousivat ylös. Siitä tuli hyvä kuva, mutta en osaa siirtää luurin kuvia koneelle, eh.
 
Sisällä Jomi ryntäsi ekana hyppimään tiskipöydällä olevaa kuppiaan. Ilmeisesti herra ei muistanut, että oli vetänyt ulkona nappua ties kuinka paljon. Ulkonappuja ei kai sitten lasketa ruuaksi ;)
 
Ennen kuvatuksia pistän vähän painoinfoa. Kaivelin vanhoja tekstejäni sieltä sun täältä ja tämmöisiä lukemia onnistuin löytämään. Tico on painanut 8.9.2006 10 kg. Eli tuolloin herra oli pikkuisen yli nelikuinen. 23.10.2006 Ticon paino on ollut 11 kg. Ikää siis oli hieman vajaat 6 kk. Sonysta löysin seuraavaa infoa. 26.1. mulla oli 6,5 kg kermaa. Ikää oli hieman yli 3 kk. Viis kuisena on tapahtunut aikamoinen kasvupyrähdys tai jotain, sillä Sony painoi 10,8 kg vain viikkoa ennen kuin vaaka näytti 12 kiloa! Siis viikossa oli tullut painoa lisää reilu kilo, vaikkei ruokamäärä ollut muuttunut? Tuossa kun oon kattellut noita pentukuvia, niin mun mielestä Ticon & Jomin rakenne on samankaltaisempi kuin Sonyn. Tico & Jomi ovat molemmat tuollaisia korkearaajaisia pentusia, kun taas Sony on ollut (ja on) matalaraajaisempi. Saapa nähdä millainen tuosta Jomista tulee. Nyt se painaa 9,5 kg.
 
 
 
                                         
                                          Kaksi kallistelijaa ja yksi...
 
 
                                         
                                          Välillä oli mukavaa napsia kuvia PYSTYkorvista
 
 
                                         
                                          Tiivis tunnelma
 
 
                                         
                                          Kolmas paikka toden sanoi
 
 
                                         
                                          Sama meininki kesät ja talvet :)
 
 
                                         
                                          Onko se Tico? Vaiko Jomi? Eiku täh??
 
 
                                         
                                          Joskus pienestäkin löytyi vauhtia
 
 
                                         
                                          Joo joo, kyllä Jomi osaa juosta ;)
 
 
                                         
                                          Ja osaa se olla hurrrrjanakin
 
 
                                         
                                          Ämpärikivaa
 
 
                                         
                                          "laitoitko sä käden taskuun?!?!"
 
 
                                         
                                          Nyt taitaa jotakuta odottaa lumipesu
 
 
                                         
                                          Kahden tulen välissä
 
 
                                         
                                          Sony ottaa vapaaehtoisen lumipesun? ;)
 
 
                                         
                                          Tripleni mun
 
 
 
 
P.S. Ulkona sataa vieläkin lunta! :)